Persujen talousfilisofiaa

"Hyvinvointiautomaattia ei ole olemassa, eikä tasavallan presidentin mainitsemaan oleskeluyhteiskuntaan ole varaa. Yksilöllä on oltava ensisijainen vastuu omasta hyvinvoinnistaan. On hylättävä sosialistinen ajattelu, jonka mukaan töitä ei ole pakko tehdä, jollei kansalaisesta siltä tunnu. Käytännössä tämä tarkoittaa koko valtion roolin uudelleenajattelua yhteiskunnassa, valtion tehtävien uudelleenmäärittelyä...

Valtion perinteisiin tehtäviin kuuluvat niin sanotut yövartijatehtävät, eli turvallisuuden, omaisuuden suojan ja järjestyksen valvominen. Toisen maailmansodan jälkeen valtioille alkoi kertyä uudenlaisia hyvinvointitehtäviä, jotka käytännössä tarkoittavat palveluiden ja etujen tarjoamista kansalaisille...
Valtion sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ylläpitoon liittyvät perustehtävät eivät valtiolta katoa, koska ne ovat aina välttämättömiä hoitaa, eikä niitä voida myöskään ulkoistaa. Kaikesta muusta sen sijaan voidaan keskustella...

Sosiaalidemokraattinen valtion tehtävien loputon paisuttaminen on tullut samalla lailla tiensä päähän kuin kommunismi 20 vuotta aikaisemmin. Itse asiassa Suomi teki jo 90-luvulla päätöksen astua pois tältä tieltä, kun liityimme Euroopan Unioniin. Aiemmassa suljetussa taloudessamme oli
mahdollista ylläpitää kansainvälisesti vertaillen korkeaa veroastetta... Valinta valtion tehtävien pienentämisen tai verojen lisäämisen välillä on oikeastaan tehty jo EU:hun liittyessämme, vaikkei tätä silloin ilmeisesti täysin ymmärretty...
Samalla humanitaarinen maahanmuutto on alkanut kohtuuttomasti rasittaa entistä kapeammalla rahoituspohjalla toimivaa hyvinvointijärjestelmää... 

Valtio ei ole niinkään hyvinvointia luova, kuin sitä kuluttava instituutio... Kaikki valtion jakamat etuudet ja palvelut tulevat lopulta yksityissektorista...
Suomen kannalta tämä talouden perusperiaate korostaa erityisesti vientiteollisuuden merkitystä. On hyvinvointimme kannalta täysin välttämätöntä, että vientiteollisuuden kilpailukyky säilyy.

Valtio ei itsessään pysty luomaan yhteiskuntaan uutta hyvinvointia kuin valheellisella tavalla, eli velkaa ottamalla... Yksityissektori luo hyvinvointia, valtio jakaa ja tasoittaa sitä. Kaiken hyvinvoinnin perusta on siis hyvinvoiva yksityissektori."

Näin siis kirjoittavat persujen talousasiantuntijat taustapaperissaan, jonka pohjalta tehdyistä johtopäätöksistä on syntynyt pientä kalabaliikkia julkisuudessa. Sampo Terhon esittelemää leikkauslistaa arvioidaan TA:n pääkirjoituksessa. Taustapaperista ei Soinikaan ole sanoutunut irti, siis voinemme pitää sitä persujen talousajattelun ilmentymänä.

Nyt voimme kysyä miten se poikkeaa vallalla olevasta uusliberalistisesta talous- ja yhteiskunta-ajattelusta. Ja vastata; ei mitenkään. Siinäpä syy miksi persujen vaihtoehto on parhaimmillaankin pelkkää huulen heittoa. Suomalaisen politiikan tragedia on siinä, ettei eduskunnassa ole ainoatakaan puoluetta, joka kyseenalaistaisi uusliberalistisen politiikan. Kuten tutkijat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kirjoittivat jo pari vuotta sitten rahajatalous-blogissa.

Voidaan aiheellisesti kysyä mitä seurauksia kovenevalla oikeistolaisella politiikalla on koko yhteiskunnan kannalta. Asia nousi esille Radion Ajankohtaisessa ykkösessä, jossa pohdittiin äärioikeistoa Suomessa ja Saksassa. Voi yhtyä täysin tutkija Vesa Puurosen esittämään näkemykseen; kannattaisi olla vähintäänkin huolissaan kehityksestä Euroopassa ja Suomessa.
Radio ykkösellä alkoi myös rasismin historiaa käsittelevä kolmiosainen sarja. Se antaa tarpeellista taustatietoa ja miettimisen aihetta.

-->Joensuun kampuksella pidetyssä seminaarissa Äärioikeisto Suomessa ja Euroopassa Itä-Suomen yliopiston dosentti Jouko Jokisalo totesi puheenvuorossaan rasismin nousun liittyyvän 90-luvulla alkaneeseen uusliberalismin politiikkaan. 

Se on luonteeltaan "kilpailukykynationalismia". Palkkojen ja sosiaaliturvan leikkaamiseen vastataan hakemalla omaa identiteettiä puolustuksellisesta työväen nationalismista, jolloin joudutaan kannattamaan "linnake Eurooppaa". Nykyinen tilanne, jossa 20 prosenttia ihmisistä käyttää 80 prosenttia maailman resursseista hyväkseen ei voi säilyä muuten, kuin maailmanlaajuisella apartheid-politiikalla. 

Se synnyttää myös "hyvinvointisovinismin", jossa sosiaalidarwinismin mukaisesti kilpailu, karriääri ja suorituskyky ratkaisee. Sitä kannattavat yhteiskunnan "menestyjät".

Työelämän epävarmuus synnyttää pelkoa työpaikoilla. Zizekin mukaan kyseessä on pelokkaiden ihmisten mobilisaatio, jossa eliitti ja sosiaalitukien varassa elävät lyövät kättä toisilleen. Tunnuksena voi olla "oman maan asukkaat ensin" maahanmuuttajiin kun voi tarttua, mutta ei pääomaan, Jokisalo lopetti.

Vaihtoehdoksi ja persujen arvosteluksi ei todellakaan riitä myöskään arvoliberalismi, jossa eduskuntavasemmisto on parhaimmillaan. Tarvitaan leikkauspolitiikan konkreettista vastustamista. Tarvitaan vaatimuksia ja toimintaa oikeudenmukaisemman verotuksen puolesta. Tuloja ja varallisuutta on jaettava uudelleen. On alettava vaatimusliike työajan lyhentämiseksi. Tarvitaan toimintaa valtion aktiivisen työllisyyspolitiikan, sekä pankkitoiminnan sääntelyn puolesta, jne.
Vain tekemällä vasemmistolaista politiikkaa kaikkialla, niin eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja ay- ja kansalaisliikkeissä voidaan haastaa persut ja muu oikeisto.