Kun pääministeri Katainen hyvin huolestuneena uudelleen ja uudelleen vakuuttaa meitä kestävyysvajeesta, vaikka se ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, pitäisikin puhua kestävyysvaleesta. Tai kun Juhana Vartiainen toistelee mantraansa työvoiman tarjonnan lisäämisestä lääkkeenä työttömyyteen. Meidän ei pidä luulla, että vallanpitäjät ovat vahvoilla. Päinvastoin jatkuva propagandavyörytys kertoo päättäjien tukalasta asemasta. Ei ole mitään takeita, että hallitus pysyy kasassa ja onnistuu viemään markkinakuntahankkeen päätökseen, leikkaamaan kuntien valtionapuja ja heikentämään työttömyysturvaa. Sanalla sanoen murentamaan lisää hyvinvointivaltiota.
Jos pidämme päättäjiä tai kansalaisia vain tyhminä ja harjoitettua politiikkaa sen seurauksena, olemme hakoteillä. Vasta kun näemme, että joku hyötyy nykyisestä menosta, alamme tajuta mistä on kysymys.
Elinkeinoelämän Keskusliitto pitää omissa linjauksissaan hyvin tärkeänä, että saadaan kuntiin houkuttelevat markkina-alueet yksityiselle bisnekselle. Tämä onnistuu hävittämällä pienet kunnat ja luomalla jättikuntia vaikka pakolla. Tätä tehtävää hallitus yrittää toteuttaa jopa perustuslaista piittaamatta. Julkisia palveluja heikennetään tietoisesti leikkaamalla kuntien valtionapuja, että saataisiin kysyntää yksityisille toimijoille ja pakkoliitokset läpi.
Ei työvoiman tarjonnan lisääminen ja työttömien patistaminen orjatöihin kasvavan suurtyöttömyyden oloissa niin pöllöä ole kuin äkikseltään tuntuu. Sehän antaa työnantajille mahdollisuuden polkea palkka- ja työehtoja ja voitot sen kun kasvavat. Ne kun syntyvät siitä maksamattomasta työstä, niin kuin Marx meille opetti Palkkatyö ja pääoma-kirjasessaan.
Luokkanäkökulman omaksuminen antaa meille tavallisille pulliaisille oivan aseen politiikassa. Monet epäselvät ja mieltä askarruttavat asiat kirkastuvat ja meille selviää "kenen joukoissa seisomme".
Siispä etsikäämme kirja käteen ja ottakaamme todesta runoilijan sanat:
"Opi mies yömajassa.
Opi mies vankilassa.
Opi vaimo keittiössä.
Opi kuusikymmenvuotias."
Bertolt Brecht
maanantai 7. lokakuuta 2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
"Kestävyysvalheella" vedätystä
Hallitus on joutunut vaikeuksiin kuntauudistuksensa kanssa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi kesällä useita asiantuntijoita kuultuaan ns. Orpon (kok) työryhmän esityksen perustuslain vastaisena. Kunnille on annettava aikaa puoli vuotta ottaa kanta kuntaliitoksiin sote-lain päättämisen jälkeen. Elokuun budjettiriihessä hallitus kuitenkin jatkoi sitkeästi linjallaan. Suurten kaupunkien kehyskunnat voidaan Urpilaisen (sd) mukaan pakottaa liitoksiin seudullisella kansanäänestyksellä, jossa kaikilla tulevan jättikunnan asukkailla on äänioikeus.
Budjettiriihessä hallitus myös ensimmäisen kerran puuttui perustuslaillisiin oikeuksiin kaventamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja työttömyyspäivärahan saantia. Riihessä päätettiin karsia kunnilta miljardin verran palveluja ja 20 000 työpaikkaa. Se merkitsee lähipalvelujen heikkenemistä, koska kunnat niistä vastaavat.
Leikkauspolitiikan yksi tärkein peruste on ollut meitä uhkaava kestävyysvaje. Hallitus nojaa laskelmaan, jossa vaje on melkein 10 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitos on omassa selvityksessään päätynyt kahden ja puolen miljardin tasoon. Laskelmat on tehty lähes 50 vuoden tähtäimellä. Siinä niiden heikkous onkin. On vaikea arvioida miten talous, työllisyys ja verotulot kehittyvät. Milloin jäämme eläkkeelle, miten terveys- ja hoivamenot kehittyvät. Mikä on eläkerahastojen sijoitusten tuotto, mikä julkisen velan korko ja niin edelleen. Laskelmissa ei ole otettu myöskään huomioon julkisen sektorin varallisuutta, mikä lienee niiden suurin heikkous. Hallituksen käyttämissä laskelmissa uskotaan myös, että ikääntymisen seurauksena kustannukset nousevat, vaikka kallein vaihe vanhusten hoidossa ovat viimeiset kuukaudet iästä riippumatta.
Valtion tuloja on vähentänyt rikkaille annetut erilaiset verohelpotukset. EU:n keskimääräinen pääomaverotus toisi Suomessa neljä miljardia lisää rahaa valtiolle vuodessa. Vedätetäänkö meitä itse asiassa "kestävyysvalheella".
Kuntauudistuksen ongelmat voidaan ratkaista siirtymällä kaksiportaiseen malliin, kuten monissa Euroopan maissa jo on. Kunnat vastaavat peruspalveluista, se tukee lähidemokratiaa, kun asukkaat voivat vaikuttaa palvelujen laatuun ja kunnat tuottavat ne itse.
Toisena portaana on vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Se hallinnoi erilaisia maakunnallisia tehtäviä sairaanhoitopiireistä liikennesuunnitteluun. Sille kuuluisi myös kokonaan erikoissairaanhoito valtion rahoittamana. Se keventäisi kuntien taloudellista ahdinkoa ja poistaisi pakkoliitosten tarpeen.
Kunnille saadaan lisää rahaa valtionosuuksia lisäämällä ja muuttamalla kuntavero tulojen mukaan kiristyväksi ja laittamalla pääomatulot myös kuntaverolle.
Budjettiriihessä hallitus myös ensimmäisen kerran puuttui perustuslaillisiin oikeuksiin kaventamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja työttömyyspäivärahan saantia. Riihessä päätettiin karsia kunnilta miljardin verran palveluja ja 20 000 työpaikkaa. Se merkitsee lähipalvelujen heikkenemistä, koska kunnat niistä vastaavat.
