sunnuntai 3. helmikuuta 2013

EU - EMU

Parhaat ratkaisut ovat usein yksinkertaisia, mutta yksinkertaiset ratkaisut eivät aina ole parhaita. Eurokriisin myllertäessä Euroopassa, siihen etsitään kuumeisesti ratkaisuja eri tahoilla. Sitä epäilemättä käytetään myös muihinkin tarkoituksiin aivan Naomi Kleinin havainnon mukaisesti.
Kriisi on aina  mahdollisuus toisenlaiseen politiikkaan ja voimasuhteesta riippuu mitä tapahtuu.
Brittien konservatiivien johtaja Cameron ajaa kansanäänestystä EU:sta. Suomessakin kerätään aloitetta kansanäänestyksen järjestämiseksi EU:sta eroamiseksi.
Soini vaatii EU-sopimusten uudelleen neuvottelua Iso-Britannian peesissä. Toisaalta hän ei ole sanoutunut irti perussuomalaisten talousasiantuntijoiden taustapaperista, jossa vaaditaan uusliberalistisen yksityistämis- ja leikkauspolitiikan jatkamista entistä kovempana. Sitähän Cameron on harjoittanut EMU:n ulkopuolella Brittein saarilla.
Oikeistopopulismin ja suoranaisen äärioikeiston nousu Euroopassa liittyy uusliberalistisen politiikan synnyttämään epävarmuuteen. Kuinka paljon siinä on myös oikeutettua kansallista tyytymättömyyttä EU-eliitin harjoittamaan ylikansalliseen komentotalouteen, johon myös punavihreä vasemmisto laajalti samaistuu.

Entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen arvostelee raskaasti ja oikeutetusti Emu-munausta. Mutta hänelläkin on loppujen lopuksi ratkaisuna vain joko sisäinen tai ulkoinen devalvaatio ja voimakas inflaatio velkojen kuittaajana. Se ei näytä avaavan houkuttelevaa tietä ulos kriisistä ja taitaa jättää meidät kansainvälisen kilpailukyvyn armoille.
Sehän on valtavirran talousoppineiden pääperustelu palkkojen ja eläke- ja sosiaaliturvan leikkauksille Suomessakin.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijan Pekka Sauramon mukaan edistyksellinen vasemmistolainen politiikka ei ole Euroopassa mahdollista, mikäli halutaan pitää kiinni talousliitto Emusta ja eurosta. Emun purkaminen aiheuttaisi toki valtavia kustannuksia, mutta pitkällä aikavälillä se kannattaisi, Sauramo toteaa Tiedonantajan haastattelussa.

Jussi Ahokas ja Lauri Holappa taas katsovat ratkaisun löytyvän EKP:n avulla, suoralla keskuspankkirahoituksella kriisimaille ja julkisen vallan aktiivisella investointi- ja työllisyyspolitiikalla. Näin kriisimaat vapautetaan markkinakorkojen kurimuksesta ja aktiivisella politiikalla, luopumalla talouskurivaatimuksista autetaan kasvuun. Siinä funktionaaliseksi rahoitukseksi kutsuttu menetelmä on keskeinen. Nämä toimet vaatisivat rahaliiton sääntöjen uusimista.

Antti Ronkainen on samoilla linjoilla ja katsoo myös ratkaisun avainten olevan poliitikkojen ja EKP:n käsissä. Maastrihtin sopimuksessa on kielletty Euroopan keskuspankkia (EKP) rahoittamasta jäsenmaita. Se kytkös on purettava. EKP on myös velvoitettava Yhdysvaltain keskuspankin tavoin huolehtimaan inflaationtorjunnan lisäksi työllisyystilanteen parantamisesta. Maastrichtin sopimus on neuvoteltava uudelleen ja alistettava kansanäänestykseen, vaatii Ronkainen.
Onko kilpailukyky hyvinvoinnin kannalta oleellisin mittari ja kuinka se edes määritetään? Miksi talouskurisopimuksessa kiinnitetään huomio julkiseen eikä yksityiseen velkaan? Miksi ollaan huolestuneita ainoastaan alijäämistä eikä ali- ja ylijäämien epätasapainosta? Ronkainen kyselee.

Euroopan vasemmiston hallitus tuomitsee EU:n ajaman leikkauspolitiikan, jonka säännöksi on muodostunut autoritaarisuus, toimivallan siirtäminen EU:n, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston ”troikalle”. Kansalaiset, parlamentit ja ay-liike on sivuutettu olennaisten päätösten tekemisessä. Tästä on esimerkkinä julkista eurooppalaista pankkia vaatineen kansalaisaloitteen torjuminen.

SKP:n tavoittena on luoda punavihreä uusliberalismin vastainen liittoutuma EMU:n leikkauspolitiikkaa ja yksityistämistä vastaan toisenlaisen Euroopan puolesta. Vaatiiko se välitöntä irtaantumista Euroopan Unionista, tarjoaako kriisi siihen nyt mahdollisuuden. Kommunisteille on tuiki tärkeä työväen kansainvälinen solidaarisuus, sen voimistaminen. Mikä kylki edellä tässä pitää mennä eteenpäin?
Mitkä ovat ne konkreettiset tunnukset tässä ja nyt, jotka auttavat meitä voimien kokoamisessa näiden tavoitteinen saavuttamiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti