Hallitus runnaa kunta- ja soteuudistusta voimalla. Petteri Orpon (eduskuntaryhmän pj., Kok.) johtaman koordinaatioryhmän ongelmallinen kirjaus kuuluu seuraavasti: ” Sote-alueen tehtävien hoitamiseksi sairaanhoitopiirien henkilöstö, omaisuus ja vastuut siirtyvät pääsääntöisesti sote-alueen vastuukunnan omistukseen ja hallintaan. Jos sote-alue on pääsäännöstä poiketen kuntayhtymä, sairaanhoitopiirien tehtävät, henkilöstä, omaisuus ja vastuut siirtyvät sote-kuntayhtymälle.”
Mutta metropolihanke saattaa ruveta yskimään. Kuntatalousasiantuntija Oiva Myllyntaus kertoo, että kunnissa herättää suurta huolta omaisuuden siirto rahakorvausta vastaa. - Sellaisia kassavaroja ei ole kenelläkään. Vastuukunnat eli suuret kaupungit joutuisivat ottamaan velkaa. Loppujen lopuksi hyötyjinä olisivat velkaa myöntävät rahalaitokset. Kuntatalouden osa olisi pelkkä maksumiehen rooli. Näin uutisoi Yle eilen hallituksen keittämää sote-soppaa.
Kun tässä innokkaimpana on ollut asialla kokoomus, niin silloin pitää myös käyttää kokoomuksen lääkettä, yksityistämistä. Onhan aiheellisesti epäilty sen olevankin yksi tärkein syy jättikuntahankkeelle, luoda kunnon markkinat kansainvälisille hoiva-alan suuryrityksille. Nyt voisi tarjota myyntiin kuntayhtymien omaisuutta. Uskoisin naapurimaasta oligarkeilta löytyvän löysää rahaa tarkoitukseen. Silloin voitaisiin kukaties muuttaa keskussairaalat kylpylöiksi, joissa omistajat saisivat asianmukaista hoitoa ja hoivaa. Riittävää korvausta vastaan tietysti muutkin.
Detroitin kaupungin konkurssi on talousnobelisti Paul Krugmanin mukaan seurausta markkintalouden sääntelemättömästä toiminnasta radion ykkösaamun ulkomaan lehtikatsauksessa. Onko sekin meidän tulevaisuutta, mikäli markkinauskovaiset saavat päättää kehityksen suunnan.
Nämä dystopiat saattavat olla todellisuutta jonakin päivänä, ellemme saa jarruja hallituksen jättikuntahankkeelle.
Suurin osa Suomen 320 kunnasta ei hallituksen linjausten mukaan saa itse järjestää lainkaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä koskee kaikkia alle 20 000 asukkaan kuntia, joita on 264. Kunnat, joissa on noin 20 000 – 50 000 asukasta, saavat järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Näitä kuntia on nyt 36. Vain 20 suurinta kaupunkia saa sote-linjausten mukaan itse järjestää laajat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Hallitus kiristää muita kuntia liittymään keskuskaupunkeihin sillä, että pienet ja keskikokoiset kunnat menettävät suurimman osan palveluja koskevasta päätösvallasta. Kuntien itsehallinnon, valtuustojen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien rajua kaventamista korostaa sote-alueiden hallintoon esitetty ns. vastuukuntamalli, jossa suurin kunta voi äänimäärällään jyrätä muut.
Jättikunnissa päätösvalta keskittyy käytännössä keskuskaupunkien johtoon. Sosiaali- ja terveyspalveluihin muodostuu entistä suurempia ja monimutkaisempia ”hallintohimmeleitä”, kun päätöksiä tehdään peruskuntien lisäksi vastuukunnan, sote-alueiden, erva-alueiden ja yliopistollisten keskussairaaloiden hallinnossa.
Hallinnollisissa ”laatikkoleikeissä” sivuutetaan tarve lisätä kuntien rahoitusta. Kuntien valtionosuuksia ja yhteisövero-osuuksia on leikattu 90-luvulta alkaen useilla miljardeilla ja Kataisen hallitus on jatkanut leikkaamista vielä yli miljardilla. Hallitus on ilmoittanut tavoitteeksi sen, että kunnat vastaavat tulevaisuudessa kokonaan peruspalvelujen rahoituksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä pieni- ja keskituloisiin raskaimmin kohdistuvaa kunnallisten verojen ja maksujen korottamista sekä palvelujen karsimista.
Tarvitaan demokraattinen hyvinvointikunta
Kuntien palvelujen rahoitusta pitää päinvastoin vahvistaa ja tehdä se tulonjaon kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Tämä tarkoittaa kuntien valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien lisäämistä, pääomatulojen saattamista kunnallisverotuksen piiriin ja kunnallisveron muuttamista progressiiviseksi eli tulojen mukaan kiristyväksi. Kuntien maksujen jatkuvan korottamisen sijasta on laajennettava maksuttomia peruspalveluja erityisesti perusterveydenhuollossa.
Tarvitaan päätöksenteon rakenteiden parantamista. Tarvitaan demokraattinen maakuntahallinto ja lähidemokratia kaipaa kehittämistä, varsinkin suurissa kaupungeissa. Useissa Euroopan maissa on kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja, joissa on vaaleilla valittavat edustajat. Osallistuva budjetointi antaa asukkaille mahdollisuuden vaikuttaa asukasfoorumeissa ja kunnanosavaltuustojen kautta kunnan talousarvion tärkeysjärjestyksiin ja oman asuinalueensa palveluihin ja kehittämiseen. Kunnan budjetista osoitettaisiin tietty osa, esimerkiksi 10 – 20 prosenttia, tällä tavalla ratkaistavaksi ja tietysti lakisääteisistä velvoitteista huolta pitäen. Tällainen osallistuvan demokratian toimintamalli lisää asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa kuntansa kehitykseen. Se vähentää Hyvä veli –verkostojen vaikutusta, ehkäisee päätösvallan keskittymistä vain muutamille isoille puolueille, lisää päätöksenteon avoimuutta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Useimmissa Euroopan maissa paikallishallinto on järjestetty kahden tai kolmen portaan mallilla. Niissä on peruskuntien hallinnon lisäksi laajempi aluekunta tai maakuntahallinto ja toisaalta kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja. Sekä peruskunnan että aluekunnan tai maakunnan päätöksentekoon valitaan vaaleilla edustajat. Myös Suomen perustuslakiin on kirjattu mahdollisuus maakunta-itsehallintoon.