Leikkauspolitiikan yksi tärkein peruste on ollut meitä uhkaava kestävyysvaje. Hallitus nojaa laskelmaan, jossa vaje on melkein 10 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitos on omassa selvityksessään päätynyt kahden ja puolen miljardin tasoon. Laskelmat on tehty lähes 50 vuoden tähtäimellä. Siinä niiden heikkous onkin. On vaikea arvioida miten talous, työllisyys ja verotulot kehittyvät. Milloin jäämme eläkkeelle, miten terveys- ja hoivamenot kehittyvät. Mikä on eläkerahastojen sijoitusten tuotto, mikä julkisen velan korko ja niin edelleen. Laskelmissa ei ole otettu myöskään huomioon julkisen sektorin varallisuutta, mikä lienee niiden suurin heikkous. Hallituksen käyttämissä laskelmissa uskotaan myös, että ikääntymisen seurauksena kustannukset nousevat, vaikka kallein vaihe vanhusten hoidossa ovat viimeiset kuukaudet iästä riippumatta.
Valtion tuloja on vähentänyt rikkaille annetut erilaiset verohelpotukset. EU:n keskimääräinen pääomaverotus toisi Suomessa neljä miljardia lisää rahaa valtiolle vuodessa. Vedätetäänkö meitä itse asiassa "kestävyysvalheella".
Kuntauudistuksen ongelmat voidaan ratkaista siirtymällä kaksiportaiseen malliin, kuten monissa Euroopan maissa jo on. Kunnat vastaavat peruspalveluista, se tukee lähidemokratiaa, kun asukkaat voivat vaikuttaa palvelujen laatuun ja kunnat tuottavat ne itse.
Toisena portaana on vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Se hallinnoi erilaisia maakunnallisia tehtäviä sairaanhoitopiireistä liikennesuunnitteluun. Sille kuuluisi myös kokonaan erikoissairaanhoito valtion rahoittamana. Se keventäisi kuntien taloudellista ahdinkoa ja poistaisi pakkoliitosten tarpeen.
Kunnille saadaan lisää rahaa valtionosuuksia lisäämällä ja muuttamalla kuntavero tulojen mukaan kiristyväksi ja laittamalla pääomatulot myös kuntaverolle.
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Allendesta tähän päivään
Eilen syyskuun 11. päivänä tuli kuluneeksi 40 vuotta Chilen kansanrintamahallituksen kukistamisesta vallankaappauksella ja presidentti Salvador Allenden kuolemasta. Suomessakin syntyi laaja solidaarisuusliike keskitysleireille suljettujen, vainottujen vasemmistopoliitikkojen puolesta.
Emme silloin kuitenkaan tajunneet, että vallan kaapannut, USA:n tukema sotilasjuntta edusti uudenlaista yhteiskunta-ajattelua ja talouspolitiikkaa maailman mitassa. Chilestä tuli Milton Friedmanin edustaman uusliberaalin politiikan koekenttä. Juntta alkoi toteuttaa markkinoiden rajatonta vapautta. Ay-liike murskattiin, valtion omaisuutta yksityistettiin ja tuloeroja kasvatettiin sosiaaliturvaa romuttamalla.
Sen jälkeen uusliberalismia on harjoitettu kautta maailman. Ronald Reagan aloitti sen USA:ssa. Rautarouva Thatcher nöyryytti ay-liikkeen Britanniassa ja aloitti yksityistämispolitiikan. Euroopan Unioni perustettiin samaisen uusliberalismin opin pohjalle. Erityisen rajusti oppia sovellettiin entisen Neuvostoliiton alueella ja muissa Itä-Euroopan maissa, sitä kutsuttiinkin siellä "rosvokapitalismiksi". Myös Latinalainen Amerikka koki uusliberalismin rujoimmat piirteet, muun muassa keskiluokan putsauksen Argentiinassa. Toimittaja Naomi Klein kuvaa hienosti tämän kehityksen kirjassaan "Tuhokapitalismi".
Tänä päivänä markkinauskovaiset riehuvat Euroopassa. Välimeren kriisimaissa tuhotaan yhteiskuntaa keinottelijoiden hyväksi.
Uusliberalismiin kuuluu olennaisena osana sosiaalidarwinismi, jossa uskotaan ihmisten synnynnäiseen eriarvoisuuteen. Sen nojalla on helppoa perustella yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääminen, ihmiset itse ovat siihen syypäitä.
Suomessa ei tarvinnut sulkea vasemmiston johtajia keskitysleireille. He hurahtivat täysin markkinauskoon Lipposen sateenkaarihallituksessa, kun Raimo Sailas esitteli sitä seminaarissaan. Entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä muisteli aikaa kolumnissaan radion ykkösaamun lopuksi. Hallitus myi valtion yhtiöt sijoittajille, leikkasi työttömyysturvaa, lapsilisiä ja kuntien valtionapuja. Seurauksena on ollut tuloerojen kasvu ja leipäjonojen ilmaantuminen pysyvästi suomalaiseen katukuvaan.
Markkinaliberalismia on sen jälkeen saarnattu uskollisesti jokaisen hallituksen toimesta. Sen vuoksi kokoomuksesta on tullut politiikan suunnan määrääjä. On syntynyt oikein ajatuspajakin, Libera, edistämään markkinaoppia. Sen taustavaikuttaja on Björn Wahlroos. Suuri vapauden apostoli, jolle Suvi-Anne Siimes kenkkäsi pilkkahintaan valtion omistaman Postipankin aikanaan.
Onko mitään ihmeellistä siinä, että kokoomusnuoret revittävät markkinavapauden puolesta näkyvästi. Koko poliittinen eliittihän ajattelee niin, vaikka välistä peittelevät ajatuksiaan ja toimintaansa häveliäisyyden kaapuun. Ei ole poliittisesti viisasta sanoa kaikkea kerralla. Kokoomusnuoret avaavat tietä entistä oikeistolaisemmalle politiikalle, koettelevat kepillä jäätä. Todellinen rautarouva, Pia-Noora Kauppi on kasvamassa korkoa ja valmis astumaan Kataisen tilalle, kun aika on kypsä.
Ja kypsyyhän se, kun suomalaisen vasemmiston avuttomuus vie politiikkaa koko ajan oikealle, kuten Tennilä kolumnissaan arvioi. Ellemme lähde haastamaan markkinaliberalismia tässä ja nyt, meitä viedään kuin pässiä narussa lahtipenkkiin. Meidän on liityttävä yhteiseen eurooppalaiseen taisteluun leikkauspolitiikkaa ja uusliberaalia kapitalismia vastaan toisenlaisen Euroopan puolesta, muuten meidät hukka perii.
Emme silloin kuitenkaan tajunneet, että vallan kaapannut, USA:n tukema sotilasjuntta edusti uudenlaista yhteiskunta-ajattelua ja talouspolitiikkaa maailman mitassa. Chilestä tuli Milton Friedmanin edustaman uusliberaalin politiikan koekenttä. Juntta alkoi toteuttaa markkinoiden rajatonta vapautta. Ay-liike murskattiin, valtion omaisuutta yksityistettiin ja tuloeroja kasvatettiin sosiaaliturvaa romuttamalla.
Sen jälkeen uusliberalismia on harjoitettu kautta maailman. Ronald Reagan aloitti sen USA:ssa. Rautarouva Thatcher nöyryytti ay-liikkeen Britanniassa ja aloitti yksityistämispolitiikan. Euroopan Unioni perustettiin samaisen uusliberalismin opin pohjalle. Erityisen rajusti oppia sovellettiin entisen Neuvostoliiton alueella ja muissa Itä-Euroopan maissa, sitä kutsuttiinkin siellä "rosvokapitalismiksi". Myös Latinalainen Amerikka koki uusliberalismin rujoimmat piirteet, muun muassa keskiluokan putsauksen Argentiinassa. Toimittaja Naomi Klein kuvaa hienosti tämän kehityksen kirjassaan "Tuhokapitalismi".
Tänä päivänä markkinauskovaiset riehuvat Euroopassa. Välimeren kriisimaissa tuhotaan yhteiskuntaa keinottelijoiden hyväksi.
Uusliberalismiin kuuluu olennaisena osana sosiaalidarwinismi, jossa uskotaan ihmisten synnynnäiseen eriarvoisuuteen. Sen nojalla on helppoa perustella yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääminen, ihmiset itse ovat siihen syypäitä.
Suomessa ei tarvinnut sulkea vasemmiston johtajia keskitysleireille. He hurahtivat täysin markkinauskoon Lipposen sateenkaarihallituksessa, kun Raimo Sailas esitteli sitä seminaarissaan. Entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä muisteli aikaa kolumnissaan radion ykkösaamun lopuksi. Hallitus myi valtion yhtiöt sijoittajille, leikkasi työttömyysturvaa, lapsilisiä ja kuntien valtionapuja. Seurauksena on ollut tuloerojen kasvu ja leipäjonojen ilmaantuminen pysyvästi suomalaiseen katukuvaan.
Markkinaliberalismia on sen jälkeen saarnattu uskollisesti jokaisen hallituksen toimesta. Sen vuoksi kokoomuksesta on tullut politiikan suunnan määrääjä. On syntynyt oikein ajatuspajakin, Libera, edistämään markkinaoppia. Sen taustavaikuttaja on Björn Wahlroos. Suuri vapauden apostoli, jolle Suvi-Anne Siimes kenkkäsi pilkkahintaan valtion omistaman Postipankin aikanaan.
Onko mitään ihmeellistä siinä, että kokoomusnuoret revittävät markkinavapauden puolesta näkyvästi. Koko poliittinen eliittihän ajattelee niin, vaikka välistä peittelevät ajatuksiaan ja toimintaansa häveliäisyyden kaapuun. Ei ole poliittisesti viisasta sanoa kaikkea kerralla. Kokoomusnuoret avaavat tietä entistä oikeistolaisemmalle politiikalle, koettelevat kepillä jäätä. Todellinen rautarouva, Pia-Noora Kauppi on kasvamassa korkoa ja valmis astumaan Kataisen tilalle, kun aika on kypsä.
Ja kypsyyhän se, kun suomalaisen vasemmiston avuttomuus vie politiikkaa koko ajan oikealle, kuten Tennilä kolumnissaan arvioi. Ellemme lähde haastamaan markkinaliberalismia tässä ja nyt, meitä viedään kuin pässiä narussa lahtipenkkiin. Meidän on liityttävä yhteiseen eurooppalaiseen taisteluun leikkauspolitiikkaa ja uusliberaalia kapitalismia vastaan toisenlaisen Euroopan puolesta, muuten meidät hukka perii.
tiistai 27. elokuuta 2013
Heureka, sanoin
Heureka, huudahdin kuullessani eilen pääministerin vaatimuksen: "vapaamatkustamisesta on tehtävä loppu". Lopultakin puututaan veroparatiiseihin ja saadaan voitoista veromarkat Suomeen. Lopultakin lähipalvelujen rahoitusta parannetaan laittamalla pääomatulot kuntaverolle. Rikkaiden varallisuusverokin palautetaan, uskoin. Näillä toimillahan saataisiin kestävyysvajekin hoitoon.
Pettymykseni oli melkoinen, kun huomasin vanhaa virttä veisattavan. "Työvoiman tarjontaa on lisättävä, julkista velkaa pelättävä, työuria jatkettava, leikkauspolitiikka ja tiukkaa talouskuria harjoitettava" ja niin poispäin. Koko mediatapahtuma lässähti minusta aivan pannukakuksi. Nämä moneen kertaan kalutut "viisaudet" olisi voitu esittää vanhojen uutispätkien koosteena ja laulaa päälle "koskaan et muuttua saa".
Jos tähän maahan ja maailmaan todella halutaan etsiä uusia tuulia ja kunnon rakennemuutosta, sitä on etsittävä toisenlaisella joukolla. On olemassa tutkijoita, jotka esittävät nykyiseen kriisiin nopeita ja toimivia lääkkeitä. Heidät pitää koota yhteen, niin saadaan kelvollisia uusia ideoita. Kataisten, Vartiaisten ja kumppaneiden aika alkaa olla ohi.
Nyt pitää rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa etusijalla ovat ihmisten ja luonnon hyvinvointi, työntekijöiden oikeudet, demokratia, tasa-arvo ja solidaarisuus. Kriisin maksumiehiksi on laitettava finanssikeinottelijat, jotka kriisin ovat aiheuttaneetkin.
Siihen tarvitaan yhteistä Euroopan laajuista leikkaus- ja kuripolitiikan vastaista taistelua ja toimintaa. Siihen kelpaamme me kaikki 99 prosenttia mukaan.
