Poliittista toimintaa

Poliittinen toiminta on usein yksitoikkoista puurtamista, rutiiniasioiden hoitamista. Sen vuoksi tarvitaan väliin ”hetkauksen paikkoja”, kuten Pentti Haanpää asian ilmaisi. Viimeisen viikon aikana on ollut parikin semmoista paikkaa.
Porvaripeli poikki – kampanja käväisi Joensuussa ja siihen liittyen käytiin hyvä keskustelu sosiaaliturvasta Kansalaistalolla. Voisiko sanoa, että yhteinen arvio oli: nykyinen porvaripeli pitää viheltää poikki. Se onnistuu vain työväen ja vasemmiston yhteisellä toiminnalla.

Toinen voimaannuttava kokemus tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Siellä touhusin parina päivänä. Minulla oli nivaska Tiedonantaja-lehteä käsivarrellani ja jaoin sitä kiinnostuneille. Lehdessä oli laaja aineisto Helsingin Pääoma-seminaarista, esittelin sitä ja se kyllä kiinnosti. Varsinkin yhteiskuntatieteen opiskelijat veivät kilvan lehden käsistäni. Kulttuurin tutkijoita ja yhteiskuntamaantieteilijöitä Marx kiinnosti myös ja kirjallisuuden opiskelijoitakin löytyi, jotka halusivat tutustua hänen ajatuksiinsa.

Juuri kukaan ei ollut lukenut Marxia itseään, mutta oli niitäkin, jotka kuitenkin olivat käyttäneet hänen sitaattejaan gradussaan. Kiinnostus Marxiin oli aivan käsin kosketeltavaa, monet liittivät kiinnostuksensa pitkälliseen talouden kriisiin. Joensuussa käynnistynyt Pääoman lukupiiri herätti mielenkiintoa.
Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden kanssa jo suunniteltiin Pääoma-seminaarin järjestämistä talven mittaan yliopistolle.

Oli opiskelija, jonka kotona kirjahyllyssä oli Pääoma. Löytyipä niitäkin, joille Tiedonantaja oli entuudestaan tuttu. Eräs oli tilannut lehden näytenumeron Lapuan lukiossa ollessaan ja luettuaan laittanut lehtitelineeseen koululla. Tasan kaksi tuntia se oli siinä säilynyt, ennen kuin rehtori oli poistanut sen.

Ensimmäisenä päivänä jaoin lehteä eri puolille kampusta. Toisena päivänä sain kuulla jonkun jo lukeneen sitä, joten taidanpa jatkossa muonittaa kampusta säännöllisesti Tiedonantajalla.

Terveisiä Suomen sosiaalifoorumista 2

Sunnuntainakin seurasin kahta keskustelua. Ensimmäisessä pohdittiin äärioikeiston asettamaa haastetta Äärioikeisto Suomessa-kirjan herättämän keskustelun pohjalta. Alustus- ja keskustelupuheenvuoroissa nousi esiin äärioikeiston menestys varsinkin Kreikassa. Talouskurin toteuttaminen on nostanut äärioikeiston kannatusta muutamissa vuosissa siellä, vaikka liikkeellä ei ole mitään muuta ratkaisuesitystä kuin pienipalkkaisten maahanmuuttajien karkottaminen ja kreikkalaisten palkkaaminen samalla pienellä palkalla töihin.

Toimittaja Antti Ronkainen muistutti, että on arvioitu demokratian ja kapitalismin erkaantuvan nykyään toisistaan kukaties lopullisesti. Kun Kyproksen parlamentti hylkäsi rakennesopeutusohjelman, pakotti kaiken demokraattisen kontrollin ulkopuolella oleva Euroopan keskuspankki maan johdon ruotuun. Nykyisellä politiikalla kriisi leviää koko Eurooppaan ja tullaan näkemään lisää maiden ja kansojen alistamista epädemokraattisin keinoin. Vasemmiston osallistuminen tällaiseen politiikkaan luo kasvupohjaa äärioikeistolaisuudelle. Varsinkin, kun koko ajan annetaan omahyväisesti ymmärtää, että on kysymys kriisimaiden kansojen holtittomuudesta tai venäläisen rahan pesusta.
Ronkaisen mukaan, nyt on paljastunut, että talouskuri perustuu väärennettyyn tutkimusaineistoon, eikä leikkauspolitiikalle ole muita kuin ideologisia perusteita. Jos Suomen hallitusvasemmiston johtajat olisivat rehellisiä, heidän pitäisi viimeistään nyt tunnustaa erehtyneensä ja kääntää politiikan suuntaa täydet 180 astetta. Mutta se näyttää mahdottomalta.

Toisessa keskustelussa, jota seurasin sunnuntaina, kysyttiin mitä kasvun jälkeen. Oikeastaan kukaan keskustelijoista ei kehunut kapitalismin hyvyyttä. Sitä jopa arvosteltiin radikaalistikin kyvyttömyydestä tehdä mitään ilmastonmuutoksen estämiseksi tai köyhyyden poistamiseksi. Radikaalin avauskierroksen jälkeen alkoi nykyiselle suomalaiselle vasemmistolaiselle keskustelulle aika tyypillinen pyöritys. Että paikallisilla aikapankeilla, perustulolla tai osuuskunnilla kumotaan globaali finanssikapitalismi, tuntuu utooppiselta haihattelulta.
Kapitalismihan vapauttaa koko ajan työvoimaa tuotannosta. Tämän suhteellisen liikaväestön innokas puuhastelu erilaisissa projekteissa sopii hyvin sen kehitykseen, tekee tyytymättömyydestä vaaratonta huvia.

Suomalainen vasemmisto kaipaa luokka-analyysiä. Millainen kapitalismi on ja mitkä voimat sen voivat kumota. Pelkkä hyvää tarkoittava unelmointi ei riitä. On ruvettava opiskelemaan Marxin ajattelua, niin taloustiedettä, filosofiaa kuin politiikkakäsitystä. Muuten kierrämme loputonta kehää ymmärtämättä, miten kapitalismista päästään eroon.
"Vapauden ajatus onkin Marxin tuotannon punainen lanka, aina 1840-luvun filosofisista alkuteoksista Pääoman ja lukuisten sen tiimoilta tehtyjen tutkimusten kautta hänen viimeisimpiin kirjeisiinsä. Marx etsi vapautusta luokkayhteiskunnasta, palkkatyöstä, omistukselle perustuvista hierarkioista ja porvarillisesta valtiosta – sanalla sanoen kaikista niistä kahleista, jotka typistävät ihmisen lajiolemuksessa piileviä mahdollisuuksia." , kirjoittaa Marko Korvela Tiedonantajassa.

Nostetaan kissa pöydälle

-->

Nostetaan kissa pöydälle

 

Tiedonantajan lukija- ja avustajatapaaminen

 

la 27.4. Joensuun kansalaistalolla, Torikatu 30

klo 11 Ruokaa tarjolla

" 12 Avaus, Martti Vaskonen

" 12.15 Mitä haluan Tiedonantajalta lehden lukijana, Aaro Heikkinen

" 12.30 Keskustelu

" 13.00 Kahvi

" 13.30 Mitä TA kaipaa lukijoiltaan ja avustajiltaan ja mitä se antaa,

päätoimittaja Marko Korvela

" 14.00 Keskustelu 

 

" 15.00 Ryhmätyöt - mistä ja miten teen lehtiuutisen

" 15.45 Ryhmätöiden purkua

" 16.30 Kahvia

" 17.00 Seminaarin päättäminen

Ruokailun vuoksi ennakkoilmoittautuminen suotavaa 25.4. mennessä, ettei ruoka lopu kesken.

Hannu Ketoharju p. 044 994 1334 tai hannu.ketoharju@gmail.com.

Järj: DSL ja SKP:n Joensuun ja Kuopion piirijärjestöt