Nato ja historian opetuksia

Päivitän jo viime kesänä kirjoittamani bogitekstin. Se kun tuntuu entistä ajankohtaisemmalta. Silloin Juhannuksen rauhassa lopettelin Markku Jokisipilän ja Janne Könösen laajahkon tutkimuksen Kolmannen valtakunnan vieraat lukemisen. Kalle Kuittisen arvio kirjasta on ilmestynyt 21.5.2014 Tiedonantajassa. Sujuvasti ja osin vauhdikkaasti kirjoitettu teos ilmestyi jo toissa syksynä ja käsittelee Suomea Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä. Erityisesti tutkijat käyvät läpi lähdeaineiston valossa kulttuuri- ja sotilassuhteita. Ne ovatkin olleet yllättävän laajat.

Saksahan oli suomalaisille opiskelupaikkana jo vuosisatoja ja sitä kautta syntyivät suhteet saksalaisiin kulttuurivaikuttajiin ja saksalaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Sotilasyhteistyö taas syntyi jääkärivärväyksen kautta ja keväällä -18 saksalaisten osallistuminen Suomen sisällissotaan ratkaisijana vahvisti tämän yhteistyön.

Suomen saksalaismielisiä yhdisti Hitlerin kansallissosialistiseen Saksaan viha Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Tutkijoiden mukaan saksalaismieliset kulttuuripiirit olivat ”käyttökelpoisia aaseja” Hitlerin politiikan edistämisessä. Sitä vastoin jääkäriupseerien eliitti työskenteli tietoisesti, tavoitteena sotilasyhteistyö Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Teoksesta käy myös hyvin selville Mannerheimin tiiviit suhteet kolmannen valtakunnan johtoon Göringin kautta. Yhdessä Suomen johtavien jääkäriupseerien kanssa Mannerheimin toiminta vei tilanteeseen, joka johti talvisotaan ja liitossa Hitlerin kanssa valloitussotaan.

Tekijät pohtivat myös vaihtoehtoista mahdollisuutta kehitykselle 30-luvun lopulla. He tulevat vahvistaneeksi presidentti Kekkosen aikanaan esittämän arvion, että ”sotiin johti keskinäisen luottamuksen puute”. Neuvostoliitossa syystä seurattiin huolestuneena sotilasyhteistyön lisääntymistä 30-luvun aikana Hitlerin valtaan noustua ja siitä varoitettiin monin eri tavoin hyvin selväsanaisesti Suomen poliittista johtoa. Tutkijat kysyvätkin ”eikö sitä ymmärretty, vai eikö siitä välitetty, mikä on vielä pahempaa”.

Väkisin tulee mieleen tämän päivän tilanne. Suomen armeija osallistuu monin tavoin Naton harjoituksiin ja pelaa muun muassa useita sotapelejä Naton kanssa, mutta yhteistyö Venäjän armeijan kanssa on lopetettu. Isäntämaasopimuksella meitä kytketään entistä tiiviimmin Natoon. Olemme vaarassa kytkeytyä osaksi Naton Baltian puolustusta, kuten Risto Volanen vielä syksyllä epäili ja joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Naton talviharjoitukset Lapissa ennakoivat mitä tuleman pitää. Nato alkaa hääriä ylen ahkeraan nurkissamme. Samaan sarjaan kuulunee myös Yhdysvaltojen kanssa yhteiset "tekniset" harjoitukset Virossa. USA yrittää ujuttaa meitä kaikin konstein osaksi Baltian puolustusta. Nämä kaikki huomataan naapurissa ja tuskinpa parantavat suhteitamme.
Ukrainan kriisin synnyttämässä, valtamedian lietsomassa Venäjän vastaisessa hysteriassa ja Nato-kortin aktiivisessa heiluttelussa tämä historian opetus olisi syytä muistaa.

Jokisipilän ja Könösen toissa vuonna ilmestynyt kirja on valitettavasti ajankohtaisempi tänään, kuin ilmestyessään. Toivoisin, että kokoomus- ja muut johtavat poliitikot lukisivat sen ja pysähtyisivät miettimään, mihin Nato-intoilu voi johtaa.