Pettymykseni oli melkoinen, kun huomasin vanhaa virttä veisattavan. "Työvoiman tarjontaa on lisättävä, julkista velkaa pelättävä, työuria jatkettava, leikkauspolitiikka ja tiukkaa talouskuria harjoitettava" ja niin poispäin. Koko mediatapahtuma lässähti minusta aivan pannukakuksi. Nämä moneen kertaan kalutut "viisaudet" olisi voitu esittää vanhojen uutispätkien koosteena ja laulaa päälle "koskaan et muuttua saa".
Jos tähän maahan ja maailmaan todella halutaan etsiä uusia tuulia ja kunnon rakennemuutosta, sitä on etsittävä toisenlaisella joukolla. On olemassa tutkijoita, jotka esittävät nykyiseen kriisiin nopeita ja toimivia lääkkeitä. Heidät pitää koota yhteen, niin saadaan kelvollisia uusia ideoita. Kataisten, Vartiaisten ja kumppaneiden aika alkaa olla ohi.
Nyt pitää rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa etusijalla ovat ihmisten ja luonnon hyvinvointi, työntekijöiden oikeudet, demokratia, tasa-arvo ja solidaarisuus. Kriisin maksumiehiksi on laitettava finanssikeinottelijat, jotka kriisin ovat aiheuttaneetkin.
Siihen tarvitaan yhteistä Euroopan laajuista leikkaus- ja kuripolitiikan vastaista taistelua ja toimintaa. Siihen kelpaamme me kaikki 99 prosenttia mukaan.
maanantai 19. elokuuta 2013
Miten kilpailukyky turvataan?
Armottomana jatkuu vyörytys suomalaisessa valtamediassa. Mielipidetutkimuksesta voisi sanoa; sitä saa mitä tilaa. "Rakennesopeutusta" on saatava aikaan ja kriisin varjolla ajetaan eläkeiän nostoa, sosiaaliturvan leikkauksia, palkkojen alentamista ynnä muita heikennyksiä tavallisten ihmisten arkeen. Jo pitkään kestänyt rummutus velkaantumisesta ja kilpailukyvyn puutteesta on voinut jatkua, koska valtavirran vasemmistosta ei ole lyöty jarruja päälle ja ammuttu alas työnantajien ja oikeistopoliitikkojen vaatimuksia. Päinvastoin Urpilaisestahan on tullutkin pääagitaattori, Katainen voi myhäillä tyytyväisenä vieressä.
Vaatimaton inahtelu ei nyt auta, pitää kyseenalaistaa koko velkaongelma ja kilpailukykypuhe. Aineksia siihen antaa valtavirran talousoppien haastaminen. Jopa valtavirran piirissäkin on myönnetty, ettei Suomen julkinen velka ole nyt mikään ongelma. Varallisuuden ja nettosaatavien suhteen velka on vain 50 prosenttia. Olennaista kuitenkin on, että leikkauspolitiikalla tilannetta pahennetaan, kuten Kreikassa on käynyt. Siellä julkista velkaa on enemmän nyt kuin kriisin alkaessa ja talous on syöksynyt rajusti alas, työttömyys ja sosiaaliset ongelmat vain kasvaneet.
Vasemmiston ja ay-liikkeen johdolle on kyllä ollut tarjolla vaihtoehtoista näkemystä, jos siihen olisi halua tarttua. Jälkikeynesiläinen näkemys talouden ongelmien ratkaisemisesta kokonaiskysynnän sääntelyn avulla antaisi tien ulos kriisistä tässä ja nyt. Leikkausten asemesta tarvitaan julkisia investointeja rakentamiseen, raideliikenteeseen, terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan. Ne voidaan tehdä velkarahalla välittömästi ja näin kysynnän kasvaessa lähtevät myös yksityiset investoinnit liikkeelle. Kommunistina en tietenkään pahoittaisi mieltäni, jos tulonjakoonkin puututtaisiin ja laitettaisiin rikkaat verolle vapaamatkustamisen sijaan. Ensimmäisenä tulevat veroparatiisit mieleen. Pääomatuloistahan ei makseta kuntaveroa lainkaan ja valtion vero on heillä monissa tapauksissa pienempi kuin työttömällä.
Kaikkein kiinnostavin viime päivien uutinen olivat laskelmat, jotka osoittivat kilpailukyvynkin riippuvan kokonaiskysynnästä. Kilpailukyvyn parantamiseksi pitääkin nostaa palkkoja eikä laskea, kuten työnantajat vaativat ja valtavirran oppineet meille todistavat. Eipä haastateltu nuoria tutkijoita valtamediassa, eipä kerrottu asiasta mitään.
Kaikille vaihtoehtoa nykymenolle kaipaaville tieto on mitä merkittävin. On ollut selvää, että leikkauspolitiikka pahentaa velkaongelmaa ja aiheuttaa sosiaalisen kriisin. Kreikan kokemus vahvistaa sen. Jos kilpailukyvyn riippuminen kokonaiskysynnästä pitää paikkansa, on Suomikin muun Euroopan mukana syöksymässä katastrofiin. Tästä kommunistit ja muu Euroopan vasemmisto on koko ajan varoittanut. Kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvitaan ehdottomasti politiikan täyskäännös. Sitä vaaditaan Alter Summitin "Kansojen manifestissa", siihen voi yhtyä.
Vaatimaton inahtelu ei nyt auta, pitää kyseenalaistaa koko velkaongelma ja kilpailukykypuhe. Aineksia siihen antaa valtavirran talousoppien haastaminen. Jopa valtavirran piirissäkin on myönnetty, ettei Suomen julkinen velka ole nyt mikään ongelma. Varallisuuden ja nettosaatavien suhteen velka on vain 50 prosenttia. Olennaista kuitenkin on, että leikkauspolitiikalla tilannetta pahennetaan, kuten Kreikassa on käynyt. Siellä julkista velkaa on enemmän nyt kuin kriisin alkaessa ja talous on syöksynyt rajusti alas, työttömyys ja sosiaaliset ongelmat vain kasvaneet.
Vasemmiston ja ay-liikkeen johdolle on kyllä ollut tarjolla vaihtoehtoista näkemystä, jos siihen olisi halua tarttua. Jälkikeynesiläinen näkemys talouden ongelmien ratkaisemisesta kokonaiskysynnän sääntelyn avulla antaisi tien ulos kriisistä tässä ja nyt. Leikkausten asemesta tarvitaan julkisia investointeja rakentamiseen, raideliikenteeseen, terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan. Ne voidaan tehdä velkarahalla välittömästi ja näin kysynnän kasvaessa lähtevät myös yksityiset investoinnit liikkeelle. Kommunistina en tietenkään pahoittaisi mieltäni, jos tulonjakoonkin puututtaisiin ja laitettaisiin rikkaat verolle vapaamatkustamisen sijaan. Ensimmäisenä tulevat veroparatiisit mieleen. Pääomatuloistahan ei makseta kuntaveroa lainkaan ja valtion vero on heillä monissa tapauksissa pienempi kuin työttömällä.
