MOT esitteli 16.12. verovajelaskelmia. Käsite tuntui olevan uusi pääjohtajallekin.
Tässä ohjelmassa ei kyllä puhuttu verotuksen rakenteellisista ongelmista mitään konkreettista, vaikka siellä on ne varsinaiset porsaanreiät. Siis pääomatulojen lievä verotus yleensä, vapaus kuntaverosta kokonaan, veroparatiisien avulla tapahtuva ylikansallisten yritysten veronkierto, kaikki laillista touhua.
Kannattaa muistaa, jos Suomessa pääomatuloja verotettaisiin EU-tason mukaan, se toisi neljä miljardia euroa lisää verotuloja vuosittain. Nythän yhteisöveron alentamisella hallitus antoi yrityksille miljardin verohelpotuksen, jonka kunnat menettivät.
Ohjelmassa ministeri Tuija Brax vihreiden tapaan puhuu kauniisti ja kuitenkin itse on hallituksessa valtion tuottavuusohjelmalla vähentämässä henkilökuntaa myös verohallinnosta. Tiedetään, että jokainen yritysverotukseen laitettu verotarkastaja tienaa palkkansa moninkertaisesti. Sinänsä ohjelma kertoo, että verotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta pitää puhua entistä enemmän.
Todellinen verovaje on syntynyt ja lisääntyy joka päivä rakenteellisten (toinen muotikäsite) ratkaisujen seurauksena. Tietoisesti on helpotettu rikkaiden verotusta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun luovuttiin kaikkien tulojen yhteisestä progressiivisesta verotuksesta. Vain 6-7 prosenttia verotuksesta on enää tulojen mukaan kiristyvää. Se on johtanut pääomatulojen moninkertaistumiseen. Hyvinvointivaltion rakentamisen perusperiaate oli verotus maksukyvyn mukaan, sillä rahoitettiin sosiaaliset tulonsiirrot ja peruskoulut, terveyskeskukset, päiväkodit ja vanhusten hoito.
Verovaje on synnyttänyt ainakin laskennallisen kestävyysvajeen valtion talouteen. Sen varjolla leikataan kuntien rahoitusta ja ajetaan alas kunnissa terveyspalveluja, vanhusten hoivaa, päivähoitoa heikennetään, kouluja ja kirjastoja lakkautetaan. Sanalla sanoen tuhotaan hyvinvointivaltiota.
Irvokkain näytelmä koettiin pari viikkoa sitten, kun rikkaat esittivät vaatimuksia verohelpotusten lisäämisestä heille. Hallitus uskottelee tilastokikkailujen avulla tuloerojen kaventuneen.
Nyt tarvitaan toisenlaista verokapinaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta, jossa rikkaat vapaamatkustajat laitetaan myös rahoittamaan hyvinvointivaltiota. Kuten ministeri Tuija Brax MOT-ohjelmaasa sanoi, jo neljän miljardin lisärahoitus valtion kassaan lopettaisi kestävyysvajepaniikissa tehdyt leikkauspäätökset.
Verotusta korjaamalla rahat löytyvät. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaanko sen syntymiseen enemmän Kiakkovieraiden esiintymisiä?
torstai 19. joulukuuta 2013
torstai 5. joulukuuta 2013
Poliittista toimintaa
Poliittinen toiminta on usein yksitoikkoista puurtamista, rutiiniasioiden hoitamista. Sen vuoksi tarvitaan väliin ”hetkauksen paikkoja”, kuten Pentti Haanpää asian ilmaisi. Viimeisen viikon aikana on ollut parikin semmoista paikkaa.
Porvaripeli poikki – kampanja käväisi Joensuussa ja siihen liittyen käytiin hyvä keskustelu sosiaaliturvasta Kansalaistalolla. Voisiko sanoa, että yhteinen arvio oli: nykyinen porvaripeli pitää viheltää poikki. Se onnistuu vain työväen ja vasemmiston yhteisellä toiminnalla.
Toinen voimaannuttava kokemus tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Siellä touhusin parina päivänä. Minulla oli nivaska Tiedonantaja-lehteä käsivarrellani ja jaoin sitä kiinnostuneille. Lehdessä oli laaja aineisto Helsingin Pääoma-seminaarista, esittelin sitä ja se kyllä kiinnosti. Varsinkin yhteiskuntatieteen opiskelijat veivät kilvan lehden käsistäni. Kulttuurin tutkijoita ja yhteiskuntamaantieteilijöitä Marx kiinnosti myös ja kirjallisuuden opiskelijoitakin löytyi, jotka halusivat tutustua hänen ajatuksiinsa.
Juuri kukaan ei ollut lukenut Marxia itseään, mutta oli niitäkin, jotka kuitenkin olivat käyttäneet hänen sitaattejaan gradussaan. Kiinnostus Marxiin oli aivan käsin kosketeltavaa, monet liittivät kiinnostuksensa pitkälliseen talouden kriisiin. Joensuussa käynnistynyt Pääoman lukupiiri herätti mielenkiintoa.
Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden kanssa jo suunniteltiin Pääoma-seminaarin järjestämistä talven mittaan yliopistolle.
Oli opiskelija, jonka kotona kirjahyllyssä oli Pääoma. Löytyipä niitäkin, joille Tiedonantaja oli entuudestaan tuttu. Eräs oli tilannut lehden näytenumeron Lapuan lukiossa ollessaan ja luettuaan laittanut lehtitelineeseen koululla. Tasan kaksi tuntia se oli siinä säilynyt, ennen kuin rehtori oli poistanut sen.
Ensimmäisenä päivänä jaoin lehteä eri puolille kampusta. Toisena päivänä sain kuulla jonkun jo lukeneen sitä, joten taidanpa jatkossa muonittaa kampusta säännöllisesti Tiedonantajalla.
Porvaripeli poikki – kampanja käväisi Joensuussa ja siihen liittyen käytiin hyvä keskustelu sosiaaliturvasta Kansalaistalolla. Voisiko sanoa, että yhteinen arvio oli: nykyinen porvaripeli pitää viheltää poikki. Se onnistuu vain työväen ja vasemmiston yhteisellä toiminnalla.
Toinen voimaannuttava kokemus tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Siellä touhusin parina päivänä. Minulla oli nivaska Tiedonantaja-lehteä käsivarrellani ja jaoin sitä kiinnostuneille. Lehdessä oli laaja aineisto Helsingin Pääoma-seminaarista, esittelin sitä ja se kyllä kiinnosti. Varsinkin yhteiskuntatieteen opiskelijat veivät kilvan lehden käsistäni. Kulttuurin tutkijoita ja yhteiskuntamaantieteilijöitä Marx kiinnosti myös ja kirjallisuuden opiskelijoitakin löytyi, jotka halusivat tutustua hänen ajatuksiinsa.
Juuri kukaan ei ollut lukenut Marxia itseään, mutta oli niitäkin, jotka kuitenkin olivat käyttäneet hänen sitaattejaan gradussaan. Kiinnostus Marxiin oli aivan käsin kosketeltavaa, monet liittivät kiinnostuksensa pitkälliseen talouden kriisiin. Joensuussa käynnistynyt Pääoman lukupiiri herätti mielenkiintoa.
Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden kanssa jo suunniteltiin Pääoma-seminaarin järjestämistä talven mittaan yliopistolle.
Oli opiskelija, jonka kotona kirjahyllyssä oli Pääoma. Löytyipä niitäkin, joille Tiedonantaja oli entuudestaan tuttu. Eräs oli tilannut lehden näytenumeron Lapuan lukiossa ollessaan ja luettuaan laittanut lehtitelineeseen koululla. Tasan kaksi tuntia se oli siinä säilynyt, ennen kuin rehtori oli poistanut sen.
Ensimmäisenä päivänä jaoin lehteä eri puolille kampusta. Toisena päivänä sain kuulla jonkun jo lukeneen sitä, joten taidanpa jatkossa muonittaa kampusta säännöllisesti Tiedonantajalla.
perjantai 22. marraskuuta 2013
Murtuneet mielet
Media on kertonut miellyttävän uutisen. Ville Kivimäen tietokirja Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939 - 1945 on palkittu tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinnolla.
Teos kartoittaa sodan sotilaille ja veteraaneille aiheuttamaa henkistä kärsimystä. Voittajan valitsi Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila, jonka mukaan Kivimäen kirja pistää miettimään omaa suhdetta sotaan.
- Tänä itsenäisyyspäivänä, luettuanne Murtuneet mielet, Väinö Linnan Tuntematon sotilas avautuu uudella tavalla, Tanninen-Mattila lupasi palkintopuheessaan.
Varparannan Rauhan akatemiassa kesällä 2012 Åbo Akademin tutkija Ville Kivimäki tarkasteli alustuksessaan suomalaisten sotilaiden sotatraumoja. Hänen mukaansa aihetta on tutkittu vähän ja nykyinen sodan ja veteraanien ihailu vaikeuttaa asian käsittelyä. Talvi- ja jatkosodan aikana joutui yhteensä 18000 sotilasta psykiatriseen hoitoon. Kynnys oli korkea, eikä lievien oireiden, käsien tärinän, unettomuuden tai lievän hermostuneisuuden takia ketään hoidettu. Eniten hoitoon joutui etulinjan joukoista rivimiehiä, työmiehiä ja pienviljelijöitä, heitä oli enemmistö kaatuneistakin.
- Tyypillinen potilas oli vanhempi perheellinen täydennysmies. Syynä saattoi olla jokin yksittäinen järkyttävä kokemus, asetoverin kuolema tai muu vastaava. Yleisin syy oli jatkuva rasitus ja sotakokemusten, haavoittumisten ja kotihuolten taakka. Lopullisen murtumisen aiheutti sitten esimerkiksi tykistökeskitys.
- Rintamamiesten keskuudessa hermonsa menettäneet saivat sympatiaa rintamatovereiden taholta. Sodan jälkeen armeija antoi ohjeet vuonna 1946, ettei sodan vuoksi ketään pitäisi ottaa herkästi hoitoon.
Radio ykkösen Kultakuumeen haastattelussa Kivimäki kertoo kuinka vielä 90-luvulla mitätöitiin julkisuudessa sodan traumaattiset kokemukset. Tieto-Finlandiavoittajan haastattelu kuultavissa yle/areenalta muun kiinnostavan ohjelman ohessa.
Teos kartoittaa sodan sotilaille ja veteraaneille aiheuttamaa henkistä kärsimystä. Voittajan valitsi Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila, jonka mukaan Kivimäen kirja pistää miettimään omaa suhdetta sotaan.
- Tänä itsenäisyyspäivänä, luettuanne Murtuneet mielet, Väinö Linnan Tuntematon sotilas avautuu uudella tavalla, Tanninen-Mattila lupasi palkintopuheessaan.
Varparannan Rauhan akatemiassa kesällä 2012 Åbo Akademin tutkija Ville Kivimäki tarkasteli alustuksessaan suomalaisten sotilaiden sotatraumoja. Hänen mukaansa aihetta on tutkittu vähän ja nykyinen sodan ja veteraanien ihailu vaikeuttaa asian käsittelyä. Talvi- ja jatkosodan aikana joutui yhteensä 18000 sotilasta psykiatriseen hoitoon. Kynnys oli korkea, eikä lievien oireiden, käsien tärinän, unettomuuden tai lievän hermostuneisuuden takia ketään hoidettu. Eniten hoitoon joutui etulinjan joukoista rivimiehiä, työmiehiä ja pienviljelijöitä, heitä oli enemmistö kaatuneistakin.
- Tyypillinen potilas oli vanhempi perheellinen täydennysmies. Syynä saattoi olla jokin yksittäinen järkyttävä kokemus, asetoverin kuolema tai muu vastaava. Yleisin syy oli jatkuva rasitus ja sotakokemusten, haavoittumisten ja kotihuolten taakka. Lopullisen murtumisen aiheutti sitten esimerkiksi tykistökeskitys.
- Rintamamiesten keskuudessa hermonsa menettäneet saivat sympatiaa rintamatovereiden taholta. Sodan jälkeen armeija antoi ohjeet vuonna 1946, ettei sodan vuoksi ketään pitäisi ottaa herkästi hoitoon.
Radio ykkösen Kultakuumeen haastattelussa Kivimäki kertoo kuinka vielä 90-luvulla mitätöitiin julkisuudessa sodan traumaattiset kokemukset. Tieto-Finlandiavoittajan haastattelu kuultavissa yle/areenalta muun kiinnostavan ohjelman ohessa.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Hyvinvointivaltion puolesta
–On tietämätöntä, naiiviakin, kuvitella, että meillä kaikilla olisi samat lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen.
–Me sosiaalityöntekijät näemme työssämme ihmisiä, jotka ovat sairastuneet yrittäessään ponnistella lunastaakseen yhteiskunnan luomat vaatimukset hyvästä elämästä. Näemme ihmisiä, jotka potevat syyllisyyttä siitä, etteivät pärjää omillaan, eivätkä kestä arjen kuluttavuutta yhtä hyvin kuin toiset. Näemme ihmisiä, joilla itsellä tai perheenjäsenillä on sairaus tai vamma, joka vaikuttaa koko perheen elämään ja toimeentuloon. Näemme ihmisiä, jotka ovat uudelleenrakentamissukupolven jälkeläisiä ja kantavat traumoja vanhempiensa mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kirjoittavat julmistuneet sosiaalityöntekijät lehdessään.
Kokoomusnuori, yrittäjä Henri Heikkinen antaa kovasanaista palautetta sosiaalityöntekijöille.
Heikkisen mukaan sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, ja nostavat siitä tai sen tutkimisesta kuukausipalkkaa.
–Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle, Heikkinen kirjoittaa blogissaan.
Yrittäjä Henri Heikkinen, tarvitseeko sosiaalityöntekijöiden tänä päivänä ponnistella saadakseen riittävästi sosiaaliturvan tarvitsijoita. Siitähän ovat maamme valtaapitävät huolehtineet kiitettävästi jo parikymmentä vuotta. 90-luvun puolivälissä Lipposen sateenkaarihallitus, muuten sama kokoonpano kuin nykyhallituksessa, leikkasi kiitettävästi sosiaaliturvaa.
Silloin ilmestyivät leipäjonot, hyvinvointivaltion häpeätahrat, katukuvaan ja ovat pysyneet ja jatkuneet, koska sosiaaliturvan leikkauksia ei ole peruttu, vaikka talous kasvoi kohisten Suomessa kymmenen vuoden ajan.
Kysymys on tahallisesta politiikasta, joka tuottaa köyhyyttä. Kun uusliberaalit uskovat tuloerojen kasvattamisen lisäävän yhteiskunnan vaurautta. Tämä oikeistolainen virtaus on nostanut Heikkisen kaltaisia ”ajattelijoita” mukaan politiikkaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan vasemmiston ryhdistäytymistä ja irtaantumista pienen eliitin rikastuttamisesta ja palaamista solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteisiin, nojaamista hyvinvointivaltion puolustamisesta syntyvään yhteiseen voimaan.
Harri Kiiskisen sanoin "Pääoma ja poliittinen oikeisto ei pysy kilpailemaan todellisen, humanismista kumpuavan vasemmiston kanssa ihmisyydessä, inhimillisyydessä ja moraalissa. Kuinka vasemmisto muka voisi hävitä sellaisen taiston?"
–Me sosiaalityöntekijät näemme työssämme ihmisiä, jotka ovat sairastuneet yrittäessään ponnistella lunastaakseen yhteiskunnan luomat vaatimukset hyvästä elämästä. Näemme ihmisiä, jotka potevat syyllisyyttä siitä, etteivät pärjää omillaan, eivätkä kestä arjen kuluttavuutta yhtä hyvin kuin toiset. Näemme ihmisiä, joilla itsellä tai perheenjäsenillä on sairaus tai vamma, joka vaikuttaa koko perheen elämään ja toimeentuloon. Näemme ihmisiä, jotka ovat uudelleenrakentamissukupolven jälkeläisiä ja kantavat traumoja vanhempiensa mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kirjoittavat julmistuneet sosiaalityöntekijät lehdessään.
Kokoomusnuori, yrittäjä Henri Heikkinen antaa kovasanaista palautetta sosiaalityöntekijöille.
Heikkisen mukaan sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, ja nostavat siitä tai sen tutkimisesta kuukausipalkkaa.
–Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle, Heikkinen kirjoittaa blogissaan.
Yrittäjä Henri Heikkinen, tarvitseeko sosiaalityöntekijöiden tänä päivänä ponnistella saadakseen riittävästi sosiaaliturvan tarvitsijoita. Siitähän ovat maamme valtaapitävät huolehtineet kiitettävästi jo parikymmentä vuotta. 90-luvun puolivälissä Lipposen sateenkaarihallitus, muuten sama kokoonpano kuin nykyhallituksessa, leikkasi kiitettävästi sosiaaliturvaa.
Silloin ilmestyivät leipäjonot, hyvinvointivaltion häpeätahrat, katukuvaan ja ovat pysyneet ja jatkuneet, koska sosiaaliturvan leikkauksia ei ole peruttu, vaikka talous kasvoi kohisten Suomessa kymmenen vuoden ajan.
Kysymys on tahallisesta politiikasta, joka tuottaa köyhyyttä. Kun uusliberaalit uskovat tuloerojen kasvattamisen lisäävän yhteiskunnan vaurautta. Tämä oikeistolainen virtaus on nostanut Heikkisen kaltaisia ”ajattelijoita” mukaan politiikkaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan vasemmiston ryhdistäytymistä ja irtaantumista pienen eliitin rikastuttamisesta ja palaamista solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteisiin, nojaamista hyvinvointivaltion puolustamisesta syntyvään yhteiseen voimaan.
Harri Kiiskisen sanoin "Pääoma ja poliittinen oikeisto ei pysy kilpailemaan todellisen, humanismista kumpuavan vasemmiston kanssa ihmisyydessä, inhimillisyydessä ja moraalissa. Kuinka vasemmisto muka voisi hävitä sellaisen taiston?"
tiistai 12. marraskuuta 2013
Lempeää puhetta ministeriltä
Kuinka kauniisti ja vakuuttavasti kuntaministeri Henna Virkkunen puhuukaan. Lempeällä äänellä hän kertoo, kuinka meidän on nyt turvattava lähipalvelut leikkaamalla miljardin verran kunnissa tehtäviä ja toisen miljardin edestä on tehostettava toimintoja. Valtio on joutunut leikkaamaan kuntien rahoitusta miljardilla, koska meillä on kestävyysvaje, siinä syy vaikeuksiin. Näin siis ministerimme selitti meille laupiaana radion ykkösaamussa maanantaina.
Varmaan mukava asukkaiden kuunnella näitä ministerin juttuja eri puolilla Suomea. Nyt näyttää, että koulut ja kirjastot ovat erikoisesti liipaisimella monissa kunnissa ja tietysti muutkin lähipalvelut. Eivät taida päättäjät tietää tai välittää, että EU:ssa on olemassa kestävän kehityksen kaupunki-indikaattorit. Niiden mukaan tärkeimmät peruspalvelut pitää olla kävelyetäisyydellä asunnosta.
Uskoneeko ministeri itsekään puheitaan, ainakin hänen pitäisi tietää, että on toisenlaisiakin näkemyksiä. On jopa asetettu kyseenalaiseksi koko puhe kestävyysvajeesta. Vuosien mittaan on rikkaiden verotusta helpotettu suuremmilla summilla. Pelkästään pääomaveron nostaminen EU:n keskitasolle toisi valtion kassaan neljä miljardia lisää rahaa. Suomessa kun pääomaverojen osuus oli 15,5 %, mutta EU:ssa 20,5 % vuonna 2011. Yhteisöveroprosenttia Kataisen hallitus on alentanut 26 prosentista 20 prosenttiin lähtemällä mukaan verokilpailuun. Se tekee miljardin loven kuntien pussiin.
Kansantuloa on jaettu pääoman hyväksi viimeiset parikymmentä vuotta. Jos palkkojen osuus kansantulosta olisi 90-luvun puolivälin tasolla, niitä maksettaisiin 10 miljardia enemmän. Siitäkin kertyisi oiva potti valtion ja kuntien kassaan veroina. Nyt taitavat olla Gayman-saarilla ja muissa veroparatiiseissa.
Pääomatuloista ei makseta kuntaveroa ollenkaan, se puute on syytä korjata ja lopettaa pääomatuloilla vapaamatkustaminen kuntapalveluissa.
Kaiken kaikkiaan yksinkertaisinta on laittaa kaikki tulot, myös pääomatulot yhteen ja verottaa niitä kiristyvän asteikon mukaan progressiivisesti. Niin turvataan lähipalvelujen rahoitus. Se on oikeudenmukaista ja oikeudenmukaisuutta vaativat vasemmistopuolueet viime eduskuntavaalien alla. Nykyisestä markkinavetoisesta politiikasta on päästävä eroon.
Lopuksi siteeraan Yrjö Hakasen puheenvuoroa Kunnallisalan Kehittämissäätiön julkaisemasta kirjasta.
”Tarvitsemme myös Suomessa poliittista liikettä ja liittoa, joka kykenee nostamaan esille radikaalin vasemmistolaisen vaihtoehdon, jonka hallitusvasemmisto on hukannut. Uskon, että nyt eri tahoilla, eri puolueissa ja usein puolueiden ulkopuolella toimivat suunnanmuutosta haluavat ihmiset voivat tehdä ”uuden Forssan ohjelman” ja muodostaa ”kriittisen massan”, joka haastaa markkinaehtoisen politiikan. Se voi koota muutoksen tekijöitä, löytää lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia, murtaa vaihtoehdottomuuden noidankehän ja avaa tien toisenlaiseen kehitykseen, jonka mittana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi.”
Varmaan mukava asukkaiden kuunnella näitä ministerin juttuja eri puolilla Suomea. Nyt näyttää, että koulut ja kirjastot ovat erikoisesti liipaisimella monissa kunnissa ja tietysti muutkin lähipalvelut. Eivät taida päättäjät tietää tai välittää, että EU:ssa on olemassa kestävän kehityksen kaupunki-indikaattorit. Niiden mukaan tärkeimmät peruspalvelut pitää olla kävelyetäisyydellä asunnosta.
Uskoneeko ministeri itsekään puheitaan, ainakin hänen pitäisi tietää, että on toisenlaisiakin näkemyksiä. On jopa asetettu kyseenalaiseksi koko puhe kestävyysvajeesta. Vuosien mittaan on rikkaiden verotusta helpotettu suuremmilla summilla. Pelkästään pääomaveron nostaminen EU:n keskitasolle toisi valtion kassaan neljä miljardia lisää rahaa. Suomessa kun pääomaverojen osuus oli 15,5 %, mutta EU:ssa 20,5 % vuonna 2011. Yhteisöveroprosenttia Kataisen hallitus on alentanut 26 prosentista 20 prosenttiin lähtemällä mukaan verokilpailuun. Se tekee miljardin loven kuntien pussiin.
Kansantuloa on jaettu pääoman hyväksi viimeiset parikymmentä vuotta. Jos palkkojen osuus kansantulosta olisi 90-luvun puolivälin tasolla, niitä maksettaisiin 10 miljardia enemmän. Siitäkin kertyisi oiva potti valtion ja kuntien kassaan veroina. Nyt taitavat olla Gayman-saarilla ja muissa veroparatiiseissa.
Pääomatuloista ei makseta kuntaveroa ollenkaan, se puute on syytä korjata ja lopettaa pääomatuloilla vapaamatkustaminen kuntapalveluissa.
Kaiken kaikkiaan yksinkertaisinta on laittaa kaikki tulot, myös pääomatulot yhteen ja verottaa niitä kiristyvän asteikon mukaan progressiivisesti. Niin turvataan lähipalvelujen rahoitus. Se on oikeudenmukaista ja oikeudenmukaisuutta vaativat vasemmistopuolueet viime eduskuntavaalien alla. Nykyisestä markkinavetoisesta politiikasta on päästävä eroon.
Lopuksi siteeraan Yrjö Hakasen puheenvuoroa Kunnallisalan Kehittämissäätiön julkaisemasta kirjasta.
”Tarvitsemme myös Suomessa poliittista liikettä ja liittoa, joka kykenee nostamaan esille radikaalin vasemmistolaisen vaihtoehdon, jonka hallitusvasemmisto on hukannut. Uskon, että nyt eri tahoilla, eri puolueissa ja usein puolueiden ulkopuolella toimivat suunnanmuutosta haluavat ihmiset voivat tehdä ”uuden Forssan ohjelman” ja muodostaa ”kriittisen massan”, joka haastaa markkinaehtoisen politiikan. Se voi koota muutoksen tekijöitä, löytää lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia, murtaa vaihtoehdottomuuden noidankehän ja avaa tien toisenlaiseen kehitykseen, jonka mittana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi.”
maanantai 7. lokakuuta 2013
Oppimisen ylistys
Kun pääministeri Katainen hyvin huolestuneena uudelleen ja uudelleen vakuuttaa meitä kestävyysvajeesta, vaikka se ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, pitäisikin puhua kestävyysvaleesta. Tai kun Juhana Vartiainen toistelee mantraansa työvoiman tarjonnan lisäämisestä lääkkeenä työttömyyteen. Meidän ei pidä luulla, että vallanpitäjät ovat vahvoilla. Päinvastoin jatkuva propagandavyörytys kertoo päättäjien tukalasta asemasta. Ei ole mitään takeita, että hallitus pysyy kasassa ja onnistuu viemään markkinakuntahankkeen päätökseen, leikkaamaan kuntien valtionapuja ja heikentämään työttömyysturvaa. Sanalla sanoen murentamaan lisää hyvinvointivaltiota.
Jos pidämme päättäjiä tai kansalaisia vain tyhminä ja harjoitettua politiikkaa sen seurauksena, olemme hakoteillä. Vasta kun näemme, että joku hyötyy nykyisestä menosta, alamme tajuta mistä on kysymys.
Elinkeinoelämän Keskusliitto pitää omissa linjauksissaan hyvin tärkeänä, että saadaan kuntiin houkuttelevat markkina-alueet yksityiselle bisnekselle. Tämä onnistuu hävittämällä pienet kunnat ja luomalla jättikuntia vaikka pakolla. Tätä tehtävää hallitus yrittää toteuttaa jopa perustuslaista piittaamatta. Julkisia palveluja heikennetään tietoisesti leikkaamalla kuntien valtionapuja, että saataisiin kysyntää yksityisille toimijoille ja pakkoliitokset läpi.
Ei työvoiman tarjonnan lisääminen ja työttömien patistaminen orjatöihin kasvavan suurtyöttömyyden oloissa niin pöllöä ole kuin äkikseltään tuntuu. Sehän antaa työnantajille mahdollisuuden polkea palkka- ja työehtoja ja voitot sen kun kasvavat. Ne kun syntyvät siitä maksamattomasta työstä, niin kuin Marx meille opetti Palkkatyö ja pääoma-kirjasessaan.
Luokkanäkökulman omaksuminen antaa meille tavallisille pulliaisille oivan aseen politiikassa. Monet epäselvät ja mieltä askarruttavat asiat kirkastuvat ja meille selviää "kenen joukoissa seisomme".
Siispä etsikäämme kirja käteen ja ottakaamme todesta runoilijan sanat:
"Opi mies yömajassa.
Opi mies vankilassa.
Opi vaimo keittiössä.
Opi kuusikymmenvuotias."
Bertolt Brecht
Jos pidämme päättäjiä tai kansalaisia vain tyhminä ja harjoitettua politiikkaa sen seurauksena, olemme hakoteillä. Vasta kun näemme, että joku hyötyy nykyisestä menosta, alamme tajuta mistä on kysymys.
Elinkeinoelämän Keskusliitto pitää omissa linjauksissaan hyvin tärkeänä, että saadaan kuntiin houkuttelevat markkina-alueet yksityiselle bisnekselle. Tämä onnistuu hävittämällä pienet kunnat ja luomalla jättikuntia vaikka pakolla. Tätä tehtävää hallitus yrittää toteuttaa jopa perustuslaista piittaamatta. Julkisia palveluja heikennetään tietoisesti leikkaamalla kuntien valtionapuja, että saataisiin kysyntää yksityisille toimijoille ja pakkoliitokset läpi.
Ei työvoiman tarjonnan lisääminen ja työttömien patistaminen orjatöihin kasvavan suurtyöttömyyden oloissa niin pöllöä ole kuin äkikseltään tuntuu. Sehän antaa työnantajille mahdollisuuden polkea palkka- ja työehtoja ja voitot sen kun kasvavat. Ne kun syntyvät siitä maksamattomasta työstä, niin kuin Marx meille opetti Palkkatyö ja pääoma-kirjasessaan.
Luokkanäkökulman omaksuminen antaa meille tavallisille pulliaisille oivan aseen politiikassa. Monet epäselvät ja mieltä askarruttavat asiat kirkastuvat ja meille selviää "kenen joukoissa seisomme".
Siispä etsikäämme kirja käteen ja ottakaamme todesta runoilijan sanat:
"Opi mies yömajassa.
Opi mies vankilassa.
Opi vaimo keittiössä.
Opi kuusikymmenvuotias."
Bertolt Brecht
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
"Kestävyysvalheella" vedätystä
Hallitus on joutunut vaikeuksiin kuntauudistuksensa kanssa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi kesällä useita asiantuntijoita kuultuaan ns. Orpon (kok) työryhmän esityksen perustuslain vastaisena. Kunnille on annettava aikaa puoli vuotta ottaa kanta kuntaliitoksiin sote-lain päättämisen jälkeen. Elokuun budjettiriihessä hallitus kuitenkin jatkoi sitkeästi linjallaan. Suurten kaupunkien kehyskunnat voidaan Urpilaisen (sd) mukaan pakottaa liitoksiin seudullisella kansanäänestyksellä, jossa kaikilla tulevan jättikunnan asukkailla on äänioikeus.
Budjettiriihessä hallitus myös ensimmäisen kerran puuttui perustuslaillisiin oikeuksiin kaventamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja työttömyyspäivärahan saantia. Riihessä päätettiin karsia kunnilta miljardin verran palveluja ja 20 000 työpaikkaa. Se merkitsee lähipalvelujen heikkenemistä, koska kunnat niistä vastaavat.
Leikkauspolitiikan yksi tärkein peruste on ollut meitä uhkaava kestävyysvaje. Hallitus nojaa laskelmaan, jossa vaje on melkein 10 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitos on omassa selvityksessään päätynyt kahden ja puolen miljardin tasoon. Laskelmat on tehty lähes 50 vuoden tähtäimellä. Siinä niiden heikkous onkin. On vaikea arvioida miten talous, työllisyys ja verotulot kehittyvät. Milloin jäämme eläkkeelle, miten terveys- ja hoivamenot kehittyvät. Mikä on eläkerahastojen sijoitusten tuotto, mikä julkisen velan korko ja niin edelleen. Laskelmissa ei ole otettu myöskään huomioon julkisen sektorin varallisuutta, mikä lienee niiden suurin heikkous. Hallituksen käyttämissä laskelmissa uskotaan myös, että ikääntymisen seurauksena kustannukset nousevat, vaikka kallein vaihe vanhusten hoidossa ovat viimeiset kuukaudet iästä riippumatta.
Valtion tuloja on vähentänyt rikkaille annetut erilaiset verohelpotukset. EU:n keskimääräinen pääomaverotus toisi Suomessa neljä miljardia lisää rahaa valtiolle vuodessa. Vedätetäänkö meitä itse asiassa "kestävyysvalheella".
Kuntauudistuksen ongelmat voidaan ratkaista siirtymällä kaksiportaiseen malliin, kuten monissa Euroopan maissa jo on. Kunnat vastaavat peruspalveluista, se tukee lähidemokratiaa, kun asukkaat voivat vaikuttaa palvelujen laatuun ja kunnat tuottavat ne itse.
Toisena portaana on vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Se hallinnoi erilaisia maakunnallisia tehtäviä sairaanhoitopiireistä liikennesuunnitteluun. Sille kuuluisi myös kokonaan erikoissairaanhoito valtion rahoittamana. Se keventäisi kuntien taloudellista ahdinkoa ja poistaisi pakkoliitosten tarpeen.
Kunnille saadaan lisää rahaa valtionosuuksia lisäämällä ja muuttamalla kuntavero tulojen mukaan kiristyväksi ja laittamalla pääomatulot myös kuntaverolle.
Budjettiriihessä hallitus myös ensimmäisen kerran puuttui perustuslaillisiin oikeuksiin kaventamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja työttömyyspäivärahan saantia. Riihessä päätettiin karsia kunnilta miljardin verran palveluja ja 20 000 työpaikkaa. Se merkitsee lähipalvelujen heikkenemistä, koska kunnat niistä vastaavat.
Leikkauspolitiikan yksi tärkein peruste on ollut meitä uhkaava kestävyysvaje. Hallitus nojaa laskelmaan, jossa vaje on melkein 10 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitos on omassa selvityksessään päätynyt kahden ja puolen miljardin tasoon. Laskelmat on tehty lähes 50 vuoden tähtäimellä. Siinä niiden heikkous onkin. On vaikea arvioida miten talous, työllisyys ja verotulot kehittyvät. Milloin jäämme eläkkeelle, miten terveys- ja hoivamenot kehittyvät. Mikä on eläkerahastojen sijoitusten tuotto, mikä julkisen velan korko ja niin edelleen. Laskelmissa ei ole otettu myöskään huomioon julkisen sektorin varallisuutta, mikä lienee niiden suurin heikkous. Hallituksen käyttämissä laskelmissa uskotaan myös, että ikääntymisen seurauksena kustannukset nousevat, vaikka kallein vaihe vanhusten hoidossa ovat viimeiset kuukaudet iästä riippumatta.
Valtion tuloja on vähentänyt rikkaille annetut erilaiset verohelpotukset. EU:n keskimääräinen pääomaverotus toisi Suomessa neljä miljardia lisää rahaa valtiolle vuodessa. Vedätetäänkö meitä itse asiassa "kestävyysvalheella".
Kuntauudistuksen ongelmat voidaan ratkaista siirtymällä kaksiportaiseen malliin, kuten monissa Euroopan maissa jo on. Kunnat vastaavat peruspalveluista, se tukee lähidemokratiaa, kun asukkaat voivat vaikuttaa palvelujen laatuun ja kunnat tuottavat ne itse.
Toisena portaana on vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Se hallinnoi erilaisia maakunnallisia tehtäviä sairaanhoitopiireistä liikennesuunnitteluun. Sille kuuluisi myös kokonaan erikoissairaanhoito valtion rahoittamana. Se keventäisi kuntien taloudellista ahdinkoa ja poistaisi pakkoliitosten tarpeen.
Kunnille saadaan lisää rahaa valtionosuuksia lisäämällä ja muuttamalla kuntavero tulojen mukaan kiristyväksi ja laittamalla pääomatulot myös kuntaverolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)