Velkamörköä kaatamaan yhdessä

Aamulenkillä törmäsin vanhaan tuttuun. Siinä lähti puheeksi, niin EK:n eläkeiän korotusvaatimukset kuin valtion huono rahatilanne. Ystäväni muisteli työskentelyään Outokumpu Oy:n palveluksessa 80-luvulla, kun yhtiötä alettiin viedä pörssiin.
- Meille työläisille tarjottiin yhtiön osakkeita, kova oli vääntö Tornionkin tehtaalla otetaanko vai jätetäänkö. Siitähän se alkoi valtion yhtiöiden myynti yksityisille, jonka Lipposen hallitukset toteutti laman varjolla ja "sama kaiku on askelten" Kataisenkin hallituksella. Viimeisimpänä Fortumin jakeluverkon ja Rautaruukin myynti.

Mahdottomaksi on mennyt tämä touhu, tuumattiin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana ollessaan Jaakko Kiander selvitti valtion yhtiöiden yksityistämisen tuottaneen selvää tappiota valtiolle miljarditolkulla menetettyinä osinkoina. Kun samaan aikaan helpotettiin pääomatulojen verotusta tuntuvasti, niin eipä ihme, kestävyysvajetta syntyy. Pitää säästää ja säästää, että riittää rahaa osinkojen maksuun ja veroparatiiseihin piilotettavaksi. Samaa politiikkaa tarjotaan lääkkeeksi, jolla vaiva on aiheutettu. Samat puoskarit Olli Rehnistä ja Nallesta alkaen ovat oraakkelina.

Lenkiltä tultuani katselin tutkija Olli Savelan selvitystä. Kestävyysvaje on 2,5 - 11 miljardia laskijasta riippuen. Vuoteen 2060 ulottuvat laskelmat ovat kuuluisien "ennustajaeukkojen" tasoa, emme tiedä mikä esimerkiksi työllisyyden ja verotulojen kehitys tulee olemaan. Niihin vaikutetaan myös poliittisilla päätöksillä.
Vuodesta 2009 valtiontalouden alijäämä on ollut 7 miljardia euroa, valtion rahoitusvarat ovat nyt 62 miljardia. Julkisyhteisöjen varat ovat 250 miljardia, valtion velkaa on vajaat 100 miljardia ja se on kasvanut hitaammin kuin varat. Tammi-syyskuussa 2013 varat kasvoivat 8,9 miljardia euroa ja velat 0,3 miljardia euroa.
Suomen nettovelka on miinuksella 55 prosenttia ja julkinen alijäämä on 2 prosenttia eli euroalueen pienimpiä.
Tämän jälkeen on helppo olla tutkijan kanssa yhtä mieltä, ettei tilanne vaikuta mitenkään pahalta.

Verotusta rukkaamalla oikeudenmukaisempaan suuntaan velkamörkö ajettaisiin maamme rajojen ulkopuolelle kokonaan. Pelkästään pääoman verotuksen nostaminen EU:n keskitasolle toisi 4 miljardia ja pääomatulojen kuntaverotus 2 miljardia euroa valtion ja kuntien kassaan.
Valtion investoinnit jopa velkarahalla olisivat järkevää talouden pitoa. Hetemäen mukaan yksi prosentti lisää työttömiä merkitsee valtiolle yhden miljardin menon lisäystä. Asia lienee myös toisin päin, työttömyyden aleneminen säästää valtion menoja.
ETUC eli Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (Suomen keskusjärjestöt jäseniä) ehdottaa "uutta, rohkeaa sijoitussuunnitelmaa, joka perustuu kestävään teollisuuspolitiikkaan sekä laadukkaisiin työpaikkoihin."
Tässäkin olisi Suomen ay-liikkeelle ja koko vasemmistolle yhteinen toimintasuunta viheltää yhdessä porvaripeli poikki.

