Joko aletaan?

Suomen kommunistinen puolue valmistautuu kesäkuun puoluekokoukseen julkaisemalla teesit, joilla alamme keskustelun löytääksemme ratkaisuja tämän hetken polttaviin ongelmiin.
Kommunistien käsityksen mukaan olemme keskellä monien kriisien yhtäaikaisuutta. Maailmaa ravistelee kaikkien näkemä finanssikriisi, joka on perimmältään seurausta kapitalismiin kuuluvasta pääomien liikakasaantumisesta ja niiden vapaasta liikkumisesta. Nykyiseen talouskasvuun perustuva länsimainen elämänmuoto on tulossa tiensä päähän ekologisesti mahdottomana ympäristökriisin vuoksi. Näiden kriisien ratkaisun tekee lähes mahdottoman tuntuiseksi kapitalismin epädemokraattisuus. Yhteiskunnan tärkeimmät päätökset tehdään pienessä korruptoituneen eliitin ja suuromistajien piirissä vain heidän hyödykseen.

Yhteiskunnan samanaikainen kriisiytyminen monin tavoin aiheuttaa hämmennystä ja näköalattomuutta ihmisten keskuudessa. Myöskään kommunistit eivät ole immuuneja meitä kaikkia ympäröivälle aatteelliselle ja poliittiselle sekavuudelle. Oikeisto hallitsee ideologista keskustelua ja pitää poliittista aloitetta hallussaan. Vasemmiston kannatus on alimmillaan sataan vuoteen. Eikä vasemmisto näytä löytävän tietä eteenpäin. Sen vuoksi suomalaistenkin kommunistien käymällä keskustelulla ja toiminnalla on merkitystä etsittäessä tietä ulos kriisistä, kriiseistä.

Itselleni on ollut suuri merkitys ymmärtää, kuinka pientä , jopa promillen suuruista porukkaa nykyinen uusliberalistinen kapitalismi hyödyttää. Siitä tulee jatkuvasti uusia arvioita eri tahoilta, viimeksi Talouselämä-lehti julkaisi sellaisen. Sehän tarkoittaa sitä, että nykysysteemin sosiaalinen pohja on erittäin kapea. Systeemi muistuttaa lähinnä kärjellään seisovaa kolmiota, joka voi kaatua pienestäkin tönäisystä.

Suuren enemmistön pitää tulla vain tietoiseksi omasta asemastaan ja ottaa ohjat omiin käsiinsä pieneltä valtaeliitiltä. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä se aikomus on ensin sanottava. Sitä varten meidän pitää avata sanainen arkkumme ja keskustella teesien avulla järjestöissämme, lehtien palstoilla ja kaikkialla siellä missä kaksi taikka kolme kokoontuu yhteen, kuinka alamme koota laajapohjaista muutosvoimaa.

Meitä suututtaa jatkuva leikkauspolitiikka, sille pitää sanoa "jo riittää". Hyvänä esimerkkinä "Raamit natisee"-tempaus 30.1. Lähdetään jokainen kynnelle kykenevä mukaan. Eurooppalainen toimintapäivä 23. maaliskuuta tarjoaa oivallisen tilaisuuden leikkauspolitiikan vastaisen rintaman rakentamiseen. Siirrytään puolustuksesta vähitellen hyökkäykseen. Se antaa voiman tunnetta ja vetää muitakin mukaan.

Vapaat finanssimarkkinat myllertävät koko maailman nurin narin. Niiden kuriin saamiseksi voimme tukea keynesiläistä sääntelypolitiikkaa, kitkatonta kapitalismia, että päästään alkuun vasemmiston voimien kokoamiseksi. Sen prosessin myötä vasemmisto kasvaa ja on valmis sitten pitemmälle menevään puuttumiseen rahaeliitin valtaan. Voimme jopa vapauttaa yhteiskunnan siitä kokonaan.
Se antaisi mahdollisuuden järjestää elämämme uuteen uskoon taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, rakentaa 2000-luvun sosialismia.

Mitä luottoluokittajat vaativat?

En malta olla julkaisematta pientä koostetta toisten mielipiteistä.

Ylen uutiset kertoi 15.1. "Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holmin mukaan valtion luottoluokituksen säilyminen parhaalla mahdollisella tasolla parantaa luottamusta Suomen talouteen....

Hallituksen on määrä päättää keväällä puoliväliriihessä uusista säästöistä ja veronkorotuksista. Holmin mukaan näillä päätöksillä on jatkossa suuri merkitys Suomen luottoluokitukseen.

- Se on erittäin keskeinen asia. Luottoluokittajat katsovat julkisen velan BKT-osuutta ja julkisen talouden alijäämää, sekä vaihtotaseen kehitystä.

Julkisuudessa on esitetty sopeutumistoimien olevan suuruudeltaan puolesta miljardista vajaaseen miljardiin euroon. Holm arvioi, että miljardiluokan toimenpiteet olisivat Suomen kannalta parhaat.

- Se osoittaisi kansainvälisille tarkkailijoille Suomen pitävän huolen julkisesta taloudestaan. Jos tämän lisäksi saataisiin rakenteellisia uudistuksia, tai ainakin päätöksiä siitä, että missä aikataulussa niitä tullaan toteuttamaan, se vahvistaisi tilannetta entisestään, Holm toteaa."

Rakenteellisilla uudistuksilla Holm tarkoittaa häveliäästi palkkojen alentamista, eläkeiän nostoa, julkisten palvelujen leikkaamista ja yksityistämistä.
Tosiasiassa Holm, kuten muutkin valtavirran uskovaiset haluavat alistaa edelleen Suomen valtion rahamarkkinoiden pelinappulaksi. Ovathan nämä kansainväliset luottoluokituslaitokset suurpankkien omistamia.

Vastakkaista näkemystä edustavat tutkijat Lauri Holappa ja Jussi Ahokas blogissaan "Poliittiset päätöksentekijät uskovat edelleen, että ratkaisu kriisiin löytyy julkisen sektorin sopeuttamisesta ja budjettien tasapainottamisesta. Jos vain rahoitusmarkkinat saadaan vakuuttuneeksi valtioiden velanmaksukyvystä ja luottamus saadaan palautettua markkinoille, talouden pyörät alkavat yleisen uskomuksen mukaan jälleen pyöriä.
Todellisuudessa leikkauspolitiikka on johtanut vain reaalitaloudellisen aktiviteetin vähentymiseen, kun talouden rahavirtoja on tietoisesti leikattu."

"Näin ollen suotuisa työllisyyskehitys edellyttää niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä ensisijaisesti riittävän kokonaiskysynnän turvaamista. Vähäisen kokonaiskysynnän oloissa työllisyyttä ei voida lisätä edes huomattavilla palkanalennuksilla.
Yritysten investointihalukkuus ei nimittäin ensisijaisesti riipu työvoimakustannuksista, vaan siitä että yritysten valmistamia hyödykkeitä ja palveluja halutaan ostaa riittävästi.
Nämä tosiasiat olisi välttämättä sisäistettävä, jotta suomalainen talouspoliittinen keskustelu voisi vuoden 2013 aikana kulkeutua mielekkäille urille ja talouspolitiikan suunta sekä meillä, että muualla Euroopassa voisi muuttua."



Euroopan vasemmiston hallituksen kokouksessa 13.2. Kreikan radikaalin vasemmistokoalition Syrizan puheenjohtaja Alexis Tsipras kertoi EU:n, EKP:n ja IMF:n ”Troikan” ajamien kriisiohjelmien johtaneen Kreikassa humanitaariseen katastrofiin, ja myös velkaongelman pahenemiseen. Ennen näitä Suomenkin hallitusvasemmiston EU:ssa ajamia kriisiohjelmia julkisen velan osuus Kreikan kansantuotteesta oli 120 %, nyt yli 160 %. Menossa on jo viides laman vuosi ja kansantuote on supistunut 25 % ja työttömyyden ennustetaan nousevan tänä vuonna 30 %:iin. Hän varoitti myös uusnatsismin noususta.


Antti Ronkainen tykittää KU:n verkkolehdessä: "EKP on pakottanut valtiot uhrauksiin, jossa mayojen uhriseremoniat vaikuttavat pikkulasten teekutsuilta. Jo epäonnistunut eurokriisin hoito pakottaa ajattelemaan uusiksi niitä mittareita, joilla talouden “vakautta” mitataan.

Onko kilpailukyky hyvinvoinnin kannalta oleellisin mittari ja kuinka se edes määritetään? Miksi talouskurisopimuksessa kiinnitetään huomio julkiseen eikä yksityiseen velkaan? Miksi ollaan huolestuneita ainoastaan alijäämistä eikä ali- ja ylijäämien epätasapainosta?"
Ja edelleen näin: "Niin kauan kuin EKP:n rahapolitiikkaa ja nykyisiä vakauden mittareita ei nähdä poliittisina valintoina kaikki muu kuin uusliberalismi näyttää uhkarohkealta hulluudelta. EKP on luokkataisteluorganisaatio, joka pakottaa Emu-maat toteuttamaan politiikkaa, jossa talouden vakauden määrittelee kilpailukyky eli kyky leikata, sopeuttaa, yksityistää ja ulkoistaa.

EKP:n rahapolitiikan ja sisäisen devalvaation haastaminen ovat osoittautumassa koko Euroopan vasemmiston tärkeimmäksi tehtäväksi."


"Eri puolilla Eurooppaa järjestetyt yleislakot, suuret mielenosoitukset, todellista demokratiaa vaativat Occupy-liike ja radikaalin vasemmiston eteneminen monissa maissa kertovat siitä, että vaihtoehtoja löytyy eikä nykymenoon tarvitse alistua. Samasta kertoo useiden Latinalaisen Amerikan maiden suuntautuminen vasemmalle, kohti 2000-luvun sosialismia. " totesi puheenjohtaja Hakanen puheenvuorossaan nuorten filosofitapahtumassa Paasitornissa. Tähän voinee yhtyä jokainen vasemmistolainen Suomessa.

Kuntapäättäjien ahdinko

"Kunnissa iänikuinen säästäminen kyllästyttää. Kajaanin henkilöstöpäällikkö Pekka Sivonen puuskahtaa, että kuntapäättäjien elämä on ollut yhtä säästämistä viimeiset 20 vuotta. Taas pitäisi paikata jollain 1,5 miljoonan euron vajetta." Näin kirjoittaa Seija Kauhanen jutussaan "Peruspalveluista lakitupaan kahden vuoden sisällä" Karjalaisessa (13.1.).
Kuinka näin on käynyt? Lipposen sateenkaarihallitus aloitti kuntien valtionapujen leikkaukset 90-luvulla. Tilastokeskuksen tutkijan, yliaktuaari Olli Savelan laskelmien mukaan nämä leikkaukset ovat merkinneet kunnille viiden miljardin euron menetystä vuosittain siitä lähtien.
Kataisen hallitus on jatkanut samaa linjaa. Tällä hallituskaudella on kunnilta päätetty jo leikata lisää 1,2 miljardia euroa vuosittain valtion osuuksia. Katainen on uhkaillut uusilla leikkauksilla keväällä.
Kunnat ovat joutuneet vuosien mittaan leikkaamaan lähipalveluja, korottamaan veroäyriä ja kunnallisia maksuja ja myymään omaisuuttaan. Kunnissa sinnitellään pienemmällä ja vanhenevalla väellä ja yritetään pitää yllä palveluja.
90-luvulla tehdyt leikkaukset lapsiperheiden kotiapuun ja koulujen terveyspalveluihin ovat poikineet moninkertaiset kulut yhteiskunnalle lasten huostaanottojen ja nuorten syrjäytymisen lisääntymisenä. Varsinkin, kun samaan aikaan hallitus lopetti verotuksesta yksinhuoltaja- ja lapsivähennykset ja alensi sosiaaliturvaa kaikkein köyhimmiltä. On käynyt kuten hölmöläisten peiton jatkamisessa ellei pahemminkin.
Leikkaukset tehtiin silloin kuten nytkin laman varjolla. Suuressa verouudistuksessa 90-luvun alussa helpotettiin rikkaiden verotusta huomattavasti. Siihen saakka kaikkia tuloja verotettiin yhdessä tulojen mukaan kiristyvällä asteikolla, niin että rikkaimmat saattoivat maksaa tuloistaan jopa 85 prosenttia veroja. Kun siirryttiin pääomatulojen erillisverotukseen, veroprosentti oli vain 25. Kun tähän lisätään omaisuusveron poistaminen ja osinkoverotuksen helpotukset ja se ettei pääomatuloista makseta ollenkaan kuntaveroa, niin ymmärretään miksi valtion tuloissa on kestävyysvajeen mentävä aukko.
Nämä päätökset on tehty taiposen tahallaan. Taustalla on uusliberalistinen ajattelu, että tuloeroja kasvattamalla saadaan talouteen kasvua. Rikkaiden pöydältä muka varisee murusia köyhillekin, kun sieltä leviää vaurautta koko yhteiskuntaan.
Seurauksena on ollut köyhyyden tuplaantuminen Suomessa, leipäjonoista on tullut pysyvä ilmiö. Tulonjakotilastojen mukaan ainoastaan suurituloisin kymmenys tulonsaajista on kasvattanut osuuttaan kansantulosta, eniten rikkain prosentti väestöstä.
Nyt onkin saatava nämä ökyeläjät yhteisiin talkoisiin vapaamatkustamisen sijaan. Pääomatulot on pantava kuntaverolle, muutenkin niiden verotusta on kiristettävä laittamalla kaikki tulot yhteen ja verottamalla niitä progressiivisesti. Näin voidaan lisätä kuntien valtionapuja ja helpottaa kuntien talousahdinkoa ja turvata hyvinvointipalvelut jatkossakin.
On hylättävä tuloeroja kasvattava politiikka, jolla vaikeudet vain siirretään tulevien sukupolvien kannettavaksi. Se olisi vastuullista politiikkaa.

Mennäänkö Saksan malliin?

EK:n johtomiehet, itse pääministeri ja monet valtavirran talousoppineet, viimeksi VATT:n tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen ovat haikailleet Saksan mallin perään Suomen kilpailukyvyn turvaajana.
Mitä ihmeellistä sitten Saksassa on tehty? 2000-luvun alussa toteutettiin ”Agenda 2010”-reformi, joka käytännössä merkitsi sosiaalivaltion brutaalia alasajoa. Eläkeikä nostettiin 65 vuodesta 67 vuoteen, leikattiin eläkekertymää ja luotiin halpatyömarkkinat Hartz IV-lailla.

Seurauksena on ollut köyhyyden räjähdysmäinen kasvu. Syyskuun alkupuolella Saksan työministeriö julkaisi raportin, jossa ennakoitiin nykyisen eläkejärjestelmän olevan suora tie tulevaisuuden köyhyysloukkuun. Raportin mukaan henkilö, joka on työskennellyt 35 vuotta ja ansainnut 2500 euroa bruttona kuukaudessa, saa vuonna 2030 eläkettä alle 700 euroa kuukaudessa. Ennen eläkereformia alle perusturvatason olevaa eläkettä sai Saksassa 260.000 henkilöä. Nykyisin heitä on jo 412.000, joista naisia on lähes 70 prosenttia.
Eläkeiän nostaminen 67 vuoteen merkitsee monelle köyhyyttä. 50- 65-vuotiaista on lähes 20 prosenttia työttömänä. 67-vuoden eläkeikä merkitsee käytännössä kahta lisävuotta kiristyvillä työmarkkinoilla. Yhä suurempaa osaa eläkeikää lähestyvistä odottaa siis pitkäaikaistyöttömyys, omien mahdollisten säästöjen kuluttaminen ja lopuksi ennen eläkeikää kituuttaminen ihmisarvoa alentavan Hartz IV-lainsäädännön säätämällä työttömyysraha II:lla (345 euroa/kuukausi). Tämän tien päässä on minimieläke ja vanhuusajan köyhyysloukku.
Suomessa ollaan jo hyvin samalla tiellä, kuten tutkija Seppo Ruotsalainen osoittaa kirjoituksessaan

Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo ei yhdy valtavirran tutkijoihin, eikä Elinkeinoelämän johtajien huoleen. Tutkijan mukaan EK tavoittelee avauksillaan yksittäisten yritysten kilpailukyvyn kasvattamista, ei kansallista etua. Eurokriisin oloissa viennin supistumiselle pitäisi löytää vastapaino nimenomaan kotimaista kysyntää tukevasta politiikasta. Sauramon mukaan palkansaajien ostovoima uhkaa supistua ensi vuonna siinäkin tapauksessa että palkat nousevat. Jos ryhdytään palkanalennuksiin, asetelma on silloin vieläkin hankalampi. Talouskriisi on siinä vaiheessa, ettei meillä ole syytä ehdoin tahdoin heikentää kotimaan taloutta.

Valtavirran talousoppineet ovat esittäneet liturgiaansa joustojen tarpeellisuudesta työmarkkinoilla jatkuvasti. Tätä sanomaa ovat levittäneet myös hanakasti Elinkeinoelämän Keskusliiton uudet johtajat eri yhteyksissä. Tunnetut amerikkalaiset taloustieteilijät James K. Galbraith ja L. Randall Wray ovat tyrmänneet nämä ajatukset.
– Jos joustavuusteesi pitäisi paikkansa, juuri eteläisten maiden pitäisi olla Euroopan parhaiten toimeen tulevia ja pohjoismaiden suurimmassa kriisissä. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kokemus on näyttänyt juuri päinvastaisen olevan totta.
Tutkijat vaativatkin palaamista politiikassa täystyöllisyyden tavoitteluun Hyman P. Minskyn esittämän täystyöllisyysohjelman mukaisesti. Siinä valtio takaa viime kädessä työpaikan jokaiselle, joka sellaisen haluaa. Työpaikat eivät olisi tempputyöllistämistä näön vuoksi vaan yhteiskunnalle tärkeiden tehtävien hoitamista, josta maksettaisiin yleisen hintatason mukaista minimipalkkaa. Sen säätely pitäisi samalla inflaation kurissa.

Tässä tilanteessa toivoisi työväenjohtajilta selväsanaista tuomiota työnantajien ja heidän juoksupoikiensa jatkuvaan rummutukseen palkkojen,  työehtojen ja eläkkeiden leikkaamisesta.

Presidentin puhe

-->

Olen saanut käyttööni presidentti Sauli Niinistön alkuperäisen uudenvuodenpuheen tekstin. Se jäi jostain syystä meiltä näkemättä ja kuulematta. Korjaan tapahtuneen virheen ja julkaisen tekstin kokonaisuudessaan.

Kansalaiset

Ystäväni Jyrki on mielestäni turhaan huolissaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, ettei meillä ole siihen varaa. Talousmiehenä haluan sanoa, että bruttokansantuote on kasvanut Suomessa voimakkaasti tällä vuosituhannella, jopa 50 prosenttia tänä aikana. Velkaakin meillä on vain kohtuullisesti varallisuuteen nähden. Mutta meidän pitää ottaa käyttöön kaikki yhteiskuntamme resurssit, vapaamatkustamisesta on tehtävä loppu.

90-luvun alussa helpotettiin rikkaiden verotusta suuressa verouudistuksessa. Sen seurauksena meille on syntynyt kestävyysvaje ja uusi äkkirikkaiden polvi entisten ökyeläjien lisäksi. 

Nyt on tulonjaon aika. On kohtuutonta, etteivät rikkaat maksa pääomatuloista edes kuntaveroa ja kiikuttavat muutenkin rahansa veroparatiiseihin Gayman-saarille. Siitä on tehtävä loppu. Rikkaiden kovempi verottaminen on terveellistä ympäristön ja ilmastonmuutoksenkin kannalta.

Eriarvoisuus ja köyhyys on kasvava luonnonvara Suomessa. Meidän tehtävämme on puuttua siihen. Lopultakin meidän pitää tehdä kunnollinen uudistus perusturvaan. On olemassa hyvä esitys, 900 euroa puhtaana käteen yhdeltä luukulta tarvitseville. Näin päästään eroon kasvavista leipäjonoista. Esityksessä on mukana myös toteuttamiskelpoinen rahoitussuunnitelma, laitetaan rikkaat maksumiehiksi näihinkin talkoisiin.

Työväen presidenttinä olen huolissani työttömyyden kasvusta. Varsinkin nuoret syrjäytetään yhteiskunnasta ja siitä seuraa monia muita ongelmia, jotka tulevat hyvin kalliiksi meille. Työttömien ja työssäkäyvien vastakkainasettelun aika on ohi. Järkevämpää on jakaa työt uudelleen.
Ajattelen, että aluksi voisimme kokeilla 6+6 mallia, siitähän on myönteisiä kokemuksia jossakin päin maailmaa, ainakin Norjassa. Silloin meille jää enemmän aikaa olla perheen kanssa, sitähän me haluamme. Sillä eihän ihminen elä ainoastaan leivästä. Me tarvitsemme kulttuuria ja erilaisia aineettomia arvoja. Ne rasittavat vähemmän ympäristöäkin.

Minusta meidän pitää muutenkin löysätä vähän pipoa, vähentää joutavaa kilpailua ja kilpailuttamista. Kyllähän vanha kansa jo tiesi, ettei hosumalla tule kuin vahinkoa. Vähentämällä kiirettä työpaikoillasaamme tehtyä työmme kunnolla ja sillon työ kiittää tekijäänsä.

Kansalaiset.
Edellä kuvatulla tavalla saamme miellyttävämmän oleskeluyhteiskunnan meille kaikille, eikä vain rikkaille niin kuin nyt on. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi kutsun teidät kaikki yhteisiin talkoisiin.

Joulusaarna

Tässäpä minun joulusaarnani. Parasta siinä lienee monet linkit kiinnostaviin artikkeleihin.

Pelastaako yksityistäminen

Lehtitietojen (Karjalainen 11.12.) mukaan Juuassa harkitaan koko terveys- ja sosiaalitoimen ulkoistamista. Sillä uskotaan saatavan jopa miljoonan euron säästöt nykyiseen verrattuna. Arviot perustuvat ilmeisesti paikkakunnalla jo toimivan Attendon esittämiin laskelmiin. Terveyskeskuksen toimintahan on jo ulkoistettu yritykselle.
Attendolla on Rääkkylässä menossa pilottihanke, jossa ensimmäistä kertaa Suomessa koko terveys- ja sosiaalitoimi on yksityistetty. Kunnassa ollaan lehtitietojen mukaan hyvin tyytyväisiä ratkaisuun. Tohmajärvellä ollaan myös kiinnostuneita Attendon palveluista. Epäilemättä kansainvälisessä omistuksessa oleva suuryritys pystyy markkinaosuuksia tavoitellessaan tekemään sellaisia tarjouksia pikku kunnille, joista on vaikea kieltäytyä.

Mutta miten on pitemmässä juoksussa, pystyykö voittoa tavoitteleva yritys tuottamaan laadukkaita palveluja sen halvemmalla, kuin kunta, sitä sopii ainakin epäillä. Tähän astiset tutkimukset eivät ainakaan tue semmoista oletusta.
Yksityistämiseen liittyy myös muita ongelmia, kuten eettisiä. Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan yksityisen bisneksen voitontavoittelu ei kuulu terveydenhoitoon.
Yksityistä bisnestä ei myöskään kiinnosta sairauksien ennaltaehkäisy siinä laajuudessa, kuin julkista, meidän omaa terveydenhoitojärjestelmää. Yksityistä bisnestä saattaa enemmän kiinnostaa kalliiden hoitojen kehittäminen maksaville asiakkaille ja jättää kansanterveystyö vähän sivuraiteelle.
Entä miten käy sitten, kun kunnallinen osaaminen rapautuu. Syntyykö alalle myyjän markkinat. Eräs vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on mielestäni päätöksenteon avoimuuden kärsiminen yksityistämisessä. Siinä on toivomisen varaa nykyiselläänkin, mutta liikesalaisuuteen vedoten asioita valmisteltaisiin entistä salakähmäisemmin. Miten kävi Coronaria Oy:n kanssa, kun kiistoista sovittiin. Tietänevätkö kaikki päättäjätkään paljonko se seikkailu tuli Juuan kunnalle maksamaan, ainakaan kuntalaiset sitä eivät tiedä.

Vanhusten hoidossa yksityisten laitosten huonot hoitokäytännöt ovat nousseet esiin tänä syksynä esimerkiksi Valkeakoskella Wäinölän hoitokodissa. Henkilökuntaa on aivan liian vähän laadukkaan hoidon turvaamiseksi. Kiireessä jäävät aamupuurot syöttämättä ja lääkkeet antamatta. Pari vuotta sitten Tampereella oli voimakasta polemiikkia Attendon toiminnan suhteen.
Ulkoistetuissa terveyskeskuksissa lääkärit vaihtuvat alinomaa, mistään pysyvämmästä hoitosuhteesta ei voi puhuakaan. Eikä lääkäreiden määräkään aina ole sovitun mukainen. Siitä on Juuassa riittävästi kokemusta edellisen yrityksen, Coronaria Oy:n kanssa.

Vaikkapa päättäjät eivät olisikaan innostuneita yksityistämään sosiaali- ja terveyspalveluja Juuassakaan, on Attendolla mahtava tukija, maamme hallitus. Katainen kumppaneineen on leikannut tällä vaalikaudella jo 1,2 miljardia euroa vuodessa kunnilta valtionapuja. Juuassa se merkitsee kunnanjohtajan mukaan miljoonan euron menetystä. Katainen lupaa lisää leikkauksia ensi keväänä. Näillä leikkauksilla kuntia ajetaan pakkoliitoksiin ja uusiin Sote-himmeleihin. Samalla edistetään palvelujen yksityistämistä, kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto on vaatinut. Siihen saumaan Attendon tarjoukset nyt tulevat, kuin tilauksesta. Houkutus on silloin suuri.

Missä EU, siellä ongelma

Suomen hallitus perustelee leikkauspolitiikkaa julkisella velkaantumisella. Itseasiassa Suomella ei ole mitään velkaongelmaa omasta takaa. Vaikka julkinen velka kasvaa lähivuosina nopeasti, silti se jää alle 60 prosentin bruttokansantuotteesta, mikä on EU -normi. Mutta ongelmat voivat tulla EU:n kautta. Tosiasiassa EU:ssa siirretään nyt yksityistä, keinottelijoiden, pankkien luomaa velkaa veronmaksajien piikkin. Yhdessäkään EU -maassa ei julkinen velka ole ollut mikään ongelma ennen kriisiä. Ongelma on yksityinen, pankkien luoma keinotteluvelka. Esimerkiksi Espanjassa sitä oli ennen kriisiä 400 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kreikassa taas laaja laivanvarusteluelinkeino ei maksa Kreikkaan veroja juuri lainkaan. Näiden ongelmien "ratkaisemiseksi" vaaditaan leikkaamaan palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja heikentämään työehtoja.  "Pelastuspakettien" seurauksena Kreikassa julkinen velka on tuplaantunut ja kansantalous on syöksykierteessä!

Samaa sukua on EU:n talouskurisopimus, jonka nyt Suomenkin eduskunta on hyväksynyt. Siinä annetaan EU -komissiolle oikeus puuttua Suomen eduskunnan budjettivaltaan. Tarkoitus on, että EU:ssa ajetaan samanlaista uusliberalistista politiikkaa, joka on vienyt Kreikan jo konkurssin partaalle. Talous hyytyy nyt koko EU -alueella, Suomenkin valtiovarainministeriö tarkistaa kasvulukuja alaspäin.

Korostan vielä, että talouden sakkaaminen on seurausta väärästä talouspolitiikasta, jota EKP, EU -komissio ja IMF ajavat Kreikassa ja muissa kriisimaissa. Tarkoituksena onkin kriisin varjolla "kiinalaistaa" työehdot koko Euroopassa ja ajaa alas koko sosiaalivaltio. Samalla muutetaan EU:ta liittovaltioksi, jolloin leikkauspolitiikan ajaminen on entistä helpompaa.

Velkaantuminen, kestävyysvaje ja kilpailukyky ovat ne mantrat, joita hokemalla tätä hanketta viedään eteenpäin. On käynnissä todella massiivinen, koko Euroopan laajuinen hyökkäys, jota on valmisteltu muutamat viime vuodet. Kreikka on ollut koekaniini. Kaiken taustalla on pääoman voittojen turvaaminen uudessa tilanteessa, kun talouskasvu hiipuu kysynnän puutteeseen maailmanlaajuisesti harjoitetun uusliberalistisen politiikan seurauksena.

Vastarinnan aika

Nyt on tilausta toisenlaiselle politiikalle. Uusliberalistinen kapitalismi on kyvytön ja haluton turvaamaan hyvinvointivaltion säilymisen. Talouskasvun hyödyt menevät pankkien moolokin kitaan. Samaan aikaan tavallisten ihmisten ahdinko ja turvattomuus kasvaa. Nuoret eivät pääse koulutukseen, eivätkä koulun jälkeen oikeisiin töihin kunnollisella palkalla. Leipäjonot kasvavat heikon perusturvan vuoksi (A-studion linkki). Irtisanomiset ja lomautukset ovat arkipäivää. Suurtyönantajien edustajat hyökkäilevät päivittäin työntekijöiden omalla taistelullaan saavuttamia etuja vastaan. Sanalla sanoen ihmiset ovat vain voiton tavoittelun välikappaleita.

Euroopan vasemmisto kutsuu kaikkia alistettuja ja sorrettuja yhteiseen taisteluun. Tarvitaan kolmea muutosta:
– Ensinnäkin leikkausten lopettaminen.
Leikkaukset eivät ole parannuskeino, vaan myrkkyä. Ne aiheuttavat työttömyyttä, turvattomuutta, ja massaköyhyyttä. Leikkaukset eivät ole ainoastaan inhimillisesti kestämättömiä vaan ne syöksevät talouden taantumaan. Vain asemenojen ja voittojen leikkaaminen on järkevää.

– Toiseksi täytyy katkaista riippuvuus rahoitusmarkkinoista.
Ei rahoiteta enää pankkeja, vaan ohjataan rahat hyödyllisiin menoihin, työllisyyden hoitoon ja julkisiin palveluihin. Euroopan Keskuspankilla on lähes rajaton valta luoda rahaa ja lainata sitä suoraan jäsenvaltioille tärkeisiin investointeihin.

– Kolmanneksi täytyy saada ihmisille lisää valtaoikeuksia.
Työntekijöille oikeus päätöksentekoon yrityksissä, kansalaisille päätöksenteko -oikeus yhteiskunnallisissa asioissa ja edustajillemme valituissa elimissä.

Euroopan vasemmisto valmistelee yhdessä EAY:n, Euroopan ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23.3. Siihen kannattaa lähteä suomalaistenkin mukaan, niin kaun kun vielä on jotain puolustettavaa.

Missä vasemmisto luuraa

 Ainakin kapitalistien edusmiehet saavat nykyään hyvin äänensä kuuluviin. Eilen aamulla EK:n uusi toimitusjohtaja Jyri Häkämies veisasi vuorostaan radion ykkösaamussa tuttua virttä kilpailukyvyn turvaamisesta palkkamaltilla, työurien pidentämisellä ja paikallisella sopimisella. Saksan malli tuntui hänestä hyvältä.
Siellähän murrettiin työehtosopimusten yleissitovuus jo kuusi, seitsemän vuotta sitten. Töitä tehdään jopa jollakin 400 euron kuukausipalkalla. Sillä saksalainen teollisuus on saanut kilpailuetua muihin EU -maihin verrattuna. Seurauksena on ollut köyhyyden kasvaminen rajusti saksalaisessa yhteiskunnassa.
Koko euroajan talouskasvu on ollut vain vaivaisen prosentin luokkaa EU -alueella virheellisen talouspolitiikan vuoksi. Kun kilpailukyvyn nimissä palkkoja on pidetty alhaalla ja julkisen talouden osuutta kansantaloudesta on pyritty koko ajan supistamaan. Se mikä Häkämiehen mallissa näyttää toimivan yhden yrityksen osalta, ei toimikaan enää koko kansantaloudessa.
Kilpailukykypolitiikan johdonmukainen soveltaminen loppuun saakka vie meidät paradoksiin. Joudumme huhkimaan töitä yötä päivää talkoilla ja omin eväin. Kysynnän loppuessa kansantaloudesta, halvallakaan tehdyt tuotteet eivät kuitenkaan mene kaupaksi. Siinä meillä on kapitalistisen systeemin noidankehä, Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Kapitalistit ja heidän edusmiehensä ajavat tietenkin omaa lyhytnäköistä etuaan ja saavat kyllä äänensä kuuluviin. Ongelma on minusta nyt tässä, ettei vasemmiston ääni kuulu samalla tavalla. Mistä kenkä puristaa? Eikö valtavirran vasemmistolla ja suomalaisella ay -liikkeellä ole tosiasiassa toisenlaista näkemystä. Onko kapitalistien edustama uusliberalistinen kilpailukykypolitiikka hyväksytty hiljaisesti vasemmistonkin piirissä ainoaksi oikeaksi vaihtoehdottomaksi politiikaksi. Kyllä kapitalisteille kelpaa sopia huonoista ratkaisuista yhdessä, sehän heille juuri kelpaakin.
Suomen hallitus ajaa nyt läpi EU:n talouskurisopimusta eduskunnassa ja EK ajaa nyt sitä työmarkkinoille Saksan malliin. Kreikka on ollut koekaniini työehtojen ja sosiaaliturvan leikkaamisessa ja julkisen talouden romuttamisessa. Kreikan vasemmiston puolueet ja Euroopan vasemmisto ovat varoittaneet meitä usein Eurooppaa uhkaavasta takatalvesta ja pyytäneet solidaarisuutta käymälleen taistelulle.
Onko suomalaisen valtavirran vasemmiston johto hylännyt kansainvälisen solidaarisuuden. Tukemalla EU:n talouskurisopimusta annetaan Soinille vapaat kädet politiikassa. Ei siinä paljoa auta suvaitsevaisuuspuheet ja muu arvoliberalismi silloin, kun työntekijät joutuvat kansainvälisen pääoman hyökkäyksen kohteeksi. Uskonnollisesta vakaumuksesta, etnisestä taustasta, sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta luokka -asema ratkaisee. Pitäisi vähitellen tajuta Suomessakin, että nyt käydään Euroopan laajuista luokkataistelua. On aikoihin eletty, kun papit puhuvat selvempää kieltä kuin hallitusvasemmiston edustajat.