Suomeenkin tarvitaan vaaleilla valittavat maakuntavaltuustot. Niiden alaisuuteen koottaisiin nykyistä hajanaista ja epädemokraattista seudullista ja maakunnallista hallintoa, kuten sairaanhoitopiirit, seudulliset kuntayhtymät, maakuntaliitot ja ely-keskukset. Maakuntavaltuustojen tehtäviin voisivat kuulua erikoissairaanhoito, jotkut erityistason sosiaalipalvelut, maakunta- ja seututason yleiskaavat, laajat liikennehankkeet ja seutuliikenne, pelastustoimi, elinkeinopolitiikka ja seudulliset ympäristöasiat. Niillä voisi olla ainakin koordinoivia tehtäviä myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämisessä. Maakuntavaltuustojen rahoitus voisi tulla pääosin valtionosuuksina, joilla voidaan myös tasoittaa alueellisia eroja. Erikoissairaanhoidon ratkaiseminen näin tekisi tarpeettomaksi jättikuntahankkeen.
Demokraattinen, tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta menestyy uusliberalistista kilpailuyhteiskuntaa paremmin. Koulutus, hyvinvointi, osallisuus, demokratia ja ekologia ovat keskeisiä tulevaisuuden menestystekijöitä. Juuri ne ovat pohjoismaisessa hyvinvointimallissa kuntien toiminnan ytimessä. Siksi demokraattisen hyvinvointikunnan tavoitteet ovat myös vasemmistolaisen ja punavihreän politiikan ytimessä.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
torstai 18. heinäkuuta 2013
Eroon markkinauskosta
Näyttää siltä, että nyt käydään Euroopankin mitassa tietynlaista kädenvääntöä markkinauskovaisten ja jonkun moista talouden sääntelyä kannattavien välillä. Vapaiden markkinoiden kannattajat ovat olleet niskan päällä jo pitkään ja ovat sitä vieläkin. Mutta soraääniä on ruvennut kuulumaan eri puolilta sitä mukaa, kun markkinoiden ohjaaman politiikan haittavaikutukset ovat alkaneet näkyä ihmisten arjessa.
Euroopan kriisimaissa markkinoiden vaatimat julkisen talouden leikkaukset ovat synnyttäneet valtavan vastarinnan. Ay-liike, erilaiset kansalaisjärjestöt, vasemmistopuolueet, tavalliset ihmiset ylipäänsä ovat lähteneet liikkeelle vastustamaan tuhoisaa leikkauspolitiikkaa.
Ihmisten suuttumus on saanut yhden leikkausten apostolinkin, Kansainvälisen Valuuttarahaston jarruttelemaan, ainakin puheissaan innokkaimpia leikkaajia. Samaan sarjaan kansalaisten tyynnyttelemiseksi, pitänee lukea kotimaiset elvytyspuheet, joita ministeri Urpilainen on harrastanut. Sillä Urpilainen on sitoutunut mukaan eurooppalaiseen leikkauspolitiikkaan "talouskurisopimuksella", joka hyväksyttiin vähin äänin eduskunnassa viime vuoden lopulla. Sieltä tulevat vaatimukset valtion talouden tasapainottamisesta.
Vähin äänin sivuutettiin myös Kataisen kommentit juhannuksen jälkiviikolla, hänen palatessaan EU:n huippukokouksesta. Katainen totesi, ettei ole järkevää tehdä valtioiden suoria investointeja talouteen, vaan rahat kannattaa antaa yrityksille, jotka voivat sitten velkavivulla moninkertaistaa investoinnit ja luoda näin enemmän työpaikkoja. Vahva on miehen usko markkinavoimiin. Kolmisen vuotta sitten Katainen kylläkin ilmoitti ottaneensa niskalenkin näistä markkinavoimista.
Kreikassa käytiin tuima taisto uusimpia leikkauspäätöksiä vastaan. Yleislakon tuella oppositio sai melkein kaadettua päätöksen. Enemmistöhallituksen tuella paketti meni läpi parlamentissa äänin 153 puolesta ja 140 vastaan. Kreikkalaiset ovat olleet jo yli kolme vuotta kamppailun kärjessä markkinavetoista politiikkaa vastaan, toisenlaisen Euroopan puolesta. Syystäkin juuri Ateenassa kokoontuivat kesäkuun alussa erilaiset liikkeet yhdessä pohtimaan tulevia kamppailuja.
Aiempiin vaihtoehtokokouksiin verrattuna uutta oli Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n ja useiden ammatillisten keskusjärjestöjen osallistuminen. Isoja ammattiliittoja oli Kreikan lisäksi mukana Belgiasta, Espanjasta, Italiasta, Norjasta, Portugalista, Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Unkarista. Myös muun muassa Coalition of Resistance, Attac, Euroopan köyhyyden vastainen verkosto, Greenpeace, Maan ystävät ja Transform-verkosto olivat mukana.
Euroopan kriisimaissa markkinoiden vaatimat julkisen talouden leikkaukset ovat synnyttäneet valtavan vastarinnan. Ay-liike, erilaiset kansalaisjärjestöt, vasemmistopuolueet, tavalliset ihmiset ylipäänsä ovat lähteneet liikkeelle vastustamaan tuhoisaa leikkauspolitiikkaa.
Ihmisten suuttumus on saanut yhden leikkausten apostolinkin, Kansainvälisen Valuuttarahaston jarruttelemaan, ainakin puheissaan innokkaimpia leikkaajia. Samaan sarjaan kansalaisten tyynnyttelemiseksi, pitänee lukea kotimaiset elvytyspuheet, joita ministeri Urpilainen on harrastanut. Sillä Urpilainen on sitoutunut mukaan eurooppalaiseen leikkauspolitiikkaan "talouskurisopimuksella", joka hyväksyttiin vähin äänin eduskunnassa viime vuoden lopulla. Sieltä tulevat vaatimukset valtion talouden tasapainottamisesta.
Vähin äänin sivuutettiin myös Kataisen kommentit juhannuksen jälkiviikolla, hänen palatessaan EU:n huippukokouksesta. Katainen totesi, ettei ole järkevää tehdä valtioiden suoria investointeja talouteen, vaan rahat kannattaa antaa yrityksille, jotka voivat sitten velkavivulla moninkertaistaa investoinnit ja luoda näin enemmän työpaikkoja. Vahva on miehen usko markkinavoimiin. Kolmisen vuotta sitten Katainen kylläkin ilmoitti ottaneensa niskalenkin näistä markkinavoimista.
Kreikassa käytiin tuima taisto uusimpia leikkauspäätöksiä vastaan. Yleislakon tuella oppositio sai melkein kaadettua päätöksen. Enemmistöhallituksen tuella paketti meni läpi parlamentissa äänin 153 puolesta ja 140 vastaan. Kreikkalaiset ovat olleet jo yli kolme vuotta kamppailun kärjessä markkinavetoista politiikkaa vastaan, toisenlaisen Euroopan puolesta. Syystäkin juuri Ateenassa kokoontuivat kesäkuun alussa erilaiset liikkeet yhdessä pohtimaan tulevia kamppailuja.
Aiempiin vaihtoehtokokouksiin verrattuna uutta oli Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n ja useiden ammatillisten keskusjärjestöjen osallistuminen. Isoja ammattiliittoja oli Kreikan lisäksi mukana Belgiasta, Espanjasta, Italiasta, Norjasta, Portugalista, Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Unkarista. Myös muun muassa Coalition of Resistance, Attac, Euroopan köyhyyden vastainen verkosto, Greenpeace, Maan ystävät ja Transform-verkosto olivat mukana.
Täällä kylmässä pohjolassa on ilon pilkahduksen aiheuttanut tanskalaisten Enhetlisten-Yhteislistan kannatuksen kasvu. Johdonmukaiselle, radikaalille vasemmistopolitiikalle on selvästi tarvetta myös hyvinvoivassa Pohjolassa.
Suomessa nukutaan vielä Ruususen unta, mutta voisiko syntyä yhteistä liikehtimistä Arhinmäen ehdottaman elvytysohjelman puolesta ja tietenkin palkka- ja työehtojen puolesta nollalinjaa ja etujen leikkauksia vastaan. Alku se olisi pienikin alku.sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Mietteitä juhannuspyhinä
Juuan kunnan päättäjät, ainakin enemmistö heistä, luottavat markkinavoimiin. Valtuusto päätti jatkaa äänin 18-7, kaksi tyhjää, vanhusten palvelujen yksityistämistä perustamalla hoivakodin nykyisen yksityisen Tetriahon hoitokodin yhteyteen. Hoivakoti hankitaan Juuan Hoiva ja Hoito Oy:n investoimana ja toteuttamana. Lehtitietojen mukaan päätöstä on perusteltu sen taloudellisella edullisuudella. Päättäjillä lienee ollut seikkaperäiset laskelmat ratkaisun välittömistä ja välillisistä vaikutuksista kunnan talouteen. Jostakin syystä vastaan karhannut vähemmistö ei kuitenkaan ymmärtänyt ratkaisun edullisuutta, vaan olisi halunnut toteuttaa sen kunnan omana hankkeena. Vähemmistön esityksen mukaan kunta myös vastaisi hoivakodin toiminnasta.
Yksityistämisen huonoista kokemuksista on ollut runsaasti tietoa mediassa viime vuosina. Hoidon tasosta on ollut jatkuvasti kiistaa eri puolilla Suomea, eivätkä päättäjät ole olleet tyytyväisiä yksityistämisen taloudellisuuteenkaan.
Arkkiatri Pelkonen on arvostellut sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä eettiseltä kannalta. Sopiiko voitontavoittelu ylipäätänsä niihin, sillä siitähän yksityistämisessä on kysymys. Vähemmälle huomiolle on jäänyt demokratian kaventuminen, kun kilpailuttamisen ja yksityistämisen seurauksena asioita siirtyy liikesalaisuuden piiriin.
Valtakunnan mediassa on ollut esillä pyrkimykset kansanedustaja Jyrki Yrttiahon erottamiseksi vasemmistoliitosta. Yrttiahon itsensä mukaan tavoitteena on kritiikin vaientaminen hallituksen kehnoa politiikkaa kohtaan hallituksen sisällä ja nimenomaan Kataisen vaatimuksesta. Hankkeen liikkeellepanevana voimana on ollut SAK:n vasemmistoryhmä. Esko Seppänen kutsui sitä aikanaan ay-mafiaksi. Samat vaikuttajat ajoivat vasemmistoliiton Kataisen hallitukseen.
"Nyt kun kaikki säntäilevät tunteilla eri suuntiin, vasemmistossa olisi hyvä nähdä, että piiska viuhuu ja tuulen suuntaa yritetään kääntää jälleen kerran kansalaisten kannalta huonompaan suuntaan. Koettuani vastaavia tapahtumia ja samanlaisia ilmiöitä vuosikymmenien ajalta, tiedän, että osa ymmärtää yskän ja sulkee suunsa ja yksinkertaiset yhtyvät huutoon. Vanhasta kokemuksesta tiedetään sekin, että muutaman vuoden kuluttua kovimmat vasemmiston piiskanheiluttajat ovat jo siirtyneet demareihin, korkeisiin hallintovirkoihin tai yritysmaailman palleille, ja jäljelle jääneet ihmettelevät liikkeen kannatuksen laskua. Ja kuin sattumalta edellä mainittujen piiskanheiluttajien tavoitteena ollut vasemmistopuolueiden yhdistäminenkin on jälleen askeleen lähempänä." Näin kirjoittaa pitkän linjan ay-vaikuttaja Päivi Uljas Revalvaatiossa.
Maailmalta uutiset kertovat ihmisten olevan edelleen liikkeellä oikeuksiensa puolesta. Turkissa puiston puolustamisesta alkunsa saaneet mielenosoitukset ovat jatkuneet viikkojen ajan, eikä näy laantumisen merkkejä. Brasiliassa myös ihmiset ovat lähteneet kadulle suivaannuttuaan erilaiseen korruptioon ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen. Liikehtiminen alkoi pienestä bussilippujen hinnan korotuksesta. Ihmisten ärsytyskynnystä oli koetellut FIFA:n vaatima "verovapaa" jalkapalloilu. On oireellista, että Brasiliassa arvostelu kohdistuu "omaa" vasemmistolaista hallitusta ja presidenttiä kohtaan.
Sekä Turkissa että Brasiliassa mielenosoituksia on organisoitu sosiaalisen median avulla, kuten muuallakin arabikeväästä lähtien. Ei tarvitse olla suoranainen selvänäkijä, jos arvaa kuinka eliitin piirissä mietitään keinoja internetin kahlitsemiseksi. Nythän sitä seurataan tiiviisti ja urkitaan tarkoin viestiliikennettä, kuten paljastukset kertovat maailmalta. Ilmeisesti Suomen hallituksen sisäministeri on ajan hermolla vaatiessaan urkinnan laajentamista ja laillistamista myös meillä.
"Kansalaismielipiteen muutos, joka näkyy gallupeissa, on siis merkittävä ilmiö. Tympääntyminen kokoomuksen politiikkaan mahdollistaisi myös vasemmistolle kansalaisten eduista lähtevän kansanrintaman rakentamisen, jolloin tavoiteltaisiin todellista sotilaallista liittoutumattomuutta, irtautumista EU:n federalistisesta kehityksestä, valtionyhtiöiden ja julkisen sektorin toimintaedellytysten parantamista, työpaikkoja ja parempaa sosiaaliturvaa, siis kaikkea sitä, mitä kansalaisten valtaosa EVA:nkin tutkimusten mukaan kannattaa." Päivi Uljas summaa kirjoituksensa lopuksi. Siihen on helppo yhtyä myös minun kommunistina.
Yksityistämisen huonoista kokemuksista on ollut runsaasti tietoa mediassa viime vuosina. Hoidon tasosta on ollut jatkuvasti kiistaa eri puolilla Suomea, eivätkä päättäjät ole olleet tyytyväisiä yksityistämisen taloudellisuuteenkaan.
