Media on kertonut miellyttävän uutisen. Ville Kivimäen tietokirja Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939 - 1945 on palkittu tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinnolla.
Teos kartoittaa sodan sotilaille ja veteraaneille aiheuttamaa henkistä kärsimystä. Voittajan valitsi Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila, jonka mukaan Kivimäen kirja pistää miettimään omaa suhdetta sotaan.
- Tänä itsenäisyyspäivänä, luettuanne Murtuneet mielet, Väinö Linnan Tuntematon sotilas avautuu uudella tavalla, Tanninen-Mattila lupasi palkintopuheessaan.
Varparannan Rauhan akatemiassa kesällä 2012 Åbo Akademin tutkija Ville Kivimäki tarkasteli alustuksessaan suomalaisten sotilaiden sotatraumoja. Hänen mukaansa aihetta on tutkittu vähän ja nykyinen sodan ja veteraanien ihailu vaikeuttaa asian käsittelyä. Talvi- ja jatkosodan aikana joutui yhteensä 18000 sotilasta psykiatriseen hoitoon. Kynnys oli korkea, eikä lievien oireiden, käsien tärinän, unettomuuden tai lievän hermostuneisuuden takia ketään hoidettu. Eniten hoitoon joutui etulinjan joukoista rivimiehiä, työmiehiä ja pienviljelijöitä, heitä oli enemmistö kaatuneistakin.
- Tyypillinen potilas oli vanhempi perheellinen täydennysmies. Syynä saattoi olla jokin yksittäinen järkyttävä kokemus, asetoverin kuolema tai muu vastaava. Yleisin syy oli jatkuva rasitus ja sotakokemusten, haavoittumisten ja kotihuolten taakka. Lopullisen murtumisen aiheutti sitten esimerkiksi tykistökeskitys.
- Rintamamiesten keskuudessa hermonsa menettäneet saivat sympatiaa rintamatovereiden taholta. Sodan jälkeen armeija antoi ohjeet vuonna 1946, ettei sodan vuoksi ketään pitäisi ottaa herkästi hoitoon.
Radio ykkösen Kultakuumeen haastattelussa Kivimäki kertoo kuinka vielä 90-luvulla mitätöitiin julkisuudessa sodan traumaattiset kokemukset. Tieto-Finlandiavoittajan haastattelu kuultavissa yle/areenalta muun kiinnostavan ohjelman ohessa.
perjantai 22. marraskuuta 2013
perjantai 15. marraskuuta 2013
Hyvinvointivaltion puolesta
–On tietämätöntä, naiiviakin, kuvitella, että meillä kaikilla olisi samat lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen.
–Me sosiaalityöntekijät näemme työssämme ihmisiä, jotka ovat sairastuneet yrittäessään ponnistella lunastaakseen yhteiskunnan luomat vaatimukset hyvästä elämästä. Näemme ihmisiä, jotka potevat syyllisyyttä siitä, etteivät pärjää omillaan, eivätkä kestä arjen kuluttavuutta yhtä hyvin kuin toiset. Näemme ihmisiä, joilla itsellä tai perheenjäsenillä on sairaus tai vamma, joka vaikuttaa koko perheen elämään ja toimeentuloon. Näemme ihmisiä, jotka ovat uudelleenrakentamissukupolven jälkeläisiä ja kantavat traumoja vanhempiensa mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kirjoittavat julmistuneet sosiaalityöntekijät lehdessään.
Kokoomusnuori, yrittäjä Henri Heikkinen antaa kovasanaista palautetta sosiaalityöntekijöille.
Heikkisen mukaan sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, ja nostavat siitä tai sen tutkimisesta kuukausipalkkaa.
–Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle, Heikkinen kirjoittaa blogissaan.
Yrittäjä Henri Heikkinen, tarvitseeko sosiaalityöntekijöiden tänä päivänä ponnistella saadakseen riittävästi sosiaaliturvan tarvitsijoita. Siitähän ovat maamme valtaapitävät huolehtineet kiitettävästi jo parikymmentä vuotta. 90-luvun puolivälissä Lipposen sateenkaarihallitus, muuten sama kokoonpano kuin nykyhallituksessa, leikkasi kiitettävästi sosiaaliturvaa.
Silloin ilmestyivät leipäjonot, hyvinvointivaltion häpeätahrat, katukuvaan ja ovat pysyneet ja jatkuneet, koska sosiaaliturvan leikkauksia ei ole peruttu, vaikka talous kasvoi kohisten Suomessa kymmenen vuoden ajan.
Kysymys on tahallisesta politiikasta, joka tuottaa köyhyyttä. Kun uusliberaalit uskovat tuloerojen kasvattamisen lisäävän yhteiskunnan vaurautta. Tämä oikeistolainen virtaus on nostanut Heikkisen kaltaisia ”ajattelijoita” mukaan politiikkaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan vasemmiston ryhdistäytymistä ja irtaantumista pienen eliitin rikastuttamisesta ja palaamista solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteisiin, nojaamista hyvinvointivaltion puolustamisesta syntyvään yhteiseen voimaan.
