Ei taida kovin ihmeellisiä uusia ajatuksia olla tulossa Urpilaisenkaan tämän päivän seminaarista. Jos on uskomista Tampereen yliopiston professori Jukka Pirttilää, erästä kutsutuista, hallituksen taloustyöryhmän jäsentä. Hän kertoi näkemyksiään radion ykkösaamussa. Vanhaa viiniä tuntui leilissä olevan: työvoiman tarjontaa pitää lisätä eläkeikää nostamalla ja julkinen sektori on mörkö, jota pitää rakenteellisilla ratkaisuilla leikata. Näin kuulemma pitkässä juoksussa saamme kilpailukykyisen talouden. Professori vaati konkretiaa julkisen talouden "sopeuttamiseen". Juustohöylän sijaan pitäisi hänen mukaansa turvata terveydenhoito, mutta alue- ja maataloustuesta voitaisiin leikata.
Samaisessa ohjelmassa Aalto yliopiston professori Pertti Haaparanta oli paljon kriittisempi koko leikkauspolitiikan suhteen. Hänen mukaansa leikkauspolitiikka syrjäyttää ihmisiä työelämästä ja siten toimii työvoimantarjontaoppia vastaan. Hän kyseenalaisti velkaongelman ja ihmetteli miksi velkaantumisen raja ei ole 80 tai 40 prosenttia bruttokansantulosta. Hän kyseli mistä 60 prosentin raja on tullut ja muistutti, että on vakavia tutkimuksia, joissa on osoitettu Suomenkin valtion kestäneen yli sadan prosentin velkaantumisen. Rikkaiden verottaminen on semmoinen tabu, josta kukaan valtavirran talousasiantuntijoista ei uskalla inahtaakaan.
En tiedä oliko Haaparannan tarkoitus rivien välistä viitata viime kevään kohu-uutiseen. Silloinhan paljastui, että amerikkalaisten Reinhartin ja Rogoffin laskelmat 60 prosentin velkaantumisrajasta perustuivat huijaukseen. Ne ovat olleet eurooppalaisen leikkauspolitiikan tieteellisenä perusteluna viime vuosina. Niihin on Olli Rehnkin uskonut. Toimittaja ei ainakaan uskaltanut tarttua aiheeseen, vaikka luultavasti tiesikin asiasta.
Niihin aikoihin uutisoitiin myös EU:n budjettikurin kolmen prosentin alijäämätavoitteen perustuvan täysin hatusta vedettyyn arvioon. Asiasta kertoi alijäämätavoitteen kehittäjä Guy Abeille, Mitterandin hallituksen korkea virkamies.
Niin kauan, kun samoin ajattelevat valtavirran talousoppineet pitävät seminaarejaan ja etsivät perusteluja leikkauspolitiikan ja rakennesopeutusten tekemiseen, mitään uutta ei ole odotettavissa. Saame kuulla vanhaa virttä, kenties vain vähän uutena sovituksena.
Uutta voi syntyä vain, kun kaikkialla Euroopassa lähdemme puolustamaan palkka- ja työehtoja, vaatimaan uusia mittavia julkisia investointeja työpaikkojen luomiseksi. Lähdemme vaatimaan leikkauspolitiikan lopettamista ja rikkaiden panemista verolle. Vaatimaan politiikan kääntämistä 180 astetta nykyisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti