Viikko sitten tuli kuunneltua Kohtuus klubissa tutkija Tero Mustosen ansiokas alustus järvikalastuksen ja villin järvikalan käytön puolesta. Tuli siinä esille myös huoli sisävesikalastajien toimeentulosta ja tuhatvuotisen pyyntikulttuurin jatkuvuudesta. Puruveden ammattikalastajat ovat omalla aktiivisuudellaan saaneet Puruveden muikulle EU:n maantieteellisen alkuperäismerkinnän. Nyt voi kuluttaja Hakaniemen hallissa tarkistaa muikkulaatikon kyljestä, ovatko kalat Puruveden kysyttyä muikkua.
Keskustelussa nousi esiin semmoinenkin näkemys, että pienituloisen valinta kaupan kalatiskillä suuntautuu ulkomaiseen kasvatus- tai purkkikalaan, kotimaisen kuhafileen sijaan ihan hintasyistä.
Siitäpä ajatukseni lähti uiskentelemaan ja on tullut erinäisiin johtopäätöksiin siitä mitä asian edistämiseksi voitaisiin tehdä.
Pienten palkkojen reilu nostaminen auttaisi, samoin alimman sosiaaliturvan ns. perusturvan tuntuva korottaminen mahdollistaisi niin villin järvikalan kuin muunkin lähiruuan ostamisen, ainakin silloin tällöin. Pienituloisten vapauttaminen veron maksusta verotettavan tulon alarajaa nostamalla, lisäisi myös ostovoimaa ja parantaisi kaiken paikallisen pientuotannon menekkiä.
Villi järvikala voitaisiin vapauttaa kokonaan arvonlisäverosta. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa voitaisiin myös nostaa tuntuvasti nykyisestä 8500 euron vuositulosta, se helpottaisi kaikkien pienten yritysten asemaa ja parantaisi paikallistuotannon mahdollisuuksia.
Saattaisi olla hyvinkin järkevää kyseenalaistaa koko vapaakauppaideologia. Nythän se tarkoittaa paikallistuotannon tuhoamista kaikkialla maailmassa. Tämä tehdään orjatyövoiman avulla ihmisistä ja ympäristöstä välittämättä. Kansainvälisten suuryritysten tavoitteena on vain häikäilemätön voiton tavoittelu polkemalla palkkoja ja työehtoja globalisaation nimissä. Samalla siirretään voitot verottajan ulottumattomiin kaikenlaisiin veroparatiiseihin.
Näin tullaan parhaillaan käynnissä oleviin EU:n ja USA:n investointisuojaneuvotteluihin. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan niissä ollaan kasvattamassa suurten yhtiöiden mahtia entisestään, jopa pakottamaan valtiot vahingon korvauksiin yhtiöiden oletettujen tappioiden osalta. Aivan uskomatonta röyhkeyttä ehdottaakaan sellaista. Tulevissa eurovaaleissa kannattaa olla tarkkana ehdokkaiden ja puolueiden suhteen, mitä ovat puheet ja mitä ovat teot tässä asiassa.
Pohjimmiltaan tullaan nykyisen yhteiskunnan, globaalin kapitalismin olemukseen. Voiton tavoittelu on ainoa motiivi mikä pitää pyörät pyörimässä. Se on johtanut tuotantoon tuotannon vuoksi, se on avannut hillittömän finanssikeinottelun jättipottien toivossa. Kapitalismi on muuttunut koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaksi suuryhtiöiden ja finanssikeinottelijoiden diktatuuriksi. Siitä vapautuminen on meillä päiväjärjestyksessä.
Ensimmäisenä askeleena on tuhoisan leikkauspolitiikan lopettaminen ja mittavat julkiset investoinnit työllisyyteen ja ympäristön kannalta kestävään talouteen.
Toiseksi rahoitusmarkkinat on saatava niin valtioiden kuin globaalilla tasolla demokraattiseen valvontaan.
Kolmanneksi demokratiaa on laajennettava koko yhteiskunnan perustaan, talouteen. On puututtava suuryhtiöiden omistukseen kansallistamalla strategisesti tärkeät alat. Demokratiaa on laajennettava lisäämällä työntekijöiden oikeutta päättää yrityksen toiminnasta. Poliittista päätöksentekoa on myös demokratisoitava lisäämällä suoraa osallistumista ja kansanäänestyksillä.
Näillä toimenpiteillä avataan tietä toisenlaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan, 2000-luvun sosialismiin. Voimat kokoamalla tavoite on saavutettavissa. Kommunistit ovat valmiit toimimaan yhdessä kaikkien sitä haluavien kanssa.
Näin pitkälle ajatukseni uiskenteli viikossa, mihin vielä ennättäneekään.
maanantai 27. tammikuuta 2014
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Leikkauspolitiikkaa vastaan
Ylen uutisten mukaan hallitus varautuu tekemään maaliskuun kehysriihessä valtion budjettiin mahdollisesti jopa kolmen miljardin euron lisäsäästöt. Hallitusohjelman mukaisesti puolet säästöistä kerätään menojen leikkauksilla ja puolet verojen korotuksilla.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan säästösumma voi kuitenkin vielä muuttua.
– Se voi olla pienempi, mutta se voi olla tietenkin myös isompikin. Sen takia se luku on tietenkin pohjana, kun hallitus kehysriihessä talouspoliittisia päätöksiä tekee.
Katainen: kolme miljardia on hurja summa. Kataisen mukaan myös säästölistoja on tulossa.
– Totta kai tulee. Joudumme tekemään menoleikkauksia ja veronkorotuksia, varoittaa Katainen.
Katainen muistuttaa, että erityisesti veronkorotukset haittaavat talouskasvua.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) vastustaa hallituksessa kaavailtuja kolmen miljardin euron lisäsäästöjä.
– Kolmen miljardin euron säästöt ajaisivat talouden negatiiviseen kierteeseen. Talouspoliittisesti ei järkevää, eikä sosiaalisesti, Arhinmäki kirjoittaa. Arhinmäki palauttaisi varallisuusveron ja korottaisi pääomaverotusta.
– Asehankintojen vähentäminen ei vaikuttaisi talouskasvuun, ministeri sanoo Yle Uutisille.
Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan mukaan
"erilaisten pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa vain 15,4 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli 20,4 prosenttia. Euroissa ero tarkoittaa noin 4 miljardia euroa. Suomea olennaisesti pienempi pääomaan kohdistuvien verojen osuus oli Baltian maissa, Sloveniassa ja Unkarissa."
Savelan mukaan hallitus leikkaa kunnilta 6,6 miljardia. Ennakkotietojen mukaan suurimmat kuntaleikkaukset osuvat juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin: lapsiin, nuoriin, sairaisiin ja vanhuksiin. Suomessa harjoitetaan jälleen kerran käsittämättömän lyhytnäköistä politiikkaa, jonka laskut tulevat moninkertaisena maksettaviksi tulevina vuosina.
Jatkaako hallitus kunnilta leikkaamista ja siten pakottaa niitä kuntaliitoksiin? Hallituksen politiikka on samaa "säästöpolitiikkaa", jolla Välimeren maiden kansat on jo ajettu kurjuuteen. Samaa myrkkyä yritetään juottaa meillekin. Syntyykö hallituksessa lopultakin todellinen vääntö politiikan suunnasta?
Tutkija Jussi Ahokas kirjoittaa blogissaan koko euroalueen kysynnänsäätelyn puolesta. "Euroalueen pelastusoperaatio on syytä aloittaa suurella euroalueen laajuisella investointiohjelmalla, jonka koko on vähintään viisi prosenttiyksikköä talousalueen bruttokansantuotteesta. Vuoden 2013 luvuilla tämä tarkoittaisi noin 500 miljardin euron investointeja...
"Karu totuus on joka tapauksessa se, että esittämäämme pelastuspakettia ja vaihtoehtoisia eurokriisin ratkaisumalleja vastustavien tahojen kyky ratkaista eurokriisi on testattu ja todettu olemattomaksi. On lopulta mahdotonta uskoa Euroopan päättäjien ja kansalaisten olevan niin sivistymättömiä, ettemme missään vaiheessa uskaltaisi myöntää kriisinhoidossa tehtyjä virheitä. Lohdullista tässä tilanteessa on se, että kun virheet myönnetään ja euroalueen massatyöttömyydestä halutaan eroon, ratkaisut ovat valmiina odottamassa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa.
SKP:n puheenjohtajan J-P Väisäsen mukaan nyt pitää nousta puhujalavoille, koska kapitalismi ja uusliberalismi Euroopassa tarkoittaa joukkotyöttömyyttä, asunnottomuutta ja rahan diktatuuria.
"Nykymuotoisena ja nykyisillä valtasuhteilla ja oikeistovoimilla rakennetaan yhä tiukemmin ihmisten vastaista Eurooppaa, Eurooppaa jossa bisnes on asetettu politiikan keskukseksi, ja Eurooppaa jossa pääomat ovat globaalisti veljet keskenään ja Eurooppaa jossa sen ulkorajoista tehdään verisiä kuolemankenttiä.
EU nykymuodossaan on asettunut ihmistä ja kaikkea inhimillistä vastaan. Siksi puhujalavoille nousevat nyt nykymenoon tyytymättömät. Siksi puhujalavoille nousevat Kataisen hallituksen leikkauspolitiikkaan tyytymättömät, Puhujalavoille nousevat Angela Merkelin ja Troikan sanelupolitiikkaan tyytymättömät, Lavoille nousevat puolustusministeri Haglundin sotapolitiikkaan tyytymättömät ja me kaikki kommunistit nousemme kuntaministeri Virkkusen pakkoliitospolitiikkaa 11+1 lakimallia vastustamaan."
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan säästösumma voi kuitenkin vielä muuttua.
– Se voi olla pienempi, mutta se voi olla tietenkin myös isompikin. Sen takia se luku on tietenkin pohjana, kun hallitus kehysriihessä talouspoliittisia päätöksiä tekee.
Katainen: kolme miljardia on hurja summa. Kataisen mukaan myös säästölistoja on tulossa.
– Totta kai tulee. Joudumme tekemään menoleikkauksia ja veronkorotuksia, varoittaa Katainen.
Katainen muistuttaa, että erityisesti veronkorotukset haittaavat talouskasvua.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) vastustaa hallituksessa kaavailtuja kolmen miljardin euron lisäsäästöjä.
– Kolmen miljardin euron säästöt ajaisivat talouden negatiiviseen kierteeseen. Talouspoliittisesti ei järkevää, eikä sosiaalisesti, Arhinmäki kirjoittaa. Arhinmäki palauttaisi varallisuusveron ja korottaisi pääomaverotusta.
– Asehankintojen vähentäminen ei vaikuttaisi talouskasvuun, ministeri sanoo Yle Uutisille.
Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan mukaan
"erilaisten pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa vain 15,4 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli 20,4 prosenttia. Euroissa ero tarkoittaa noin 4 miljardia euroa. Suomea olennaisesti pienempi pääomaan kohdistuvien verojen osuus oli Baltian maissa, Sloveniassa ja Unkarissa."
Savelan mukaan hallitus leikkaa kunnilta 6,6 miljardia. Ennakkotietojen mukaan suurimmat kuntaleikkaukset osuvat juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin: lapsiin, nuoriin, sairaisiin ja vanhuksiin. Suomessa harjoitetaan jälleen kerran käsittämättömän lyhytnäköistä politiikkaa, jonka laskut tulevat moninkertaisena maksettaviksi tulevina vuosina.
Jatkaako hallitus kunnilta leikkaamista ja siten pakottaa niitä kuntaliitoksiin? Hallituksen politiikka on samaa "säästöpolitiikkaa", jolla Välimeren maiden kansat on jo ajettu kurjuuteen. Samaa myrkkyä yritetään juottaa meillekin. Syntyykö hallituksessa lopultakin todellinen vääntö politiikan suunnasta?
Tutkija Jussi Ahokas kirjoittaa blogissaan koko euroalueen kysynnänsäätelyn puolesta. "Euroalueen pelastusoperaatio on syytä aloittaa suurella euroalueen laajuisella investointiohjelmalla, jonka koko on vähintään viisi prosenttiyksikköä talousalueen bruttokansantuotteesta. Vuoden 2013 luvuilla tämä tarkoittaisi noin 500 miljardin euron investointeja...
"Karu totuus on joka tapauksessa se, että esittämäämme pelastuspakettia ja vaihtoehtoisia eurokriisin ratkaisumalleja vastustavien tahojen kyky ratkaista eurokriisi on testattu ja todettu olemattomaksi. On lopulta mahdotonta uskoa Euroopan päättäjien ja kansalaisten olevan niin sivistymättömiä, ettemme missään vaiheessa uskaltaisi myöntää kriisinhoidossa tehtyjä virheitä. Lohdullista tässä tilanteessa on se, että kun virheet myönnetään ja euroalueen massatyöttömyydestä halutaan eroon, ratkaisut ovat valmiina odottamassa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa.
SKP:n puheenjohtajan J-P Väisäsen mukaan nyt pitää nousta puhujalavoille, koska kapitalismi ja uusliberalismi Euroopassa tarkoittaa joukkotyöttömyyttä, asunnottomuutta ja rahan diktatuuria.
"Nykymuotoisena ja nykyisillä valtasuhteilla ja oikeistovoimilla rakennetaan yhä tiukemmin ihmisten vastaista Eurooppaa, Eurooppaa jossa bisnes on asetettu politiikan keskukseksi, ja Eurooppaa jossa pääomat ovat globaalisti veljet keskenään ja Eurooppaa jossa sen ulkorajoista tehdään verisiä kuolemankenttiä.
EU nykymuodossaan on asettunut ihmistä ja kaikkea inhimillistä vastaan. Siksi puhujalavoille nousevat nyt nykymenoon tyytymättömät. Siksi puhujalavoille nousevat Kataisen hallituksen leikkauspolitiikkaan tyytymättömät, Puhujalavoille nousevat Angela Merkelin ja Troikan sanelupolitiikkaan tyytymättömät, Lavoille nousevat puolustusministeri Haglundin sotapolitiikkaan tyytymättömät ja me kaikki kommunistit nousemme kuntaministeri Virkkusen pakkoliitospolitiikkaa 11+1 lakimallia vastustamaan."
torstai 16. tammikuuta 2014
Yksityistä vai julkista toimintaa?
Autokauppias Laakkosen omistama maakuntalehtemme Karjalainen (16.1.) uutisoi, kuinka lastensuojelualan bisnes keskittyy isojen käsiin. Alalla toimivat suurimmat yritykset eläkeyhtiöiden Varma ja Ilmarinen omistama Mediverkko, kansainvälisten pääomasijoittajien omistama Mehiläinen, Care Componet ja Arjessa yhtiöt kasvavat nopeasti.
Mediverkon lastensuojelutoiminta on tuplaantunut parissa vuodessa 10 miljoonaan euroon, Arjessa yhtiön liikevaihto vuodessa 15,5 miljoonaan vuonna 2012. Mehiläinenkin on kasvanut reippaasti. Pienet lastenkodit siirtyvät isojen käsiin.
Care Component on alan johtava yksityinen toimija Länsi-Suomessa. Vuoden 2010 liikevaihto 3,2 miljoonaa kasvoi 15,4 miljoonaan vuonna 2012. Karjalaisen mukaan toimitusjohtaja arvioi viime vuoden liikevaihdoksi 19 miljoonaa euroa.
Kaupparekisterin mukaan yhtiön toimialana on lasten ja nuorten kuntoutus- ja uudelleenohjaustoiminta ja hoito- sekä terapiapalveluiden tarjoaminen.
