maanantai 20. lokakuuta 2014

Jatkuuko talouskuri?


Astuessaan komisaarin virkaan Jyrki Katainen lupasi jatkossakin talouskuria ja rakenteellisia uudistuksia EU:hun. Siitä huolimatta, että juuri talouskuripolitiikalla Eurooppa on ollut pysähtyneisyyden tilassa jo vuosia. Kokonaiskysynnän puutteesta johtuen kapitalistit eivät investoi, koska voittoa ei ole odotettavissa. Sokea Reettakin näkee, että julkisten menojen leikkaaminen pahentaa tilannetta.

Miksi kuitenkin näin tehdään? Kuka hyötyy? Kuinka paljon vaikuttaa, että päättäjät ovat riippuvaisia valtavirran talousasiantuntijoista? Hehän ovat järkiään samasta muotista tulleita säästöpolitiikan edustajia. Omia virheitä on vaikea tunnustaa. 

Vai ovatko päättäjät myös monin tavoin riippuvaisia rahakkaasta valtaeliitistä, suoranaisen taloudellisen edun toivossa sijoitustensa tai jopa erilaisen korruption kautta.

Vai onko kaiken takana rahaeliitin hyötyminen nykyisestä politiikasta? Kuten valtioille rahan lainaaminen hyvällä tuotolla, heikompien kilpailijoiden syrjäyttäminen markkinoilta. Rakenneuudistusten avulla luodaan uusia pakkotyön muotoja, sosiaaliturvaa leikataan, työ- ja palkkaehtoja heikennetään, työvoiman tarjontaa lisätään. Se turvaa voittojen kasvun lamankin oloissa.
Kukaties talouskuripolitiikalla ajetaan myös entistä laajempaa julkisten palvelujen kilpailuttamista ja yksityistämistä.

Suomessa talouskuria on harjoitettu leikkaamalla kuntien valtionosuuksia. Komissaari Kataisen hallituksen toimesta leikattiin seitsemän miljardia euroa vuoteen 2017 mennessä. Näillä leikkauksilla kuntia painostetaan rakenteellisiin uudistuksiin. Kun kuntien pakkoliittäminen epäonnistui, keksittiin poliittisen eliitin keskuudessa sote-uudistus.

Sillä viedään kunnilta päätösvalta yli puolessa kuntien taloudesta. Muodostetaan tilaaja-tuottaja mallin mukaan monimutkainen ”hallintohimmeli”, jonka avulla tuodaan liike-elämästä kopsatut mallit kuntiin ja virtaviivaistetaan toiminnot yksityistämiseen valmiiksi . Päättäjät kunnissa alistuvat, kun omat johtajat ovat sopineet asiat keskenään.

Rakenteellisia uudistuksia tulee lisää, kun eläkeikää nostetaan ja muutenkin työvoiman tarjontaa lisätään työperäistä maahanmuuttoa vauhdittamalla ja muuttamalla sosiaaliturva vastikkeelliseksi entistä laajemmin.

Kova kilpailu ja epäoikeudenmukaiseksi koettu politiikka ruokkii muukalaisvihaa, jota oikeistopopulistit käyttävät hyväkseen. Se voi lisääntyessään kohdistua kaikkia heikompia kohtaan. Uusliberalismi on lyhytnäköiseen oman edun tavoitteluun nojaava yhteiskunta- ja ihmiskäsitys, eikä pelkästään talousoppi. Se tuottaa armottoman kilpailuyhteiskunnan, jossa osattomat yllytetään toistensa kimppuun. Nythän meillä on ruvettu rikkaiden sijaan kadehtimaan köyhiä.

Riittääkö vasemmistolle tässä tilanteessa pelkkä ääri-ilmiöiden arvostelu? Tarvitaanko enemmän koko uusliberaalin kapitalismin kritiikkiä ja ennen muuta käytännön kamppailua?

Pitää hylätä talouskuripolitiikka, leikkaukset, sotekaappaus, eläkeiän korotus, työttömien kyykytys. Se ei onnistu ilman koko työväenliikkeen voimien kokoamista mittavan julkisen työllistävän investointiohjelman, radikaalin työajan lyhentämisen, kuntien valtionapujen korottamisen, oikeudenmukaisemman tulonjaon ja laajemman demokratian vaatimusten taakse.

Helsingissä 24. lokakuuta järjestetään mielenosoitus rauhan ja ympäristön puolesta, jossa erilaiset liikkeet kohtaavat. Se voisi olla alku uudenlaiselle yhteistyölle ja laajemman liikkeen kokoamiselle. Myös ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen paikka on siellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti