Isäntämaasopimus, Nato ja historian opetuksia

Päivitän jo viime kesänä kirjoittamani bogitekstin. Se kun tuntuu entistä ajankohtaisemmalta. Silloin Juhannuksen rauhassa lopettelin Markku Jokisipilän ja Janne Könösen laajahkon tutkimuksen Kolmannen valtakunnan vieraat lukemisen. Kalle Kuittisen arvio kirjasta on ilmestynyt 21.5.2014 Tiedonantajassa. Sujuvasti ja osin vauhdikkaasti kirjoitettu teos ilmestyi jo toissa syksynä ja käsittelee Suomea Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä. Erityisesti tutkijat käyvät läpi lähdeaineiston valossa kulttuuri- ja sotilassuhteita. Ne ovatkin olleet yllättävän laajat.

Saksahan oli suomalaisille opiskelupaikkana jo vuosisatoja ja sitä kautta syntyivät suhteet saksalaisiin kulttuurivaikuttajiin ja saksalaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Sotilasyhteistyö taas syntyi jääkärivärväyksen kautta ja keväällä -18 saksalaisten osallistuminen Suomen sisällissotaan ratkaisijana vahvisti tämän yhteistyön.

Suomen saksalaismielisiä yhdisti Hitlerin kansallissosialistiseen Saksaan viha Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Tutkijoiden mukaan saksalaismieliset kulttuuripiirit olivat ”käyttökelpoisia aaseja” Hitlerin politiikan edistämisessä. Sitä vastoin jääkäriupseerien eliitti työskenteli tietoisesti, tavoitteena sotilasyhteistyö Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Teoksesta käy myös hyvin selville Mannerheimin tiiviit suhteet kolmannen valtakunnan johtoon Göringin kautta. Yhdessä Suomen johtavien jääkäriupseerien kanssa Mannerheimin toiminta vei tilanteeseen, joka johti talvisotaan ja liitossa Hitlerin kanssa valloitussotaan.

Tekijät pohtivat myös vaihtoehtoista mahdollisuutta kehitykselle 30-luvun lopulla. He tulevat vahvistaneeksi presidentti Kekkosen aikanaan esittämän arvion, että ”sotiin johti keskinäisen luottamuksen puute”. Neuvostoliitossa syystä seurattiin huolestuneena sotilasyhteistyön lisääntymistä 30-luvun aikana Hitlerin valtaan noustua ja siitä varoitettiin monin eri tavoin hyvin selväsanaisesti Suomen poliittista johtoa. Tutkijat kysyvätkin ”eikö sitä ymmärretty, vai eikö siitä välitetty, mikä on vielä pahempaa”.

Väkisin tulee mieleen tämän päivän tilanne. Suomen armeija osallistuu monin tavoin Naton harjoituksiin ja pelaa muun muassa useita sotapelejä Naton kanssa, mutta yhteistyö Venäjän armeijan kanssa on lopetettu. Isäntämaasopimuksella meitä kytketään entistä tiiviimmin Natoon. Olemme vaarassa kytkeytyä osaksi Naton Baltian puolustusta, kuten Risto Volanen vielä syksyllä epäili ja joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Naton talviharjoitukset Lapissa ennakoivat mitä tuleman pitää. Nato alkaa hääriä ylen ahkeraan nurkissamme. Samaan sarjaan kuulunee myös Yhdysvaltojen kanssa yhteiset "tekniset" harjoitukset Virossa. USA yrittää ujuttaa meitä kaikin konstein osaksi Baltian puolustusta. Nämä kaikki huomataan naapurissa ja tuskinpa parantavat suhteitamme.
Ukrainan kriisin synnyttämässä, valtamedian lietsomassa Venäjän vastaisessa hysteriassa ja Nato-kortin aktiivisessa heiluttelussa tämä historian opetus olisi syytä muistaa.

Jokisipilän ja Könösen toissa vuonna ilmestynyt kirja on valitettavasti ajankohtaisempi tänään, kuin ilmestyessään. Toivoisin, että kokoomus- ja muut johtavat poliitikot lukisivat sen ja pysähtyisivät miettimään, mihin Nato-intoilu voi johtaa.

Stuppin haastattelu

Vastavirtafestivaalilla poikkesi myös pääministerin näköinen Stuppi. Olen onnistunut saamaan käsiini ennen julkaisemattoman haastattelun tapauksesta.

Tervetuloa! Mitä isäntämaasopimus oikein merkitsee? Meneekö Suomi lähemmäs Natoa?

Kiitoksia kutsusta! On kiva välillä laskeutua kansan pariin, onhan minunkin sisälläni pieni kommunisti (välihuutoja: se on varmaan aika pieni). Puhun nyt puoluejohtajan hattu päässä ja voi tulla aika raflaavaa tekstiä.

Tottakai isäntämaasopimus vie meitä lähemmäs Natoa. Sehän on sen tarkoituskin, meillä on kokoomuksessa päätös, tottakai me sitä ajetaan.

Jyrki lupasi USA:n suurlähetystössä ennen vaaleja: jos kokoomus saa pääministerin, niin Natoon mennään. Valitettavasti kansa on meillä niin itsepäistä. Tarvitaan hivutustaktiikkaa.

Tottakai siitä on haittaa Venäjän suhteille, mutta mehän halutaan kuulua länteen, samaan arvoyhteisöön Irakin pommittajan kanssa.

Kuten olen sanonut, meillä on mutkattomat suhteet Venäjään. Talouspakotteilla me nyt näytetään Venäjälle, että me kuulutaan länteen.

Tottakai siitä on meille haittaa. Eihän meillä nyt vahvasti mee, mut vaikeina aikoina tehdään parhaat innovaatiot! Tottakai me teemme kaikki virheitä. Minä erityisesti.

Mitä pääministeri tykkää median roolista Venäjän suhteissa?

Meillä on vapaa media ja yhteiset länsimaiset arvot.Tottakai nyt voi sanoa Venäjästä vapaasti mitä sylki suuhun tuo.

Näin pohjustetaan Nato-jäsenyyttä. Onneksi monet toimittajat tajuaa, mitä pitää tehdä. Ei meidän tarvitse mitenkään ohjailla. Nyt oikein kilpaillaan, kuka repii rajuimmat otsikot Venäjästä.

Tottakai siitä on haittaa meidän suhteille. Mutta kuten sanoin, me halutaan Natoon maksoi mitä maksoi.

Miten kunta- ja soteuudistus etenee?

Tulemme jatkamaan kuntien tehtävien karsimista. Me teemme työtä sen eteen, että ne tehtävät todellakin karsitaan.

Kuntien palveluissa pyörii parikymmentä miljardia euroa riihikuivaa rahaa vuosittain. Me täällä kokoomuksessa uskotaan, että yritykset hoitaa tehokkaammin nää rahat, no ehkä omaan pussiin...

Tottakai kunta- ja soteuudistuksen läpivienti on ollut vaikeaa. Täällä Helsingissäkin olemme yrittäneet karsia lähipalveluja. No ihmiset eivät oikein ymmärrä.

Sanon kaikessa ystävyydessä: Ei ole oikein sopivaa, että te kommunistit olette asettuneet poikkiteloin politiikassa ja alkaneet puolustaa lähipalveluja yhdessä asukkaiden kanssa. Ei semmoinen peli vetele. Laura kyllä teki hyvää työtä.

Hänen kykyjään tarvitaan nyt koko maan palvelujen laittamisessa uuteen uskoon. Tsemppiä Laura Räty: kaikkihan me virheitä tehdään, ja minä erityisesti!

Meillä on kokoomuksessa hyviä innovaatioita, laitetaan lähipalvelut nettiin. Silloinhan ne ovat todella lähellä. Loput laitetaan pyörille, ne voivat tulla vaikka kotiovelle.

Noh, niinku suosikkifilosofini Aristoteles sanois: Onnistuminen luo onnistumista ja epäonnistuminen epäonnistumista.

Jäitä hattuun!

Ukrainan kriisin paheneminen sisällissodaksi on antanut Nato-intoilijoille Suomessa lisää vettä myllyyn. Kaikki mahdolliset mediat on valjastettu demonisoimaan Venäjää ja erikoisesti Putinia. Tätä käytetään häikäilemättä Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen.

Kaikesta valtavasta Nato-rummutuksesta huolimatta Suomen kansan enemmistö on edelleen jäsenyyttä vastaan ja kannattaa sotilaallista liittotumattomuutta. Sen vuoksi Nato-mielinen eliitti käyttää hivutustaktiikkaa. Uusin hanke on isäntämaasopimuksen solmiminen Naton kanssa.

Eläköitynyt valtiosihteeri Risto Volanen oli useiden hallitusten ulkopoliittisena asiantuntijana. Blogissaan hän liittää Suomelle ja Ruotsille tarjotun sopimuksen Naton sotilasstrategiaan Baltiassa ja tavoitteeseen ohittaa Venäjän Kaliningradiin tukeutuva puolustus. Tämä horjuttaa Pohjolan sotilaallista tasapainoa. Volasen mukaan Venäjä tuskin jää toimettomaksi, nähtäväksi jää mikä on vastaus. Vaarana on jännityksen kiristyminen myös Pohjolassa. Kriisin oloissa Suomen lentokentät ja muu infra saattaa tulla ennakoivan iskun kohteeksi jo ennen täyttä Nato-jäsenyyttä.

Sotien jälkeisen menestyksellisen ulkopolitiikkamme perusajatus on ollut molemminpuolinen luottamus NL:n ja Venäjän kanssa. Sen kulmakivi on ollut naapurimaamme johdon luottamus siihen, ettei maamme kautta kohdistu uhkaa Leningradiin/ Pietariin.

Jos nyt ollaan tätä luottamusta horjuttamassa, ollaan kaltevalla pinnalla Suomen ulkopolitiikassa. Nato-jäsenyys olisi viimeinen naula arkun kanteen, saattaisi olla jopa kirjaimellisesti. Menettäisimme lopullisesti ulkopoliittisen liikkumavaramme Venäjän suhteen. Joutuisimme suurvaltojen pelinappulaksi ja turvattomuutemme vain lisääntyisi.

Nato ja historian opetuksia

Päivitän jo viime kesänä kirjoittamani bogitekstin. Se kun tuntuu entistä ajankohtaisemmalta. Silloin Juhannuksen rauhassa lopettelin Markku Jokisipilän ja Janne Könösen laajahkon tutkimuksen Kolmannen valtakunnan vieraat lukemisen. Kalle Kuittisen arvio kirjasta on ilmestynyt 21.5.2014 Tiedonantajassa. Sujuvasti ja osin vauhdikkaasti kirjoitettu teos ilmestyi jo toissa syksynä ja käsittelee Suomea Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä. Erityisesti tutkijat käyvät läpi lähdeaineiston valossa kulttuuri- ja sotilassuhteita. Ne ovatkin olleet yllättävän laajat.

Saksahan oli suomalaisille opiskelupaikkana jo vuosisatoja ja sitä kautta syntyivät suhteet saksalaisiin kulttuurivaikuttajiin ja saksalaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Sotilasyhteistyö taas syntyi jääkärivärväyksen kautta ja keväällä -18 saksalaisten osallistuminen Suomen sisällissotaan ratkaisijana vahvisti tämän yhteistyön.

Suomen saksalaismielisiä yhdisti Hitlerin kansallissosialistiseen Saksaan viha Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Tutkijoiden mukaan saksalaismieliset kulttuuripiirit olivat ”käyttökelpoisia aaseja” Hitlerin politiikan edistämisessä. Sitä vastoin jääkäriupseerien eliitti työskenteli tietoisesti, tavoitteena sotilasyhteistyö Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Teoksesta käy myös hyvin selville Mannerheimin tiiviit suhteet kolmannen valtakunnan johtoon Göringin kautta. Yhdessä Suomen johtavien jääkäriupseerien kanssa Mannerheimin toiminta vei tilanteeseen, joka johti talvisotaan ja liitossa Hitlerin kanssa valloitussotaan.

Tekijät pohtivat myös vaihtoehtoista mahdollisuutta kehitykselle 30-luvun lopulla. He tulevat vahvistaneeksi presidentti Kekkosen aikanaan esittämän arvion, että ”sotiin johti keskinäisen luottamuksen puute”. Neuvostoliitossa syystä seurattiin huolestuneena sotilasyhteistyön lisääntymistä 30-luvun aikana Hitlerin valtaan noustua ja siitä varoitettiin monin eri tavoin hyvin selväsanaisesti Suomen poliittista johtoa. Tutkijat kysyvätkin ”eikö sitä ymmärretty, vai eikö siitä välitetty, mikä on vielä pahempaa”.

Väkisin tulee mieleen tämän päivän tilanne. Suomen armeija osallistuu monin tavoin Naton harjoituksiin ja pelaa muun muassa useita sotapelejä Naton kanssa, mutta yhteistyö Venäjän armeijan kanssa on lopetettu. Isäntämaasopimuksella meitä kytketään entistä tiiviimmin Natoon. Olemme vaarassa kytkeytyä osaksi Naton Baltian puolustusta, kuten Risto Volanen vielä syksyllä epäili ja joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Naton talviharjoitukset Lapissa ennakoivat mitä tuleman pitää. Nato alkaa hääriä ylen ahkeraan nurkissamme. Samaan sarjaan kuulunee myös Yhdysvaltojen kanssa yhteiset "tekniset" harjoitukset Virossa. USA yrittää ujuttaa meitä kaikin konstein osaksi Baltian puolustusta. Nämä kaikki huomataan naapurissa ja tuskinpa parantavat suhteitamme.
Ukrainan kriisin synnyttämässä, valtamedian lietsomassa Venäjän vastaisessa hysteriassa ja Nato-kortin aktiivisessa heiluttelussa tämä historian opetus olisi syytä muistaa.

Jokisipilän ja Könösen toissa vuonna ilmestynyt kirja on valitettavasti ajankohtaisempi tänään, kuin ilmestyessään. Toivoisin, että kokoomus- ja muut johtavat poliitikot lukisivat sen ja pysähtyisivät miettimään, mihin Nato-intoilu voi johtaa.