On mielenkiitoinen kysymys miten tätä toimintaa pitää luokitella. Onko kysymys menestyvästä yksityisestä yritystoiminnasta vai tehottoman julkisen talouden paisuttamisesta. Ymmärtääkseni kunnat ja valtio maksavat laitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten kulut ja huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Alan liikevaihto on 700 miljoonaa euroa vuodessa.
Asia on mielenkiitoinen, koska tiedot eri puolilta Suomea kertovat sosiaalitoimen budjettileikkauksista. Ennaltaehkäisevään toimintaan ei riitä muuta kuin juhlapuheita. Kerettiläinen saattaa jopa ajatella, että kunnissa ovatkin pukit kaalimaan vartijana. Sosiaalipalveluissa "säästäminen" tuo harvoin säästöä. "Ensin meillä tehdään sairaita ja sitten sairaala" laulettiin 60-luvulla. Järkevästä toiminnasta leikkaamalla pakotetaan kunnat kalliisiin ostopalveluihin ja yksityinen bisnes on valmiina saalistamaan. Hallituksen kiristystoimet sopivat hyvin linjaan.
Vanhusten hoivapalvelujen ohella juuri lastensuojeluala on nopeimmin kasvavaa bisnestä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Minua askarruttaa kovasti kiinnostaako yksityistä yritystoimintaa ennaltaehkäisevän toiminnan kehittäminen missään suhteessa. Se olisi kuitenkin todellista säästämistä. Johtaako kehitys vähitellen kuntien oman osaamisen rapautumiseen ja syntyykö tätä kautta lopulta myyjän markkinat.
"Kehitys" on sikälikin ihmeellinen, että väestön valtaenemmistö vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä vast'ikään tehdyn kyselyn mukaan.
Mitä pitää tehdä, että tavallisten ihmisten ääni kuuluisi päättäjille asti?
Mediverkon lastensuojelutoiminta on tuplaantunut parissa vuodessa 10 miljoonaan euroon, Arjessa yhtiön liikevaihto vuodessa 15,5 miljoonaan vuonna 2012. Mehiläinenkin on kasvanut reippaasti. Pienet lastenkodit siirtyvät isojen käsiin.
Care Component on alan johtava yksityinen toimija Länsi-Suomessa. Vuoden 2010 liikevaihto 3,2 miljoonaa kasvoi 15,4 miljoonaan vuonna 2012. Karjalaisen mukaan toimitusjohtaja arvioi viime vuoden liikevaihdoksi 19 miljoonaa euroa.
Kaupparekisterin mukaan yhtiön toimialana on lasten ja nuorten kuntoutus- ja uudelleenohjaustoiminta ja hoito- sekä terapiapalveluiden tarjoaminen.
On mielenkiitoinen kysymys miten tätä toimintaa pitää luokitella. Onko kysymys menestyvästä yksityisestä yritystoiminnasta vai tehottoman julkisen talouden paisuttamisesta. Ymmärtääkseni kunnat ja valtio maksavat laitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten kulut ja huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Alan liikevaihto on 700 miljoonaa euroa vuodessa.
Asia on mielenkiitoinen, koska tiedot eri puolilta Suomea kertovat sosiaalitoimen budjettileikkauksista. Ennaltaehkäisevään toimintaan ei riitä muuta kuin juhlapuheita. Kerettiläinen saattaa jopa ajatella, että kunnissa ovatkin pukit kaalimaan vartijana. Sosiaalipalveluissa "säästäminen" tuo harvoin säästöä. "Ensin meillä tehdään sairaita ja sitten sairaala" laulettiin 60-luvulla. Järkevästä toiminnasta leikkaamalla pakotetaan kunnat kalliisiin ostopalveluihin ja yksityinen bisnes on valmiina saalistamaan. Hallituksen kiristystoimet sopivat hyvin linjaan.
Vanhusten hoivapalvelujen ohella juuri lastensuojeluala on nopeimmin kasvavaa bisnestä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Minua askarruttaa kovasti kiinnostaako yksityistä yritystoimintaa ennaltaehkäisevän toiminnan kehittäminen missään suhteessa. Se olisi kuitenkin todellista säästämistä. Johtaako kehitys vähitellen kuntien oman osaamisen rapautumiseen ja syntyykö tätä kautta lopulta myyjän markkinat.
"Kehitys" on sikälikin ihmeellinen, että väestön valtaenemmistö vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä vast'ikään tehdyn kyselyn mukaan.
Mitä pitää tehdä, että tavallisten ihmisten ääni kuuluisi päättäjille asti?
lauantai 11. tammikuuta 2014
Vaihtoehtoa etsimässä
Pieni parin palstan uutinen Karjalaisessa la 11.1. kertoi sijoitusrahaston ostaneen kolme päiväkotikiinteistöä Joensuussa yksityiseltä omistajalta. Salkunhoitaja perusteli sijoitusta varmalla vuokran maksajalla, Joensuun kaupungilla. Kiinteistöt on rakennettu vuosina 2011 ja 2012, siis kyseessä on uudet ajanmukaiset tilat.
Kyseinen sijoitusrahasto on ostellut muualtakin maasta vanhusten hoivakoteja ja lasten päiväkoteja. Salkunhoitajan mukaan alalla on käynnissä sama kehitys kuin terveysbisneksessä, pienet paikalliset yritykset siirtyvät suurten ketjujen haltuun. Sijoitusrahastojen tuloa näille markkinoille on vauhdittanut lakimuutos, niiden on mahdollista käyttää toiminnassaan velkavipua.