Harri Kiiskisen sanoin "Pääoma ja poliittinen oikeisto ei pysy kilpailemaan todellisen, humanismista kumpuavan vasemmiston kanssa ihmisyydessä, inhimillisyydessä ja moraalissa. Kuinka vasemmisto muka voisi hävitä sellaisen taiston?"
–Me sosiaalityöntekijät näemme työssämme ihmisiä, jotka ovat sairastuneet yrittäessään ponnistella lunastaakseen yhteiskunnan luomat vaatimukset hyvästä elämästä. Näemme ihmisiä, jotka potevat syyllisyyttä siitä, etteivät pärjää omillaan, eivätkä kestä arjen kuluttavuutta yhtä hyvin kuin toiset. Näemme ihmisiä, joilla itsellä tai perheenjäsenillä on sairaus tai vamma, joka vaikuttaa koko perheen elämään ja toimeentuloon. Näemme ihmisiä, jotka ovat uudelleenrakentamissukupolven jälkeläisiä ja kantavat traumoja vanhempiensa mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kirjoittavat julmistuneet sosiaalityöntekijät lehdessään.
Kokoomusnuori, yrittäjä Henri Heikkinen antaa kovasanaista palautetta sosiaalityöntekijöille.
Heikkisen mukaan sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, ja nostavat siitä tai sen tutkimisesta kuukausipalkkaa.
–Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle, Heikkinen kirjoittaa blogissaan.
Yrittäjä Henri Heikkinen, tarvitseeko sosiaalityöntekijöiden tänä päivänä ponnistella saadakseen riittävästi sosiaaliturvan tarvitsijoita. Siitähän ovat maamme valtaapitävät huolehtineet kiitettävästi jo parikymmentä vuotta. 90-luvun puolivälissä Lipposen sateenkaarihallitus, muuten sama kokoonpano kuin nykyhallituksessa, leikkasi kiitettävästi sosiaaliturvaa.
Silloin ilmestyivät leipäjonot, hyvinvointivaltion häpeätahrat, katukuvaan ja ovat pysyneet ja jatkuneet, koska sosiaaliturvan leikkauksia ei ole peruttu, vaikka talous kasvoi kohisten Suomessa kymmenen vuoden ajan.
Kysymys on tahallisesta politiikasta, joka tuottaa köyhyyttä. Kun uusliberaalit uskovat tuloerojen kasvattamisen lisäävän yhteiskunnan vaurautta. Tämä oikeistolainen virtaus on nostanut Heikkisen kaltaisia ”ajattelijoita” mukaan politiikkaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan vasemmiston ryhdistäytymistä ja irtaantumista pienen eliitin rikastuttamisesta ja palaamista solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteisiin, nojaamista hyvinvointivaltion puolustamisesta syntyvään yhteiseen voimaan.
Harri Kiiskisen sanoin "Pääoma ja poliittinen oikeisto ei pysy kilpailemaan todellisen, humanismista kumpuavan vasemmiston kanssa ihmisyydessä, inhimillisyydessä ja moraalissa. Kuinka vasemmisto muka voisi hävitä sellaisen taiston?"
tiistai 12. marraskuuta 2013
Lempeää puhetta ministeriltä
Kuinka kauniisti ja vakuuttavasti kuntaministeri Henna Virkkunen puhuukaan. Lempeällä äänellä hän kertoo, kuinka meidän on nyt turvattava lähipalvelut leikkaamalla miljardin verran kunnissa tehtäviä ja toisen miljardin edestä on tehostettava toimintoja. Valtio on joutunut leikkaamaan kuntien rahoitusta miljardilla, koska meillä on kestävyysvaje, siinä syy vaikeuksiin. Näin siis ministerimme selitti meille laupiaana radion ykkösaamussa maanantaina.
Varmaan mukava asukkaiden kuunnella näitä ministerin juttuja eri puolilla Suomea. Nyt näyttää, että koulut ja kirjastot ovat erikoisesti liipaisimella monissa kunnissa ja tietysti muutkin lähipalvelut. Eivät taida päättäjät tietää tai välittää, että EU:ssa on olemassa kestävän kehityksen kaupunki-indikaattorit. Niiden mukaan tärkeimmät peruspalvelut pitää olla kävelyetäisyydellä asunnosta.
Uskoneeko ministeri itsekään puheitaan, ainakin hänen pitäisi tietää, että on toisenlaisiakin näkemyksiä. On jopa asetettu kyseenalaiseksi koko puhe kestävyysvajeesta. Vuosien mittaan on rikkaiden verotusta helpotettu suuremmilla summilla. Pelkästään pääomaveron nostaminen EU:n keskitasolle toisi valtion kassaan neljä miljardia lisää rahaa. Suomessa kun pääomaverojen osuus oli 15,5 %, mutta EU:ssa 20,5 % vuonna 2011. Yhteisöveroprosenttia Kataisen hallitus on alentanut 26 prosentista 20 prosenttiin lähtemällä mukaan verokilpailuun. Se tekee miljardin loven kuntien pussiin.
