Aivopesua

Viikonloppuna tuli katseltua armaan isänmaan kasvoja poikki Suomen melkeinpä länsirannikolle saakka. Paluumatkalla kuuntelin Petäjävedellä huoltoasemalla erään herrasmiehen todistusta islamistitaistelijoista, kuinka heidät on jo pienestä pitäen aivopesty, emmekä mahda sille mitään. En malttanut, enkä halunnutkaan puuttua keskusteluun ohikulkijana. 

Syvemmälle Keski- Suomeen ajellessani mietiskelin miten jokainen meistä on tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin kasvatti. Sen mukaisesti suhtaudumme muuhun maailmaan ja muihin ihmisiin. Niin tämäkin herrasmies vahvassa uskossaan jo lapsesta saakka ”aivopestynä” tiesi miten islamilaiset ajattelevat ja toimivat. Näitä ajatuksia valtavirtainen media pitää yllä, eikä kyseenalaista ainakaan riittävästi.

Onko taustalla pelko, että yhdestä ennakkoluulosta vapautuminen saattaisi murentaa muitakin uskomuksia? Kuten käsityksemme länsimaisen elämäntavan ylivertaisesta paremmuudesta tai yhteiskuntamme esimerkillisestä demokraattisuudesta.

Aloin epäillä, että tarvitaanko meillä tulevaisuudessa entistä enemmän ”aivopesua”, ettemme huomaisi yhteiskuntamme kasvavaa eriarvoistumista. Ettemme näkisi, kuinka demokraattinen päätöksenteko luisuu yhä kauemmas vaikkapa sote-uudistuksessa, kuinka kilpailuyhteiskunta alistaa kaiken toimintansa markkinoiden armoille. Ettemme huomaisi, kuinka yksi prosentti tai jopa yksi promille ottaa suurimman hyödyn yhdessä luodusta talouden vauraudesta.

Voisiko tässä piillä vasemmiston, koko työväenliikkeen, kaikkien edistyksellisten ihmisten mahdollisuus järkyttää eliitin valta-asemia? Voisimmeko tulla tietoiseksi omasta voimastamme ja sanoa: eihän keisarilla ole vaatteita? 

Voisimmeko heittää taistelukutsun kaikille niille, jotka eivät hyödy tästä politiikasta, suurelle enemmistölle? Nostaisimme esiin Occupy- liikkeen tunnuksen ”me olemme 99 prosenttia” ja vaatisimme talouden ja politiikan laittamista palvelemaan ihmistä. Yhdessä voisimme sen tehdä.