Viikko sitten tuli kuunneltua Kohtuus klubissa tutkija Tero Mustosen ansiokas alustus järvikalastuksen ja villin järvikalan käytön puolesta. Tuli siinä esille myös huoli sisävesikalastajien toimeentulosta ja tuhatvuotisen pyyntikulttuurin jatkuvuudesta. Puruveden ammattikalastajat ovat omalla aktiivisuudellaan saaneet Puruveden muikulle EU:n maantieteellisen alkuperäismerkinnän. Nyt voi kuluttaja Hakaniemen hallissa tarkistaa muikkulaatikon kyljestä, ovatko kalat Puruveden kysyttyä muikkua.
Keskustelussa nousi esiin semmoinenkin näkemys, että pienituloisen valinta kaupan kalatiskillä suuntautuu ulkomaiseen kasvatus- tai purkkikalaan, kotimaisen kuhafileen sijaan ihan hintasyistä.
Siitäpä ajatukseni lähti uiskentelemaan ja on tullut erinäisiin johtopäätöksiin siitä mitä asian edistämiseksi voitaisiin tehdä.
Pienten palkkojen reilu nostaminen auttaisi, samoin alimman sosiaaliturvan ns. perusturvan tuntuva korottaminen mahdollistaisi niin villin järvikalan kuin muunkin lähiruuan ostamisen, ainakin silloin tällöin. Pienituloisten vapauttaminen veron maksusta verotettavan tulon alarajaa nostamalla, lisäisi myös ostovoimaa ja parantaisi kaiken paikallisen pientuotannon menekkiä.
Villi järvikala voitaisiin vapauttaa kokonaan arvonlisäverosta. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa voitaisiin myös nostaa tuntuvasti nykyisestä 8500 euron vuositulosta, se helpottaisi kaikkien pienten yritysten asemaa ja parantaisi paikallistuotannon mahdollisuuksia.
Saattaisi olla hyvinkin järkevää kyseenalaistaa koko vapaakauppaideologia. Nythän se tarkoittaa paikallistuotannon tuhoamista kaikkialla maailmassa. Tämä tehdään orjatyövoiman avulla ihmisistä ja ympäristöstä välittämättä. Kansainvälisten suuryritysten tavoitteena on vain häikäilemätön voiton tavoittelu polkemalla palkkoja ja työehtoja globalisaation nimissä. Samalla siirretään voitot verottajan ulottumattomiin kaikenlaisiin veroparatiiseihin.
Näin tullaan parhaillaan käynnissä oleviin EU:n ja USA:n investointisuojaneuvotteluihin. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan niissä ollaan kasvattamassa suurten yhtiöiden mahtia entisestään, jopa pakottamaan valtiot vahingon korvauksiin yhtiöiden oletettujen tappioiden osalta. Aivan uskomatonta röyhkeyttä ehdottaakaan sellaista. Tulevissa eurovaaleissa kannattaa olla tarkkana ehdokkaiden ja puolueiden suhteen, mitä ovat puheet ja mitä ovat teot tässä asiassa.
Pohjimmiltaan tullaan nykyisen yhteiskunnan, globaalin kapitalismin olemukseen. Voiton tavoittelu on ainoa motiivi mikä pitää pyörät pyörimässä. Se on johtanut tuotantoon tuotannon vuoksi, se on avannut hillittömän finanssikeinottelun jättipottien toivossa. Kapitalismi on muuttunut koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaksi suuryhtiöiden ja finanssikeinottelijoiden diktatuuriksi. Siitä vapautuminen on meillä päiväjärjestyksessä.
Ensimmäisenä askeleena on tuhoisan leikkauspolitiikan lopettaminen ja mittavat julkiset investoinnit työllisyyteen ja ympäristön kannalta kestävään talouteen.
Toiseksi rahoitusmarkkinat on saatava niin valtioiden kuin globaalilla tasolla demokraattiseen valvontaan.
Kolmanneksi demokratiaa on laajennettava koko yhteiskunnan perustaan, talouteen. On puututtava suuryhtiöiden omistukseen kansallistamalla strategisesti tärkeät alat. Demokratiaa on laajennettava lisäämällä työntekijöiden oikeutta päättää yrityksen toiminnasta. Poliittista päätöksentekoa on myös demokratisoitava lisäämällä suoraa osallistumista ja kansanäänestyksillä.
Näillä toimenpiteillä avataan tietä toisenlaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan, 2000-luvun sosialismiin. Voimat kokoamalla tavoite on saavutettavissa. Kommunistit ovat valmiit toimimaan yhdessä kaikkien sitä haluavien kanssa.
Näin pitkälle ajatukseni uiskenteli viikossa, mihin vielä ennättäneekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti