Pari päivää sitten Suomessa leimahti lyhyt, kiihkeä keskustelu riivaajista. Mielestäni on perusteltua syytä joissakin tapauksissa ainakin kokeilla lääkkeiden korvaamista ajamalla riivajat pois. Siitäpähän näkisimme, että voimmeko näin parantua taudista.
Ajatellaanpa vaikka euroaluetta vaivannutta talouskriisä. Sitä on kestänyt jo vuosia ja lääkkeeksi on tarjottu tai suorastaan vaadittu vyönkiristystä Erityisen tiukalle vyö on vedetty Välimeren maissa "troikan" toimesta. Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki ja EU:n komissio ovat vaatineet julkisten menojen leikkaamista kriisimaissa kovalla kädellä.
Mutta talous piruvie ei vain rupea korjaantumaan. Päinvastoin, Kreikassa talous supistuu jatkuvasti usealla prosentilla, työttömyys on jo 30 prosenttia ja nuoret pakenevat maasta. Espanjassa tasapainoinen julkinen talous on suistettu myös raiteiltaan "troikan" lääkkeillä, nuorisotyöttömyys on jo 50 prosenttia. Portugalissa kansa kamppailee kovaa matokuuria vastaan.
Suomessakin taloutta lääkitään samoilla kuriopeilla. Meillä se tuntuu erityisesti kuntien taloudessa, kun valtionapuja on leikattu ja leikataan.
Pääriivaajana EU:ssa heiluu komissaari Olli Rehn, joka pyrkii tukkimaan suut toisinajattelijoilta, ettei vain markkinat hermostu. Jyrki Katainen touhuaa meillä, kuin riivattu saadakseen leikkauspolitiikan läpi. Oheistoimintana hän on rahoittanut hyvän kaverinsa lapsellisia tulevaisuushöpinöitä.
Pienempiä riivaajia meillä on riittänyt pitkin talvea. Juhana Vartiainen on riivattuna todistellut Kataisen ja kumppaneiden apuna eläkeiän nostamisen välttämättömyyttä.
Italian vaaleissa kansa antoi kovaa kyytiä pääriivaajalleen pankkiiri Montille, jonka tehtävä oli pistää Italian kansa kyykkyyn EU-lääkkeillä. Samaa konstia tarvitaan koko EU-alueella, että päästään rakentamaan terveemmällä tavalla terveempää yhteiskuntaa.
Yhdessä eroon riivaajista.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Kaivosta
Tuli istuttua päivä Kohtuusliikkeen järjestämässä kaivosseminaarissa, jossa kyseltiin "Suomestako siirtomaa". Paljon tuli tietoa. Vaikka päivän mittaan kävi ilmi, että kansainväliset yhtiöt ovat tällä hetkellä valmiimpia ottamaan huomioon paikalliset intressit kuin suomalaiset firmat, niin mihinkään ruususen uneen ei ole syytä.
Suomessa toimitaan nyt yhtäaikaa vanhan ja uuden kaivoslain mukaan. Tällä hetkellä tilanne on vähintään sekava. Virkamiehilläkään ei ole varmaa tietoa miten taannehtivasti vanhaa lakia kussakin yksittäistapauksessa sovelletaan, kun tehdään lupapäätöksiä malmin etsintään ja koeporauksiin.
Kävi ilmi, että valtiovalta markkinoi hyvin agressiivisesti Suomen maaperän malmivaroja ulkomaisille sijoittajille. Tottakai siitä tehdään johtopäätöksiä. Nyt on meneillään 10-15 uutta kaivoshanketta Itä- ja Pohjois-Suomessa. Valtausalueet ovat kauppatavaraa ulkomaisissa pörsseissä ja niillä tehdään suuren luokan bisnestä. Sijoittajille on yhdentekevää mistä raha tulee, kunhan sitä tulee riittävästi ja varmasti.
Maallikolle kaikki lyhenteet STUK, ELY, TEM, YVA, TUKES ovat käsittämätöntä viidakkoa, kuka valvoo ja ketä. Hän katselee ihmeissään kuvia suota peittävästä ruskeasta mönjästä ja epäilee , ettei kaikki ole kohdallaan. Parasta tietoa hän on saanut Suomen Luonto-lehdestä. TA on myös hoitanut hyvin tehtäväänsä.
Poliitikot ovat haluttomia ottamaan vastuuta tapahtuneista ympäristörikoksista, syytellään valvovia viranomaisia. Kuitenkin "säästöjen" nimissä on poliittisilla päätöksillä leikattu viranomaisten mahdollisuuksia suorittaa valvontaa. Talvivaaran osakkeet myytiin eurolla Pekka Perälle, lisäksi valtio laittoi yli 100 miljoonaa euroa tukea yhtiölle, ympäristön valvontaan ei riittänyt vaivaista muutamaa miljoonaa. Nyt konkurssikypsää pilottihanketta, josta piti tulla uusi "Nokia ja Sampo", yritetään pelastaa 260 miljoonan osakeannilla, Lapista malmit ollaan valmiit rahtaamaan kovalla vauhdilla ulkomaille. Ei vaivauduta miettimään ja tutkimaan niiden jatkojalostusta kotimaassa.
Päivän mittaan selvisi, että viranomaiset ovat kyllä liian hyvää pataa yhtiöitten edustajien kanssa. Se on ollut maan tapa. Mutta poliittisilla päätöksillä tämäkin asia olisi korjattavissa, luodaan riippumaton valvontakoneisto. Sen lisäsi Euroopassa on yliopistoja, jotka ovat pystyviä arvioimaan kaivosten vaikutuksia talouteen ja ympäristöön kuin työllisyyteen.
Paikalliset ihmiset saavat valtausilmoituksen useimmiten helsinkiläiseltä huippulakitoimistolta. Siinä ilmoitetaan korvaussummat ja valitusosoitteet. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeni kansainvälinen investointisuojasopimus. Sen nojalla Brittiläisessä Kolumbiassa kaivosyhtiö käräjöi korvauksia paikalliselta yhteisöltä malmin etsinnästä aiheutuneisiin kuluihin, kun yhteisö asettui vastustamaan kaivoshanketta.
Suomessa saattaa tulla ongelmia Lapin maiden riidanalaisen omistuksen vuoksi. Valtio markkinoi niitä nyt innokkaasti kaivosyhtiöille, vaikka oikeusprosessi on kesken.
Useat osanottajat korostivat kansalaistoiminnan merkitystä, poliitikkoihin kun ei voi luottaa. STOP - Talvivaara kutsuukin meitä seuraavaan mielenosoitukseen 8.3. Talvivaaran yhtiökokoukseen Finlandia talon eteen. Viime keväänä oltiin samoissa merkeissä Sotkamossa Katinkullan edessä.
Kurjistamispolitiikan vastaisena eurooppalaisena toimintapäivänä 13.3. voidaan nostaa kaivosasiakin esille. Uskon, että näin tapahtuu ainakin Joensuun torilla.
Suomessa toimitaan nyt yhtäaikaa vanhan ja uuden kaivoslain mukaan. Tällä hetkellä tilanne on vähintään sekava. Virkamiehilläkään ei ole varmaa tietoa miten taannehtivasti vanhaa lakia kussakin yksittäistapauksessa sovelletaan, kun tehdään lupapäätöksiä malmin etsintään ja koeporauksiin.
Kävi ilmi, että valtiovalta markkinoi hyvin agressiivisesti Suomen maaperän malmivaroja ulkomaisille sijoittajille. Tottakai siitä tehdään johtopäätöksiä. Nyt on meneillään 10-15 uutta kaivoshanketta Itä- ja Pohjois-Suomessa. Valtausalueet ovat kauppatavaraa ulkomaisissa pörsseissä ja niillä tehdään suuren luokan bisnestä. Sijoittajille on yhdentekevää mistä raha tulee, kunhan sitä tulee riittävästi ja varmasti.
Maallikolle kaikki lyhenteet STUK, ELY, TEM, YVA, TUKES ovat käsittämätöntä viidakkoa, kuka valvoo ja ketä. Hän katselee ihmeissään kuvia suota peittävästä ruskeasta mönjästä ja epäilee , ettei kaikki ole kohdallaan. Parasta tietoa hän on saanut Suomen Luonto-lehdestä. TA on myös hoitanut hyvin tehtäväänsä.
Poliitikot ovat haluttomia ottamaan vastuuta tapahtuneista ympäristörikoksista, syytellään valvovia viranomaisia. Kuitenkin "säästöjen" nimissä on poliittisilla päätöksillä leikattu viranomaisten mahdollisuuksia suorittaa valvontaa. Talvivaaran osakkeet myytiin eurolla Pekka Perälle, lisäksi valtio laittoi yli 100 miljoonaa euroa tukea yhtiölle, ympäristön valvontaan ei riittänyt vaivaista muutamaa miljoonaa. Nyt konkurssikypsää pilottihanketta, josta piti tulla uusi "Nokia ja Sampo", yritetään pelastaa 260 miljoonan osakeannilla, Lapista malmit ollaan valmiit rahtaamaan kovalla vauhdilla ulkomaille. Ei vaivauduta miettimään ja tutkimaan niiden jatkojalostusta kotimaassa.
Päivän mittaan selvisi, että viranomaiset ovat kyllä liian hyvää pataa yhtiöitten edustajien kanssa. Se on ollut maan tapa. Mutta poliittisilla päätöksillä tämäkin asia olisi korjattavissa, luodaan riippumaton valvontakoneisto. Sen lisäsi Euroopassa on yliopistoja, jotka ovat pystyviä arvioimaan kaivosten vaikutuksia talouteen ja ympäristöön kuin työllisyyteen.
Paikalliset ihmiset saavat valtausilmoituksen useimmiten helsinkiläiseltä huippulakitoimistolta. Siinä ilmoitetaan korvaussummat ja valitusosoitteet. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeni kansainvälinen investointisuojasopimus. Sen nojalla Brittiläisessä Kolumbiassa kaivosyhtiö käräjöi korvauksia paikalliselta yhteisöltä malmin etsinnästä aiheutuneisiin kuluihin, kun yhteisö asettui vastustamaan kaivoshanketta.
Suomessa saattaa tulla ongelmia Lapin maiden riidanalaisen omistuksen vuoksi. Valtio markkinoi niitä nyt innokkaasti kaivosyhtiöille, vaikka oikeusprosessi on kesken.
Useat osanottajat korostivat kansalaistoiminnan merkitystä, poliitikkoihin kun ei voi luottaa. STOP - Talvivaara kutsuukin meitä seuraavaan mielenosoitukseen 8.3. Talvivaaran yhtiökokoukseen Finlandia talon eteen. Viime keväänä oltiin samoissa merkeissä Sotkamossa Katinkullan edessä.
Kurjistamispolitiikan vastaisena eurooppalaisena toimintapäivänä 13.3. voidaan nostaa kaivosasiakin esille. Uskon, että näin tapahtuu ainakin Joensuun torilla.
torstai 21. helmikuuta 2013
Neronleimauksia
On se ihme ja kumma, ettei järkipuhe tunnu tepsivän. Katainen vain jatkaa entistä röyhkeämmin höpinäänsä eläkeiän nostamisesta, vaikka olen jo pariin otteeseen todistanut, että se johtaa monen kohdalla vanhuuden köyhyyteen. Samassa Ylen uutislähetyksessä kerrottiin, kuinka vaikeaa on ikääntyvien irtisanottujen työllistyä uudelleen. Sehän tarkoittaa pitempiaikaista pienillä korvauksilla kitumista, jos eläkeikää nostetaan. Se tarkoittaa myös köyhyyttä loppuelämäksi.