Jyväskylän keskustelusta

Viikonloppuna oli tilaisuus seurata netin välityksellä livenä Jyväskylän Porvaripeli poikki-keskustelua. Keskustelu oli hyvähenkinen ja siinä tuli esiin monia hyviä ajatuksia ja se myöskin aika hyvin kertoi meille missä suomalainen vasemmisto menee. Niin sen vahvuudet kuin heikkoudetkin.
Itselleni tuli verekseltään tarve hiukan kommentoida käytyä keskustelua. On toiveita herättävää, että tällainen yhteinen pohdiskeleva tapaaminen on järjestynyt. Siitä on hyvä jatkaa ja sellaista tarvitaan muuallekin. Vahinko ettemme saaneet Joensuun hienoa porvaripeli poikki keskustelua tallennettua muidenkin nähtäväksi ja kuultavaksi.

Jyväskylän joissakin puheenvuoroissa tuli esiin kuinka pieni on se porukka, joka porvaripeliä pyörittää ja siitä suurimman hyödyn ottaa. On kiinnostavaa jatkaa pohdintaa. Sehän tarkoittaa, että valtaeliitin sosiaalinen pohja on erittäin kapea ja se taas mahdollistaa vasemmistolle laajemman liittoutuman rakentamisen ja politiikan suunnan muuttamisen. Tämä tietenkin vain, jos politiikkaa lähestytään luokkanäkökulmasta, eikä tuijoteta pelkästään eri puolueiden kannatuslukuihin ja parlamentaariseen kannatukseen.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin tarvetta yhteiseen toimintaan erityisesti lähipalvelujen puolesta. Oli esimerkkejä aktiivisesta, suorastaan kommareiden järjestämästä kamppailusta. Mutta tuli myös esiin puutteita aktiivien osallistumisessa niihin terveysasemia, kirjastoja ja muita lähipalveluja puolustaviin liikkeisiin. Pienellä porukalla ei ennätä kaikkeen.

Missä määrin vasemmistoa vaivaa myös porvarillinen politiikkakäsitys, luotetaan vain äänestämiseen ja pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Oikeistohan kyllä käy koko ajan päälle, niin kuin keskustelussa hyvin sanottiin. Se ei tyydy pelkästään äänestämään, vaan joka tuutin täydeltä suolletaan suurkapitalistien edusmiesten ja kokoomuksen propagandaa. Tämäkin lamauttaa meitä, kun valtavirran vasemmisto on hyväksynyt kestävyysvajeen ja velkapeikon. Kommunisteilla on kyllä vaihtoehto nykypolitiikalle ohjelmissaan. Mutta ohjelmien muuttaminen aloitteelliseksi poliittiseksi toiminnaksi takkuaa.

Keskustelussa vaadittiin aivan oikein sellaisia johtajia vasemmistolle, jotka lyövät hanttiin kokoomukselle. Mutta riittääkö tämäkään. Pitääkö vasemmiston lähteä ihmisten kanssa yhdessä ajamaan yhteisiä etuja. Vastako tätä kautta syntyy solidaarisuus, yhteinen voima kasvaa ja voimme haastaa politiikassa oikeiston. Se tulisi näkymään aikanaan kannatuksena myös vaaleissa, mutta ensin on päästävä ääneen ja tultava näkyväksi, hankittava luottamus.

Rita Dahl ehdotti Jyväskylässä vasemmiston yhteistä toimintaa EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusta vastaan. Se saattaisi olla yksi, vasemmistoa kokoava tavoite.
Mielestäni toinen olisi eläkeiän alarajan korotuksen ja ns. eläkeputken tukkimisen estäminen. Rakennusliitto on aloittanut kampanjan Elävänä eläkkeelle ja pyytää muita raskasta työtä tekeviä mukaan. Tartutaanko haasteeseen.
Kolmas ajankohtainen kamppailukysymys on kunta- ja soteuudistus. Joukko valtuutettuja ja muita kuntatoimijoita on käynnistänyt adressikeräyksen. Sitäkin voimme yhdessä nostaa esille.

Korkean tason teatteria

Kuluneella viikolla on saatu seurata korkean tason poliittista teatteria, kun päättäjät ovat kiemurrelleet kuin mato koukussa leikkauspolitiikan kanssa. On väitelty vakavalla naamalla leikataanko kolme miljardia heti vai myöhemmin. Muuten velkamörkö vie meidät mennessään, vähintäänkin luottoluokittajat hylkäävät meidät. Tätä kriisitietoisuutta on lietsottu meillä viime elokuun budjettiriihestä lähtien.

Hyvälle hallituksellemme ei ole tuottanut mitään vaikeuksia leikata kuntien valtionosuuksia vuosina 2012-2017 yhteensä noin 7,3 miljardia euroa. Tulevankin hallituksen kädet on näin sidottu ratkaisuun. Lisäksi eri ministeriöiden pitää leikata kuntien toimintoja miljardilla maaliskuun loppuun mennessä hallituksen vaatimuksesta. Näillä toimilla hallitus vauhdittaa  myös kuntien pakkoliitoksia. Tavoitteista on sovittu hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa.

Arvattavasti nämä päätökset ovat herättäneet tyytymättömyyttä kuntakentässä, niin päättäjissä kuin työntekijöissä. Samaan aikaan velkapeikon varjolla Suomeen ajetaan rakenteellisista uudistuksista etenkin kuntien koon kasvattamista ja työurien pidentämistä eläkeikää nostamalla. Vaikka Suomi on EU:n vähiten velkaantuneita maita ja leikkauspolitiikka tulee lisäämään työttömyyttä ja velkaantumista. Hetemäen mukaan prosentin kasvu työttömyydessä lisää miljardin valtion menoja.
Itse asiassa kyse on samasta politiikasta, jota EU, Maailmanpankki ja EKP ovat harjoittaneet Välimeren maissa.

Taustalla on tietenkin EU:n talouskurisopimus, jonka Suomen eduskunta siunasi vähin äänin joulukuussa 2012 lähes yksimielisesti. Siinä asetettiin tiukat rajat budjetin alijäämälle ja valtion velkaantumiselle. Tunnetusti nämä rajat ovat hatusta vedettyjä. Vain vasenryhmän kaksi kansanedustajaa äänesti talouskuria vastaan. Sen vuoksi joudumme seuraamaan arvotonta poliittista teatteria, kun melkein kaikkien korkeimpien päättäjiemme "turpa on höyhenissä".

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (ETUC) vaatii: "-EU:lle kokonaan uutta, rohkeaa sijoitussuunnitelmaa, joka perustuu kestävään teollisuuspolitiikkaan sekä laadukkaisiin työpaikkoihin".
Euroopan vasemmiston toimintaohjelmassa vaaditaan: "- Julkisten palvelujen ja infrastruktuurin uudistamiseksi on tehtävä investointiohjelma tärkeimmille koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen, tutkimuksen, liikenteen ja ympäristöteknologian aloille. Tämä takaa tulevaisuudessa miljoonia uusia työpaikkoja sekä teollisella että palvelusektorilla...

-Valtion on hankittava uusia tuloja verottamalla pääomatuloja ja suuria pääomia. Tämä tulee tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella verouudistuksella, jonka tarkoitus on piristää reaalitaloutta. Kotimaisia talouksia on elvytettävä rakennepolitiikan ja suuremman ostovoiman avulla.
- Veroparatiisit on lakkautettava Euroopassa ja sen ulkopuolella. Hedgerahastot ja roskalainat on kiellettävä, ei vain rekisteröitävä."


Näiden tavoitteiden puolesta voimme toimia Suomessakin koko vasemmiston voimin, jos niin haluamme. Silloin on hylättävä EU:n talouskuri ja leikkauspolitiikka sekä kokoomusyhteistyö ja haettava voimaa kentältä. Yhteistyöllä se onnistuu.

Ennustajaeukkona

Ei taida kovin ihmeellisiä uusia ajatuksia olla tulossa Urpilaisenkaan tämän päivän seminaarista. Jos on uskomista Tampereen yliopiston professori Jukka Pirttilää, erästä kutsutuista, hallituksen taloustyöryhmän jäsentä. Hän kertoi näkemyksiään radion ykkösaamussa. Vanhaa viiniä tuntui leilissä olevan: työvoiman tarjontaa pitää lisätä eläkeikää nostamalla ja julkinen sektori on mörkö, jota pitää rakenteellisilla ratkaisuilla leikata. Näin kuulemma pitkässä juoksussa saamme kilpailukykyisen talouden. Professori vaati konkretiaa julkisen talouden "sopeuttamiseen". Juustohöylän sijaan pitäisi hänen mukaansa turvata terveydenhoito, mutta alue- ja maataloustuesta voitaisiin leikata.