Arkkiatri Pelkonen on arvostellut sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä eettiseltä kannalta. Sopiiko voitontavoittelu ylipäätänsä niihin, sillä siitähän yksityistämisessä on kysymys. Vähemmälle huomiolle on jäänyt demokratian kaventuminen, kun kilpailuttamisen ja yksityistämisen seurauksena asioita siirtyy liikesalaisuuden piiriin.
Valtakunnan mediassa on ollut esillä pyrkimykset kansanedustaja Jyrki Yrttiahon erottamiseksi vasemmistoliitosta. Yrttiahon itsensä mukaan tavoitteena on kritiikin vaientaminen hallituksen kehnoa politiikkaa kohtaan hallituksen sisällä ja nimenomaan Kataisen vaatimuksesta. Hankkeen liikkeellepanevana voimana on ollut SAK:n vasemmistoryhmä. Esko Seppänen kutsui sitä aikanaan ay-mafiaksi. Samat vaikuttajat ajoivat vasemmistoliiton Kataisen hallitukseen.
"Nyt kun kaikki säntäilevät tunteilla eri suuntiin, vasemmistossa olisi hyvä nähdä, että piiska viuhuu ja tuulen suuntaa yritetään kääntää jälleen kerran kansalaisten kannalta huonompaan suuntaan. Koettuani vastaavia tapahtumia ja samanlaisia ilmiöitä vuosikymmenien ajalta, tiedän, että osa ymmärtää yskän ja sulkee suunsa ja yksinkertaiset yhtyvät huutoon. Vanhasta kokemuksesta tiedetään sekin, että muutaman vuoden kuluttua kovimmat vasemmiston piiskanheiluttajat ovat jo siirtyneet demareihin, korkeisiin hallintovirkoihin tai yritysmaailman palleille, ja jäljelle jääneet ihmettelevät liikkeen kannatuksen laskua. Ja kuin sattumalta edellä mainittujen piiskanheiluttajien tavoitteena ollut vasemmistopuolueiden yhdistäminenkin on jälleen askeleen lähempänä." Näin kirjoittaa pitkän linjan ay-vaikuttaja Päivi Uljas Revalvaatiossa.
Maailmalta uutiset kertovat ihmisten olevan edelleen liikkeellä oikeuksiensa puolesta. Turkissa puiston puolustamisesta alkunsa saaneet mielenosoitukset ovat jatkuneet viikkojen ajan, eikä näy laantumisen merkkejä. Brasiliassa myös ihmiset ovat lähteneet kadulle suivaannuttuaan erilaiseen korruptioon ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen. Liikehtiminen alkoi pienestä bussilippujen hinnan korotuksesta. Ihmisten ärsytyskynnystä oli koetellut FIFA:n vaatima "verovapaa" jalkapalloilu. On oireellista, että Brasiliassa arvostelu kohdistuu "omaa" vasemmistolaista hallitusta ja presidenttiä kohtaan.
Sekä Turkissa että Brasiliassa mielenosoituksia on organisoitu sosiaalisen median avulla, kuten muuallakin arabikeväästä lähtien. Ei tarvitse olla suoranainen selvänäkijä, jos arvaa kuinka eliitin piirissä mietitään keinoja internetin kahlitsemiseksi. Nythän sitä seurataan tiiviisti ja urkitaan tarkoin viestiliikennettä, kuten paljastukset kertovat maailmalta. Ilmeisesti Suomen hallituksen sisäministeri on ajan hermolla vaatiessaan urkinnan laajentamista ja laillistamista myös meillä.
"Kansalaismielipiteen muutos, joka näkyy gallupeissa, on siis merkittävä ilmiö. Tympääntyminen kokoomuksen politiikkaan mahdollistaisi myös vasemmistolle kansalaisten eduista lähtevän kansanrintaman rakentamisen, jolloin tavoiteltaisiin todellista sotilaallista liittoutumattomuutta, irtautumista EU:n federalistisesta kehityksestä, valtionyhtiöiden ja julkisen sektorin toimintaedellytysten parantamista, työpaikkoja ja parempaa sosiaaliturvaa, siis kaikkea sitä, mitä kansalaisten valtaosa EVA:nkin tutkimusten mukaan kannattaa." Päivi Uljas summaa kirjoituksensa lopuksi. Siihen on helppo yhtyä myös minun kommunistina.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Rankempaa kuin eukon kanto
Itella on julkaissut "Hullut suomalaiset"-nimikkeellä postimerkkien pienoissarjan. Kuuden merkin aiheena ovat Eukon kanto, Saappaan heitto, Ilmakitaran soitto, Ukon kärräys, Kusiaispesässä istuminen ja Suopotkupallo.
Tulin oikein hyvälle tuulelle lukiessani tätä aihetta käsittelevän kolumnin Tiedonantajasta. On aivan varmaa, ettei näin hullua porukkaa pystytä loputtomiin kyykyttämään. Vaikka kuinka Kataiset ja kumppanit vakuuttaisivat, että vastakkainasettelun aika on ohi.
Ei ole epäilystäkään mitä tapahtuu, kun asioiden oikea laita alkaa selvitä meille koko karmeudessaan. Kun huomaamme, ettei kysymys ole taloustilanteen vaatimista ratkaisuista, vaan yksinkertaisesti politiikasta. Kun tajuamme miten meitä on vedätetty "säästöpolitiikalla" ja viety asiat entistä kurjempaan jamaan. Mitään todellista parannusta ei ole näköpiirissäkään ja päättäjien lupauksilta on pohja jo pudonnut pois. Siinä vaiheessa alamme varmasti haastaa riitaa päättäjien kanssa.
Tulemme löytämään kyllä keinot miten kärräämme ukot ja akat kabineteista ulos ja heitämme heidät sivuun kuin vanhan saappaan. Meillä on kärsivällisyyttä istua, vaikka kusiaispesässä, jos niikseen tulee. Mutta kun se loppuu, niin edessä on päättäjille rankempi peli kuin suopotkupallo tai umpihankihiihto. Ehkäpä päättäjä joutuu luopumaan virka-auton pehmeistä penkeistä ja heittämään takakäteen virkakännykkänsäkin. Silloin voi nousta otsalle hiki kuin löylynheittokilpailussa. Edessä on siirtyminen vilttiketjuun ja pelkän ilmakitaran soittoon.
Tietenkään tämä ei tapahdu itsestään. Sehän on rankempi urakka kuin eukonkanto. Mutta kun meiltä löytyy riittävästi yksituumaisuutta, niin kyllä se mahdollista on.
Tulin oikein hyvälle tuulelle lukiessani tätä aihetta käsittelevän kolumnin Tiedonantajasta. On aivan varmaa, ettei näin hullua porukkaa pystytä loputtomiin kyykyttämään. Vaikka kuinka Kataiset ja kumppanit vakuuttaisivat, että vastakkainasettelun aika on ohi.
