Joulusaarna

Tässäpä minun joulusaarnani. Parasta siinä lienee monet linkit kiinnostaviin artikkeleihin.

Pelastaako yksityistäminen

Lehtitietojen (Karjalainen 11.12.) mukaan Juuassa harkitaan koko terveys- ja sosiaalitoimen ulkoistamista. Sillä uskotaan saatavan jopa miljoonan euron säästöt nykyiseen verrattuna. Arviot perustuvat ilmeisesti paikkakunnalla jo toimivan Attendon esittämiin laskelmiin. Terveyskeskuksen toimintahan on jo ulkoistettu yritykselle.
Attendolla on Rääkkylässä menossa pilottihanke, jossa ensimmäistä kertaa Suomessa koko terveys- ja sosiaalitoimi on yksityistetty. Kunnassa ollaan lehtitietojen mukaan hyvin tyytyväisiä ratkaisuun. Tohmajärvellä ollaan myös kiinnostuneita Attendon palveluista. Epäilemättä kansainvälisessä omistuksessa oleva suuryritys pystyy markkinaosuuksia tavoitellessaan tekemään sellaisia tarjouksia pikku kunnille, joista on vaikea kieltäytyä.

Mutta miten on pitemmässä juoksussa, pystyykö voittoa tavoitteleva yritys tuottamaan laadukkaita palveluja sen halvemmalla, kuin kunta, sitä sopii ainakin epäillä. Tähän astiset tutkimukset eivät ainakaan tue semmoista oletusta.
Yksityistämiseen liittyy myös muita ongelmia, kuten eettisiä. Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan yksityisen bisneksen voitontavoittelu ei kuulu terveydenhoitoon.
Yksityistä bisnestä ei myöskään kiinnosta sairauksien ennaltaehkäisy siinä laajuudessa, kuin julkista, meidän omaa terveydenhoitojärjestelmää. Yksityistä bisnestä saattaa enemmän kiinnostaa kalliiden hoitojen kehittäminen maksaville asiakkaille ja jättää kansanterveystyö vähän sivuraiteelle.
Entä miten käy sitten, kun kunnallinen osaaminen rapautuu. Syntyykö alalle myyjän markkinat. Eräs vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on mielestäni päätöksenteon avoimuuden kärsiminen yksityistämisessä. Siinä on toivomisen varaa nykyiselläänkin, mutta liikesalaisuuteen vedoten asioita valmisteltaisiin entistä salakähmäisemmin. Miten kävi Coronaria Oy:n kanssa, kun kiistoista sovittiin. Tietänevätkö kaikki päättäjätkään paljonko se seikkailu tuli Juuan kunnalle maksamaan, ainakaan kuntalaiset sitä eivät tiedä.

Vanhusten hoidossa yksityisten laitosten huonot hoitokäytännöt ovat nousseet esiin tänä syksynä esimerkiksi Valkeakoskella Wäinölän hoitokodissa. Henkilökuntaa on aivan liian vähän laadukkaan hoidon turvaamiseksi. Kiireessä jäävät aamupuurot syöttämättä ja lääkkeet antamatta. Pari vuotta sitten Tampereella oli voimakasta polemiikkia Attendon toiminnan suhteen.
Ulkoistetuissa terveyskeskuksissa lääkärit vaihtuvat alinomaa, mistään pysyvämmästä hoitosuhteesta ei voi puhuakaan. Eikä lääkäreiden määräkään aina ole sovitun mukainen. Siitä on Juuassa riittävästi kokemusta edellisen yrityksen, Coronaria Oy:n kanssa.

Vaikkapa päättäjät eivät olisikaan innostuneita yksityistämään sosiaali- ja terveyspalveluja Juuassakaan, on Attendolla mahtava tukija, maamme hallitus. Katainen kumppaneineen on leikannut tällä vaalikaudella jo 1,2 miljardia euroa vuodessa kunnilta valtionapuja. Juuassa se merkitsee kunnanjohtajan mukaan miljoonan euron menetystä. Katainen lupaa lisää leikkauksia ensi keväänä. Näillä leikkauksilla kuntia ajetaan pakkoliitoksiin ja uusiin Sote-himmeleihin. Samalla edistetään palvelujen yksityistämistä, kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto on vaatinut. Siihen saumaan Attendon tarjoukset nyt tulevat, kuin tilauksesta. Houkutus on silloin suuri.

Missä EU, siellä ongelma

Suomen hallitus perustelee leikkauspolitiikkaa julkisella velkaantumisella. Itseasiassa Suomella ei ole mitään velkaongelmaa omasta takaa. Vaikka julkinen velka kasvaa lähivuosina nopeasti, silti se jää alle 60 prosentin bruttokansantuotteesta, mikä on EU -normi. Mutta ongelmat voivat tulla EU:n kautta. Tosiasiassa EU:ssa siirretään nyt yksityistä, keinottelijoiden, pankkien luomaa velkaa veronmaksajien piikkin. Yhdessäkään EU -maassa ei julkinen velka ole ollut mikään ongelma ennen kriisiä. Ongelma on yksityinen, pankkien luoma keinotteluvelka. Esimerkiksi Espanjassa sitä oli ennen kriisiä 400 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kreikassa taas laaja laivanvarusteluelinkeino ei maksa Kreikkaan veroja juuri lainkaan. Näiden ongelmien "ratkaisemiseksi" vaaditaan leikkaamaan palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja heikentämään työehtoja.  "Pelastuspakettien" seurauksena Kreikassa julkinen velka on tuplaantunut ja kansantalous on syöksykierteessä!

Samaa sukua on EU:n talouskurisopimus, jonka nyt Suomenkin eduskunta on hyväksynyt. Siinä annetaan EU -komissiolle oikeus puuttua Suomen eduskunnan budjettivaltaan. Tarkoitus on, että EU:ssa ajetaan samanlaista uusliberalistista politiikkaa, joka on vienyt Kreikan jo konkurssin partaalle. Talous hyytyy nyt koko EU -alueella, Suomenkin valtiovarainministeriö tarkistaa kasvulukuja alaspäin.

Korostan vielä, että talouden sakkaaminen on seurausta väärästä talouspolitiikasta, jota EKP, EU -komissio ja IMF ajavat Kreikassa ja muissa kriisimaissa. Tarkoituksena onkin kriisin varjolla "kiinalaistaa" työehdot koko Euroopassa ja ajaa alas koko sosiaalivaltio. Samalla muutetaan EU:ta liittovaltioksi, jolloin leikkauspolitiikan ajaminen on entistä helpompaa.

Velkaantuminen, kestävyysvaje ja kilpailukyky ovat ne mantrat, joita hokemalla tätä hanketta viedään eteenpäin. On käynnissä todella massiivinen, koko Euroopan laajuinen hyökkäys, jota on valmisteltu muutamat viime vuodet. Kreikka on ollut koekaniini. Kaiken taustalla on pääoman voittojen turvaaminen uudessa tilanteessa, kun talouskasvu hiipuu kysynnän puutteeseen maailmanlaajuisesti harjoitetun uusliberalistisen politiikan seurauksena.

Vastarinnan aika

Nyt on tilausta toisenlaiselle politiikalle. Uusliberalistinen kapitalismi on kyvytön ja haluton turvaamaan hyvinvointivaltion säilymisen. Talouskasvun hyödyt menevät pankkien moolokin kitaan. Samaan aikaan tavallisten ihmisten ahdinko ja turvattomuus kasvaa. Nuoret eivät pääse koulutukseen, eivätkä koulun jälkeen oikeisiin töihin kunnollisella palkalla. Leipäjonot kasvavat heikon perusturvan vuoksi (A-studion linkki). Irtisanomiset ja lomautukset ovat arkipäivää. Suurtyönantajien edustajat hyökkäilevät päivittäin työntekijöiden omalla taistelullaan saavuttamia etuja vastaan. Sanalla sanoen ihmiset ovat vain voiton tavoittelun välikappaleita.

Euroopan vasemmisto kutsuu kaikkia alistettuja ja sorrettuja yhteiseen taisteluun. Tarvitaan kolmea muutosta:
– Ensinnäkin leikkausten lopettaminen.
Leikkaukset eivät ole parannuskeino, vaan myrkkyä. Ne aiheuttavat työttömyyttä, turvattomuutta, ja massaköyhyyttä. Leikkaukset eivät ole ainoastaan inhimillisesti kestämättömiä vaan ne syöksevät talouden taantumaan. Vain asemenojen ja voittojen leikkaaminen on järkevää.

– Toiseksi täytyy katkaista riippuvuus rahoitusmarkkinoista.
Ei rahoiteta enää pankkeja, vaan ohjataan rahat hyödyllisiin menoihin, työllisyyden hoitoon ja julkisiin palveluihin. Euroopan Keskuspankilla on lähes rajaton valta luoda rahaa ja lainata sitä suoraan jäsenvaltioille tärkeisiin investointeihin.

– Kolmanneksi täytyy saada ihmisille lisää valtaoikeuksia.
Työntekijöille oikeus päätöksentekoon yrityksissä, kansalaisille päätöksenteko -oikeus yhteiskunnallisissa asioissa ja edustajillemme valituissa elimissä.

Euroopan vasemmisto valmistelee yhdessä EAY:n, Euroopan ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23.3. Siihen kannattaa lähteä suomalaistenkin mukaan, niin kaun kun vielä on jotain puolustettavaa.

Missä vasemmisto luuraa

 Ainakin kapitalistien edusmiehet saavat nykyään hyvin äänensä kuuluviin. Eilen aamulla EK:n uusi toimitusjohtaja Jyri Häkämies veisasi vuorostaan radion ykkösaamussa tuttua virttä kilpailukyvyn turvaamisesta palkkamaltilla, työurien pidentämisellä ja paikallisella sopimisella. Saksan malli tuntui hänestä hyvältä.
Siellähän murrettiin työehtosopimusten yleissitovuus jo kuusi, seitsemän vuotta sitten. Töitä tehdään jopa jollakin 400 euron kuukausipalkalla. Sillä saksalainen teollisuus on saanut kilpailuetua muihin EU -maihin verrattuna. Seurauksena on ollut köyhyyden kasvaminen rajusti saksalaisessa yhteiskunnassa.
Koko euroajan talouskasvu on ollut vain vaivaisen prosentin luokkaa EU -alueella virheellisen talouspolitiikan vuoksi. Kun kilpailukyvyn nimissä palkkoja on pidetty alhaalla ja julkisen talouden osuutta kansantaloudesta on pyritty koko ajan supistamaan. Se mikä Häkämiehen mallissa näyttää toimivan yhden yrityksen osalta, ei toimikaan enää koko kansantaloudessa.
Kilpailukykypolitiikan johdonmukainen soveltaminen loppuun saakka vie meidät paradoksiin. Joudumme huhkimaan töitä yötä päivää talkoilla ja omin eväin. Kysynnän loppuessa kansantaloudesta, halvallakaan tehdyt tuotteet eivät kuitenkaan mene kaupaksi. Siinä meillä on kapitalistisen systeemin noidankehä, Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Kapitalistit ja heidän edusmiehensä ajavat tietenkin omaa lyhytnäköistä etuaan ja saavat kyllä äänensä kuuluviin. Ongelma on minusta nyt tässä, ettei vasemmiston ääni kuulu samalla tavalla. Mistä kenkä puristaa? Eikö valtavirran vasemmistolla ja suomalaisella ay -liikkeellä ole tosiasiassa toisenlaista näkemystä. Onko kapitalistien edustama uusliberalistinen kilpailukykypolitiikka hyväksytty hiljaisesti vasemmistonkin piirissä ainoaksi oikeaksi vaihtoehdottomaksi politiikaksi. Kyllä kapitalisteille kelpaa sopia huonoista ratkaisuista yhdessä, sehän heille juuri kelpaakin.
Suomen hallitus ajaa nyt läpi EU:n talouskurisopimusta eduskunnassa ja EK ajaa nyt sitä työmarkkinoille Saksan malliin. Kreikka on ollut koekaniini työehtojen ja sosiaaliturvan leikkaamisessa ja julkisen talouden romuttamisessa. Kreikan vasemmiston puolueet ja Euroopan vasemmisto ovat varoittaneet meitä usein Eurooppaa uhkaavasta takatalvesta ja pyytäneet solidaarisuutta käymälleen taistelulle.
Onko suomalaisen valtavirran vasemmiston johto hylännyt kansainvälisen solidaarisuuden. Tukemalla EU:n talouskurisopimusta annetaan Soinille vapaat kädet politiikassa. Ei siinä paljoa auta suvaitsevaisuuspuheet ja muu arvoliberalismi silloin, kun työntekijät joutuvat kansainvälisen pääoman hyökkäyksen kohteeksi. Uskonnollisesta vakaumuksesta, etnisestä taustasta, sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta luokka -asema ratkaisee. Pitäisi vähitellen tajuta Suomessakin, että nyt käydään Euroopan laajuista luokkataistelua. On aikoihin eletty, kun papit puhuvat selvempää kieltä kuin hallitusvasemmiston edustajat.

Kokkilan soppa

Tuore Elinkeinoelämän Keskusliiton nokkamies Ilpo Kokkila vaati Ylen uutisissa palkkojen alentamista kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä. Monet näkyvät poliitikot ovat säestäneet häntä ja vaatineet vähintään nollalinjaa palkankorotuksissa. Palkkojen alentamistahan sekin tarkoittaa, kun hinnat nousevat.

Kokkilankin esityksessä yhtenä pointtina oli, että sitten yritykset alkavat investoida. Yritysten investointiaste on tosiaan ollut Suomessa varsin alhainen jo pitempään. Yritysten voitot on jaettu osinkoina omistajille ja ne ovat kadonneet veroparatiiseihin, kuin pie..u Saharaan. Voitot ovat kasvaneetkin hyvin voimakkaasti 90 -luvun alun jälkeen. Sitä on selvittänyt ansiokkaasti Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela.

Suomessa tällä hetkellä talouskasvu perustuu kokonaan kotimaisen kysynnän varaan. Palkkojen alentaminen ei varmaankaan paranna tilannetta. Varsinkin kun samaan aikaan leikataan julkisia menoja, sekin vähentää kotimaista kysyntää. Työntekijöiden elintaso putoaa, ostovoima tippuu, kysynnän puutteessa laitetaan lisää väkeä kilometritehtaalle, palkkoja pitää alentaa lisää jne. Kokkilan soppahan on silloin valmis.

Itse asiassa tätä reseptiä on jo menestyksellä sovellettu Kreikassa ja muissa Välimeren maissa. Kreikan talous on ollut vapaassa pudotuksessa jo pari vuotta palkkojen ja sosiaaliturvan leikkausten vuoksi. Viimeisellä vuosineljänneksellä Kreikan bruttokansantuote supistui huikeat kuusi prosenttia.

Työttömyys kasvaa ja koulutetut nuoret pakenevat maasta.

Monet taloustieteilijät ovat arvostelleet tämmöistä lyhytnäköistä politiikkaa. Viimeksi kaksi Suomessa vieraillutta yhdysvaltalaista talousgurua, professorit James K. Galbraith ja L. Randall Wray haastoivat valtavirran talousopit. Heidän mielestään koko EU:n talouspolitiikka on hakoteillä.

Euroopan vasemmisto on tuominnut sen sekä sosiaalisesti, että taloudellisesti kestämättömäksi. Nyt pitää Suomessakin vasemmalla ruveta rohkeasti puolustamaan työntekijöiden kaikkia oikeuksia. Pitää hylätä oikeiston uusliberalistiset talousopit. Pitää osoittaa miten ne johtavat koko hyvinvointiyhteiskunnan romahtamiseen.

Nyt tapellaan koko Euroopan suunnasta ja suomalaisenkin ay -liikkeen ja vasemmiston on lähdettävä siihen mukaan. Kriittinen ay -verkosto herättelee jo ja vaatii loppua leikkauspolitiikalle.

On vastarinnan aika

Kylmää on kyyti hallituksessa vasemmistolle tämän päivän Suomessa. Esimakuna voidaan pitää hallituksen päätöstä jättäytyä pois rahoitusmarkkinaveron valmistelusta EU:ssa. Ymmärrettävästi se on aiheuttanut kentällä tyytymättömyyttä. Punavihreän vasemmiston piirissä aina vasemmistolaisia demareita myöten, veroa on pidetty tärkeänä. Olisihan se pieni askel keinottelutalouden rajoittamiseen.
Attac -liike syntyi aikanaan ajamaan laajaa kansainvälistä veroa, jolla veroparatiisit ja nopeat valuuttaliikkeet saataisiin kuriin. Attac onkin ollut kiitettävän aktiivinen myös Suomessa asian tiimoilta.

Toinen vielä suurempi hanke on par'aikaa eduskunnassa. Kataisen hallituksen esitys EU:n talouskurisopimukseen liittymisestä on tulossa pian päätettäväksi. Hyvin tyynesti hallitus esittää talouspoliittista päätösvaltaa siirrettäväksi Brysseliin. Tarkoitus on varmistaa EU:n laajuisesti saman leikkauspolitiikan harjoittaminen, jolla Välimeren kriisimaat on ajettu konkurssin partaalle.
Tiukka budjettikuri pahentaa kriisiä ja syöksee Euroopan yhä syvempään lamaan, kuten muun muassa talousnobelistit Paul Krugman ja Joseph Stigliz ovat toistuvasti varoittaneet. Katainen onkin lupaillut lisää leikkauksia ensi keväänä.
Tämäkö on vastuullista politiikkaa.

Vasemmiston hirttäytyminen leikkauspolitiikkaan merkitsee itsemurhaa. Samalla se on kuin mätkäistäisiin märällä pyyhkeellä vasten kasvoja kaikkia niitä, jotka ovat yrittäneet toimia toisenlaisen Euroopan puolesta erilaisissa kansalaisliikkeissä.
Kuitenkin tässä tilanteessa tuntuu entistä tärkeämmältä löytää yhteisiä toiminnan tapoja ruohonjuuritasolla.

Pitäisikö Suomessakin ottaa mallia amerikoista. Obaman ensimmäiseen vaalikampanjaan vedettiin mukaan paljon nuoria ja se toi voiton hänelle. Obamaan petyttiin pian, mutta nuoret jatkoivat toimintaansa vaalikampanjan tavoitteiden puolesta. Se oli osaltaan synnyttämässä Occupy -Wall Street liikettä viime syksynä. Ymmärtääkseni toiminta on jatkunut eri muodoissaan ympäri Yhdysvaltoja.

Euroopan vasemmisto suunnittelee yhdessä ay- ja kansalaisliikkeiden kanssa eurooppalaista leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23. maaliskuuta. Eikö tämä tarjoaisi mahdollisuuden myös Suomessa asettua yhteiseen rintamaan eurooppalaisten tovereiden kanssa ja kokea solidaarisuuden voimaa.
Ainakin Kriittinen ay -verkosto ja Toriliike ovat varmaan aktiivisia jälleen kerran ja kokoavat omalta osaltaan porukkaa turuille ja toreille. Kunpa Suomessakin saisimme erilaisia kansalaisliikkeitä koolle yhtäaikaa, kuten Espanjan Indigados (suuttuneet) -liike kokosi viime vuonna kautta Espanjan.
Siitä voisi syntyä uutta virtaa ja ehkä saisimme lisää happea vasemmistolaisuudelle Suomessa.

900 euron perusturva

-->

Punavihreän vasemmiston keskuudessa on kampanjoitu aktiivisesti perustulon puolesta viime vuosina. Ihmiset uneksivat vapautuvansa muutaman satasen perustulolla työn tekemisen pakosta, niin että voisivat toteuttaa itseään ja haaveitaan. Sen sijaan, että raataisivat pätkätöissä ja muissa epävarmoissa työsuhteissa, voisivat todella tehdä valintoja elämässään.

Perustulo- ja kansalaispalkkakeskustelu vauhdittui Suomessa, kun SKP teki Perusturva -aloitteen vuonna 2008. Aloitteen tueksi kerättiin adressia kahteenkin otteeseen ja aloitetta päivitettiin helmikuussa 2011.

Itse asiassa aloite on varsin laaja ja kokonaisvaltainen sosiaaliturvan parantamisen ja köyhyyden vähentämisen ohjelma.

900 euroa puhtaana käteen

Ensiksikin siinä vaaditaan nykyisen sosiaaliturvan tason nostamista 900 euroon kuukaudessa verottomana. Tämä koskisi niin pieniä eläkkeitä, kuin opintorahaa, työttömyyskorvauksia, sairaspäivärahoja ja muitakin pieniä sosiaalietuuksia. Näin sosiaaliturvaa yksinkertaistettaisiin. Samalla sen maksatus siirrettäisiin kelaan, yhdelle luukulle.

Alle 1100 euroa vapaaksi verosta

Toiseksi aloitteessa vaaditaan verotettavan tulon alarajan nostamista 1100 euroon kuukaudessa. Näin ihmiselle elämiseen välttämätön tulo olisi verovapaata. Tämä on vanha SKDL:n aikainen vaatimus ja helpottaisi nopeasti pienituloisten asemaa, eikä vaatisi monimutkaisia selvityksiä.

1500 euron minimipalkka

Kolmanneksi aloitteessa vaaditaan lakia 1500 euron vähimmäispalkasta kuukaudessa normaalista työajasta. Tarvitaan myös eurooppalainen minimipalkka, jotta samasta työstä samassa maassa maksetaan sama palkka. Euroopan vasemmisto on ehdottanut, että se on 60 % kunkin maan keskipalkasta. Tällä pyritään estämään halpatyömarkkinoiden syntyminen. Lisäksi on tapeltava kokoaikatyön puolesta, jolla ihminen tulee toimeen.

SKP vaatii myös työajan lyhentämistä 30 viikkotuntiin ansioita alentamatta. Kannattaisi kokeilla myös 6+6 mallia työajan lyhentämisessä.

Neljänneksi kehitetään Kansaneläkelaitoksesta itsenäinen eduskunnan alainen sosiaaliturvalaitos, jonka hoidettavaksi kootaan ja yhtenäistetään perustoimeentulo- ja eläkejärjestelmät. Näin vapautetaan kuntien sosiaalityöntekijät varsinaiseen työhönsä, auttamaan ihmisiä.

120 euron korotus heti

Viidenneksi uudistus toteutetaan asteittain vähintään neljän vuoden aikana. Välittömästi nostetaan pienimpiä etuuksia 120 eurolla kuukaudessa. Neljän vuoden kuluttua kaikkien etuuksien taso pitää olla vähintään 900 euroa kuukaudessa vuoden 2011 hintatason mukaan.

Ansiosidonnaisten päivärahojen ja perusturvan välistä kytköstä on syytä muuttaa niin, että ansiopäivärahan laskennassa käytetty taitekohta seuraa ansiotason nousua, mutta sen kytkös peruspäivärahan määrään puretaan. Tässä asiassa tarvitaan ay -liikkeessä uudelleen arviointia. SKP:n mallinmukainen perusturvan korotus parantaa työläisten asemaa, kun ei todellakaan tarvitse ottaa vastaan jokaista "paskaduunia".

Terveyskeskusmaksu pois

Palvelumaksujen korotukset kohdistuvat kaikkein raskaimmin niihin, joiden toimeentulo on muutenkin vaikeaa ja joille julkiset palvelut ovat usein erityisen tärkeitä. Suomessa palvelujen käyttäjien omarahoituksen osuus on suurempi kuin useimmissa Euroopan maissa. Palvelusetelien käyttöönotto lisää tätä eriarvoisuutta. Ainakin terveyskeskusmaksu on poistettava ja maksuton joukkoliikenne parantaisi pienituloisten asemaa.

Rahoitussuunnitelma

Aloitteemme on muista poikkeava myös siten, että sen rahoittamiseksi on selväsuunnitelma. Sen toteuttaminen vaatisi nettomääräisesti alle miljardi euroa vuodessa lisää neljän seuraavan vuoden aikana, eli yhteensä vajaan neljän miljardin euron tasokorotuksen toimeentuloturvaan käytettäviin varoihin.

Tällainen uudistus on ehdottomasti tärkeämpi kuin rikkaita ja suuryhtiöitä suosivat verohelpotukset, joihin on käytetty viime vuosina vielä suurempia summia. Köyhyyden ja syrjäytymisen – eli syrjäyttämisen – ehkäiseminen vähentää myöhemmin usein vielä kalliimpana maksuun tulevia laskuja. Toisaalta perusturvan parantamiseen käytettävistä varoista arviolta lähes puolet palaa suoraan valtion ja kuntien kassaan erilaisina välillisinä ja muina veroina.

Rikkaat verolle

Perusturvan rahoittamiseksi rikkaat on pantava verolle. On kiristettävä pääomatulojen ja suurten tulojen verotusta. On palautettava varallisuusvero suurille omaisuuksille ja ruvettava verottamaan pörssikauppaa. Työnantajien työttömyysvakuutus- ja sosiaaliturvamaksut on laitettava pääomavaltaisille yrityksille, niin että pienyritysten maksut alenevat.

Eespäin tiellä taistojen

Tästäkin jutusta huomaa, että perusturvan parantaminen on laaja kysymys. Mutta se myöskin antaa mahdollisuuden käydä monipuolista keskustelua ihmisten kanssa. Tietenkään nämä tavoitteet eivät toteudu hurskailla toiveilla, niiden puolesta on oltava valmis toimimaan. Siinä kamppailussa tarvitaan jokaista meistä. Uskon, että myöskin ay -liike on saatavissa mukaan tähän kamppailuun toisin kuin vähän utooppiselta haiskahtavan perustulon tavoitteluun. Onhan sosiaaliturvan tason nostaminen kaikkien työtätekevien etu ja se todella parantaa mahdollisuutta käydä taistelua riiston vähentämiseksi. Tässä SKP:n esittämässä muodossa se myöskin kaventaa tuloeroja ja siirtää varoja pörssikeinottelusta ja kerskakulutuksesta normaalielämään. Perusturvaa korottamalla parannamme koko yhteiskuntaamme ja saamme paremmin talouden palvelemaan ihmistä, eikä ihmisen taloutta. Kaikki on kiinni poliittisesta tahdosta.

Kouvolan mummon eurot

-->

Suur -Kouvolan mummoilta ja papoilta on päätetty periä palveluasunnoissa apteekin lääkkeiden lajittelumaksu. Pienituloisen vanhuksen käyttöraha 170 euroa hupenee 50 eurolla. Päätös on tehty lokakuussa yksimielisesti perusturvalautakunnassa, vaikka kaikki puolueet kilvan puhuivat vaaleissa vanhusten puolesta. Päätös on suututtanut vanhusten omaisia.

Tilanne on hyvin kuvaava. Joitakin vuosia sitten nousi kohu Koukkuniemen vanhainkodin huonosta hoidosta. Silloinen ministeri asetti professori Sirkka -Liisa Kivelän selvittämään mikä vanhusten hoidossa olisi kiireellisin tehtävä. Kivelä teki selvityksen parissa kuukaudessa: tarvitaan lisää geriatrian erikoislääkäreitä ja muuta hyvin koulutettua henkilökuntaa, että osataan hoitaa vanhuksia oikein. Reilu vuosi myöhemmin Kivelä oli radion haastattelussa. Toimittajan kysymykseen, mitä on tehty, Kivelä vastasi: ei mitään.

Kirkkain silmin kaikki puolueet lupasivat vaalien alla hoitaa vanhusten ja muidenkin lähipalvelut kuntoon. Totuus on toisenlainen. Nytkin Kataisen hallitus esittää eduskunnalle EU:n talouskurisopimuksen hyväksymistä. Siinä EU -komissio saa oikeuden puuttua Suomen valtion budjettiin. Se tarkoittaa tiukkaa budjettikuria ja Katainen onkin luvannut lisää leikkauksia valtion menoihin. Se taas pahentaa kriisiä ja johtaa uusiin leikkauksiin. Se on samaa politiikkaa, jolla Välimeren maiden talous on ajettu tuhon partaalle. Mistäpä muualta leikataan, kuin jälleen kuntien valtionavuista entisten leikkausten lisäksi. Ja kuntien menoista on valtaosa terveys- sosiaali- ja opetusmenoja. Joten lähipalvelut ovat jälleen uhattuina.

Tiukkaa budjettipolitiikkaa pahentaa koko ajan, kun EU:ssa siirretään Euroopan vakausmekanismilla yksityisiä velkoja julkisiksi, veronmaksajien piikkiin. EVM on yksityinen, Brysselissä toimiva yhtiö, joka pelastaa pankkeja. Sitä johtavat samat pankkiirit, jotka holtittomasti yksityisiä sijoittajia lainoittamalla aiheuttivat velkakriisin EU:ssa. Suomen osuus rahaston pääomasta on yli 12 miljardia euroa. Suomelta voidaan vaatia 11 miljardia euroa rahaston tappioiden maksamiseen riihikuivaa suomalaisten veronmaksajien rahaa, että pankkien omistajien voitot turvataan hamaan maailman tappiin saakka.

Niihin talkoisiin kelpaavat Kouvolan mummonkin eurot.

Pelko on aseemme

-->

"Pelko on aseeni" oli Alistair MacLeanin ensimmäisiä suomennettuja teoksia valovuosia sitten. Tätä tunnusta voisivat kaikkien maiden valtaeliitit käyttää. Meitä hallitaan pelolla. Taas tänään radion ykkösaamussa valtavirran talousmies todisteli miten olemme veloissamme ja minkälainen kiviriippa julkinen sektori on. Hän vakuutti meille miten, vain työnteko tuo hyvinvointia. Ainoa konkreettinen ajatus työllisyyden parantamiseksi oli, kotitalouksien pitäisi ostaa palveluja ja työllistää näin ihmisiä. Sen sijaan EU:ssa kaavailtu pankkivero on pahasta, asiakkaat sen joutuisivat maksamaan ja Brysselin byrokratian rahoittamiseen tuotto menisi. Ainoakaan tieteellinen tutkimus ei kuulemma tue veron käyttöön ottoa.

Maailman laajuista rahaliikenteen verottamista esitti muuten ensimmäisenä talousnobelisti James Tobin jo vuonna 1972. Vuoden 2008 kriisin jälkeen kansainvälinen Attac -liike alkoi ajaa sitä voimakkaasti. Pienelläkin verolla saataisiin varoja huomattava summa yhteiseen käyttöön ja estettäisiin veroparatiisien toiminta.

Nykyiselle valtavirran ajattelulle julkinen sektori on pahasta lähtöisin, se pitää supistaa mahdollisimman vähiin. Heidän profeettansa, niin ikään talousnobelisti Milton Friedman puhui "yövartija" valtiosta, jossa vain välttämätön järjestyksenpito on valtion toimintaa.

Taloudellisen epävarmuuden oloissa, kysynnän puutteesa eivät yksityiset kuitenkaan investoi, eikä synny uusia työpaikkoja, päinvastoin lopetetaan entisiäkin. Tässä tilanteessa julkiset investoinnit toisivat työtä. Tarvetta on julkisten homerakennusten korjaamiselle, uusien rakentamiselle ja edullisia vuokra -asuntoja tarvittaisiin varsinkin opiskelijakaupungeissa. Raideliikenne vaatisi kehittämistä, uusiutuvaan energiaan pitäisi investoida ja niin edelleen. Leikkaamisen sijaan tarvitaan julkisten palvelujen kehittämistä. Työntekijöitä tarvitaan lisää vanhusten hoidossa, sairaaloissa, kouluissa, lasten päivähoidossa, ympäristönvalvonnassa.

Esteenä on vaatimus tiukasta budjettikurista ja velkaantumisen pelko. Molemmat perustuvat valtavirran talousoppeihin ja ovat vain epätieteellisiä uskomuksia.Näiden oppien mukaan ollaan tuhoamassa koko Kreikan kansantaloutta. Viimeisten uutisten mukaan talous on syöksynyt alas seitsemän prosentin vauhdilla viimeisellä vuosineljänneksellä. Kreikan talous on supistunut koko "apupakettien" ajan.

EU:n talouskurisopimuksella ollaan viemässä koko EU -alue samaan kierteeseen, elleivät tavalliset kansalaiset lähde liikkeelle koko Euroopassa. Kuten tapahtuu Välimeren maissa.