Pieni neutraali uutinen herätti miettimään. Suuryritykset valtaavat alaa jatkuvasti julkisten palvelujen piiristä, vaikka valtaosa suomalaisista ei hyväksy sitä. Tuoreen, Ylen tekemän selvityksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä ja 85 prosenttia pitää asiaa tärkeänä.
Miten on mahdollista, että silti bisnes valtaa alaa, ovatko päättäjät sokeita ja kuuroja? Vai onko meidän demokratiamme päässyt pahasti rappeutumaan? Vievätkö korkeat virkamiehet kokoomuspoliitikkojen tuella muita päättäjiä kuin litran mittaa?
Miksi edes vasemmisto ei tuo ihmisten mielipiteitä päätöksentekoon mukaan riittävän voimakkaasti? Onko porvarillinen hegemonia nujertanut vasemmistolaisen ajattelun kokonaan? Eikö vasemmistolla olekaan omaa erilaista ajatusta kuinka yhteiskuntaa pitää kehittää? Olemmeko hyväksyneet kansainvälisen kilpailukyvyn ja bisnesajattelun "omankin" politiikkamme lähtökohdaksi ja siten luopuneet omasta politiikasta.
"Kestävyysvalheellako" meidät on Katainen nujertanut ja pakottanut leikkaamaan kuntien valtionapuja vuodesta toiseen? Näin on hallitus voinut ajaa kuntapäättäjät puun ja kuoren väliin ja pakottanut leikkaamaan ja yksityistämään lähipalveluja.
Hallitus on ajanut kuntia pakkoliitoksiin samalla peukaloruuvilla. Kun se ei näytä riittävän, hallitus on ottamassa nyt järeämmät aseet käyttöön. Vaalilupauksista huolimatta hallituspuolueet aikovat pakottaa kuntia yhdistymään jättikunniksi.
Olisiko vasemmalla opiksi otettavaa rapakon takaa. Seattlen uusi kaupunginvaltuutettu vaatii avajaispuheessaan yhteistä taistelua:
"Kaikille niille jotka ovat valmiita vastustamaan suuryritysten toimia- Seattlessa ja maailmanlaajuisesti- sanon: järjestäytykää. Liittykää kanssamme rakentamaan joukkoliikettä taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä demokraattisen sosialistisen muutoksen puolesta, minkä myötä yhteiskunnan voimavarat voidaan valjastaa ei vain pienen vähemmistön, vaan kaikkien ihmisten hyväksi. Solidaarisuutta."
Kyseinen sijoitusrahasto on ostellut muualtakin maasta vanhusten hoivakoteja ja lasten päiväkoteja. Salkunhoitajan mukaan alalla on käynnissä sama kehitys kuin terveysbisneksessä, pienet paikalliset yritykset siirtyvät suurten ketjujen haltuun. Sijoitusrahastojen tuloa näille markkinoille on vauhdittanut lakimuutos, niiden on mahdollista käyttää toiminnassaan velkavipua.
Pieni neutraali uutinen herätti miettimään. Suuryritykset valtaavat alaa jatkuvasti julkisten palvelujen piiristä, vaikka valtaosa suomalaisista ei hyväksy sitä. Tuoreen, Ylen tekemän selvityksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä ja 85 prosenttia pitää asiaa tärkeänä.
Miten on mahdollista, että silti bisnes valtaa alaa, ovatko päättäjät sokeita ja kuuroja? Vai onko meidän demokratiamme päässyt pahasti rappeutumaan? Vievätkö korkeat virkamiehet kokoomuspoliitikkojen tuella muita päättäjiä kuin litran mittaa?
Miksi edes vasemmisto ei tuo ihmisten mielipiteitä päätöksentekoon mukaan riittävän voimakkaasti? Onko porvarillinen hegemonia nujertanut vasemmistolaisen ajattelun kokonaan? Eikö vasemmistolla olekaan omaa erilaista ajatusta kuinka yhteiskuntaa pitää kehittää? Olemmeko hyväksyneet kansainvälisen kilpailukyvyn ja bisnesajattelun "omankin" politiikkamme lähtökohdaksi ja siten luopuneet omasta politiikasta.
"Kestävyysvalheellako" meidät on Katainen nujertanut ja pakottanut leikkaamaan kuntien valtionapuja vuodesta toiseen? Näin on hallitus voinut ajaa kuntapäättäjät puun ja kuoren väliin ja pakottanut leikkaamaan ja yksityistämään lähipalveluja.
Hallitus on ajanut kuntia pakkoliitoksiin samalla peukaloruuvilla. Kun se ei näytä riittävän, hallitus on ottamassa nyt järeämmät aseet käyttöön. Vaalilupauksista huolimatta hallituspuolueet aikovat pakottaa kuntia yhdistymään jättikunniksi.
Olisiko vasemmalla opiksi otettavaa rapakon takaa. Seattlen uusi kaupunginvaltuutettu vaatii avajaispuheessaan yhteistä taistelua:
"Kaikille niille jotka ovat valmiita vastustamaan suuryritysten toimia- Seattlessa ja maailmanlaajuisesti- sanon: järjestäytykää. Liittykää kanssamme rakentamaan joukkoliikettä taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä demokraattisen sosialistisen muutoksen puolesta, minkä myötä yhteiskunnan voimavarat voidaan valjastaa ei vain pienen vähemmistön, vaan kaikkien ihmisten hyväksi. Solidaarisuutta."
perjantai 3. tammikuuta 2014
Mikä on sopiva eläkeikä?
Ainakin vuoden verran ovat elinkeinoelämän nokkamiehet rummuttaneet eläkeiän korottamista. Heitä on aktiivisesti säestänyt valtion johtava tutkija Juhana Vartiainen. Lokakuun lopulla asiaa valmistellut Pekkarisen työryhmä sitten esittikin eläkeiän alarajan nostamista kahdella vuodella 65 vuoteen.
EK:n pomo Lasse Laatunen pisti nyt paremmaksi ja ehdotti nostettavaksi eläköitymisikää lisää parilla vuodella 67 vuoteen. Ollaan kuulemma myöhässä eläkeiän noston kansainvälisessä kilpailussa. Konsti on vanha, jota porvaripelissä on käytetty kautta aikojen, korotetaan vaatimuksia, niin alkuperäinen tavoite saadaan läpi kompromissina.
SAK:n ja STTK:n johtajat ovat varovaisesti puhuneet vain työelämän korjaamisesta, jotta työurat jatkuisivat. Porvaripuolen perustelut ovat tainneet mennä todesta huippujohdon työkalupakkiin.
Sen sijaan Rakennusliiton maanlaajuinen neuvottelukokous otti marraskuussa selkeän kielteisen kannan eläkeiän korotukseen. Perustelu oli selvä, harva raksaduunari jaksaa eläkeikään nytkään työelämässä ja hyvin monella työttömyysputki pelastaa köyhyyteen sortumiselta. Monella muullakin alalla sinnitellään loppuvuodet selviytymisen rajoilla. Takana on monikymmenvuotinen työura ja uupumus uhkaa työelämän jatkuvassa myllerryksessä.
Nykyisin voi jäädä eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä. Se antaa joustavan mahdollisuuden työuran jatkamiseen niille, jotka siihen pystyvät ja haluavat. Se onkin nostanut vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikää. Mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana, sitä ongelmaa ei ratkaista nostamalla yleistä eläkeikää. Suomalaisten työurat ovat jo nyt pidemmät kuin EU-maissa keskimäärin. Näin perustellaan Kriittisen ay-verkoston liikkeelle laittamassa adressissa eläkeiän säilyttämistä nykyisellään.
Olisiko nyt eri alojen ay-aktiiveilla mahdollisuus yhteistoimintaan ja torpata yhdessä järjetön vaatimus eläkeiän nostamisesta. Pitäisikö sen sijaan vaatia yleistä työajan lyhentämistä työttömyyden ja työolojen helpottamiseksi. Se olisi mahdollista ay-liikkeen ja vasemmiston yhteisin voimin. Kommunistit ovat omalta osaltaan tähän valmiit.
EK:n pomo Lasse Laatunen pisti nyt paremmaksi ja ehdotti nostettavaksi eläköitymisikää lisää parilla vuodella 67 vuoteen. Ollaan kuulemma myöhässä eläkeiän noston kansainvälisessä kilpailussa. Konsti on vanha, jota porvaripelissä on käytetty kautta aikojen, korotetaan vaatimuksia, niin alkuperäinen tavoite saadaan läpi kompromissina.
SAK:n ja STTK:n johtajat ovat varovaisesti puhuneet vain työelämän korjaamisesta, jotta työurat jatkuisivat. Porvaripuolen perustelut ovat tainneet mennä todesta huippujohdon työkalupakkiin.
Sen sijaan Rakennusliiton maanlaajuinen neuvottelukokous otti marraskuussa selkeän kielteisen kannan eläkeiän korotukseen. Perustelu oli selvä, harva raksaduunari jaksaa eläkeikään nytkään työelämässä ja hyvin monella työttömyysputki pelastaa köyhyyteen sortumiselta. Monella muullakin alalla sinnitellään loppuvuodet selviytymisen rajoilla. Takana on monikymmenvuotinen työura ja uupumus uhkaa työelämän jatkuvassa myllerryksessä.
Nykyisin voi jäädä eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä. Se antaa joustavan mahdollisuuden työuran jatkamiseen niille, jotka siihen pystyvät ja haluavat. Se onkin nostanut vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikää. Mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana, sitä ongelmaa ei ratkaista nostamalla yleistä eläkeikää. Suomalaisten työurat ovat jo nyt pidemmät kuin EU-maissa keskimäärin. Näin perustellaan Kriittisen ay-verkoston liikkeelle laittamassa adressissa eläkeiän säilyttämistä nykyisellään.
Olisiko nyt eri alojen ay-aktiiveilla mahdollisuus yhteistoimintaan ja torpata yhdessä järjetön vaatimus eläkeiän nostamisesta. Pitäisikö sen sijaan vaatia yleistä työajan lyhentämistä työttömyyden ja työolojen helpottamiseksi. Se olisi mahdollista ay-liikkeen ja vasemmiston yhteisin voimin. Kommunistit ovat omalta osaltaan tähän valmiit.
torstai 19. joulukuuta 2013
Verovajeesta
MOT esitteli 16.12. verovajelaskelmia. Käsite tuntui olevan uusi pääjohtajallekin.
Tässä ohjelmassa ei kyllä puhuttu verotuksen rakenteellisista ongelmista mitään konkreettista, vaikka siellä on ne varsinaiset porsaanreiät. Siis pääomatulojen lievä verotus yleensä, vapaus kuntaverosta kokonaan, veroparatiisien avulla tapahtuva ylikansallisten yritysten veronkierto, kaikki laillista touhua.
Kannattaa muistaa, jos Suomessa pääomatuloja verotettaisiin EU-tason mukaan, se toisi neljä miljardia euroa lisää verotuloja vuosittain. Nythän yhteisöveron alentamisella hallitus antoi yrityksille miljardin verohelpotuksen, jonka kunnat menettivät.
Ohjelmassa ministeri Tuija Brax vihreiden tapaan puhuu kauniisti ja kuitenkin itse on hallituksessa valtion tuottavuusohjelmalla vähentämässä henkilökuntaa myös verohallinnosta. Tiedetään, että jokainen yritysverotukseen laitettu verotarkastaja tienaa palkkansa moninkertaisesti. Sinänsä ohjelma kertoo, että verotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta pitää puhua entistä enemmän.
Todellinen verovaje on syntynyt ja lisääntyy joka päivä rakenteellisten (toinen muotikäsite) ratkaisujen seurauksena. Tietoisesti on helpotettu rikkaiden verotusta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun luovuttiin kaikkien tulojen yhteisestä progressiivisesta verotuksesta. Vain 6-7 prosenttia verotuksesta on enää tulojen mukaan kiristyvää. Se on johtanut pääomatulojen moninkertaistumiseen. Hyvinvointivaltion rakentamisen perusperiaate oli verotus maksukyvyn mukaan, sillä rahoitettiin sosiaaliset tulonsiirrot ja peruskoulut, terveyskeskukset, päiväkodit ja vanhusten hoito.
Verovaje on synnyttänyt ainakin laskennallisen kestävyysvajeen valtion talouteen. Sen varjolla leikataan kuntien rahoitusta ja ajetaan alas kunnissa terveyspalveluja, vanhusten hoivaa, päivähoitoa heikennetään, kouluja ja kirjastoja lakkautetaan. Sanalla sanoen tuhotaan hyvinvointivaltiota.
Irvokkain näytelmä koettiin pari viikkoa sitten, kun rikkaat esittivät vaatimuksia verohelpotusten lisäämisestä heille. Hallitus uskottelee tilastokikkailujen avulla tuloerojen kaventuneen.
Nyt tarvitaan toisenlaista verokapinaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta, jossa rikkaat vapaamatkustajat laitetaan myös rahoittamaan hyvinvointivaltiota. Kuten ministeri Tuija Brax MOT-ohjelmaasa sanoi, jo neljän miljardin lisärahoitus valtion kassaan lopettaisi kestävyysvajepaniikissa tehdyt leikkauspäätökset.
Verotusta korjaamalla rahat löytyvät. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaanko sen syntymiseen enemmän Kiakkovieraiden esiintymisiä?
Tässä ohjelmassa ei kyllä puhuttu verotuksen rakenteellisista ongelmista mitään konkreettista, vaikka siellä on ne varsinaiset porsaanreiät. Siis pääomatulojen lievä verotus yleensä, vapaus kuntaverosta kokonaan, veroparatiisien avulla tapahtuva ylikansallisten yritysten veronkierto, kaikki laillista touhua.
Kannattaa muistaa, jos Suomessa pääomatuloja verotettaisiin EU-tason mukaan, se toisi neljä miljardia euroa lisää verotuloja vuosittain. Nythän yhteisöveron alentamisella hallitus antoi yrityksille miljardin verohelpotuksen, jonka kunnat menettivät.
Ohjelmassa ministeri Tuija Brax vihreiden tapaan puhuu kauniisti ja kuitenkin itse on hallituksessa valtion tuottavuusohjelmalla vähentämässä henkilökuntaa myös verohallinnosta. Tiedetään, että jokainen yritysverotukseen laitettu verotarkastaja tienaa palkkansa moninkertaisesti. Sinänsä ohjelma kertoo, että verotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta pitää puhua entistä enemmän.
Todellinen verovaje on syntynyt ja lisääntyy joka päivä rakenteellisten (toinen muotikäsite) ratkaisujen seurauksena. Tietoisesti on helpotettu rikkaiden verotusta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun luovuttiin kaikkien tulojen yhteisestä progressiivisesta verotuksesta. Vain 6-7 prosenttia verotuksesta on enää tulojen mukaan kiristyvää. Se on johtanut pääomatulojen moninkertaistumiseen. Hyvinvointivaltion rakentamisen perusperiaate oli verotus maksukyvyn mukaan, sillä rahoitettiin sosiaaliset tulonsiirrot ja peruskoulut, terveyskeskukset, päiväkodit ja vanhusten hoito.
Verovaje on synnyttänyt ainakin laskennallisen kestävyysvajeen valtion talouteen. Sen varjolla leikataan kuntien rahoitusta ja ajetaan alas kunnissa terveyspalveluja, vanhusten hoivaa, päivähoitoa heikennetään, kouluja ja kirjastoja lakkautetaan. Sanalla sanoen tuhotaan hyvinvointivaltiota.
Irvokkain näytelmä koettiin pari viikkoa sitten, kun rikkaat esittivät vaatimuksia verohelpotusten lisäämisestä heille. Hallitus uskottelee tilastokikkailujen avulla tuloerojen kaventuneen.
Nyt tarvitaan toisenlaista verokapinaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta, jossa rikkaat vapaamatkustajat laitetaan myös rahoittamaan hyvinvointivaltiota. Kuten ministeri Tuija Brax MOT-ohjelmaasa sanoi, jo neljän miljardin lisärahoitus valtion kassaan lopettaisi kestävyysvajepaniikissa tehdyt leikkauspäätökset.
Verotusta korjaamalla rahat löytyvät. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaanko sen syntymiseen enemmän Kiakkovieraiden esiintymisiä?
torstai 5. joulukuuta 2013
Poliittista toimintaa
Poliittinen toiminta on usein yksitoikkoista puurtamista, rutiiniasioiden hoitamista. Sen vuoksi tarvitaan väliin ”hetkauksen paikkoja”, kuten Pentti Haanpää asian ilmaisi. Viimeisen viikon aikana on ollut parikin semmoista paikkaa.
Porvaripeli poikki – kampanja käväisi Joensuussa ja siihen liittyen käytiin hyvä keskustelu sosiaaliturvasta Kansalaistalolla. Voisiko sanoa, että yhteinen arvio oli: nykyinen porvaripeli pitää viheltää poikki. Se onnistuu vain työväen ja vasemmiston yhteisellä toiminnalla.
Toinen voimaannuttava kokemus tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Siellä touhusin parina päivänä. Minulla oli nivaska Tiedonantaja-lehteä käsivarrellani ja jaoin sitä kiinnostuneille. Lehdessä oli laaja aineisto Helsingin Pääoma-seminaarista, esittelin sitä ja se kyllä kiinnosti. Varsinkin yhteiskuntatieteen opiskelijat veivät kilvan lehden käsistäni. Kulttuurin tutkijoita ja yhteiskuntamaantieteilijöitä Marx kiinnosti myös ja kirjallisuuden opiskelijoitakin löytyi, jotka halusivat tutustua hänen ajatuksiinsa.
Juuri kukaan ei ollut lukenut Marxia itseään, mutta oli niitäkin, jotka kuitenkin olivat käyttäneet hänen sitaattejaan gradussaan. Kiinnostus Marxiin oli aivan käsin kosketeltavaa, monet liittivät kiinnostuksensa pitkälliseen talouden kriisiin. Joensuussa käynnistynyt Pääoman lukupiiri herätti mielenkiintoa.
Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden kanssa jo suunniteltiin Pääoma-seminaarin järjestämistä talven mittaan yliopistolle.
Oli opiskelija, jonka kotona kirjahyllyssä oli Pääoma. Löytyipä niitäkin, joille Tiedonantaja oli entuudestaan tuttu. Eräs oli tilannut lehden näytenumeron Lapuan lukiossa ollessaan ja luettuaan laittanut lehtitelineeseen koululla. Tasan kaksi tuntia se oli siinä säilynyt, ennen kuin rehtori oli poistanut sen.
Ensimmäisenä päivänä jaoin lehteä eri puolille kampusta. Toisena päivänä sain kuulla jonkun jo lukeneen sitä, joten taidanpa jatkossa muonittaa kampusta säännöllisesti Tiedonantajalla.
Porvaripeli poikki – kampanja käväisi Joensuussa ja siihen liittyen käytiin hyvä keskustelu sosiaaliturvasta Kansalaistalolla. Voisiko sanoa, että yhteinen arvio oli: nykyinen porvaripeli pitää viheltää poikki. Se onnistuu vain työväen ja vasemmiston yhteisellä toiminnalla.
Toinen voimaannuttava kokemus tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Siellä touhusin parina päivänä. Minulla oli nivaska Tiedonantaja-lehteä käsivarrellani ja jaoin sitä kiinnostuneille. Lehdessä oli laaja aineisto Helsingin Pääoma-seminaarista, esittelin sitä ja se kyllä kiinnosti. Varsinkin yhteiskuntatieteen opiskelijat veivät kilvan lehden käsistäni. Kulttuurin tutkijoita ja yhteiskuntamaantieteilijöitä Marx kiinnosti myös ja kirjallisuuden opiskelijoitakin löytyi, jotka halusivat tutustua hänen ajatuksiinsa.
Juuri kukaan ei ollut lukenut Marxia itseään, mutta oli niitäkin, jotka kuitenkin olivat käyttäneet hänen sitaattejaan gradussaan. Kiinnostus Marxiin oli aivan käsin kosketeltavaa, monet liittivät kiinnostuksensa pitkälliseen talouden kriisiin. Joensuussa käynnistynyt Pääoman lukupiiri herätti mielenkiintoa.
Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden kanssa jo suunniteltiin Pääoma-seminaarin järjestämistä talven mittaan yliopistolle.
Oli opiskelija, jonka kotona kirjahyllyssä oli Pääoma. Löytyipä niitäkin, joille Tiedonantaja oli entuudestaan tuttu. Eräs oli tilannut lehden näytenumeron Lapuan lukiossa ollessaan ja luettuaan laittanut lehtitelineeseen koululla. Tasan kaksi tuntia se oli siinä säilynyt, ennen kuin rehtori oli poistanut sen.
Ensimmäisenä päivänä jaoin lehteä eri puolille kampusta. Toisena päivänä sain kuulla jonkun jo lukeneen sitä, joten taidanpa jatkossa muonittaa kampusta säännöllisesti Tiedonantajalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)