Ei ole epäilystäkään mitä tapahtuu, kun asioiden oikea laita alkaa selvitä meille koko karmeudessaan. Kun huomaamme, ettei kysymys ole taloustilanteen vaatimista ratkaisuista, vaan yksinkertaisesti politiikasta. Kun tajuamme miten meitä on vedätetty "säästöpolitiikalla" ja viety asiat entistä kurjempaan jamaan. Mitään todellista parannusta ei ole näköpiirissäkään ja päättäjien lupauksilta on pohja jo pudonnut pois. Siinä vaiheessa alamme varmasti haastaa riitaa päättäjien kanssa.
Tulemme löytämään kyllä keinot miten kärräämme ukot ja akat kabineteista ulos ja heitämme heidät sivuun kuin vanhan saappaan. Meillä on kärsivällisyyttä istua, vaikka kusiaispesässä, jos niikseen tulee. Mutta kun se loppuu, niin edessä on päättäjille rankempi peli kuin suopotkupallo tai umpihankihiihto. Ehkäpä päättäjä joutuu luopumaan virka-auton pehmeistä penkeistä ja heittämään takakäteen virkakännykkänsäkin. Silloin voi nousta otsalle hiki kuin löylynheittokilpailussa. Edessä on siirtyminen vilttiketjuun ja pelkän ilmakitaran soittoon.
Tietenkään tämä ei tapahdu itsestään. Sehän on rankempi urakka kuin eukonkanto. Mutta kun meiltä löytyy riittävästi yksituumaisuutta, niin kyllä se mahdollista on.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Ajatuksia hautomosta
"Jos Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva puhuu päättäjille ja poliitikoille, Libera sanoo suuntaavansa sanomansa kansalaisille ja erityisesti nuorille. Se haluaa toimia keskustelun käynnistäjänä.
"Suomi on yhden totuuden maa. Liian monesta asiasta vaietaan", Lepomäki perustelee.
Vuonna 2011 perustettu ajatushautomo poikkeaa perinteisistä puolueiden yhteydessä toimivista ajatuspajoista ja toimii yksityisin lahjoitusvaroin."
Tähän tapaan selvittelee tavoitteitaan Hesarissa uuden ajatushautomon tutkimusjohtaja Elina Lepomäki aatetoverinsa Katja Boxbergin haastattelussa. Hän pelottelee perusteettomasti myös julkisen sektorin kasvulla. Loppukaneettina haastattelussa on Lepomäen väite kokoomusvetoisen hallituksen liian vasemmistolaisesta politiikasta.
Kokoomusnuorethan ovat heitelleet näitä ääriliberaalien ajatuksia kehiin viime aikoina, kuten vaatimus lapsilisien ja opintotukien poistamisesta.
Näihin heittoihin ja Lepomäen pohdintoihin voisi suhtautua vitsinä. Mutta tuon Libera pajan hallitus koostuu aika mielenkiintoisista ja vakavasti otettavista persoonista:
pj, Vallila Interior Oy:n hallituksen pj Anne Berner
KTT Anne Brunila
prof. Saku Mantere
KTT Björn Wahlroos
vuorineuvos, DI Gustav von Hertzen, pajan perustaja.
- Elina Lepomäen varallisuus on näiltä osin peräisin hänen työnantajansa kunniattomasta toiminnasta. Kun Royal Bank of Scotland ajautui konkurssitilaan julkisen valvonnan ja sääntelyn
purkamisen mahdollistaman keinottelun totaalivapauden oloissa, Lepomäki vaatii nyt Suomessa julkisen sektorin alasajoa unohtaen, että se johti hänen pankissaan täystuhoon, kirjoittaa Esko Seppänen blogissaan.
Brunila häärii valtioenemmistöisen Fortumin mannekiinina ja Wahlroos kääri sievoisen omaisuuden valtion tuella vuonna 2000 pankkien suomalaisen teurastuksen ja omaisuuden uusjaon aikaan. Molemmat istuvat Aalto-yliopiston hallituksessa. Muutkin Libera pajan hallituksessa ovat sen verran raskasta sarjaa, että heidän pyrkimyksiinsä pitää suhtautua vakavasti. Lepomäen mukaan erityisesti nuoria aiotaan valistaa julkisen talouden ja vasemmistolaisuuden vaaroista.
- Pajassa häärii varakansanedustaja Elina Lepomäen lisäksi muun muassa kaupungivaltuutettu Wille Rydman. Sekä Wille että Ellu ovat vanhoja tuttuja kokoomuksen oikeistosiivestä. Heille yltiöliberaalin ajattelun ohella on ominaista niinkin alhaiset aatokset kuin Jussi Halla-ahoa peesaileva maahanmuuttopolitiikka.
Harva uusi aatteelinen toimija kykenee hankkimaan kestävän perusrahoituksen välittömästi käynnistyessään, mutta Liberalle se ei ollut ongelma. Libera on suurrahoittajien suosiossa eikä se siksi ole avoin. Massia tulee muun muassa Liberan hallituksessa istuvan Björn Wahlroosin säätiöltä, kirjoittaa Revalvaatio-lehti.
Ei tässä muuta vaihtoehtoa jääne, kuin alkaa vääntää kättä yltiöliberaalien kanssa. Pitää osoittaa heidän ajattelunsa vastakkaisuus vasemmistolaisuuden kanssa. Pitää meidän tietysti pystyä perustelemaan, miksi vasemmistolaisuus on tulevaisuutta ja Liberan opit menneisyyttä. Siihen tarvitaan kaikkia vasemmistolaisia, ei pelikenttää kannata jättää eliitin juoksupojille ja tytöille.
"Suomi on yhden totuuden maa. Liian monesta asiasta vaietaan", Lepomäki perustelee.
Vuonna 2011 perustettu ajatushautomo poikkeaa perinteisistä puolueiden yhteydessä toimivista ajatuspajoista ja toimii yksityisin lahjoitusvaroin."
Tähän tapaan selvittelee tavoitteitaan Hesarissa uuden ajatushautomon tutkimusjohtaja Elina Lepomäki aatetoverinsa Katja Boxbergin haastattelussa. Hän pelottelee perusteettomasti myös julkisen sektorin kasvulla. Loppukaneettina haastattelussa on Lepomäen väite kokoomusvetoisen hallituksen liian vasemmistolaisesta politiikasta.
Kokoomusnuorethan ovat heitelleet näitä ääriliberaalien ajatuksia kehiin viime aikoina, kuten vaatimus lapsilisien ja opintotukien poistamisesta.
Näihin heittoihin ja Lepomäen pohdintoihin voisi suhtautua vitsinä. Mutta tuon Libera pajan hallitus koostuu aika mielenkiintoisista ja vakavasti otettavista persoonista:
pj, Vallila Interior Oy:n hallituksen pj Anne Berner
KTT Anne Brunila
prof. Saku Mantere
KTT Björn Wahlroos
vuorineuvos, DI Gustav von Hertzen, pajan perustaja.