Kansantuloa on jaettu pääoman hyväksi viimeiset parikymmentä vuotta. Jos palkkojen osuus kansantulosta olisi 90-luvun puolivälin tasolla, niitä maksettaisiin 10 miljardia enemmän. Siitäkin kertyisi oiva potti valtion ja kuntien kassaan veroina. Nyt taitavat olla Gayman-saarilla ja muissa veroparatiiseissa.
Pääomatuloista ei makseta kuntaveroa ollenkaan, se puute on syytä korjata ja lopettaa pääomatuloilla vapaamatkustaminen kuntapalveluissa.
Kaiken kaikkiaan yksinkertaisinta on laittaa kaikki tulot, myös pääomatulot yhteen ja verottaa niitä kiristyvän asteikon mukaan progressiivisesti. Niin turvataan lähipalvelujen rahoitus. Se on oikeudenmukaista ja oikeudenmukaisuutta vaativat vasemmistopuolueet viime eduskuntavaalien alla. Nykyisestä markkinavetoisesta politiikasta on päästävä eroon.
Lopuksi siteeraan Yrjö Hakasen puheenvuoroa Kunnallisalan Kehittämissäätiön julkaisemasta kirjasta.
”Tarvitsemme myös Suomessa poliittista liikettä ja liittoa, joka kykenee nostamaan esille radikaalin vasemmistolaisen vaihtoehdon, jonka hallitusvasemmisto on hukannut. Uskon, että nyt eri tahoilla, eri puolueissa ja usein puolueiden ulkopuolella toimivat suunnanmuutosta haluavat ihmiset voivat tehdä ”uuden Forssan ohjelman” ja muodostaa ”kriittisen massan”, joka haastaa markkinaehtoisen politiikan. Se voi koota muutoksen tekijöitä, löytää lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia, murtaa vaihtoehdottomuuden noidankehän ja avaa tien toisenlaiseen kehitykseen, jonka mittana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi.”
Varmaan mukava asukkaiden kuunnella näitä ministerin juttuja eri puolilla Suomea. Nyt näyttää, että koulut ja kirjastot ovat erikoisesti liipaisimella monissa kunnissa ja tietysti muutkin lähipalvelut. Eivät taida päättäjät tietää tai välittää, että EU:ssa on olemassa kestävän kehityksen kaupunki-indikaattorit. Niiden mukaan tärkeimmät peruspalvelut pitää olla kävelyetäisyydellä asunnosta.
Uskoneeko ministeri itsekään puheitaan, ainakin hänen pitäisi tietää, että on toisenlaisiakin näkemyksiä. On jopa asetettu kyseenalaiseksi koko puhe kestävyysvajeesta. Vuosien mittaan on rikkaiden verotusta helpotettu suuremmilla summilla. Pelkästään pääomaveron nostaminen EU:n keskitasolle toisi valtion kassaan neljä miljardia lisää rahaa. Suomessa kun pääomaverojen osuus oli 15,5 %, mutta EU:ssa 20,5 % vuonna 2011. Yhteisöveroprosenttia Kataisen hallitus on alentanut 26 prosentista 20 prosenttiin lähtemällä mukaan verokilpailuun. Se tekee miljardin loven kuntien pussiin.
Kansantuloa on jaettu pääoman hyväksi viimeiset parikymmentä vuotta. Jos palkkojen osuus kansantulosta olisi 90-luvun puolivälin tasolla, niitä maksettaisiin 10 miljardia enemmän. Siitäkin kertyisi oiva potti valtion ja kuntien kassaan veroina. Nyt taitavat olla Gayman-saarilla ja muissa veroparatiiseissa.
Pääomatuloista ei makseta kuntaveroa ollenkaan, se puute on syytä korjata ja lopettaa pääomatuloilla vapaamatkustaminen kuntapalveluissa.
Kaiken kaikkiaan yksinkertaisinta on laittaa kaikki tulot, myös pääomatulot yhteen ja verottaa niitä kiristyvän asteikon mukaan progressiivisesti. Niin turvataan lähipalvelujen rahoitus. Se on oikeudenmukaista ja oikeudenmukaisuutta vaativat vasemmistopuolueet viime eduskuntavaalien alla. Nykyisestä markkinavetoisesta politiikasta on päästävä eroon.
Lopuksi siteeraan Yrjö Hakasen puheenvuoroa Kunnallisalan Kehittämissäätiön julkaisemasta kirjasta.
”Tarvitsemme myös Suomessa poliittista liikettä ja liittoa, joka kykenee nostamaan esille radikaalin vasemmistolaisen vaihtoehdon, jonka hallitusvasemmisto on hukannut. Uskon, että nyt eri tahoilla, eri puolueissa ja usein puolueiden ulkopuolella toimivat suunnanmuutosta haluavat ihmiset voivat tehdä ”uuden Forssan ohjelman” ja muodostaa ”kriittisen massan”, joka haastaa markkinaehtoisen politiikan. Se voi koota muutoksen tekijöitä, löytää lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia, murtaa vaihtoehdottomuuden noidankehän ja avaa tien toisenlaiseen kehitykseen, jonka mittana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)