Kaikkein kiinnostavin viime päivien uutinen olivat laskelmat, jotka osoittivat kilpailukyvynkin riippuvan kokonaiskysynnästä. Kilpailukyvyn parantamiseksi pitääkin nostaa palkkoja eikä laskea, kuten työnantajat vaativat ja valtavirran oppineet meille todistavat. Eipä haastateltu nuoria tutkijoita valtamediassa, eipä kerrottu asiasta mitään.
Kaikille vaihtoehtoa nykymenolle kaipaaville tieto on mitä merkittävin. On ollut selvää, että leikkauspolitiikka pahentaa velkaongelmaa ja aiheuttaa sosiaalisen kriisin. Kreikan kokemus vahvistaa sen. Jos kilpailukyvyn riippuminen kokonaiskysynnästä pitää paikkansa, on Suomikin muun Euroopan mukana syöksymässä katastrofiin. Tästä kommunistit ja muu Euroopan vasemmisto on koko ajan varoittanut. Kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvitaan ehdottomasti politiikan täyskäännös. Sitä vaaditaan Alter Summitin "Kansojen manifestissa", siihen voi yhtyä.
maanantai 12. elokuuta 2013
Leikkaaminen pahentaa ongelmia
"Seuraavien eduskuntavaalien odottelu ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan vaihtoehtojen esittämistä, laajaa ja todellista kansalaiskeskustelua ympäri maata, kaikissa 320 kunnassa. Olennaista on selvittää, millaisen kunnan asukkaat haluavat. Demokratiaan kuuluu, että keskustellaan avoimesti useista eri vaihtoehdoista. Ei se, että kulloinenkin hallitus esittää ainoan vaihtoehdon joka on pakko toteuttaa...
Kannattaa myös muistaa, että kuntien menoista noin 90 prosenttia on lakisääteisiä. Kokemusten mukaan palvelujen keskittäminen suuriin yksiköihin ei tuo säästöjä tai tehokkuutta. ..
Hallitus ei ole ottanut vaihtoehdokseen perustuslain mahdollistamaa demokraattisen maakuntahallinnon mallia. Useissa Euroopan maissa paikallishallinto on järjestetty kahden tai kolmen portaan mallilla. Niissä on peruskuntien hallinnon lisäksi laajempi aluekunta tai maakuntahallinto ja toisaalta kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja. Sekä peruskunnan että aluekunnan tai maakunnan päätöksentekoon valitaan vaaleilla edustajat..."
Nämä järkevät ajatukset löytyvät Sorretun iänj-blogista ja teemaan kannattaa palata uudelleen ja uudelleen. Niin falskit ovat kuntauudistuksen perusteet kuin tavoitteet ja toteutuskin.
Hallitus pakottaa kuntia liitoksiin leikkaamalla valtionapuja. Professori Kaarlo Tuori pitää tätä perustuslain vastaisena toimintana. Urpilainen esitteli naama vakavana uusia leikkauksia, jotka koskevat pahiten pienituloisiin ihmisiin. Heille julkiset lähipalvelut ovat kaikkein tärkeimmät.
"Jutta Urpilaisen puheet kovista ajoista ja julkisten menojen leikkaamisesta ainoana vaihtoehtona ovat suorastaan irvokkaita, kun valtiovarainministeriön budjettiesitys antaa samaan aikaan yrityksille yhteisöveron alennuksena 870 miljoonaa euroa. Tämä lahjoitus pääomapiireille aiotaan maksattaa muun muassa työttömillä ja köyhillä leikkaamalla työttömyysturvasta 92 miljoonaa ja toimeentulotuesta 13 miljoonaa. Myös kulutusverojen 400 miljoonan kiristys iskee pahimmin pienituloisiin.
Keväällä kehysriihessä sovitusti valtiovarainministeriö esittää kuntien valtionosuuksien leikkaamista noin 360 miljoonalla eurolla. Lisäksi budjettiesitys leikkaa koulujen valtionosuuksista, sote-kehittämishankkeista, kuntien yhdistämisavustuksista, peruskorjausrahoista, vanhuspalvelulain toimeenpanosta, ammattikorkeakouluilta ja kuntien sosiaalitoimesta yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Valtionosuuksien indeksitarkistukset ja eräiden veromenetysten korvaaminen kunnille eivät paranna nykytilannetta, korvaavat vain osan kustannusten noususta." Näin arvioi tilannetta Yrjö Hakanen blogissaan.
Ja jatkaa: "Hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. Se olisi voinut hylätä leikkauspolitiikan, etenkin kun Suomen julkinen talous on kokonaisuutena ottaen ylijäämäinen.
Jos halutaan todella panostaa työllisyyteen, pitää luoda uusia työpaikkoja esimerkiksi kuntien palveluihin ja valtion yritystoiminnalla ympäristöteknologian alalla. Näin voitaisiin luoda ekologisesti kestävämpää kasvua.
Oikeudenmukaisuutta voidaan edistää rajoittamalla yritysten verohelpotukset vain pienyrittäjiin ja lopettamalla pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa. Oikeudenmukaisuutta voi edistää myös lisäämällä kunnallisten palvelujen rahoitusta, hylkäämällä lähipalveluja heikentävän suurkuntahankkeen ja karsimalla erilaisia tukia yksityiselle terveys- ja hoivabisnekselle."
Suomen valtiolla on bruttovelkaa 53 prosenttia ja nettovelkaa -50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen valtiolla on siis saatavia noin bruttokansantuotteen verran enemmän kuin sillä on maksettavaa velkaa, kertoo Taloussanomat. Siis mitään välitöntä tarvetta paniikkiin ei ole.
Leikkaaminen perustuu EU:n vaatimaan "rakennesopeutukseen" ja se vain pahentaa talouden tilaa ja vähentää valtion verotuloja lisää ja kasvattaa velkaa ja taas on leikattava. Tarvitaan politiikan täyskäännös. Se ei tule itsestään, sen puolesta on toimittava itsekukin kykyjensä mukaan. Kyseessä on koko Euroopan laajuisen kamppailun rakentaminen ja siinä voimme ja pitää olla mukana.
Kannattaa myös muistaa, että kuntien menoista noin 90 prosenttia on lakisääteisiä. Kokemusten mukaan palvelujen keskittäminen suuriin yksiköihin ei tuo säästöjä tai tehokkuutta. ..
Hallitus ei ole ottanut vaihtoehdokseen perustuslain mahdollistamaa demokraattisen maakuntahallinnon mallia. Useissa Euroopan maissa paikallishallinto on järjestetty kahden tai kolmen portaan mallilla. Niissä on peruskuntien hallinnon lisäksi laajempi aluekunta tai maakuntahallinto ja toisaalta kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja. Sekä peruskunnan että aluekunnan tai maakunnan päätöksentekoon valitaan vaaleilla edustajat..."
Nämä järkevät ajatukset löytyvät Sorretun iänj-blogista ja teemaan kannattaa palata uudelleen ja uudelleen. Niin falskit ovat kuntauudistuksen perusteet kuin tavoitteet ja toteutuskin.
Hallitus pakottaa kuntia liitoksiin leikkaamalla valtionapuja. Professori Kaarlo Tuori pitää tätä perustuslain vastaisena toimintana. Urpilainen esitteli naama vakavana uusia leikkauksia, jotka koskevat pahiten pienituloisiin ihmisiin. Heille julkiset lähipalvelut ovat kaikkein tärkeimmät.
"Jutta Urpilaisen puheet kovista ajoista ja julkisten menojen leikkaamisesta ainoana vaihtoehtona ovat suorastaan irvokkaita, kun valtiovarainministeriön budjettiesitys antaa samaan aikaan yrityksille yhteisöveron alennuksena 870 miljoonaa euroa. Tämä lahjoitus pääomapiireille aiotaan maksattaa muun muassa työttömillä ja köyhillä leikkaamalla työttömyysturvasta 92 miljoonaa ja toimeentulotuesta 13 miljoonaa. Myös kulutusverojen 400 miljoonan kiristys iskee pahimmin pienituloisiin.
Keväällä kehysriihessä sovitusti valtiovarainministeriö esittää kuntien valtionosuuksien leikkaamista noin 360 miljoonalla eurolla. Lisäksi budjettiesitys leikkaa koulujen valtionosuuksista, sote-kehittämishankkeista, kuntien yhdistämisavustuksista, peruskorjausrahoista, vanhuspalvelulain toimeenpanosta, ammattikorkeakouluilta ja kuntien sosiaalitoimesta yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Valtionosuuksien indeksitarkistukset ja eräiden veromenetysten korvaaminen kunnille eivät paranna nykytilannetta, korvaavat vain osan kustannusten noususta." Näin arvioi tilannetta Yrjö Hakanen blogissaan.
Ja jatkaa: "Hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. Se olisi voinut hylätä leikkauspolitiikan, etenkin kun Suomen julkinen talous on kokonaisuutena ottaen ylijäämäinen.
Jos halutaan todella panostaa työllisyyteen, pitää luoda uusia työpaikkoja esimerkiksi kuntien palveluihin ja valtion yritystoiminnalla ympäristöteknologian alalla. Näin voitaisiin luoda ekologisesti kestävämpää kasvua.
Oikeudenmukaisuutta voidaan edistää rajoittamalla yritysten verohelpotukset vain pienyrittäjiin ja lopettamalla pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa. Oikeudenmukaisuutta voi edistää myös lisäämällä kunnallisten palvelujen rahoitusta, hylkäämällä lähipalveluja heikentävän suurkuntahankkeen ja karsimalla erilaisia tukia yksityiselle terveys- ja hoivabisnekselle."
Suomen valtiolla on bruttovelkaa 53 prosenttia ja nettovelkaa -50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen valtiolla on siis saatavia noin bruttokansantuotteen verran enemmän kuin sillä on maksettavaa velkaa, kertoo Taloussanomat. Siis mitään välitöntä tarvetta paniikkiin ei ole.
Leikkaaminen perustuu EU:n vaatimaan "rakennesopeutukseen" ja se vain pahentaa talouden tilaa ja vähentää valtion verotuloja lisää ja kasvattaa velkaa ja taas on leikattava. Tarvitaan politiikan täyskäännös. Se ei tule itsestään, sen puolesta on toimittava itsekukin kykyjensä mukaan. Kyseessä on koko Euroopan laajuisen kamppailun rakentaminen ja siinä voimme ja pitää olla mukana.
torstai 8. elokuuta 2013
Kokonaiskysynnän sääntelyn kautta toisenlaiseen talouteen
Kriisitunnelmat ovat hallinneet viime päivien uutisointia. Siteerailenpa vähän muiden sanomisia aiheesta.
"Yleisessä taloudellisessa tilanteessa Urpilainen näkee Suomella kolmoishaasteen, johon kuuluvat vaikea suhdannetilanne, teollisuuden poikkeuksellinen rakennemuutos ja julkisen talouden kestävyysvaje."
Urpilainen on puhunut "rakennesopeutuksen" tarpeesta.
"Jotta köyhtyminen pysähtyisi, olisi tehtävä muutoksia. Päättäjät eivät kuitenkaan tahdo tunnustaa, että ongelmien juuri on ylisuuressa julkisessa sektorissa, sanoo Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh."
Tähän tapaan menee valtavirran ajattelu talouspolitiikan haasteista. Paisuvasta työttömyydestä ei tunneta huolen häivääkään ja lääkkeeksi tarjotaan entistä tiukempaa budjettia ja rajua "rakennesopeutusta" julkisiin palveluihin. Samoilla lääkkeillä on jo suistettu Välimeren maiden väestö köyhyyteen ja raunioitettu maiden talous.
Kestävyysvaje on kokoomuslaisten valtiovarainministeriön virkamiesten hatustaan tempaisema käsite, jota on veivattu julkisuudessa viime vuodet. Sen laskentaperusteet ovat osoittautuneet hyvin hatariksi, muun muassa väestöennusteen osalta. Muutenkin vuosikymmenten päähän ennustaminen on enemmänkin ennustajaeukkojen puuhaa kuin vakavaa tieteellistä työtä.
Jos valtion taloudessa on kestävyysongelmia, niitä on syntynyt jatkuvasta rikkaiden paapomisesta verohelpotuksilla. Viime keväänäkin annettiin miljardiluokan helpotukset työllistämisen nimissä, taisivat mennä osinkoina veroparatiiseihin nekin rahat.
