perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulusaarna

Tässäpä minun joulusaarnani. Parasta siinä lienee monet linkit kiinnostaviin artikkeleihin.

Pelastaako yksityistäminen

Lehtitietojen (Karjalainen 11.12.) mukaan Juuassa harkitaan koko terveys- ja sosiaalitoimen ulkoistamista. Sillä uskotaan saatavan jopa miljoonan euron säästöt nykyiseen verrattuna. Arviot perustuvat ilmeisesti paikkakunnalla jo toimivan Attendon esittämiin laskelmiin. Terveyskeskuksen toimintahan on jo ulkoistettu yritykselle.
Attendolla on Rääkkylässä menossa pilottihanke, jossa ensimmäistä kertaa Suomessa koko terveys- ja sosiaalitoimi on yksityistetty. Kunnassa ollaan lehtitietojen mukaan hyvin tyytyväisiä ratkaisuun. Tohmajärvellä ollaan myös kiinnostuneita Attendon palveluista. Epäilemättä kansainvälisessä omistuksessa oleva suuryritys pystyy markkinaosuuksia tavoitellessaan tekemään sellaisia tarjouksia pikku kunnille, joista on vaikea kieltäytyä.

Mutta miten on pitemmässä juoksussa, pystyykö voittoa tavoitteleva yritys tuottamaan laadukkaita palveluja sen halvemmalla, kuin kunta, sitä sopii ainakin epäillä. Tähän astiset tutkimukset eivät ainakaan tue semmoista oletusta.
Yksityistämiseen liittyy myös muita ongelmia, kuten eettisiä. Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan yksityisen bisneksen voitontavoittelu ei kuulu terveydenhoitoon.
Yksityistä bisnestä ei myöskään kiinnosta sairauksien ennaltaehkäisy siinä laajuudessa, kuin julkista, meidän omaa terveydenhoitojärjestelmää. Yksityistä bisnestä saattaa enemmän kiinnostaa kalliiden hoitojen kehittäminen maksaville asiakkaille ja jättää kansanterveystyö vähän sivuraiteelle.
Entä miten käy sitten, kun kunnallinen osaaminen rapautuu. Syntyykö alalle myyjän markkinat. Eräs vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on mielestäni päätöksenteon avoimuuden kärsiminen yksityistämisessä. Siinä on toivomisen varaa nykyiselläänkin, mutta liikesalaisuuteen vedoten asioita valmisteltaisiin entistä salakähmäisemmin. Miten kävi Coronaria Oy:n kanssa, kun kiistoista sovittiin. Tietänevätkö kaikki päättäjätkään paljonko se seikkailu tuli Juuan kunnalle maksamaan, ainakaan kuntalaiset sitä eivät tiedä.

Vanhusten hoidossa yksityisten laitosten huonot hoitokäytännöt ovat nousseet esiin tänä syksynä esimerkiksi Valkeakoskella Wäinölän hoitokodissa. Henkilökuntaa on aivan liian vähän laadukkaan hoidon turvaamiseksi. Kiireessä jäävät aamupuurot syöttämättä ja lääkkeet antamatta. Pari vuotta sitten Tampereella oli voimakasta polemiikkia Attendon toiminnan suhteen.
Ulkoistetuissa terveyskeskuksissa lääkärit vaihtuvat alinomaa, mistään pysyvämmästä hoitosuhteesta ei voi puhuakaan. Eikä lääkäreiden määräkään aina ole sovitun mukainen. Siitä on Juuassa riittävästi kokemusta edellisen yrityksen, Coronaria Oy:n kanssa.

Vaikkapa päättäjät eivät olisikaan innostuneita yksityistämään sosiaali- ja terveyspalveluja Juuassakaan, on Attendolla mahtava tukija, maamme hallitus. Katainen kumppaneineen on leikannut tällä vaalikaudella jo 1,2 miljardia euroa vuodessa kunnilta valtionapuja. Juuassa se merkitsee kunnanjohtajan mukaan miljoonan euron menetystä. Katainen lupaa lisää leikkauksia ensi keväänä. Näillä leikkauksilla kuntia ajetaan pakkoliitoksiin ja uusiin Sote-himmeleihin. Samalla edistetään palvelujen yksityistämistä, kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto on vaatinut. Siihen saumaan Attendon tarjoukset nyt tulevat, kuin tilauksesta. Houkutus on silloin suuri.

Missä EU, siellä ongelma

Suomen hallitus perustelee leikkauspolitiikkaa julkisella velkaantumisella. Itseasiassa Suomella ei ole mitään velkaongelmaa omasta takaa. Vaikka julkinen velka kasvaa lähivuosina nopeasti, silti se jää alle 60 prosentin bruttokansantuotteesta, mikä on EU -normi. Mutta ongelmat voivat tulla EU:n kautta. Tosiasiassa EU:ssa siirretään nyt yksityistä, keinottelijoiden, pankkien luomaa velkaa veronmaksajien piikkin. Yhdessäkään EU -maassa ei julkinen velka ole ollut mikään ongelma ennen kriisiä. Ongelma on yksityinen, pankkien luoma keinotteluvelka. Esimerkiksi Espanjassa sitä oli ennen kriisiä 400 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kreikassa taas laaja laivanvarusteluelinkeino ei maksa Kreikkaan veroja juuri lainkaan. Näiden ongelmien "ratkaisemiseksi" vaaditaan leikkaamaan palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja heikentämään työehtoja.  "Pelastuspakettien" seurauksena Kreikassa julkinen velka on tuplaantunut ja kansantalous on syöksykierteessä!

Samaa sukua on EU:n talouskurisopimus, jonka nyt Suomenkin eduskunta on hyväksynyt. Siinä annetaan EU -komissiolle oikeus puuttua Suomen eduskunnan budjettivaltaan. Tarkoitus on, että EU:ssa ajetaan samanlaista uusliberalistista politiikkaa, joka on vienyt Kreikan jo konkurssin partaalle. Talous hyytyy nyt koko EU -alueella, Suomenkin valtiovarainministeriö tarkistaa kasvulukuja alaspäin.

Korostan vielä, että talouden sakkaaminen on seurausta väärästä talouspolitiikasta, jota EKP, EU -komissio ja IMF ajavat Kreikassa ja muissa kriisimaissa. Tarkoituksena onkin kriisin varjolla "kiinalaistaa" työehdot koko Euroopassa ja ajaa alas koko sosiaalivaltio. Samalla muutetaan EU:ta liittovaltioksi, jolloin leikkauspolitiikan ajaminen on entistä helpompaa.

Velkaantuminen, kestävyysvaje ja kilpailukyky ovat ne mantrat, joita hokemalla tätä hanketta viedään eteenpäin. On käynnissä todella massiivinen, koko Euroopan laajuinen hyökkäys, jota on valmisteltu muutamat viime vuodet. Kreikka on ollut koekaniini. Kaiken taustalla on pääoman voittojen turvaaminen uudessa tilanteessa, kun talouskasvu hiipuu kysynnän puutteeseen maailmanlaajuisesti harjoitetun uusliberalistisen politiikan seurauksena.

Vastarinnan aika

Nyt on tilausta toisenlaiselle politiikalle. Uusliberalistinen kapitalismi on kyvytön ja haluton turvaamaan hyvinvointivaltion säilymisen. Talouskasvun hyödyt menevät pankkien moolokin kitaan. Samaan aikaan tavallisten ihmisten ahdinko ja turvattomuus kasvaa. Nuoret eivät pääse koulutukseen, eivätkä koulun jälkeen oikeisiin töihin kunnollisella palkalla. Leipäjonot kasvavat heikon perusturvan vuoksi (A-studion linkki). Irtisanomiset ja lomautukset ovat arkipäivää. Suurtyönantajien edustajat hyökkäilevät päivittäin työntekijöiden omalla taistelullaan saavuttamia etuja vastaan. Sanalla sanoen ihmiset ovat vain voiton tavoittelun välikappaleita.

Euroopan vasemmisto kutsuu kaikkia alistettuja ja sorrettuja yhteiseen taisteluun. Tarvitaan kolmea muutosta:
– Ensinnäkin leikkausten lopettaminen.
Leikkaukset eivät ole parannuskeino, vaan myrkkyä. Ne aiheuttavat työttömyyttä, turvattomuutta, ja massaköyhyyttä. Leikkaukset eivät ole ainoastaan inhimillisesti kestämättömiä vaan ne syöksevät talouden taantumaan. Vain asemenojen ja voittojen leikkaaminen on järkevää.

– Toiseksi täytyy katkaista riippuvuus rahoitusmarkkinoista.
Ei rahoiteta enää pankkeja, vaan ohjataan rahat hyödyllisiin menoihin, työllisyyden hoitoon ja julkisiin palveluihin. Euroopan Keskuspankilla on lähes rajaton valta luoda rahaa ja lainata sitä suoraan jäsenvaltioille tärkeisiin investointeihin.

– Kolmanneksi täytyy saada ihmisille lisää valtaoikeuksia.
Työntekijöille oikeus päätöksentekoon yrityksissä, kansalaisille päätöksenteko -oikeus yhteiskunnallisissa asioissa ja edustajillemme valituissa elimissä.

Euroopan vasemmisto valmistelee yhdessä EAY:n, Euroopan ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23.3. Siihen kannattaa lähteä suomalaistenkin mukaan, niin kaun kun vielä on jotain puolustettavaa.

torstai 13. joulukuuta 2012

Missä vasemmisto luuraa

 Ainakin kapitalistien edusmiehet saavat nykyään hyvin äänensä kuuluviin. Eilen aamulla EK:n uusi toimitusjohtaja Jyri Häkämies veisasi vuorostaan radion ykkösaamussa tuttua virttä kilpailukyvyn turvaamisesta palkkamaltilla, työurien pidentämisellä ja paikallisella sopimisella. Saksan malli tuntui hänestä hyvältä.
Siellähän murrettiin työehtosopimusten yleissitovuus jo kuusi, seitsemän vuotta sitten. Töitä tehdään jopa jollakin 400 euron kuukausipalkalla. Sillä saksalainen teollisuus on saanut kilpailuetua muihin EU -maihin verrattuna. Seurauksena on ollut köyhyyden kasvaminen rajusti saksalaisessa yhteiskunnassa.
Koko euroajan talouskasvu on ollut vain vaivaisen prosentin luokkaa EU -alueella virheellisen talouspolitiikan vuoksi. Kun kilpailukyvyn nimissä palkkoja on pidetty alhaalla ja julkisen talouden osuutta kansantaloudesta on pyritty koko ajan supistamaan. Se mikä Häkämiehen mallissa näyttää toimivan yhden yrityksen osalta, ei toimikaan enää koko kansantaloudessa.
Kilpailukykypolitiikan johdonmukainen soveltaminen loppuun saakka vie meidät paradoksiin. Joudumme huhkimaan töitä yötä päivää talkoilla ja omin eväin. Kysynnän loppuessa kansantaloudesta, halvallakaan tehdyt tuotteet eivät kuitenkaan mene kaupaksi. Siinä meillä on kapitalistisen systeemin noidankehä, Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Kapitalistit ja heidän edusmiehensä ajavat tietenkin omaa lyhytnäköistä etuaan ja saavat kyllä äänensä kuuluviin. Ongelma on minusta nyt tässä, ettei vasemmiston ääni kuulu samalla tavalla. Mistä kenkä puristaa? Eikö valtavirran vasemmistolla ja suomalaisella ay -liikkeellä ole tosiasiassa toisenlaista näkemystä. Onko kapitalistien edustama uusliberalistinen kilpailukykypolitiikka hyväksytty hiljaisesti vasemmistonkin piirissä ainoaksi oikeaksi vaihtoehdottomaksi politiikaksi. Kyllä kapitalisteille kelpaa sopia huonoista ratkaisuista yhdessä, sehän heille juuri kelpaakin.
Suomen hallitus ajaa nyt läpi EU:n talouskurisopimusta eduskunnassa ja EK ajaa nyt sitä työmarkkinoille Saksan malliin. Kreikka on ollut koekaniini työehtojen ja sosiaaliturvan leikkaamisessa ja julkisen talouden romuttamisessa. Kreikan vasemmiston puolueet ja Euroopan vasemmisto ovat varoittaneet meitä usein Eurooppaa uhkaavasta takatalvesta ja pyytäneet solidaarisuutta käymälleen taistelulle.
Onko suomalaisen valtavirran vasemmiston johto hylännyt kansainvälisen solidaarisuuden. Tukemalla EU:n talouskurisopimusta annetaan Soinille vapaat kädet politiikassa. Ei siinä paljoa auta suvaitsevaisuuspuheet ja muu arvoliberalismi silloin, kun työntekijät joutuvat kansainvälisen pääoman hyökkäyksen kohteeksi. Uskonnollisesta vakaumuksesta, etnisestä taustasta, sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta luokka -asema ratkaisee. Pitäisi vähitellen tajuta Suomessakin, että nyt käydään Euroopan laajuista luokkataistelua. On aikoihin eletty, kun papit puhuvat selvempää kieltä kuin hallitusvasemmiston edustajat.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kokkilan soppa

Tuore Elinkeinoelämän Keskusliiton nokkamies Ilpo Kokkila vaati Ylen uutisissa palkkojen alentamista kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä. Monet näkyvät poliitikot ovat säestäneet häntä ja vaatineet vähintään nollalinjaa palkankorotuksissa. Palkkojen alentamistahan sekin tarkoittaa, kun hinnat nousevat.
Kokkilankin esityksessä yhtenä pointtina oli, että sitten yritykset alkavat investoida. Yritysten investointiaste on tosiaan ollut Suomessa varsin alhainen jo pitempään. Yritysten voitot on jaettu osinkoina omistajille ja ne ovat kadonneet veroparatiiseihin, kuin pie..u Saharaan. Voitot ovat kasvaneetkin hyvin voimakkaasti 90 -luvun alun jälkeen. Sitä on selvittänyt ansiokkaasti Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela.
Suomessa tällä hetkellä talouskasvu perustuu kokonaan kotimaisen kysynnän varaan. Palkkojen alentaminen ei varmaankaan paranna tilannetta. Varsinkin kun samaan aikaan leikataan julkisia menoja, sekin vähentää kotimaista kysyntää. Työntekijöiden elintaso putoaa, ostovoima tippuu, kysynnän puutteessa laitetaan lisää väkeä kilometritehtaalle, palkkoja pitää alentaa lisää jne. Kokkilan soppahan on silloin valmis.
Itse asiassa tätä reseptiä on jo menestyksellä sovellettu Kreikassa ja muissa Välimeren maissa. Kreikan talous on ollut vapaassa pudotuksessa jo pari vuotta palkkojen ja sosiaaliturvan leikkausten vuoksi. Viimeisellä vuosineljänneksellä Kreikan bruttokansantuote supistui huikeat kuusi prosenttia.
Työttömyys kasvaa ja koulutetut nuoret pakenevat maasta.
Monet taloustieteilijät ovat arvostelleet tämmöistä lyhytnäköistä politiikkaa. Viimeksi kaksi Suomessa vieraillutta yhdysvaltalaista talousgurua, professorit James K. Galbraith ja L. Randall Wray haastoivat valtavirran talousopit. Heidän mielestään koko EU:n talouspolitiikka on hakoteillä.
Euroopan vasemmisto on tuominnut sen sekä sosiaalisesti, että taloudellisesti kestämättömäksi. Nyt pitää Suomessakin vasemmalla ruveta rohkeasti puolustamaan työntekijöiden kaikkia oikeuksia. Pitää hylätä oikeiston uusliberalistiset talousopit. Pitää osoittaa miten ne johtavat koko hyvinvointiyhteiskunnan romahtamiseen.
Nyt tapellaan koko Euroopan suunnasta ja suomalaisenkin ay -liikkeen ja vasemmiston on lähdettävä siihen mukaan. Kriittinen ay -verkosto herättelee jo ja vaatii loppua leikkauspolitiikalle.

tiistai 4. joulukuuta 2012

On vastarinnan aika

Kylmää on kyyti hallituksessa vasemmistolle tämän päivän Suomessa. Esimakuna voidaan pitää hallituksen päätöstä jättäytyä pois rahoitusmarkkinaveron valmistelusta EU:ssa. Ymmärrettävästi se on aiheuttanut kentällä tyytymättömyyttä. Punavihreän vasemmiston piirissä aina vasemmistolaisia demareita myöten, veroa on pidetty tärkeänä. Olisihan se pieni askel keinottelutalouden rajoittamiseen.
Attac -liike syntyi aikanaan ajamaan laajaa kansainvälistä veroa, jolla veroparatiisit ja nopeat valuuttaliikkeet saataisiin kuriin. Attac onkin ollut kiitettävän aktiivinen myös Suomessa asian tiimoilta.

Toinen vielä suurempi hanke on par'aikaa eduskunnassa. Kataisen hallituksen esitys EU:n talouskurisopimukseen liittymisestä on tulossa pian päätettäväksi. Hyvin tyynesti hallitus esittää talouspoliittista päätösvaltaa siirrettäväksi Brysseliin. Tarkoitus on varmistaa EU:n laajuisesti saman leikkauspolitiikan harjoittaminen, jolla Välimeren kriisimaat on ajettu konkurssin partaalle.
Tiukka budjettikuri pahentaa kriisiä ja syöksee Euroopan yhä syvempään lamaan, kuten muun muassa talousnobelistit Paul Krugman ja Joseph Stigliz ovat toistuvasti varoittaneet. Katainen onkin lupaillut lisää leikkauksia ensi keväänä.
Tämäkö on vastuullista politiikkaa.

Vasemmiston hirttäytyminen leikkauspolitiikkaan merkitsee itsemurhaa. Samalla se on kuin mätkäistäisiin märällä pyyhkeellä vasten kasvoja kaikkia niitä, jotka ovat yrittäneet toimia toisenlaisen Euroopan puolesta erilaisissa kansalaisliikkeissä.
Kuitenkin tässä tilanteessa tuntuu entistä tärkeämmältä löytää yhteisiä toiminnan tapoja ruohonjuuritasolla.

Pitäisikö Suomessakin ottaa mallia amerikoista. Obaman ensimmäiseen vaalikampanjaan vedettiin mukaan paljon nuoria ja se toi voiton hänelle. Obamaan petyttiin pian, mutta nuoret jatkoivat toimintaansa vaalikampanjan tavoitteiden puolesta. Se oli osaltaan synnyttämässä Occupy -Wall Street liikettä viime syksynä. Ymmärtääkseni toiminta on jatkunut eri muodoissaan ympäri Yhdysvaltoja.

Euroopan vasemmisto suunnittelee yhdessä ay- ja kansalaisliikkeiden kanssa eurooppalaista leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23. maaliskuuta. Eikö tämä tarjoaisi mahdollisuuden myös Suomessa asettua yhteiseen rintamaan eurooppalaisten tovereiden kanssa ja kokea solidaarisuuden voimaa.
Ainakin Kriittinen ay -verkosto ja Toriliike ovat varmaan aktiivisia jälleen kerran ja kokoavat omalta osaltaan porukkaa turuille ja toreille. Kunpa Suomessakin saisimme erilaisia kansalaisliikkeitä koolle yhtäaikaa, kuten Espanjan Indigados (suuttuneet) -liike kokosi viime vuonna kautta Espanjan.
Siitä voisi syntyä uutta virtaa ja ehkä saisimme lisää happea vasemmistolaisuudelle Suomessa.