- Elina Lepomäen varallisuus on näiltä osin peräisin hänen työnantajansa kunniattomasta toiminnasta. Kun Royal Bank of Scotland ajautui konkurssitilaan julkisen valvonnan ja sääntelyn
purkamisen mahdollistaman keinottelun totaalivapauden oloissa, Lepomäki vaatii nyt Suomessa julkisen sektorin alasajoa unohtaen, että se johti hänen pankissaan täystuhoon, kirjoittaa Esko Seppänen blogissaan.
Brunila häärii valtioenemmistöisen Fortumin mannekiinina ja Wahlroos kääri sievoisen omaisuuden valtion tuella vuonna 2000 pankkien suomalaisen teurastuksen ja omaisuuden uusjaon aikaan. Molemmat istuvat Aalto-yliopiston hallituksessa. Muutkin Libera pajan hallituksessa ovat sen verran raskasta sarjaa, että heidän pyrkimyksiinsä pitää suhtautua vakavasti. Lepomäen mukaan erityisesti nuoria aiotaan valistaa julkisen talouden ja vasemmistolaisuuden vaaroista.
- Pajassa häärii varakansanedustaja Elina Lepomäen lisäksi muun muassa kaupungivaltuutettu Wille Rydman. Sekä Wille että Ellu ovat vanhoja tuttuja kokoomuksen oikeistosiivestä. Heille yltiöliberaalin ajattelun ohella on ominaista niinkin alhaiset aatokset kuin Jussi Halla-ahoa peesaileva maahanmuuttopolitiikka.
Harva uusi aatteelinen toimija kykenee hankkimaan kestävän perusrahoituksen välittömästi käynnistyessään, mutta Liberalle se ei ollut ongelma. Libera on suurrahoittajien suosiossa eikä se siksi ole avoin. Massia tulee muun muassa Liberan hallituksessa istuvan Björn Wahlroosin säätiöltä, kirjoittaa Revalvaatio-lehti.
Ei tässä muuta vaihtoehtoa jääne, kuin alkaa vääntää kättä yltiöliberaalien kanssa. Pitää osoittaa heidän ajattelunsa vastakkaisuus vasemmistolaisuuden kanssa. Pitää meidän tietysti pystyä perustelemaan, miksi vasemmistolaisuus on tulevaisuutta ja Liberan opit menneisyyttä. Siihen tarvitaan kaikkia vasemmistolaisia, ei pelikenttää kannata jättää eliitin juoksupojille ja tytöille.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Demokratiaa ja lähipalveluja
Ylen uutisten mukaan hallituksen sote-hankkeessa asettama työryhmä on esityksessään mukautunut lähinnä kokoomuksen kannalle. Laitanpa tähän aiheesta kuukauden vanhan mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin paikallisessa maakuntalehdessä. Siinä kyllä rohkeasti varastin tietävämpien tekstiä.
Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee (kok) on perustellut sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun keskittämistä sillä, että näin saadaan leveämmät hartiat vastaamaan palvelujen rahoituksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä palvelujen keskittämistä ja lähipalvelujen karsimista. Kun sote-hankkeen lähtökohta on, ettei palveluihin tule lisää rahaa vaan kuntien valtionosuuksia päinvastoin leikataan.
Eniten palvelujen keskittämisestä hyötyvät yksityiset hoito- ja hoiva-alojen yritykset. Niille avautuu lisää markkinoita, kun kuntien palvelut heikentyvät ja kun julkisia palveluja kilpailutetaan suuremmissa yksiköissä, ilman suoraa demokraattista ohjausta.
Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen parantaminen on välttämätöntä. Se vaatii yhtä välttämättä lisää rahoitusta, ja sitä löytyy esimerkiksi lopettamalla pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa, lisäämällä kuntien valtionosuuksia ja luopumalla hallituksen valmistelemasta yhteisöverojen alentamisesta.
Monissa muissa maissa julkinen erikoissairaanhoito on valtion rahoittamaa ja organisoitu lääni/maakuntatasolla. Tähän suuntaan kannattaisi siirtyä meilläkin ja tunnustaa, että kuntien ja valtion väliin tarvitaan vaaleilla valittava maakuntahallinto ja että valtion tulee vastata erikoissairaanhoidon rahoituksesta.
On panostettava ennen muuta peruspalvelujen parantamiseen, se tuo lisää myös työpaikkoja.Palvelut on järjestettävä pääsääntöisesti kuntien itse tuottamina lähipalveluina. Samalla on kehitettävä lähidemokratiaa ja luotava demokraattinen maakuntahallinto. Silloin ei tarvita mitään suurkuntahanketta.
Kun toimitaan näin, ei tarvita mitään demokratiaa kaventavia "hallintohimmeleitä" ja metropolihankkeita Pohjois-Karjalassakaan. Kaiken toiminnan keskittäminen Joensuuhun vain näivettäisi muuta maakuntaa.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Vappuna 2013
Hyvät toverit
Vappu on työväen kansainvälinen juhlapäivä. Tänäkin vappuna osoitetaan mieltä eri puolilla Eurooppaa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja vasemmistolaiset puolueet kutsuvat ihmisiä toimimaan toisenlaisen Euroopan ja maailman puolesta.
EU:ssa harjoitettu talouskuripolitiikka on suistamassa koko maanosan syvään, pysyvään lamaan. Köyhyys, työttömyys, turvattomuus ja eriarvoisuus ovat kasvaneet harjoitetun politiikan seurauksena. Punainen Risti on julistanut Euroopan kriisialueeksi.
Suomalainen Olli Rehn häärii päällepäsmärinä, vaatien lisää leikkauksia julkisiin menoihin tiukan budjettikurin nimissä. Myös julkisen velkaantumisen peikko nostetaan esiin ja vaaditaan taas lisää leikkauksia. Näyttää, että leikkauspolitiikka on luonut itseään ruokkivan kierteen, jolla uudet leikkaukset voidaan oikeuttaa. Seurauksena on ollut talouden taantuminen koko EU-alueella, Suomenkin teollisuustuotanto on kääntynyt laskuun.
Tämä politiikkaa Euroopassa on oikeutettu Harvardin yliopiston professoreiden Reinhartin ja Rogoffin tutkimustuloksilla. Nyt heidän teoriansa on osoitettu kestämättömäksi. Kaksi viikkoa sitten julkistettiin amerikkalaisen opiskelijan tutkimus, joka osoitti professoreiden tutkimuksen vääristellyksi.
Ensinnäkin heidän tutkimusetiikkansa ja tutkimusaineiston käsittelynsä on ollut tarkoitushakuista. Toisekseen heidän käsityksensä julkisesta velasta ei vastaa modernien rahatalousjärjestelmien todellisuutta. Sen johdosta he eivät kykene määrittämään yksiselitteisesti, mitä tarkoittavat julkisella velalla. Jää kyseenalaiseksi, ymmärtävätkö he edes mitä raha on. Leikkauslinjalla ei ole poliittista, tieteellistä eikä moraalista perustelua, kirjoittavat toimittajat Antti Ronkainen ja Joel Kaltila verkkolehti Revalvaatiossa.
Olli Rehn ja muut valtaeliitin edustajat ovat perustelleet talouskuripolitiikkaa juuri näiden Harvardin professoreiden tutkimuksella julkisen velkaantumisen tuhoisasta vaikutuksesta talouskasvuun. Sieltä tulee myös kestävyysvajeella pelottelu.
Revalvaatio -lehdessä esitellään myöskin Mitterandin hallituksen korkean virkamiehen kertomus, kuinka syntyi talouskuripolitiikan toinen perälauta, vaatimus korkeintaan kolmen prosentin budjettialijäämästä.
“Keksimme kolmen prosentin tavoitteen alle tunnissa. Laskelmat tehtiin kirjekuoren kääntöpuolelle ilman minkäänlaista teoreettista puntarointia... Tarvitsimme vain helpon säännön, kolme prosenttia? Kolmonen on hyvä, historian karkaisema numero, ja lisäksi se muistuttaa pyhän kolmiyhteyden opista.”
Tämä kolmen prosentin budjettialijäämän sääntö on ollut lähes jumalan sanaa.
”Olemme kriisissä, koska kaikki eivät ole noudattaneet sääntöjä. Uusilla säännöillä olemme korjanneet virheitä ja heikkouksia, siksi on tärkeää, että sitoudumme uusiin sääntöihin.”
Tältä pääministeri Jyrki Kataisen vaatimukselta on nyt pudonnut pohja pois. Samoin on pudonnut pohja hallitusohjelmaan kirjatulta perälaudalta yhden prosentin alijäämätavoitteesta valtion budjetissa ja velkaantumiskehityksen lopettamisesta. Niillä säännöillä oikeutettiin kehysriihen lisäleikkaukset.
On päivän selvää, ettei näin voida jatkaa. Mikäli tahtoa vakavaan kriisitoimien linjatarkistukseen ei ala löytyä, Euroopasta on pian jäljellä vain muutama pulska koronkiskuri ja kasa savuavia raunioita. Vasemmistolle se on itsemurhapolitiikkaa.
On sanottava olemme erehtyneet, kun politiikan tärkeimmät perusteet ovat osoittautuneet huuhaaksi. Politiikan suuntaa pitää kääntää 180 astetta. Pitää luopua EU:n talouskuripolitiikasta. Laman voittamiseksi on aloitettava elvytys talouskurin sijaan.
Tarvitaan julkisia investointeja asuntojen rakentamiseen, homekoulujen ja sairaaloiden korjaamiseen, raideliikenteen investointeihin, biokaasuun ja muuhun vihreään teknologiaan meidän vapauttamiseksi öljyriippuvuudesta.
Köyhyyden vähentämiseksi perusturva on korotettava 1000 euroon kuukaudessa kaikille, jotka eivät saa työstä tai muuten riittävää toimeentuloa. Verotettavan tulon alaraja on nostettava 1100 euroon kuukaudessa ja säädettävä 1500 euron minimipalkkalaki.
Suomalainen leikkauspolitiikka on ilmennyt erityisesti kuntien valtionapujen leikkauksina. 90-luvun lamasta lähtien niitä on leikattu vuositasolla viisi miljardia euroa. Nykyinen hallitus on leikannut lisää yli miljardilla vuosittain. Leikkaukset on peruttava.
Kuntien valtionapujen korottamiselle ei ole mitään muuta estettä kuin poliittisen tahdon puute. Perusterveydenhoitoonkin pääsy voidaan turvata kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti, jos tahtoa on. Erikoissairaanhoito pitää siirtää kokonaan vaaleilla valittavan maakuntahallinnon hoidettavaksi ja valtion maksettavaksi, kuten monissa maissa jo on.
Kun terveydenhoidon rahoituskriisi ratkaistaan, ei tarvita mitään "jättikunta"uudistusta ja demokratia voi paljon paremmin.
Yritykset jakavat Suomessa tänäkin keväänä keskellä lamaa kymmenen miljardin osingot. Oikeudenmukaisuuden takia niistä on leikattava verotuksella yhteiskunnan käyttöön tuntuva siivu. Harmaa talous ja veroparatiisit on laitettava verolle ja pääomatuloista on alettava periä kuntaveroa. Yhteisöveron alentaminen on peruttava.
Onko sitten mahdollista kääntää politiikan suuntaa 180 astetta? Se vaatii vasemmiston puolueilta linjan tarkistusta. Sen vauhdittamiseksi on käynnissä Euroopan laajuinen liikehdintä, joka jatkuu vapun jälkeenkin.
- Kesäkuun alussa kokoontuu Ateenan Huippukokoukseen yli 150 organisaatiota eri puolilta Eurooppaa – muun muassa ammattiliittoja, sosiaalisia liikkeitä, kansalaisjärjestöjä ja poliittisia toimijoita. Ne esittelevät yhteisen ohjelman taistelussa demokraattisen ja sosiaalisen Euroopan puolesta.
- Britanniassa yli 1500 edustajaa on ilmoittautunut Vastarinnan koalition kesäkuussa Lontoossa järjestämään Kansankokoukseen.
Kansalaisjärjestöjä ja ay-liikettä yhdistävän kokouksen osallistujamäärä on lyhyessä ajassa nelinkertaistunut, ja sille ovat antaneet tukensa useat tärkeät saarivaltion ammattiliitot.
- Satatuhatta ihmistä osoitti mieltään maaliskuussa Irlannissa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kamppailu jatkuu Välimeren maissa ja laajenee Itä-Eurooppaan.
Koko mantereen laajuinen liike tulee pakottamaan oikeiston perääntymään ja luopumaan teoreettisesti, poliittisesti ja moraalisesti väärästä politiikasta. Yhteisellä toiminnalla se on mahdollista.
Kun kaikkien maiden työtätekevät liittyvät yhteen!
Vappu on työväen kansainvälinen juhlapäivä. Tänäkin vappuna osoitetaan mieltä eri puolilla Eurooppaa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja vasemmistolaiset puolueet kutsuvat ihmisiä toimimaan toisenlaisen Euroopan ja maailman puolesta.
EU:ssa harjoitettu talouskuripolitiikka on suistamassa koko maanosan syvään, pysyvään lamaan. Köyhyys, työttömyys, turvattomuus ja eriarvoisuus ovat kasvaneet harjoitetun politiikan seurauksena. Punainen Risti on julistanut Euroopan kriisialueeksi.
Suomalainen Olli Rehn häärii päällepäsmärinä, vaatien lisää leikkauksia julkisiin menoihin tiukan budjettikurin nimissä. Myös julkisen velkaantumisen peikko nostetaan esiin ja vaaditaan taas lisää leikkauksia. Näyttää, että leikkauspolitiikka on luonut itseään ruokkivan kierteen, jolla uudet leikkaukset voidaan oikeuttaa. Seurauksena on ollut talouden taantuminen koko EU-alueella, Suomenkin teollisuustuotanto on kääntynyt laskuun.
Tämä politiikkaa Euroopassa on oikeutettu Harvardin yliopiston professoreiden Reinhartin ja Rogoffin tutkimustuloksilla. Nyt heidän teoriansa on osoitettu kestämättömäksi. Kaksi viikkoa sitten julkistettiin amerikkalaisen opiskelijan tutkimus, joka osoitti professoreiden tutkimuksen vääristellyksi.
Ensinnäkin heidän tutkimusetiikkansa ja tutkimusaineiston käsittelynsä on ollut tarkoitushakuista. Toisekseen heidän käsityksensä julkisesta velasta ei vastaa modernien rahatalousjärjestelmien todellisuutta. Sen johdosta he eivät kykene määrittämään yksiselitteisesti, mitä tarkoittavat julkisella velalla. Jää kyseenalaiseksi, ymmärtävätkö he edes mitä raha on. Leikkauslinjalla ei ole poliittista, tieteellistä eikä moraalista perustelua, kirjoittavat toimittajat Antti Ronkainen ja Joel Kaltila verkkolehti Revalvaatiossa.
Olli Rehn ja muut valtaeliitin edustajat ovat perustelleet talouskuripolitiikkaa juuri näiden Harvardin professoreiden tutkimuksella julkisen velkaantumisen tuhoisasta vaikutuksesta talouskasvuun. Sieltä tulee myös kestävyysvajeella pelottelu.
Revalvaatio -lehdessä esitellään myöskin Mitterandin hallituksen korkean virkamiehen kertomus, kuinka syntyi talouskuripolitiikan toinen perälauta, vaatimus korkeintaan kolmen prosentin budjettialijäämästä.
“Keksimme kolmen prosentin tavoitteen alle tunnissa. Laskelmat tehtiin kirjekuoren kääntöpuolelle ilman minkäänlaista teoreettista puntarointia... Tarvitsimme vain helpon säännön, kolme prosenttia? Kolmonen on hyvä, historian karkaisema numero, ja lisäksi se muistuttaa pyhän kolmiyhteyden opista.”
Tämä kolmen prosentin budjettialijäämän sääntö on ollut lähes jumalan sanaa.
”Olemme kriisissä, koska kaikki eivät ole noudattaneet sääntöjä. Uusilla säännöillä olemme korjanneet virheitä ja heikkouksia, siksi on tärkeää, että sitoudumme uusiin sääntöihin.”
Tältä pääministeri Jyrki Kataisen vaatimukselta on nyt pudonnut pohja pois. Samoin on pudonnut pohja hallitusohjelmaan kirjatulta perälaudalta yhden prosentin alijäämätavoitteesta valtion budjetissa ja velkaantumiskehityksen lopettamisesta. Niillä säännöillä oikeutettiin kehysriihen lisäleikkaukset.
On päivän selvää, ettei näin voida jatkaa. Mikäli tahtoa vakavaan kriisitoimien linjatarkistukseen ei ala löytyä, Euroopasta on pian jäljellä vain muutama pulska koronkiskuri ja kasa savuavia raunioita. Vasemmistolle se on itsemurhapolitiikkaa.
On sanottava olemme erehtyneet, kun politiikan tärkeimmät perusteet ovat osoittautuneet huuhaaksi. Politiikan suuntaa pitää kääntää 180 astetta. Pitää luopua EU:n talouskuripolitiikasta. Laman voittamiseksi on aloitettava elvytys talouskurin sijaan.
Tarvitaan julkisia investointeja asuntojen rakentamiseen, homekoulujen ja sairaaloiden korjaamiseen, raideliikenteen investointeihin, biokaasuun ja muuhun vihreään teknologiaan meidän vapauttamiseksi öljyriippuvuudesta.
Köyhyyden vähentämiseksi perusturva on korotettava 1000 euroon kuukaudessa kaikille, jotka eivät saa työstä tai muuten riittävää toimeentuloa. Verotettavan tulon alaraja on nostettava 1100 euroon kuukaudessa ja säädettävä 1500 euron minimipalkkalaki.
Suomalainen leikkauspolitiikka on ilmennyt erityisesti kuntien valtionapujen leikkauksina. 90-luvun lamasta lähtien niitä on leikattu vuositasolla viisi miljardia euroa. Nykyinen hallitus on leikannut lisää yli miljardilla vuosittain. Leikkaukset on peruttava.
Kuntien valtionapujen korottamiselle ei ole mitään muuta estettä kuin poliittisen tahdon puute. Perusterveydenhoitoonkin pääsy voidaan turvata kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti, jos tahtoa on. Erikoissairaanhoito pitää siirtää kokonaan vaaleilla valittavan maakuntahallinnon hoidettavaksi ja valtion maksettavaksi, kuten monissa maissa jo on.
Kun terveydenhoidon rahoituskriisi ratkaistaan, ei tarvita mitään "jättikunta"uudistusta ja demokratia voi paljon paremmin.
Yritykset jakavat Suomessa tänäkin keväänä keskellä lamaa kymmenen miljardin osingot. Oikeudenmukaisuuden takia niistä on leikattava verotuksella yhteiskunnan käyttöön tuntuva siivu. Harmaa talous ja veroparatiisit on laitettava verolle ja pääomatuloista on alettava periä kuntaveroa. Yhteisöveron alentaminen on peruttava.
Onko sitten mahdollista kääntää politiikan suuntaa 180 astetta? Se vaatii vasemmiston puolueilta linjan tarkistusta. Sen vauhdittamiseksi on käynnissä Euroopan laajuinen liikehdintä, joka jatkuu vapun jälkeenkin.
- Kesäkuun alussa kokoontuu Ateenan Huippukokoukseen yli 150 organisaatiota eri puolilta Eurooppaa – muun muassa ammattiliittoja, sosiaalisia liikkeitä, kansalaisjärjestöjä ja poliittisia toimijoita. Ne esittelevät yhteisen ohjelman taistelussa demokraattisen ja sosiaalisen Euroopan puolesta.
- Britanniassa yli 1500 edustajaa on ilmoittautunut Vastarinnan koalition kesäkuussa Lontoossa järjestämään Kansankokoukseen.
Kansalaisjärjestöjä ja ay-liikettä yhdistävän kokouksen osallistujamäärä on lyhyessä ajassa nelinkertaistunut, ja sille ovat antaneet tukensa useat tärkeät saarivaltion ammattiliitot.
- Satatuhatta ihmistä osoitti mieltään maaliskuussa Irlannissa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kamppailu jatkuu Välimeren maissa ja laajenee Itä-Eurooppaan.
Koko mantereen laajuinen liike tulee pakottamaan oikeiston perääntymään ja luopumaan teoreettisesti, poliittisesti ja moraalisesti väärästä politiikasta. Yhteisellä toiminnalla se on mahdollista.
Kun kaikkien maiden työtätekevät liittyvät yhteen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)