Tiukka uusliberalistinen talouskuri EU:ssa "rakennesopeutuksineen" on pahentanut kapitalismin aiheuttamaa maailman laajuista ylituotantokriisiä. Väärien lääkkeiden lisääminen ei paranna, vaan tappaa potilaan.
Tarjolla on toisenkinlaisia lääkkeitä. Ne helpottaisivat kasvavaa työttömyyttä ja pitäisivät talouden pyörät pyörimässä.
"Kun Euroopan ja koko maailman kysyntälama jarruttaa vientisektorin kehitystä ja teknologiateollisuuden 2000-luvun kilpailuetu on menetetty, nettoviennin parantaminen on mahdollista ainoastaan kotimaista kysyntää supistamalla. Tämä puolestaan syventää taantumaa. Tässä tilanteessa paras keino elvyttää taloutta onkin talouden tulovirtojen kasvattaminen julkista kulutusta ja investointeja lisäämällä ja tällä tavalla kotimaisia yksityisiä investointeja sekä kulutusta kannustammalla. Kun yksityisen talouden kasvu taas voimistuu, julkisen talouden alijäämät muodostuvat huomattavasti budjetoituja alijäämiä alhaisimmiksi. Velkaelvytys siis maksaa itsensä takaisin."
Lyhytkestoisen elvytyksen sijaan "jälkikeynesiläiset kannattavatkin yleensä laajamittaista kysynnänsäätelyä: käytännössä se tarkoittaa isoja, julkisesti rahoitettuja ja useiden vuosien tai vuosikymmenten mittaisia ohjelmia, jotka toimivat taloudellisen kehityksen kulmakivinä ja takaavat kokonaiskysyntää ylläpitävät tulovirrat. Toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointivaltioiden rakentaminen ja laajentaminen täytti pitkään tätä funktiota. Nyt 2010-luvulle tultaessa hyvinvointivaltiorakenteet ovat monessa maassa osittain rapautuneet, joten niiden korjaaminen ja kehittäminen olisi tärkeää.
Hyvinvointivaltion kehittämisen ohelle tarvitaan kuitenkin myös uusia miljardiluokan ohjelmia. Eräs tällainen voisi olla laajamittainen yhteiskunnan ekologinen modernisaatio. Ilmastokriisin edessä esimerkiksi nykyisiä energian tuotannon ja liikenteen organisoimisen tapoja olisi uudistettava perinpohjaisesti. Näihin eivät riitä muutamien kymmenien miljoonien eurojen panostukset, vaan tarvitaan valmiutta niin Suomen kuin Euroopan tasolla kokonaisvaltaisiin, miljardiluokan investointeihin." Näin Jussi Ahokas ja Lauri Holappa blogissaan.http://rahajatalous.wordpress.com/2013/07/31/elvytysta-talouskuria-vai-kysynnansaatelya/
Jälkikeynesiläinen politiikka on tarpeellista ja mahdollista ensiapua uusliberalistisen kapitalismin raadollisen kurjistamisen aiheuttamiin vammoihin, kasvavaan työttömyyteen, köyhyyteen ja yleiseen näköalattomuuteen, yhteiskuntaa hajalle repivään keskinäiseen kaikenkattavaan kilpailuun, jossa "ihmisestä tulee ihmiselle susi".
Kamppaillessamme irti uusliberalismista huomaamme, että tarvitaan toisenlainen yhteiskunta. Tarvitaan irtaantuminen kokonaan kapitalismin kilpailupakosta ja pienen rahaeliitin piirin vallasta. Tarvitaan demokraattinen yhteiskunta.
"Talouden kehitys riippuu yhä enemmän ihmisten osaamisesta, osallistumisesta ja yhteistyöstä. Taloutta koskevat tärkeät ratkaisut tehdään kuitenkin yleensä pienessä piirissä, yhtiöiden johtajien, pankkiirien, suuromistajien, EU-komissaarien ja keskeisimpien ministereiden toimesta. Pankki- ja finanssipiirien keinottelu on johtanut Suomen teollisuuden laajaan alasajoon ja monien palvelujen rapautumiseen. Rahaeliitin vaatimukset ja korruptio vääristävät päätöksentekoa Oikeudenmukaisemman, inhimillisemmän, julkisemman ja ekologisemman talouden kehittämiseksi on demokratia ulotettava myös talouden alalle.
Kohti 2000-luvun sosialismia
Toisenlainen talous, joka on ihmistä varten eikä päinvastoin, syntyy työstä ja taistelusta. On selvää, että ne, joilla on nyt raha ja valta, eivät luovu siitä vain vetoamalla hyvään tahtoon. Radikaalien muutosten toteuttaminen vaatii monien nykyisin vallalla olevien totuuksien ja rakenteiden kyseenalaistamista, päättäväistä ja joukkomittaista taistelua sekä laajaa oikeiston ja suurpääoman vastaista yhteistyötä.
Toisenlaisen talouden rakentaminen tarkoittaa monia muutoksia, isoja ja pieniä ratkaisuja. Siirtyminen perusteiltaan toisenlaiseen talouteen, jossa ihminen on talouden tarkoitus, merkitsee pääoman voitontavoitteluun ja suuren rahan valtaan perustuvan kapitalismin korvaamista toisenlaisella järjestelmällä. Me kommunistit olemme vakuuttuneita siitä, että tällainen radikaali uudistus voidaan toteuttaa. Siihen tarvitaan ihmisten aktiiviseen osallistumiseen perustuvaa nykyaikaista sosialismia."
Näin SKP:n ohjelmassa "Talous ihmistä varten".
"Yleisessä taloudellisessa tilanteessa Urpilainen näkee Suomella kolmoishaasteen, johon kuuluvat vaikea suhdannetilanne, teollisuuden poikkeuksellinen rakennemuutos ja julkisen talouden kestävyysvaje."
Urpilainen on puhunut "rakennesopeutuksen" tarpeesta.
"Jotta köyhtyminen pysähtyisi, olisi tehtävä muutoksia. Päättäjät eivät kuitenkaan tahdo tunnustaa, että ongelmien juuri on ylisuuressa julkisessa sektorissa, sanoo Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh."
Tähän tapaan menee valtavirran ajattelu talouspolitiikan haasteista. Paisuvasta työttömyydestä ei tunneta huolen häivääkään ja lääkkeeksi tarjotaan entistä tiukempaa budjettia ja rajua "rakennesopeutusta" julkisiin palveluihin. Samoilla lääkkeillä on jo suistettu Välimeren maiden väestö köyhyyteen ja raunioitettu maiden talous.
Kestävyysvaje on kokoomuslaisten valtiovarainministeriön virkamiesten hatustaan tempaisema käsite, jota on veivattu julkisuudessa viime vuodet. Sen laskentaperusteet ovat osoittautuneet hyvin hatariksi, muun muassa väestöennusteen osalta. Muutenkin vuosikymmenten päähän ennustaminen on enemmänkin ennustajaeukkojen puuhaa kuin vakavaa tieteellistä työtä.
Jos valtion taloudessa on kestävyysongelmia, niitä on syntynyt jatkuvasta rikkaiden paapomisesta verohelpotuksilla. Viime keväänäkin annettiin miljardiluokan helpotukset työllistämisen nimissä, taisivat mennä osinkoina veroparatiiseihin nekin rahat.
Tiukka uusliberalistinen talouskuri EU:ssa "rakennesopeutuksineen" on pahentanut kapitalismin aiheuttamaa maailman laajuista ylituotantokriisiä. Väärien lääkkeiden lisääminen ei paranna, vaan tappaa potilaan.
Tarjolla on toisenkinlaisia lääkkeitä. Ne helpottaisivat kasvavaa työttömyyttä ja pitäisivät talouden pyörät pyörimässä.
"Kun Euroopan ja koko maailman kysyntälama jarruttaa vientisektorin kehitystä ja teknologiateollisuuden 2000-luvun kilpailuetu on menetetty, nettoviennin parantaminen on mahdollista ainoastaan kotimaista kysyntää supistamalla. Tämä puolestaan syventää taantumaa. Tässä tilanteessa paras keino elvyttää taloutta onkin talouden tulovirtojen kasvattaminen julkista kulutusta ja investointeja lisäämällä ja tällä tavalla kotimaisia yksityisiä investointeja sekä kulutusta kannustammalla. Kun yksityisen talouden kasvu taas voimistuu, julkisen talouden alijäämät muodostuvat huomattavasti budjetoituja alijäämiä alhaisimmiksi. Velkaelvytys siis maksaa itsensä takaisin."
Lyhytkestoisen elvytyksen sijaan "jälkikeynesiläiset kannattavatkin yleensä laajamittaista kysynnänsäätelyä: käytännössä se tarkoittaa isoja, julkisesti rahoitettuja ja useiden vuosien tai vuosikymmenten mittaisia ohjelmia, jotka toimivat taloudellisen kehityksen kulmakivinä ja takaavat kokonaiskysyntää ylläpitävät tulovirrat. Toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointivaltioiden rakentaminen ja laajentaminen täytti pitkään tätä funktiota. Nyt 2010-luvulle tultaessa hyvinvointivaltiorakenteet ovat monessa maassa osittain rapautuneet, joten niiden korjaaminen ja kehittäminen olisi tärkeää.
Hyvinvointivaltion kehittämisen ohelle tarvitaan kuitenkin myös uusia miljardiluokan ohjelmia. Eräs tällainen voisi olla laajamittainen yhteiskunnan ekologinen modernisaatio. Ilmastokriisin edessä esimerkiksi nykyisiä energian tuotannon ja liikenteen organisoimisen tapoja olisi uudistettava perinpohjaisesti. Näihin eivät riitä muutamien kymmenien miljoonien eurojen panostukset, vaan tarvitaan valmiutta niin Suomen kuin Euroopan tasolla kokonaisvaltaisiin, miljardiluokan investointeihin." Näin Jussi Ahokas ja Lauri Holappa blogissaan.http://rahajatalous.wordpress.com/2013/07/31/elvytysta-talouskuria-vai-kysynnansaatelya/
Jälkikeynesiläinen politiikka on tarpeellista ja mahdollista ensiapua uusliberalistisen kapitalismin raadollisen kurjistamisen aiheuttamiin vammoihin, kasvavaan työttömyyteen, köyhyyteen ja yleiseen näköalattomuuteen, yhteiskuntaa hajalle repivään keskinäiseen kaikenkattavaan kilpailuun, jossa "ihmisestä tulee ihmiselle susi".
Kamppaillessamme irti uusliberalismista huomaamme, että tarvitaan toisenlainen yhteiskunta. Tarvitaan irtaantuminen kokonaan kapitalismin kilpailupakosta ja pienen rahaeliitin piirin vallasta. Tarvitaan demokraattinen yhteiskunta.
"Talouden kehitys riippuu yhä enemmän ihmisten osaamisesta, osallistumisesta ja yhteistyöstä. Taloutta koskevat tärkeät ratkaisut tehdään kuitenkin yleensä pienessä piirissä, yhtiöiden johtajien, pankkiirien, suuromistajien, EU-komissaarien ja keskeisimpien ministereiden toimesta. Pankki- ja finanssipiirien keinottelu on johtanut Suomen teollisuuden laajaan alasajoon ja monien palvelujen rapautumiseen. Rahaeliitin vaatimukset ja korruptio vääristävät päätöksentekoa Oikeudenmukaisemman, inhimillisemmän, julkisemman ja ekologisemman talouden kehittämiseksi on demokratia ulotettava myös talouden alalle.
Kohti 2000-luvun sosialismia
Toisenlainen talous, joka on ihmistä varten eikä päinvastoin, syntyy työstä ja taistelusta. On selvää, että ne, joilla on nyt raha ja valta, eivät luovu siitä vain vetoamalla hyvään tahtoon. Radikaalien muutosten toteuttaminen vaatii monien nykyisin vallalla olevien totuuksien ja rakenteiden kyseenalaistamista, päättäväistä ja joukkomittaista taistelua sekä laajaa oikeiston ja suurpääoman vastaista yhteistyötä.
Toisenlaisen talouden rakentaminen tarkoittaa monia muutoksia, isoja ja pieniä ratkaisuja. Siirtyminen perusteiltaan toisenlaiseen talouteen, jossa ihminen on talouden tarkoitus, merkitsee pääoman voitontavoitteluun ja suuren rahan valtaan perustuvan kapitalismin korvaamista toisenlaisella järjestelmällä. Me kommunistit olemme vakuuttuneita siitä, että tällainen radikaali uudistus voidaan toteuttaa. Siihen tarvitaan ihmisten aktiiviseen osallistumiseen perustuvaa nykyaikaista sosialismia."
Näin SKP:n ohjelmassa "Talous ihmistä varten".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)