Mitä luottoluokittajat vaativat?

En malta olla julkaisematta pientä koostetta toisten mielipiteistä.

Ylen uutiset kertoi 15.1. "Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holmin mukaan valtion luottoluokituksen säilyminen parhaalla mahdollisella tasolla parantaa luottamusta Suomen talouteen....

Hallituksen on määrä päättää keväällä puoliväliriihessä uusista säästöistä ja veronkorotuksista. Holmin mukaan näillä päätöksillä on jatkossa suuri merkitys Suomen luottoluokitukseen.

- Se on erittäin keskeinen asia. Luottoluokittajat katsovat julkisen velan BKT-osuutta ja julkisen talouden alijäämää, sekä vaihtotaseen kehitystä.

Julkisuudessa on esitetty sopeutumistoimien olevan suuruudeltaan puolesta miljardista vajaaseen miljardiin euroon. Holm arvioi, että miljardiluokan toimenpiteet olisivat Suomen kannalta parhaat.

- Se osoittaisi kansainvälisille tarkkailijoille Suomen pitävän huolen julkisesta taloudestaan. Jos tämän lisäksi saataisiin rakenteellisia uudistuksia, tai ainakin päätöksiä siitä, että missä aikataulussa niitä tullaan toteuttamaan, se vahvistaisi tilannetta entisestään, Holm toteaa."

Rakenteellisilla uudistuksilla Holm tarkoittaa häveliäästi palkkojen alentamista, eläkeiän nostoa, julkisten palvelujen leikkaamista ja yksityistämistä.
Tosiasiassa Holm, kuten muutkin valtavirran uskovaiset haluavat alistaa edelleen Suomen valtion rahamarkkinoiden pelinappulaksi. Ovathan nämä kansainväliset luottoluokituslaitokset suurpankkien omistamia.

Vastakkaista näkemystä edustavat tutkijat Lauri Holappa ja Jussi Ahokas blogissaan "Poliittiset päätöksentekijät uskovat edelleen, että ratkaisu kriisiin löytyy julkisen sektorin sopeuttamisesta ja budjettien tasapainottamisesta. Jos vain rahoitusmarkkinat saadaan vakuuttuneeksi valtioiden velanmaksukyvystä ja luottamus saadaan palautettua markkinoille, talouden pyörät alkavat yleisen uskomuksen mukaan jälleen pyöriä.
Todellisuudessa leikkauspolitiikka on johtanut vain reaalitaloudellisen aktiviteetin vähentymiseen, kun talouden rahavirtoja on tietoisesti leikattu."

"Näin ollen suotuisa työllisyyskehitys edellyttää niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä ensisijaisesti riittävän kokonaiskysynnän turvaamista. Vähäisen kokonaiskysynnän oloissa työllisyyttä ei voida lisätä edes huomattavilla palkanalennuksilla.
Yritysten investointihalukkuus ei nimittäin ensisijaisesti riipu työvoimakustannuksista, vaan siitä että yritysten valmistamia hyödykkeitä ja palveluja halutaan ostaa riittävästi.
Nämä tosiasiat olisi välttämättä sisäistettävä, jotta suomalainen talouspoliittinen keskustelu voisi vuoden 2013 aikana kulkeutua mielekkäille urille ja talouspolitiikan suunta sekä meillä, että muualla Euroopassa voisi muuttua."



Euroopan vasemmiston hallituksen kokouksessa 13.2. Kreikan radikaalin vasemmistokoalition Syrizan puheenjohtaja Alexis Tsipras kertoi EU:n, EKP:n ja IMF:n ”Troikan” ajamien kriisiohjelmien johtaneen Kreikassa humanitaariseen katastrofiin, ja myös velkaongelman pahenemiseen. Ennen näitä Suomenkin hallitusvasemmiston EU:ssa ajamia kriisiohjelmia julkisen velan osuus Kreikan kansantuotteesta oli 120 %, nyt yli 160 %. Menossa on jo viides laman vuosi ja kansantuote on supistunut 25 % ja työttömyyden ennustetaan nousevan tänä vuonna 30 %:iin. Hän varoitti myös uusnatsismin noususta.


Antti Ronkainen tykittää KU:n verkkolehdessä: "EKP on pakottanut valtiot uhrauksiin, jossa mayojen uhriseremoniat vaikuttavat pikkulasten teekutsuilta. Jo epäonnistunut eurokriisin hoito pakottaa ajattelemaan uusiksi niitä mittareita, joilla talouden “vakautta” mitataan.

Onko kilpailukyky hyvinvoinnin kannalta oleellisin mittari ja kuinka se edes määritetään? Miksi talouskurisopimuksessa kiinnitetään huomio julkiseen eikä yksityiseen velkaan? Miksi ollaan huolestuneita ainoastaan alijäämistä eikä ali- ja ylijäämien epätasapainosta?"
Ja edelleen näin: "Niin kauan kuin EKP:n rahapolitiikkaa ja nykyisiä vakauden mittareita ei nähdä poliittisina valintoina kaikki muu kuin uusliberalismi näyttää uhkarohkealta hulluudelta. EKP on luokkataisteluorganisaatio, joka pakottaa Emu-maat toteuttamaan politiikkaa, jossa talouden vakauden määrittelee kilpailukyky eli kyky leikata, sopeuttaa, yksityistää ja ulkoistaa.

EKP:n rahapolitiikan ja sisäisen devalvaation haastaminen ovat osoittautumassa koko Euroopan vasemmiston tärkeimmäksi tehtäväksi."


"Eri puolilla Eurooppaa järjestetyt yleislakot, suuret mielenosoitukset, todellista demokratiaa vaativat Occupy-liike ja radikaalin vasemmiston eteneminen monissa maissa kertovat siitä, että vaihtoehtoja löytyy eikä nykymenoon tarvitse alistua. Samasta kertoo useiden Latinalaisen Amerikan maiden suuntautuminen vasemmalle, kohti 2000-luvun sosialismia. " totesi puheenjohtaja Hakanen puheenvuorossaan nuorten filosofitapahtumassa Paasitornissa. Tähän voinee yhtyä jokainen vasemmistolainen Suomessa.