Samassa uutislähetyksessä kerrottiin myös, että alle 30 vuotiaita on työttömänä yli 50 000 nuorta tilastojen mukaan. Mikä on sitten todellinen luku on jo toinen juttu. Nykyisten nuorten tulevia eläkkeitä leikattiin vuoden 2003 suuressa eläkeuudidtuksessa. Ne ovat ainakin 25 prosenttia nykyisiä eläkkeitä pienempiä. Nykyisellä meiningillä pätkätöiden nuorta sukupolvea odottaa pitkäaikainen ponnistelu köyhyydessä. On aika ihmeellistä ettei nuorten työttömyys ja tuleva köyhyys tunnu huolettavan Kataista ja hänen aseenkantajiaan ollenkaan. Hallituksella ei ole mitään todellista yritystä luoda oikeita työpaikkoja tähän maahan.
Kataisen ainoa huolen aihe on kansainvälisten luottoluokituslaitosten mielipide Suomen luottokelpoisuudesta. Nämä nykyajan oraakkelit ovat suurten kansainvälisten pankkien omistamia ja tietenkin ajavat omistajiensa etuja. Kapitalistinen markkinatalous on ajautunut tietynlaiseen umpikujaan. Kasaantuneelle pääomalle ei riitä tarpeeksi suurta tuottoa reaalitaloudessa. Sen vuoksi on syntynyt keinottelutalous, jossa suurpankit lainaavat rahaa korkealla korolla valtioille ja veronmaksajat takaavat voitot. Samaan aikaan siirretään pankkien yksityisiä ongelmaluottoja myöskin veronmaksajien piikkin erilaisilla järjestelyillä koko EU:n mitassa.
Tämä toiminta ei tietenkään haittaa luottoluokituslaitoksia, vaikka seurauksena on ollut talouden taantuman syveneminen ja julkisten palvelujen rapautuminen, kasvava työttömyys ja köyhyys.
Kataisen leikkauspolitiikan vasen puolustaja Urpilainen on saanut neronleimauksen. EU:n kriisimaiden on rakennettava pohjoismainen hyvinvointivaltio sosiaalisen kriisin estämiseksi. Kuitenkin näissä maissa toteutetaan parhaillaan "troikan" eli Kansainvälisen valuuttarahaston, EU:n komission ja Euroopan keskuspankin talouskurisopimusta, jolla leikataan palkkoja, eläkkeitä ja julkisia palveluja, yksityistetään valtion omaisuutta, leikataan sosiaaliturvaa ja romutetaan työehtoja. Kurisopimuksessa mm. vaaditaan Kreikkaa kieltämään lakot kolmeksi vuodeksi. Kaiken kaikkiaan romutetaan sosiaalivaltiota. Tätä politiikkaa ovat kiivaasti vaatineet Katainen ja Urpilainen Merkelin kaverina.
Uskon, että Urpilainen tietää ja ymmärtää tämän varmasti, mutta hän haluaa hämätä meitä ja jälleen ruokkia kansallista omahyväisyyttä puheillaan. Emme me, mutta nuo publikaanit. Tämä taas ruokkii nationalismia ja pelaa persujen ja äärioikeiston pussiin.
Suututtaa, kun joutuu uudestaan ja uudestaan toistamaan itsestään selviä tosiasioita ja Katainen kumppaneineen viis veisaa niistä. Nähtävästi Suomessakin pitää lähteä kadulle, kuten muualla Euroopasa tapahtuu. Viime viikolla Irlannissa 100 000 ihmistä osoitti mieltään leikkauspolitiikkaa vastaa. Kreikassa lakkoliike jatkuu kaikesta huolimatta, eilen osa työntekijöistä oli lakossa, Portugalissa ollaan myös liikkeellä. Euroopan ay-liike (EAY) on kutsunut koolle kansainvälisenä mielenosoituspäivinä 13.-14.3. porukkaa kadulle kurjistamispolitiikkaa vastaan.
Se taitaa olla ainut keino, että Kataisen ja kumppaneiden korvista vaikut karisee ja kuulo rupeaa korjaantumaan.
Samassa uutislähetyksessä kerrottiin myös, että alle 30 vuotiaita on työttömänä yli 50 000 nuorta tilastojen mukaan. Mikä on sitten todellinen luku on jo toinen juttu. Nykyisten nuorten tulevia eläkkeitä leikattiin vuoden 2003 suuressa eläkeuudidtuksessa. Ne ovat ainakin 25 prosenttia nykyisiä eläkkeitä pienempiä. Nykyisellä meiningillä pätkätöiden nuorta sukupolvea odottaa pitkäaikainen ponnistelu köyhyydessä. On aika ihmeellistä ettei nuorten työttömyys ja tuleva köyhyys tunnu huolettavan Kataista ja hänen aseenkantajiaan ollenkaan. Hallituksella ei ole mitään todellista yritystä luoda oikeita työpaikkoja tähän maahan.
Kataisen ainoa huolen aihe on kansainvälisten luottoluokituslaitosten mielipide Suomen luottokelpoisuudesta. Nämä nykyajan oraakkelit ovat suurten kansainvälisten pankkien omistamia ja tietenkin ajavat omistajiensa etuja. Kapitalistinen markkinatalous on ajautunut tietynlaiseen umpikujaan. Kasaantuneelle pääomalle ei riitä tarpeeksi suurta tuottoa reaalitaloudessa. Sen vuoksi on syntynyt keinottelutalous, jossa suurpankit lainaavat rahaa korkealla korolla valtioille ja veronmaksajat takaavat voitot. Samaan aikaan siirretään pankkien yksityisiä ongelmaluottoja myöskin veronmaksajien piikkin erilaisilla järjestelyillä koko EU:n mitassa.
Tämä toiminta ei tietenkään haittaa luottoluokituslaitoksia, vaikka seurauksena on ollut talouden taantuman syveneminen ja julkisten palvelujen rapautuminen, kasvava työttömyys ja köyhyys.
Kataisen leikkauspolitiikan vasen puolustaja Urpilainen on saanut neronleimauksen. EU:n kriisimaiden on rakennettava pohjoismainen hyvinvointivaltio sosiaalisen kriisin estämiseksi. Kuitenkin näissä maissa toteutetaan parhaillaan "troikan" eli Kansainvälisen valuuttarahaston, EU:n komission ja Euroopan keskuspankin talouskurisopimusta, jolla leikataan palkkoja, eläkkeitä ja julkisia palveluja, yksityistetään valtion omaisuutta, leikataan sosiaaliturvaa ja romutetaan työehtoja. Kurisopimuksessa mm. vaaditaan Kreikkaa kieltämään lakot kolmeksi vuodeksi. Kaiken kaikkiaan romutetaan sosiaalivaltiota. Tätä politiikkaa ovat kiivaasti vaatineet Katainen ja Urpilainen Merkelin kaverina.
Uskon, että Urpilainen tietää ja ymmärtää tämän varmasti, mutta hän haluaa hämätä meitä ja jälleen ruokkia kansallista omahyväisyyttä puheillaan. Emme me, mutta nuo publikaanit. Tämä taas ruokkii nationalismia ja pelaa persujen ja äärioikeiston pussiin.
Suututtaa, kun joutuu uudestaan ja uudestaan toistamaan itsestään selviä tosiasioita ja Katainen kumppaneineen viis veisaa niistä. Nähtävästi Suomessakin pitää lähteä kadulle, kuten muualla Euroopasa tapahtuu. Viime viikolla Irlannissa 100 000 ihmistä osoitti mieltään leikkauspolitiikkaa vastaa. Kreikassa lakkoliike jatkuu kaikesta huolimatta, eilen osa työntekijöistä oli lakossa, Portugalissa ollaan myös liikkeellä. Euroopan ay-liike (EAY) on kutsunut koolle kansainvälisenä mielenosoituspäivinä 13.-14.3. porukkaa kadulle kurjistamispolitiikkaa vastaan.
Se taitaa olla ainut keino, että Kataisen ja kumppaneiden korvista vaikut karisee ja kuulo rupeaa korjaantumaan.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Luen elääkseni (2), venäläisiä klassikoita
Venäläisiä klassikoita
Tutkijat ovat verranneet Faulknerin kerrontaa Dostojevskiin, hänestäkin olen pitänyt, ehkä eniten vanhoista venäläisistä kertojista Tsehovin ohella. Toissa vuoden puolella luin uudelleen Idiootin, siitähän Hanna Kirjavainen teki loistavan näytelmäsovituksen joitakin vuosia sitten Rospuutto-ryhmälle ja sai merkittävän palkinnon huomionosoituksena. Luin tällä kertaa teosta nimenomaan Nastasja Filippovnan tarinana. Hän on koko teoksen moottori. Joutuminen nuoruudessaan vanhan holhoojansa hyväksikäyttämäksi on rikkonut hänen minäkuvansa niin pahoin, ettei hän usko kenenkään pystyvän häntä rakastamaan. Tämä tietenkin vielä liittyen sen aikaiseen naiskäsitykseen ja naisen asemaan. Siitä näytti seuraavan kaikki teoksessa kuvatut ristiriitaisuudet ja tapahtumat. Näin luettuna teos tuntui selvältä kuin pläkki.
Hanna Kirjavainen kertoi lukeneensa viimeksi teoksen taas Lebedevin, epäonnistuneen, alkoholisoituneen virkamiehen kertomuksena. Perinteisestihän Idioottia on luettu nimenomaan absoluuttisen hyvän, ruhtinas Myskinin, kautta. Kaikki tämähän kertoo vain teoksen rikkaudesta ja kirjailijan taidoista. Kerrotaan Dostojevskin tokaisseen; en ole psykologi, olen realisti.
Mihail Bahtin pitää Dostojevskia polyfoonisen, moniäänisen romaanin luojana, jossa itsenäiset sankarit joutuvat puolustamaan näkemyksiään kirjailijan luodessa konfliktitilanteita ja kirjailija osallistuu dialogiin tasavertaisena sankareidensa kanssa. Bahtin pitää Dostojevskia myös antiikissa syntyneen ja keskiajalla kukoistaneen karnevalistisen perinteen käyttäjänä ja uudistajana kirjallisuudessa.
Viimeisen runsaan vuoden aikana olen lukenut myös Tolstoita, Sodan ja rauhan, Kasakat ja viimeksi Anna Kareninan tarinan. Kriitikot ovat varmaan sanoneet kaiken tarpeellisen Sodasta ja rauhasta. Anna Karenina on hyvä kuvaus siitä mihin se voi pahimmillaan johtaa, jos rakastavat ihmiset eivät pysty olemaan riittävän rehellisiä toisilleen. Kasakat antaa tänäkin päivänä hyvää taustaa Kaukaasian konflikteille. Tolstoin kieli on kirkasta ja helppolukuista, se yllätti minut aikanaan, kun epäröiden tartuin suureen kirjailijaan ensimmäisen kerran.
Idiootin jälkeisissä tunnelmissa innostuin lukemaan Solohovin Hiljaisen Donin taas. Sitäkin luin teoksen monien naiskohtaloiden läpi, niin Aksinjan, Natalian, kuin Darjankin. Naiset kantoivat raskaan taakan sisällisodan runnellessa maata ja heitellessä miehiä puolelta toiselle. Ylipäänsä teos antaa mielestäni realistisen kuvan Venäjän tapahtumista maailmansodan, vallankumouksen ja kansalaissodan ajalta ja loistavasti kerrottuna. Varmaankin hyvin ajankohtainen, niin Afganistanissa, Syyriassa, Malissa, kaikkialla siellä missä soditaan. Nykyiset sodathan ovatkin enimmäkseen sisäisiä välien selvittelyjä, joihin ulkopuoliset sekaantuvat omine intresseineen ja joissa uhrit ovat pääasiassa siviilejä.
Tutkijat ovat verranneet Faulknerin kerrontaa Dostojevskiin, hänestäkin olen pitänyt, ehkä eniten vanhoista venäläisistä kertojista Tsehovin ohella. Toissa vuoden puolella luin uudelleen Idiootin, siitähän Hanna Kirjavainen teki loistavan näytelmäsovituksen joitakin vuosia sitten Rospuutto-ryhmälle ja sai merkittävän palkinnon huomionosoituksena. Luin tällä kertaa teosta nimenomaan Nastasja Filippovnan tarinana. Hän on koko teoksen moottori. Joutuminen nuoruudessaan vanhan holhoojansa hyväksikäyttämäksi on rikkonut hänen minäkuvansa niin pahoin, ettei hän usko kenenkään pystyvän häntä rakastamaan. Tämä tietenkin vielä liittyen sen aikaiseen naiskäsitykseen ja naisen asemaan. Siitä näytti seuraavan kaikki teoksessa kuvatut ristiriitaisuudet ja tapahtumat. Näin luettuna teos tuntui selvältä kuin pläkki.
Hanna Kirjavainen kertoi lukeneensa viimeksi teoksen taas Lebedevin, epäonnistuneen, alkoholisoituneen virkamiehen kertomuksena. Perinteisestihän Idioottia on luettu nimenomaan absoluuttisen hyvän, ruhtinas Myskinin, kautta. Kaikki tämähän kertoo vain teoksen rikkaudesta ja kirjailijan taidoista. Kerrotaan Dostojevskin tokaisseen; en ole psykologi, olen realisti.
Mihail Bahtin pitää Dostojevskia polyfoonisen, moniäänisen romaanin luojana, jossa itsenäiset sankarit joutuvat puolustamaan näkemyksiään kirjailijan luodessa konfliktitilanteita ja kirjailija osallistuu dialogiin tasavertaisena sankareidensa kanssa. Bahtin pitää Dostojevskia myös antiikissa syntyneen ja keskiajalla kukoistaneen karnevalistisen perinteen käyttäjänä ja uudistajana kirjallisuudessa.
Viimeisen runsaan vuoden aikana olen lukenut myös Tolstoita, Sodan ja rauhan, Kasakat ja viimeksi Anna Kareninan tarinan. Kriitikot ovat varmaan sanoneet kaiken tarpeellisen Sodasta ja rauhasta. Anna Karenina on hyvä kuvaus siitä mihin se voi pahimmillaan johtaa, jos rakastavat ihmiset eivät pysty olemaan riittävän rehellisiä toisilleen. Kasakat antaa tänäkin päivänä hyvää taustaa Kaukaasian konflikteille. Tolstoin kieli on kirkasta ja helppolukuista, se yllätti minut aikanaan, kun epäröiden tartuin suureen kirjailijaan ensimmäisen kerran.
Idiootin jälkeisissä tunnelmissa innostuin lukemaan Solohovin Hiljaisen Donin taas. Sitäkin luin teoksen monien naiskohtaloiden läpi, niin Aksinjan, Natalian, kuin Darjankin. Naiset kantoivat raskaan taakan sisällisodan runnellessa maata ja heitellessä miehiä puolelta toiselle. Ylipäänsä teos antaa mielestäni realistisen kuvan Venäjän tapahtumista maailmansodan, vallankumouksen ja kansalaissodan ajalta ja loistavasti kerrottuna. Varmaankin hyvin ajankohtainen, niin Afganistanissa, Syyriassa, Malissa, kaikkialla siellä missä soditaan. Nykyiset sodathan ovatkin enimmäkseen sisäisiä välien selvittelyjä, joihin ulkopuoliset sekaantuvat omine intresseineen ja joissa uhrit ovat pääasiassa siviilejä.
torstai 14. helmikuuta 2013
"Säästöä" vai leikkauspolitiikkaa
Ylen A-sudio puuttui
ke 13.3. Jyväskylässä tapahtuneeseen omaishoidon tuen
leikkauksiin. Kaupunki on sanonut irti entiset sopimukset ja kaikki
käydään läpi ja laitetaan uusiksi. Ja kun valtuusto on varannut
rahaa 600 000 euroa vähemmän talousarvioon, kuin edellisenä
vuonna, niin leikkauksia tulee.
Sinänsä
ansiokkaassa ohjelmassa jätettiin kertomatta, miksi asia on noussut
niin voimakkaasti esille Jyväskylässä. Nimittäin leikkauksiahan on
tapahtunut ainakin Joensuussa ja Vantaalla. Maan hiljaisimpia
kyykytetään.
Ohjelmassa päättäjät
kiemurtelivat ja vetosivat tietämättömyyteensä. Mutta oliko siinä
koko totuus.
Jyväskylässä SKP
nosti asian esiin jo budjettivaltuustossa 3.12.2012.. Riitta Tynjä
esitti ainoana valtuutettuna vanhus- ja vammaispalveluiden
(omaishoito on vanhus- ja vammaispalveluiden palvelualueen alainen)
toimintamenoihin 2,6 miljoonan euron lisäystä. Koska ehdotusta ei
kannatettu, se raukesi, mutta maininta tästä löytyy pöytäkirjasta.
Sen jälkeen
toiminta jatkui. SKP:n valtuustoryhmän aloitteesta ja 16 muun eri
valtuustoryhmiin (paitsi Keskustan, Kokoomuksen ja KD:n) kuuluvan
allekirjoittajan tuella asia alistetaan nyt kaupunginvaltuuston
käsittelyyn, kuntalain ja valtuuston työjärjestyksen edellyttämät
allekirjoitukset menettelytavan vahvistamiseksi ovat koossa. Asia
otettanee 4.3. kokoontuvan kaupunginvaltuuston asialistalle.
Näin yksikin asian
ymmärtävä valtuutettu voi oikealla, yhteistyötä rakentavalla
tavalla, saada tulosta aikaan.
Mielenkiintoinen
juonne tässäkin tapauksessa on lyhytnäköinen tuijottaminen
budjettitasapainoon uusliberalistisen talousopin mukaisesti.
Kaupungille edullisen omaishoidon leikkaaminen kasvattaa monin
verroin kalliimman laitoshoidon menoja. Kuinka paljon tällaista
"säästämistä" tapahtuukaan tiukan budjettikurin
nimissä. Mihin vielä joudummekaan, jos ja kun EU:n budjettikuri ulotetaan suoraan kuntien talouteen. Maaperähän on jo otollinen.
Nyt pakottaminen tapahtuu maan hallituksen toimesta valtionapuja leikkaamalla.
tiistai 12. helmikuuta 2013
Vapaavuoren visiot
Ylen uutisten mukaan elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) haluaa uudistaa yritysverotuksen. Hän hakisi taloudelle uutta ryhtiä suuresta uudistuksesta, koska pieni näpertely ei hänen mielestään riitä.
- Jotakin semmoista, joka näkyy ja tuntuu ja otetaan markkinoilla sillä lailla vastaan, että oikeasti uskotaan, että nyt kannattaa työllistää, nyt kannattaa investoida, nyt on uutta draivia ja potkua tässä kansakunnassa, Vapaavuori visioi.
Elämme kovia aikoja. Näinhän meille kansalaisille hoetaan mantran tavoin. Ahjo-lehden haastattelema kansantaloustieteilijä Jussi Ahokas sanoo, että mitkään rahatalouden lainalaisuudet eivät pakota elämään kovia aikoja, mutta talousvallan käyttäjät ovat valinneet nykyisen kivikkoisen polun.
– Valtio voisi itse omilla toimillaan katkaista kurjistumisen kierteen investoimalla nyt kestävään ja välttämättömään infrastruktuuriin. Osaavia työntekijöitä olisi tarjolla ja rahaakin, jos sitä vaan halutaan käyttää, Ahokas sanoo...
– Sitä paitsi nykyoloissa valtio voisi myös ottaa osansa yrittäjäriskistä ja tyytyä markkinoita pienempiin tuottoihin omistamalla itse jonkin osan täkäläistä tuotantoa.
Omilla päätöksillään Suomen valtio on ulkoistanut itsensä investoinneista ja täystyöllisyyden tavoitteesta. Viimeinen niitti oli päätös jättää Turun telakka ilman lainaa. Ranskassa tahtoa löytyi.
– Jos nyt sanotaan elettävän kovia aikoja, syksyllä eletään vielä kovempia. Kierre on rakennettu valmiiksi. Nostetaan veroja, leikataan etuuksia ja heikennetään kulutuskysyntää. Tämän jälkeen on turha kuvitella, että joku yksityinen yritys näkisi Suomen hedelmällisenä ja tuottavana investointikohteena, koska kukaan ei kykene ostamaan tarjottuja tuotteita ja palveluja. Jos vuoden loppupuolella työttömyysaste ei lähentele yhdeksää, ihmettelisin, Jussi Ahokas sanoo.
– Kohtalokasta voi olla, että kotitalouksien velkaantumisaste entisestään kasvaa, jos palkkoja jäädytetään ja leikataan. Kun samanlainen oppi pyyhkäisee koko Euroopan yli, eurotalous hyytyy. Raha ei liiku eikä lisäänny, kuten kapitalismin tyylipuhtaiden oppien mukaan pitäisi tapahtua, näin Ahjo-lehti.
Jos ministeri Vapaavuori todella haluaa drivea talouteen, hän voisi vaatia lopettamaan julkisen talouden leikkaamisen ja vaatia valtion toimin "katkaista kurjistumisen kierteen investoimalla nyt kestävään ja välttämättömään infrastruktuuriin".
Mutta ilmeisesti usko markkinoiden kaikkivoipaisuuteen, estää järkevän politiikan. Vai onko taustalla vanha juttu "pukista kaalimaan vartijana". Hyötyyhän nykyisestä politiikasta pieni vähemmistö, joiden hyväksi tapahtuu koko ajan tulojen ja omaisuuden uusjako markkinoiden "näkymättömän käden" ja EU:n talouskurisopimuksen avulla.
Ministeri haluaa vauhdittaa tätä uusjakoa verohelpotuksilla (suur)yrityksille. Ministeriä ei huoleta tässä yhteydessä "kestävyysvaje" ja sen vaatimat toimet "nostetaan veroja, leikataan etuuksia ja heikennetään kulutuskysyntää".
Nyt tarvitaan politiikan reivaamista 180 astetta. On luovuttava tuhoisasta leikkauspolitiikasta ja uskottava lopulta, että sillä menolla "säästämme" itsemme hengiltä.
- Jotakin semmoista, joka näkyy ja tuntuu ja otetaan markkinoilla sillä lailla vastaan, että oikeasti uskotaan, että nyt kannattaa työllistää, nyt kannattaa investoida, nyt on uutta draivia ja potkua tässä kansakunnassa, Vapaavuori visioi.
Elämme kovia aikoja. Näinhän meille kansalaisille hoetaan mantran tavoin. Ahjo-lehden haastattelema kansantaloustieteilijä Jussi Ahokas sanoo, että mitkään rahatalouden lainalaisuudet eivät pakota elämään kovia aikoja, mutta talousvallan käyttäjät ovat valinneet nykyisen kivikkoisen polun.
– Valtio voisi itse omilla toimillaan katkaista kurjistumisen kierteen investoimalla nyt kestävään ja välttämättömään infrastruktuuriin. Osaavia työntekijöitä olisi tarjolla ja rahaakin, jos sitä vaan halutaan käyttää, Ahokas sanoo...
– Sitä paitsi nykyoloissa valtio voisi myös ottaa osansa yrittäjäriskistä ja tyytyä markkinoita pienempiin tuottoihin omistamalla itse jonkin osan täkäläistä tuotantoa.
Omilla päätöksillään Suomen valtio on ulkoistanut itsensä investoinneista ja täystyöllisyyden tavoitteesta. Viimeinen niitti oli päätös jättää Turun telakka ilman lainaa. Ranskassa tahtoa löytyi.
– Jos nyt sanotaan elettävän kovia aikoja, syksyllä eletään vielä kovempia. Kierre on rakennettu valmiiksi. Nostetaan veroja, leikataan etuuksia ja heikennetään kulutuskysyntää. Tämän jälkeen on turha kuvitella, että joku yksityinen yritys näkisi Suomen hedelmällisenä ja tuottavana investointikohteena, koska kukaan ei kykene ostamaan tarjottuja tuotteita ja palveluja. Jos vuoden loppupuolella työttömyysaste ei lähentele yhdeksää, ihmettelisin, Jussi Ahokas sanoo.
– Kohtalokasta voi olla, että kotitalouksien velkaantumisaste entisestään kasvaa, jos palkkoja jäädytetään ja leikataan. Kun samanlainen oppi pyyhkäisee koko Euroopan yli, eurotalous hyytyy. Raha ei liiku eikä lisäänny, kuten kapitalismin tyylipuhtaiden oppien mukaan pitäisi tapahtua, näin Ahjo-lehti.
Jos ministeri Vapaavuori todella haluaa drivea talouteen, hän voisi vaatia lopettamaan julkisen talouden leikkaamisen ja vaatia valtion toimin "katkaista kurjistumisen kierteen investoimalla nyt kestävään ja välttämättömään infrastruktuuriin".
Mutta ilmeisesti usko markkinoiden kaikkivoipaisuuteen, estää järkevän politiikan. Vai onko taustalla vanha juttu "pukista kaalimaan vartijana". Hyötyyhän nykyisestä politiikasta pieni vähemmistö, joiden hyväksi tapahtuu koko ajan tulojen ja omaisuuden uusjako markkinoiden "näkymättömän käden" ja EU:n talouskurisopimuksen avulla.
Ministeri haluaa vauhdittaa tätä uusjakoa verohelpotuksilla (suur)yrityksille. Ministeriä ei huoleta tässä yhteydessä "kestävyysvaje" ja sen vaatimat toimet "nostetaan veroja, leikataan etuuksia ja heikennetään kulutuskysyntää".
Nyt tarvitaan politiikan reivaamista 180 astetta. On luovuttava tuhoisasta leikkauspolitiikasta ja uskottava lopulta, että sillä menolla "säästämme" itsemme hengiltä.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Rahamiesten valtaa
"Pankkikonserni ylitti loka-joulukuun odotukset lähes nelinkertaistamalla tuloksen ennen veroja. Konsernin mukaan tulosten paranemiseen vaikuttivat toimet kustannusten vähentämiseksi.
Tanskalainen pankkikonserni Danske Bank teki viime neljänneksellä odotettua paremman tuloksen. Tulos ennen veroja oli 2,26 miljardia Tanskan kruunua eli hieman yli 300 miljoonaa euroa.
"Pankkikonserni Nordean liikevoitto koheni viime vuonna. Konsernijohtaja Christian Clausen luonnehtii yhtiön viime vuoden tulosta paremmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Nordean viime vuoden liikevoitto oli 4,1 miljardia euroa, kun vuonna 2011 liikevoittoa kertyi 3,5 miljardia euroa. Yhtiön hallitus ehdottaa osingoksi 0,34 euroa osakkeelta. Vuotta aiemmin osinko oli 0,26 euroa.
"OP-Pohjola odottaa pääsevänsä tänä vuonna viimevuotista parempaan tulokseen. Epävarmuutta tilanteeseen tuo kuitenkin euroalueella sitkeästi jatkuva velkakriisi. Kuluvan vuoden alkupuoliskolla OP-Pohjola teki parhaimman tuloksen sitten vuoden 2007 loppupuolen.
Näin neutraalisti uutisoi Yle Suomen kolmen suurimman pankin tulosten julkistamista. Enkä ole huomannut muuallakaan minkäänlaista keskustelua siitä, että talouskriisin oloissa pankit tekevät ennätystulosta. Tai siitä, että rahoitusala on menestynyt parhaiten maailmanlaajuisesti jo 30 vuoden ajan.
Rahamarkkinoiden vapauttamisen piti tuoda talouteen kasvua ja vakautta. Tuloksena on ollut yksityisen velkaantumisen ennennäkemätön kasvu ja velalla tapahtuva pankkien keinottelu. Useiden alueellisten kriisien jälkeen on jouduttu vuonna 2008 alkaneeseen maailmanlaajuiseen kriisiin ja lamaan.
Attacin talouskatsaus vuodelta 2009 antaa velkaantumisesta hyvää tietoa. Samoin Laitos-lehdestä löytyy Antti Ronkaisen kokoama hyvä tilasto yksityisen ja julkisen velan määristä Euroopassa.
On vähitellen tunnustettava tosiasiat: markkinat eivät pysty tasapainottamaan itseään, eivätkä takaamaan hyvinvointia. Siihen tarvitaan poliittisilla päätöksillä tapahtuvaa valtiollista ja yhteiskunnalllista sääntelyä.
Suomessa tätä ajatusta on kommunistien lisäksi pitänyt esillä Attac-liike tuomalla keskusteluun kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron. Raha ja talous-blogi on kirjoittelullaan ansiokkaasti haastanut valtavirran yksisilmäistä talousajattelua, jonka sokaisemia valtapuolueet oikealta vasemmalle vielä ovat.
Euroopan vasemmisto on vaatinut rahamarkkinoiden sääntelyä. Se ei onnistu ilman Euroopan raha-ja talousliiton (EMU) purkamista tai vähintäänkin uusimista. Jolloin Euroopan keskuspankki (EKP) otetaan demokraattiseen valvontaan ja pannaan rahoittamaan suoraan jäsenmaita ja huolehtimaan euroalueen työllisyydestä.
Nämä tavoitteet eivät voi toteutua muuten, kuin vasemmiston, ay-liikkeen ja muiden kansalaisliikkeiden aktiivisen toiminnan, yhteisen taistelun kautta. Sitä yhteisrintamaa meidän pitää rakentaa koko ajan, pyrkiä siihen omilla aloitteillamme, omalla alueellamme.
Euroopan ay-liikkeen, Euroopan vasemmiston ja eri kansalaisliikkeiden yhteinen eurooppalainen toimintapäivä 13.-14.3. antaa siihen oivallisen tilaisuuden.
Tanskalainen pankkikonserni Danske Bank teki viime neljänneksellä odotettua paremman tuloksen. Tulos ennen veroja oli 2,26 miljardia Tanskan kruunua eli hieman yli 300 miljoonaa euroa.
"Pankkikonserni Nordean liikevoitto koheni viime vuonna. Konsernijohtaja Christian Clausen luonnehtii yhtiön viime vuoden tulosta paremmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Nordean viime vuoden liikevoitto oli 4,1 miljardia euroa, kun vuonna 2011 liikevoittoa kertyi 3,5 miljardia euroa. Yhtiön hallitus ehdottaa osingoksi 0,34 euroa osakkeelta. Vuotta aiemmin osinko oli 0,26 euroa.
"OP-Pohjola odottaa pääsevänsä tänä vuonna viimevuotista parempaan tulokseen. Epävarmuutta tilanteeseen tuo kuitenkin euroalueella sitkeästi jatkuva velkakriisi. Kuluvan vuoden alkupuoliskolla OP-Pohjola teki parhaimman tuloksen sitten vuoden 2007 loppupuolen.
Näin neutraalisti uutisoi Yle Suomen kolmen suurimman pankin tulosten julkistamista. Enkä ole huomannut muuallakaan minkäänlaista keskustelua siitä, että talouskriisin oloissa pankit tekevät ennätystulosta. Tai siitä, että rahoitusala on menestynyt parhaiten maailmanlaajuisesti jo 30 vuoden ajan.
Rahamarkkinoiden vapauttamisen piti tuoda talouteen kasvua ja vakautta. Tuloksena on ollut yksityisen velkaantumisen ennennäkemätön kasvu ja velalla tapahtuva pankkien keinottelu. Useiden alueellisten kriisien jälkeen on jouduttu vuonna 2008 alkaneeseen maailmanlaajuiseen kriisiin ja lamaan.
Attacin talouskatsaus vuodelta 2009 antaa velkaantumisesta hyvää tietoa. Samoin Laitos-lehdestä löytyy Antti Ronkaisen kokoama hyvä tilasto yksityisen ja julkisen velan määristä Euroopassa.
On vähitellen tunnustettava tosiasiat: markkinat eivät pysty tasapainottamaan itseään, eivätkä takaamaan hyvinvointia. Siihen tarvitaan poliittisilla päätöksillä tapahtuvaa valtiollista ja yhteiskunnalllista sääntelyä.
Suomessa tätä ajatusta on kommunistien lisäksi pitänyt esillä Attac-liike tuomalla keskusteluun kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron. Raha ja talous-blogi on kirjoittelullaan ansiokkaasti haastanut valtavirran yksisilmäistä talousajattelua, jonka sokaisemia valtapuolueet oikealta vasemmalle vielä ovat.
Euroopan vasemmisto on vaatinut rahamarkkinoiden sääntelyä. Se ei onnistu ilman Euroopan raha-ja talousliiton (EMU) purkamista tai vähintäänkin uusimista. Jolloin Euroopan keskuspankki (EKP) otetaan demokraattiseen valvontaan ja pannaan rahoittamaan suoraan jäsenmaita ja huolehtimaan euroalueen työllisyydestä.
Nämä tavoitteet eivät voi toteutua muuten, kuin vasemmiston, ay-liikkeen ja muiden kansalaisliikkeiden aktiivisen toiminnan, yhteisen taistelun kautta. Sitä yhteisrintamaa meidän pitää rakentaa koko ajan, pyrkiä siihen omilla aloitteillamme, omalla alueellamme.
Euroopan ay-liikkeen, Euroopan vasemmiston ja eri kansalaisliikkeiden yhteinen eurooppalainen toimintapäivä 13.-14.3. antaa siihen oivallisen tilaisuuden.
Tilaa:
Kommentit (Atom)