Samaisessa ohjelmassa Aalto yliopiston professori Pertti Haaparanta oli paljon kriittisempi koko leikkauspolitiikan suhteen. Hänen mukaansa leikkauspolitiikka syrjäyttää ihmisiä työelämästä ja siten toimii työvoimantarjontaoppia vastaan. Hän kyseenalaisti velkaongelman ja ihmetteli miksi velkaantumisen raja ei ole 80 tai 40 prosenttia bruttokansantulosta. Hän kyseli mistä 60 prosentin raja on tullut ja muistutti, että on vakavia tutkimuksia, joissa on osoitettu Suomenkin valtion kestäneen yli sadan prosentin velkaantumisen. Rikkaiden verottaminen on semmoinen tabu, josta kukaan valtavirran talousasiantuntijoista ei uskalla inahtaakaan.

En tiedä oliko Haaparannan tarkoitus rivien välistä viitata viime kevään kohu-uutiseen. Silloinhan paljastui, että amerikkalaisten Reinhartin ja Rogoffin laskelmat 60 prosentin velkaantumisrajasta perustuivat huijaukseen. Ne ovat olleet eurooppalaisen leikkauspolitiikan tieteellisenä perusteluna viime vuosina. Niihin on Olli Rehnkin uskonut. Toimittaja ei ainakaan uskaltanut tarttua aiheeseen, vaikka luultavasti tiesikin asiasta.
Niihin aikoihin uutisoitiin myös EU:n budjettikurin kolmen prosentin alijäämätavoitteen perustuvan täysin hatusta vedettyyn arvioon. Asiasta kertoi alijäämätavoitteen kehittäjä Guy Abeille, Mitterandin hallituksen korkea virkamies.

Niin kauan, kun samoin ajattelevat valtavirran talousoppineet pitävät seminaarejaan ja etsivät perusteluja leikkauspolitiikan ja rakennesopeutusten tekemiseen, mitään uutta ei ole odotettavissa. Saame kuulla vanhaa virttä, kenties vain vähän uutena sovituksena.

Uutta voi syntyä vain, kun kaikkialla Euroopassa lähdemme puolustamaan palkka- ja työehtoja, vaatimaan uusia mittavia julkisia investointeja työpaikkojen luomiseksi. Lähdemme vaatimaan leikkauspolitiikan lopettamista ja rikkaiden panemista verolle. Vaatimaan politiikan kääntämistä 180 astetta nykyisestä.

Harrastajakalastajan sinisiä ajatuksia

Viikko sitten tuli kuunneltua Kohtuus klubissa tutkija Tero Mustosen ansiokas alustus järvikalastuksen ja villin järvikalan käytön puolesta. Tuli siinä esille myös huoli sisävesikalastajien toimeentulosta ja tuhatvuotisen pyyntikulttuurin jatkuvuudesta. Puruveden ammattikalastajat ovat omalla aktiivisuudellaan saaneet Puruveden muikulle EU:n maantieteellisen alkuperäismerkinnän. Nyt voi kuluttaja Hakaniemen hallissa tarkistaa muikkulaatikon kyljestä, ovatko kalat Puruveden kysyttyä muikkua.
Keskustelussa nousi esiin semmoinenkin näkemys, että pienituloisen valinta kaupan kalatiskillä suuntautuu ulkomaiseen kasvatus- tai purkkikalaan, kotimaisen kuhafileen sijaan ihan hintasyistä.

Siitäpä ajatukseni lähti uiskentelemaan ja on tullut erinäisiin johtopäätöksiin siitä mitä asian edistämiseksi voitaisiin tehdä.
Pienten palkkojen reilu nostaminen auttaisi, samoin alimman sosiaaliturvan ns. perusturvan tuntuva korottaminen mahdollistaisi niin villin järvikalan kuin muunkin lähiruuan ostamisen, ainakin silloin tällöin. Pienituloisten vapauttaminen veron maksusta verotettavan tulon alarajaa nostamalla, lisäisi myös ostovoimaa ja parantaisi kaiken paikallisen pientuotannon menekkiä.
Villi järvikala voitaisiin vapauttaa kokonaan arvonlisäverosta. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa voitaisiin myös nostaa tuntuvasti nykyisestä 8500 euron vuositulosta, se helpottaisi kaikkien pienten yritysten asemaa ja parantaisi paikallistuotannon mahdollisuuksia.

Saattaisi olla hyvinkin järkevää kyseenalaistaa koko vapaakauppaideologia. Nythän se tarkoittaa paikallistuotannon tuhoamista kaikkialla maailmassa. Tämä tehdään orjatyövoiman avulla ihmisistä ja ympäristöstä välittämättä. Kansainvälisten suuryritysten tavoitteena on vain häikäilemätön voiton tavoittelu polkemalla palkkoja ja työehtoja globalisaation nimissä. Samalla siirretään voitot verottajan ulottumattomiin kaikenlaisiin veroparatiiseihin.

Näin tullaan parhaillaan käynnissä oleviin EU:n ja USA:n investointisuojaneuvotteluihin. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan niissä ollaan kasvattamassa suurten yhtiöiden mahtia entisestään, jopa pakottamaan valtiot vahingon korvauksiin yhtiöiden oletettujen tappioiden osalta. Aivan uskomatonta röyhkeyttä ehdottaakaan sellaista. Tulevissa eurovaaleissa kannattaa olla tarkkana ehdokkaiden ja puolueiden suhteen, mitä ovat puheet ja mitä ovat teot tässä asiassa.

Pohjimmiltaan tullaan nykyisen yhteiskunnan, globaalin kapitalismin olemukseen. Voiton tavoittelu on ainoa motiivi mikä pitää pyörät pyörimässä. Se on johtanut tuotantoon tuotannon vuoksi, se on avannut hillittömän finanssikeinottelun jättipottien toivossa. Kapitalismi on muuttunut koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaksi suuryhtiöiden ja finanssikeinottelijoiden diktatuuriksi. Siitä vapautuminen on meillä päiväjärjestyksessä.

Ensimmäisenä askeleena on tuhoisan leikkauspolitiikan lopettaminen ja mittavat julkiset investoinnit työllisyyteen ja ympäristön kannalta kestävään talouteen.
Toiseksi rahoitusmarkkinat on saatava niin valtioiden kuin globaalilla tasolla demokraattiseen valvontaan.
Kolmanneksi demokratiaa on laajennettava koko yhteiskunnan perustaan, talouteen. On puututtava suuryhtiöiden omistukseen kansallistamalla strategisesti tärkeät alat. Demokratiaa on laajennettava lisäämällä työntekijöiden oikeutta päättää yrityksen toiminnasta. Poliittista päätöksentekoa on myös demokratisoitava lisäämällä suoraa osallistumista ja kansanäänestyksillä.

Näillä toimenpiteillä avataan tietä toisenlaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan, 2000-luvun sosialismiin. Voimat kokoamalla tavoite on saavutettavissa. Kommunistit ovat valmiit toimimaan yhdessä kaikkien sitä haluavien kanssa.
Näin pitkälle ajatukseni uiskenteli viikossa, mihin vielä ennättäneekään.

Leikkauspolitiikkaa vastaan

Ylen uutisten mukaan hallitus varautuu tekemään maaliskuun kehysriihessä valtion budjettiin mahdollisesti jopa kolmen miljardin euron lisäsäästöt. Hallitusohjelman mukaisesti puolet säästöistä kerätään menojen leikkauksilla ja puolet verojen korotuksilla.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan säästösumma voi kuitenkin vielä muuttua.
– Se voi olla pienempi, mutta se voi olla tietenkin myös isompikin. Sen takia se luku on tietenkin pohjana, kun hallitus kehysriihessä talouspoliittisia päätöksiä tekee.

Katainen: kolme miljardia on hurja summa. Kataisen mukaan myös säästölistoja on tulossa.
– Totta kai tulee. Joudumme tekemään menoleikkauksia ja veronkorotuksia, varoittaa Katainen.
Katainen muistuttaa, että erityisesti veronkorotukset haittaavat talouskasvua.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) vastustaa hallituksessa kaavailtuja kolmen miljardin euron lisäsäästöjä.
– Kolmen miljardin euron säästöt ajaisivat talouden negatiiviseen kierteeseen. Talouspoliittisesti ei järkevää, eikä sosiaalisesti, Arhinmäki kirjoittaa. Arhinmäki palauttaisi varallisuusveron ja korottaisi pääomaverotusta.
– Asehankintojen vähentäminen ei vaikuttaisi talouskasvuun, ministeri sanoo Yle Uutisille.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan mukaan
"erilaisten pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa vain 15,4 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli 20,4 prosenttia. Euroissa ero tarkoittaa noin 4 miljardia euroa. Suomea olennaisesti pienempi pääomaan kohdistuvien verojen osuus oli Baltian maissa, Sloveniassa ja Unkarissa."

Savelan mukaan hallitus leikkaa kunnilta 6,6 miljardia. Ennakkotietojen mukaan suurimmat kuntaleikkaukset osuvat juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin: lapsiin, nuoriin, sairaisiin ja vanhuksiin. Suomessa harjoitetaan jälleen kerran käsittämättömän lyhytnäköistä politiikkaa, jonka laskut tulevat moninkertaisena maksettaviksi tulevina vuosina.

Jatkaako hallitus kunnilta leikkaamista ja siten pakottaa niitä kuntaliitoksiin? Hallituksen politiikka on samaa "säästöpolitiikkaa", jolla Välimeren maiden kansat on jo ajettu kurjuuteen.  Samaa myrkkyä yritetään juottaa meillekin.  Syntyykö hallituksessa lopultakin todellinen vääntö politiikan suunnasta?

Tutkija Jussi Ahokas kirjoittaa blogissaan koko euroalueen kysynnänsäätelyn puolesta. "Euroalueen pelastusoperaatio on syytä aloittaa suurella euroalueen laajuisella investointiohjelmalla, jonka koko on vähintään viisi prosenttiyksikköä talousalueen bruttokansantuotteesta. Vuoden 2013 luvuilla tämä tarkoittaisi noin 500 miljardin euron investointeja...
"Karu totuus on joka tapauksessa se, että esittämäämme pelastuspakettia ja vaihtoehtoisia eurokriisin ratkaisumalleja vastustavien tahojen kyky ratkaista eurokriisi on testattu ja todettu olemattomaksi. On lopulta mahdotonta uskoa Euroopan päättäjien ja kansalaisten olevan niin sivistymättömiä, ettemme missään vaiheessa uskaltaisi myöntää kriisinhoidossa tehtyjä virheitä. Lohdullista tässä tilanteessa on se, että kun virheet myönnetään ja euroalueen massatyöttömyydestä halutaan eroon, ratkaisut ovat valmiina odottamassa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa.


SKP:n puheenjohtajan J-P Väisäsen mukaan nyt pitää nousta puhujalavoille, koska kapitalismi ja uusliberalismi Euroopassa tarkoittaa joukkotyöttömyyttä, asunnottomuutta ja rahan diktatuuria.
"Nykymuotoisena ja nykyisillä valtasuhteilla ja oikeistovoimilla rakennetaan yhä tiukemmin ihmisten vastaista Eurooppaa, Eurooppaa jossa bisnes on asetettu politiikan keskukseksi, ja Eurooppaa jossa pääomat ovat globaalisti veljet keskenään ja Eurooppaa jossa sen ulkorajoista tehdään verisiä kuolemankenttiä.
EU nykymuodossaan on asettunut ihmistä ja kaikkea inhimillistä vastaan. Siksi puhujalavoille nousevat nyt nykymenoon tyytymättömät. Siksi puhujalavoille nousevat Kataisen hallituksen leikkauspolitiikkaan tyytymättömät, Puhujalavoille nousevat Angela Merkelin ja Troikan sanelupolitiikkaan tyytymättömät, Lavoille nousevat puolustusministeri Haglundin sotapolitiikkaan tyytymättömät ja me kaikki kommunistit nousemme kuntaministeri Virkkusen pakkoliitospolitiikkaa 11+1 lakimallia vastustamaan."