Eroon markkinauskosta

Näyttää siltä, että nyt käydään Euroopankin mitassa tietynlaista kädenvääntöä markkinauskovaisten ja jonkun moista talouden sääntelyä kannattavien välillä. Vapaiden markkinoiden kannattajat ovat olleet niskan päällä jo pitkään ja ovat sitä vieläkin. Mutta soraääniä on ruvennut kuulumaan eri puolilta sitä mukaa, kun markkinoiden ohjaaman politiikan haittavaikutukset ovat alkaneet näkyä ihmisten arjessa.

Euroopan kriisimaissa markkinoiden vaatimat julkisen talouden leikkaukset ovat synnyttäneet valtavan vastarinnan. Ay-liike, erilaiset kansalaisjärjestöt, vasemmistopuolueet, tavalliset ihmiset ylipäänsä ovat lähteneet liikkeelle vastustamaan tuhoisaa leikkauspolitiikkaa.
Ihmisten suuttumus on saanut yhden leikkausten apostolinkin, Kansainvälisen Valuuttarahaston jarruttelemaan, ainakin puheissaan innokkaimpia leikkaajia. Samaan sarjaan kansalaisten tyynnyttelemiseksi, pitänee lukea kotimaiset elvytyspuheet, joita ministeri Urpilainen on harrastanut. Sillä Urpilainen on sitoutunut mukaan eurooppalaiseen leikkauspolitiikkaan "talouskurisopimuksella", joka hyväksyttiin vähin äänin eduskunnassa viime vuoden lopulla. Sieltä tulevat vaatimukset valtion talouden tasapainottamisesta.

Vähin äänin sivuutettiin myös Kataisen kommentit juhannuksen jälkiviikolla, hänen palatessaan EU:n huippukokouksesta. Katainen totesi, ettei ole järkevää tehdä valtioiden suoria investointeja talouteen, vaan rahat kannattaa antaa yrityksille, jotka voivat sitten velkavivulla moninkertaistaa investoinnit ja luoda näin enemmän työpaikkoja. Vahva on miehen usko markkinavoimiin. Kolmisen vuotta sitten Katainen kylläkin ilmoitti ottaneensa niskalenkin näistä markkinavoimista.

Kreikassa käytiin tuima taisto uusimpia leikkauspäätöksiä vastaan. Yleislakon tuella oppositio sai melkein kaadettua päätöksen. Enemmistöhallituksen tuella paketti meni läpi parlamentissa äänin 153 puolesta ja 140 vastaan. Kreikkalaiset ovat olleet jo yli kolme vuotta kamppailun kärjessä markkinavetoista politiikkaa vastaan, toisenlaisen Euroopan puolesta. Syystäkin juuri Ateenassa kokoontuivat kesäkuun alussa erilaiset liikkeet yhdessä pohtimaan tulevia kamppailuja.

Aiempiin vaihtoehtokokouksiin verrattuna uutta oli Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n ja useiden ammatillisten keskusjärjestöjen osallistuminen. Isoja ammattiliittoja oli Kreikan lisäksi mukana Belgiasta, Espanjasta, Italiasta, Norjasta, Portugalista, Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Unkarista. Myös muun muassa Coalition of Resistance, Attac, Euroopan köyhyyden vastainen verkosto, Greenpeace, Maan ystävät ja Transform-verkosto olivat mukana.

Täällä kylmässä pohjolassa on ilon pilkahduksen aiheuttanut tanskalaisten Enhetlisten-Yhteislistan kannatuksen kasvu. Johdonmukaiselle, radikaalille vasemmistopolitiikalle on selvästi tarvetta myös hyvinvoivassa Pohjolassa.

Suomessa nukutaan vielä Ruususen unta, mutta voisiko syntyä yhteistä liikehtimistä Arhinmäen ehdottaman elvytysohjelman puolesta ja tietenkin palkka- ja työehtojen puolesta nollalinjaa ja etujen leikkauksia vastaan. Alku se olisi pienikin alku.