tiistai 22. tammikuuta 2013

Joko aletaan?

Suomen kommunistinen puolue valmistautuu kesäkuun puoluekokoukseen julkaisemalla teesit, joilla alamme keskustelun löytääksemme ratkaisuja tämän hetken polttaviin ongelmiin.
Kommunistien käsityksen mukaan olemme keskellä monien kriisien yhtäaikaisuutta. Maailmaa ravistelee kaikkien näkemä finanssikriisi, joka on perimmältään seurausta kapitalismiin kuuluvasta pääomien liikakasaantumisesta ja niiden vapaasta liikkumisesta. Nykyiseen talouskasvuun perustuva länsimainen elämänmuoto on tulossa tiensä päähän ekologisesti mahdottomana ympäristökriisin vuoksi. Näiden kriisien ratkaisun tekee lähes mahdottoman tuntuiseksi kapitalismin epädemokraattisuus. Yhteiskunnan tärkeimmät päätökset tehdään pienessä korruptoituneen eliitin ja suuromistajien piirissä vain heidän hyödykseen.

Yhteiskunnan samanaikainen kriisiytyminen monin tavoin aiheuttaa hämmennystä ja näköalattomuutta ihmisten keskuudessa. Myöskään kommunistit eivät ole immuuneja meitä kaikkia ympäröivälle aatteelliselle ja poliittiselle sekavuudelle. Oikeisto hallitsee ideologista keskustelua ja pitää poliittista aloitetta hallussaan. Vasemmiston kannatus on alimmillaan sataan vuoteen. Eikä vasemmisto näytä löytävän tietä eteenpäin. Sen vuoksi suomalaistenkin kommunistien käymällä keskustelulla ja toiminnalla on merkitystä etsittäessä tietä ulos kriisistä, kriiseistä.

Itselleni on ollut suuri merkitys ymmärtää, kuinka pientä , jopa promillen suuruista porukkaa nykyinen uusliberalistinen kapitalismi hyödyttää. Siitä tulee jatkuvasti uusia arvioita eri tahoilta, viimeksi Talouselämä-lehti julkaisi sellaisen. Sehän tarkoittaa sitä, että nykysysteemin sosiaalinen pohja on erittäin kapea. Systeemi muistuttaa lähinnä kärjellään seisovaa kolmiota, joka voi kaatua pienestäkin tönäisystä.

Suuren enemmistön pitää tulla vain tietoiseksi omasta asemastaan ja ottaa ohjat omiin käsiinsä pieneltä valtaeliitiltä. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä se aikomus on ensin sanottava. Sitä varten meidän pitää avata sanainen arkkumme ja keskustella teesien avulla järjestöissämme, lehtien palstoilla ja kaikkialla siellä missä kaksi taikka kolme kokoontuu yhteen, kuinka alamme koota laajapohjaista muutosvoimaa.

Meitä suututtaa jatkuva leikkauspolitiikka, sille pitää sanoa "jo riittää". Hyvänä esimerkkinä "Raamit natisee"-tempaus 30.1. Lähdetään jokainen kynnelle kykenevä mukaan. Eurooppalainen toimintapäivä 23. maaliskuuta tarjoaa oivallisen tilaisuuden leikkauspolitiikan vastaisen rintaman rakentamiseen. Siirrytään puolustuksesta vähitellen hyökkäykseen. Se antaa voiman tunnetta ja vetää muitakin mukaan.

Vapaat finanssimarkkinat myllertävät koko maailman nurin narin. Niiden kuriin saamiseksi voimme tukea keynesiläistä sääntelypolitiikkaa, kitkatonta kapitalismia, että päästään alkuun vasemmiston voimien kokoamiseksi. Sen prosessin myötä vasemmisto kasvaa ja on valmis sitten pitemmälle menevään puuttumiseen rahaeliitin valtaan. Voimme jopa vapauttaa yhteiskunnan siitä kokonaan.
Se antaisi mahdollisuuden järjestää elämämme uuteen uskoon taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, rakentaa 2000-luvun sosialismia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti