Kokkilankin
esityksessä yhtenä pointtina oli, että sitten yritykset alkavat
investoida. Yritysten investointiaste on tosiaan ollut Suomessa
varsin alhainen jo pitempään. Yritysten voitot on jaettu osinkoina
omistajille ja ne ovat kadonneet veroparatiiseihin, kuin pie..u
Saharaan. Voitot ovat kasvaneetkin hyvin voimakkaasti 90 -luvun alun
jälkeen. Sitä on selvittänyt ansiokkaasti Tilastokeskuksen
yliaktuaari Olli Savela.
Suomessa tällä
hetkellä talouskasvu perustuu kokonaan kotimaisen kysynnän varaan.
Palkkojen alentaminen ei varmaankaan paranna tilannetta. Varsinkin
kun samaan aikaan leikataan julkisia menoja, sekin vähentää
kotimaista kysyntää. Työntekijöiden elintaso putoaa, ostovoima
tippuu, kysynnän puutteessa laitetaan lisää väkeä
kilometritehtaalle, palkkoja pitää alentaa lisää jne. Kokkilan
soppahan on silloin valmis.
Itse asiassa tätä
reseptiä on jo menestyksellä sovellettu Kreikassa ja muissa
Välimeren maissa. Kreikan talous on ollut vapaassa pudotuksessa jo
pari vuotta palkkojen ja sosiaaliturvan leikkausten vuoksi.
Viimeisellä vuosineljänneksellä Kreikan bruttokansantuote supistui
huikeat kuusi prosenttia.
Työttömyys kasvaa
ja koulutetut nuoret pakenevat maasta.
Monet
taloustieteilijät ovat arvostelleet tämmöistä lyhytnäköistä
politiikkaa. Viimeksi kaksi Suomessa vieraillutta yhdysvaltalaista
talousgurua, professorit James K. Galbraith ja L.
Randall Wray haastoivat valtavirran talousopit. Heidän
mielestään koko EU:n talouspolitiikka on hakoteillä.
Euroopan vasemmisto
on tuominnut sen sekä sosiaalisesti, että taloudellisesti
kestämättömäksi. Nyt pitää Suomessakin vasemmalla ruveta
rohkeasti puolustamaan työntekijöiden kaikkia oikeuksia. Pitää
hylätä oikeiston uusliberalistiset talousopit. Pitää osoittaa
miten ne johtavat koko hyvinvointiyhteiskunnan romahtamiseen.
Nyt tapellaan koko
Euroopan suunnasta ja suomalaisenkin ay -liikkeen ja vasemmiston on
lähdettävä siihen mukaan. Kriittinen ay -verkosto herättelee jo
ja vaatii loppua leikkauspolitiikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti