Kylmää on kyyti hallituksessa vasemmistolle tämän päivän Suomessa. Esimakuna voidaan pitää hallituksen päätöstä jättäytyä pois rahoitusmarkkinaveron valmistelusta EU:ssa. Ymmärrettävästi se on aiheuttanut kentällä tyytymättömyyttä. Punavihreän vasemmiston piirissä aina vasemmistolaisia demareita myöten, veroa on pidetty tärkeänä. Olisihan se pieni askel keinottelutalouden rajoittamiseen.
Attac -liike syntyi aikanaan ajamaan laajaa kansainvälistä veroa, jolla veroparatiisit ja nopeat valuuttaliikkeet saataisiin kuriin. Attac onkin ollut kiitettävän aktiivinen myös Suomessa asian tiimoilta.
Toinen vielä suurempi hanke on par'aikaa eduskunnassa. Kataisen hallituksen esitys EU:n talouskurisopimukseen liittymisestä on tulossa pian päätettäväksi. Hyvin tyynesti hallitus esittää talouspoliittista päätösvaltaa siirrettäväksi Brysseliin. Tarkoitus on varmistaa EU:n laajuisesti saman leikkauspolitiikan harjoittaminen, jolla Välimeren kriisimaat on ajettu konkurssin partaalle.
Tiukka budjettikuri pahentaa kriisiä ja syöksee Euroopan yhä syvempään lamaan, kuten muun muassa talousnobelistit Paul Krugman ja Joseph Stigliz ovat toistuvasti varoittaneet. Katainen onkin lupaillut lisää leikkauksia ensi keväänä.
Tämäkö on vastuullista politiikkaa.
Vasemmiston hirttäytyminen leikkauspolitiikkaan merkitsee itsemurhaa. Samalla se on kuin mätkäistäisiin märällä pyyhkeellä vasten kasvoja kaikkia niitä, jotka ovat yrittäneet toimia toisenlaisen Euroopan puolesta erilaisissa kansalaisliikkeissä.
Kuitenkin tässä tilanteessa tuntuu entistä tärkeämmältä löytää yhteisiä toiminnan tapoja ruohonjuuritasolla.
Pitäisikö Suomessakin ottaa mallia amerikoista. Obaman ensimmäiseen vaalikampanjaan vedettiin mukaan paljon nuoria ja se toi voiton hänelle. Obamaan petyttiin pian, mutta nuoret jatkoivat toimintaansa vaalikampanjan tavoitteiden puolesta. Se oli osaltaan synnyttämässä Occupy -Wall Street liikettä viime syksynä. Ymmärtääkseni toiminta on jatkunut eri muodoissaan ympäri Yhdysvaltoja.
Euroopan vasemmisto suunnittelee yhdessä ay- ja kansalaisliikkeiden kanssa eurooppalaista leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23. maaliskuuta. Eikö tämä tarjoaisi mahdollisuuden myös Suomessa asettua yhteiseen rintamaan eurooppalaisten tovereiden kanssa ja kokea solidaarisuuden voimaa.
Ainakin Kriittinen ay -verkosto ja Toriliike ovat varmaan aktiivisia jälleen kerran ja kokoavat omalta osaltaan porukkaa turuille ja toreille. Kunpa Suomessakin saisimme erilaisia kansalaisliikkeitä koolle yhtäaikaa, kuten Espanjan Indigados (suuttuneet) -liike kokosi viime vuonna kautta Espanjan.
Siitä voisi syntyä uutta virtaa ja ehkä saisimme lisää happea vasemmistolaisuudelle Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti