Työväen vallankumousta 1918 muistellessa

 

Tammikuun 27. tuli kuluneeksi 85 vuotta työväen vallankumouksen alkamisesta Suomessa. Itse tapahtumasta, sen syistä ja seurauksista on siitä lähtien käyty kovaa keskustelua. Edes nimestä ei ole ollut yksimielisyyttä, eikä taida olla vieläkään.

Vuosikymmeniä oikeisto juhli Vapaussotaa ja kirjoitti sen historiaa. Vasta Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia toi esiin hävinneen osapuolen, punaisten näkemykset yleiseen tietoisuuteen.

Kiistatonta lienee, että 27.1.1918 aloitettiin työväen vallankumous Suomessa. Yhtä kiistatonta lienee, että Mannerheim laati sotasuunnitelman jo 24.1. ja seuraavana päivänä hän teki päätöksen aloittaa sotatoimet tammikuun 27-28 päivien välisenä yönä. Tie sotaan oli auki. Siinä ottivat mittaa toisistaan porvarillisen hallituksen omiksi joukoikseen julistamat suojeluskunnat ja punaisen hallituksen, Kansanvaltuuskunnan joukot, punakaartit. Sota oli itsenäisen Suomen sisäinen välien selvittely, jossa kansalaiset kävivät toistensa kimppuun, jopa perheet saattoivat hajota eri puolille. Siinä mielessä voi puhua aivan oikeutetusti sisällissodasta tai kansalaissodasta, on puhuttu veljessodastakin.

Tietenkin Suomen työväestö ja torpparit, kaupunkien ja maaseudun köyhälistö taisteli omien luokkaetujensa puolesta. Marxilaisille sota on mitä ilmeisimmin riistäjien ja riistettyjen väkivaltainen yhteentörmäys, siis luokkasota. Luokkasota termin vierastaminen voi liittyä väkivallan vastustamiseen, mutta voi se liittyä koko luokkakäsitteen kiistämiseen tai ainakin hämärtämiseen.

Torpparit pyrkivät vapauttamaan itsensä tukalasta asemastaan, samoin kaupunkien työläiset haaveilivat vapaudesta. Siltä kannalta katsoen sota oli myös vapaussotaa.

Suomen oikeisto tuskin juhli vapaussotaa siltä kantilta. He markkinoivat termiä vapaussotana Venäjästä. Mistä tämä myytti on peräisin? Venäjä ja Saksa olivat maailmansodassa rintaman eri puolilla ja kun sota jatkui, Suomessa oli vielä venäläisiä sotajoukkoja, joita kyllä sopimuksen mukaan Neuvosto-Venäjä veti pois.

Suomen valkoinen hallitus oli paennut Vaasaan ja Mannerheim värväsi Pohjanmaan talonpoikia valkoiseen armeijaansa. Heikki Ylikankaan mukaan Pohjanmaalla ei ollut minkäänlaista innostusta liittyä siihen. Silloin keksittiin naula, joka veti. Pitää lähteä vapauttamaan maa venäläisistä. Niinpä talojen isännät, kuin rengitkin lähtivät mukaan ja vasta Tampereen hangilla selvisi heille ketä siellä vastassa on.

Ylikankaan mukaa ilman tätä jekkua ei Pohjanmaan talonpoikia olisi saatu siinä laajuudessa mukaan ja koko valkoinen armeija olisi jäänyt paljon pienemmäksi. Tietenkin vapaussotamyyttiä oli vaalittava uutterasti läpi vuosikymmenten. Tarjosihan se oikeistolle tarpeellisen ulkoisen vihollisen, jonka varjolla voitiin esittää vaatimuksia Itä-Karjalan suhteen, vainota kommunisteja ja varustautua sotaan. Vapaussotamyytti oli keskeinen porvarillisen hegemonian kannalta aina 60-luvulle saakka.

Samaan aikaan pyrittiin ja mielestäni pyritään edelleen häivyttämään saksalaisten rooli sodan ratkaisijana. Puhumattakaan porvarillisen hallituksen tekemästä vasta saavutetun itsenäisyyden myyntisopimuksesta keisarillisen Saksan kanssa, talouden alistamisesta Saksan valvontaan ja saksalaisen prinssin valitsemisesta Suomen kuninkaaksi.

Vallankumoukseen johtaneista syistä ja sen kytkeytymisestä kansaiväliseen tilanteeseen on minusta paras yksittäinen teos Viktor Holodkovskin Suomen työväen vallankumous 1918. Keskeisimpänä syynä tilanteen kärjistymiselle syksyllä 1917 hän pitää elintarvikepulaa. Monissa kaupungeissa nähtiin jo suoranaista nälkää. Elintarvikkeita oli kyllä varastoissa, mutta paikalliset elintarvikelautakunnat eivät suostuneet niitä jakamaan ihmisille, eikä maan hallitus halunnut puuttua kovalla kädellä tilanteeseen, koska siinä olisi jouduttu astumaan kauppiaiden ja muiden keinottelijoiden varpaille. Kunnallista demokratiaahan ei silloin vielä ollut. Paikoitellen työväenjärjestöt ottivat "oikeuden omiin käsiin" ja jakoivat elintarvikkeita tarvitseville.

Tänäpäivänä on kiintoisaa pohtia niitä syitä miksi työväen vallankumous ei saanut laajempaa tukea. Miksi punaisten vaikutus ei ollut tarpeeksi suurta koko maassa. Varsinaisen torpparialueen ulkopuolella punaisten kannatus keskittyi suurimpiin asutuskeskuksiin. Holodkovski esittää mielenkiintoisen väitteen; Suomen vanhalta työväenpuolueelta puuttui ohjelmastaan kokonaan laajempi talonpoikaiskysymyksen käsittely. Ohjelma keskittyi ajamaan maaseudulla pelkästään torpparivapautusta. Sen vuoksi suurin osa itsenäisistä viljelijöistä jäi porvarillisten puolueiden, lähinnä maalaisliiton vaikutukseen. Se oli yksi tekijä, joka kallisti vaakaa valkoisten eduksi.

Tästä näkemyksestä saattaisi olla meille hyötyä laajemman rintaman rakentamisessa tänäänkin, tietenkin sovellettuna tähän päivään.