Kuntapäättäjien ahdinko

"Kunnissa iänikuinen säästäminen kyllästyttää. Kajaanin henkilöstöpäällikkö Pekka Sivonen puuskahtaa, että kuntapäättäjien elämä on ollut yhtä säästämistä viimeiset 20 vuotta. Taas pitäisi paikata jollain 1,5 miljoonan euron vajetta." Näin kirjoittaa Seija Kauhanen jutussaan "Peruspalveluista lakitupaan kahden vuoden sisällä" Karjalaisessa (13.1.).
Kuinka näin on käynyt? Lipposen sateenkaarihallitus aloitti kuntien valtionapujen leikkaukset 90-luvulla. Tilastokeskuksen tutkijan, yliaktuaari Olli Savelan laskelmien mukaan nämä leikkaukset ovat merkinneet kunnille viiden miljardin euron menetystä vuosittain siitä lähtien.
Kataisen hallitus on jatkanut samaa linjaa. Tällä hallituskaudella on kunnilta päätetty jo leikata lisää 1,2 miljardia euroa vuosittain valtion osuuksia. Katainen on uhkaillut uusilla leikkauksilla keväällä.
Kunnat ovat joutuneet vuosien mittaan leikkaamaan lähipalveluja, korottamaan veroäyriä ja kunnallisia maksuja ja myymään omaisuuttaan. Kunnissa sinnitellään pienemmällä ja vanhenevalla väellä ja yritetään pitää yllä palveluja.
90-luvulla tehdyt leikkaukset lapsiperheiden kotiapuun ja koulujen terveyspalveluihin ovat poikineet moninkertaiset kulut yhteiskunnalle lasten huostaanottojen ja nuorten syrjäytymisen lisääntymisenä. Varsinkin, kun samaan aikaan hallitus lopetti verotuksesta yksinhuoltaja- ja lapsivähennykset ja alensi sosiaaliturvaa kaikkein köyhimmiltä. On käynyt kuten hölmöläisten peiton jatkamisessa ellei pahemminkin.
Leikkaukset tehtiin silloin kuten nytkin laman varjolla. Suuressa verouudistuksessa 90-luvun alussa helpotettiin rikkaiden verotusta huomattavasti. Siihen saakka kaikkia tuloja verotettiin yhdessä tulojen mukaan kiristyvällä asteikolla, niin että rikkaimmat saattoivat maksaa tuloistaan jopa 85 prosenttia veroja. Kun siirryttiin pääomatulojen erillisverotukseen, veroprosentti oli vain 25. Kun tähän lisätään omaisuusveron poistaminen ja osinkoverotuksen helpotukset ja se ettei pääomatuloista makseta ollenkaan kuntaveroa, niin ymmärretään miksi valtion tuloissa on kestävyysvajeen mentävä aukko.
Nämä päätökset on tehty taiposen tahallaan. Taustalla on uusliberalistinen ajattelu, että tuloeroja kasvattamalla saadaan talouteen kasvua. Rikkaiden pöydältä muka varisee murusia köyhillekin, kun sieltä leviää vaurautta koko yhteiskuntaan.
Seurauksena on ollut köyhyyden tuplaantuminen Suomessa, leipäjonoista on tullut pysyvä ilmiö. Tulonjakotilastojen mukaan ainoastaan suurituloisin kymmenys tulonsaajista on kasvattanut osuuttaan kansantulosta, eniten rikkain prosentti väestöstä.
Nyt onkin saatava nämä ökyeläjät yhteisiin talkoisiin vapaamatkustamisen sijaan. Pääomatulot on pantava kuntaverolle, muutenkin niiden verotusta on kiristettävä laittamalla kaikki tulot yhteen ja verottamalla niitä progressiivisesti. Näin voidaan lisätä kuntien valtionapuja ja helpottaa kuntien talousahdinkoa ja turvata hyvinvointipalvelut jatkossakin.
On hylättävä tuloeroja kasvattava politiikka, jolla vaikeudet vain siirretään tulevien sukupolvien kannettavaksi. Se olisi vastuullista politiikkaa.

Mennäänkö Saksan malliin?

EK:n johtomiehet, itse pääministeri ja monet valtavirran talousoppineet, viimeksi VATT:n tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen ovat haikailleet Saksan mallin perään Suomen kilpailukyvyn turvaajana.
Mitä ihmeellistä sitten Saksassa on tehty? 2000-luvun alussa toteutettiin ”Agenda 2010”-reformi, joka käytännössä merkitsi sosiaalivaltion brutaalia alasajoa. Eläkeikä nostettiin 65 vuodesta 67 vuoteen, leikattiin eläkekertymää ja luotiin halpatyömarkkinat Hartz IV-lailla.

Seurauksena on ollut köyhyyden räjähdysmäinen kasvu. Syyskuun alkupuolella Saksan työministeriö julkaisi raportin, jossa ennakoitiin nykyisen eläkejärjestelmän olevan suora tie tulevaisuuden köyhyysloukkuun. Raportin mukaan henkilö, joka on työskennellyt 35 vuotta ja ansainnut 2500 euroa bruttona kuukaudessa, saa vuonna 2030 eläkettä alle 700 euroa kuukaudessa. Ennen eläkereformia alle perusturvatason olevaa eläkettä sai Saksassa 260.000 henkilöä. Nykyisin heitä on jo 412.000, joista naisia on lähes 70 prosenttia.
Eläkeiän nostaminen 67 vuoteen merkitsee monelle köyhyyttä. 50- 65-vuotiaista on lähes 20 prosenttia työttömänä. 67-vuoden eläkeikä merkitsee käytännössä kahta lisävuotta kiristyvillä työmarkkinoilla. Yhä suurempaa osaa eläkeikää lähestyvistä odottaa siis pitkäaikaistyöttömyys, omien mahdollisten säästöjen kuluttaminen ja lopuksi ennen eläkeikää kituuttaminen ihmisarvoa alentavan Hartz IV-lainsäädännön säätämällä työttömyysraha II:lla (345 euroa/kuukausi). Tämän tien päässä on minimieläke ja vanhuusajan köyhyysloukku.
Suomessa ollaan jo hyvin samalla tiellä, kuten tutkija Seppo Ruotsalainen osoittaa kirjoituksessaan

Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo ei yhdy valtavirran tutkijoihin, eikä Elinkeinoelämän johtajien huoleen. Tutkijan mukaan EK tavoittelee avauksillaan yksittäisten yritysten kilpailukyvyn kasvattamista, ei kansallista etua. Eurokriisin oloissa viennin supistumiselle pitäisi löytää vastapaino nimenomaan kotimaista kysyntää tukevasta politiikasta. Sauramon mukaan palkansaajien ostovoima uhkaa supistua ensi vuonna siinäkin tapauksessa että palkat nousevat. Jos ryhdytään palkanalennuksiin, asetelma on silloin vieläkin hankalampi. Talouskriisi on siinä vaiheessa, ettei meillä ole syytä ehdoin tahdoin heikentää kotimaan taloutta.

Valtavirran talousoppineet ovat esittäneet liturgiaansa joustojen tarpeellisuudesta työmarkkinoilla jatkuvasti. Tätä sanomaa ovat levittäneet myös hanakasti Elinkeinoelämän Keskusliiton uudet johtajat eri yhteyksissä. Tunnetut amerikkalaiset taloustieteilijät James K. Galbraith ja L. Randall Wray ovat tyrmänneet nämä ajatukset.
– Jos joustavuusteesi pitäisi paikkansa, juuri eteläisten maiden pitäisi olla Euroopan parhaiten toimeen tulevia ja pohjoismaiden suurimmassa kriisissä. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kokemus on näyttänyt juuri päinvastaisen olevan totta.
Tutkijat vaativatkin palaamista politiikassa täystyöllisyyden tavoitteluun Hyman P. Minskyn esittämän täystyöllisyysohjelman mukaisesti. Siinä valtio takaa viime kädessä työpaikan jokaiselle, joka sellaisen haluaa. Työpaikat eivät olisi tempputyöllistämistä näön vuoksi vaan yhteiskunnalle tärkeiden tehtävien hoitamista, josta maksettaisiin yleisen hintatason mukaista minimipalkkaa. Sen säätely pitäisi samalla inflaation kurissa.

Tässä tilanteessa toivoisi työväenjohtajilta selväsanaista tuomiota työnantajien ja heidän juoksupoikiensa jatkuvaan rummutukseen palkkojen,  työehtojen ja eläkkeiden leikkaamisesta.

Presidentin puhe

-->

Olen saanut käyttööni presidentti Sauli Niinistön alkuperäisen uudenvuodenpuheen tekstin. Se jäi jostain syystä meiltä näkemättä ja kuulematta. Korjaan tapahtuneen virheen ja julkaisen tekstin kokonaisuudessaan.

Kansalaiset

Ystäväni Jyrki on mielestäni turhaan huolissaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, ettei meillä ole siihen varaa. Talousmiehenä haluan sanoa, että bruttokansantuote on kasvanut Suomessa voimakkaasti tällä vuosituhannella, jopa 50 prosenttia tänä aikana. Velkaakin meillä on vain kohtuullisesti varallisuuteen nähden. Mutta meidän pitää ottaa käyttöön kaikki yhteiskuntamme resurssit, vapaamatkustamisesta on tehtävä loppu.

90-luvun alussa helpotettiin rikkaiden verotusta suuressa verouudistuksessa. Sen seurauksena meille on syntynyt kestävyysvaje ja uusi äkkirikkaiden polvi entisten ökyeläjien lisäksi. 

Nyt on tulonjaon aika. On kohtuutonta, etteivät rikkaat maksa pääomatuloista edes kuntaveroa ja kiikuttavat muutenkin rahansa veroparatiiseihin Gayman-saarille. Siitä on tehtävä loppu. Rikkaiden kovempi verottaminen on terveellistä ympäristön ja ilmastonmuutoksenkin kannalta.

Eriarvoisuus ja köyhyys on kasvava luonnonvara Suomessa. Meidän tehtävämme on puuttua siihen. Lopultakin meidän pitää tehdä kunnollinen uudistus perusturvaan. On olemassa hyvä esitys, 900 euroa puhtaana käteen yhdeltä luukulta tarvitseville. Näin päästään eroon kasvavista leipäjonoista. Esityksessä on mukana myös toteuttamiskelpoinen rahoitussuunnitelma, laitetaan rikkaat maksumiehiksi näihinkin talkoisiin.

Työväen presidenttinä olen huolissani työttömyyden kasvusta. Varsinkin nuoret syrjäytetään yhteiskunnasta ja siitä seuraa monia muita ongelmia, jotka tulevat hyvin kalliiksi meille. Työttömien ja työssäkäyvien vastakkainasettelun aika on ohi. Järkevämpää on jakaa työt uudelleen.
Ajattelen, että aluksi voisimme kokeilla 6+6 mallia, siitähän on myönteisiä kokemuksia jossakin päin maailmaa, ainakin Norjassa. Silloin meille jää enemmän aikaa olla perheen kanssa, sitähän me haluamme. Sillä eihän ihminen elä ainoastaan leivästä. Me tarvitsemme kulttuuria ja erilaisia aineettomia arvoja. Ne rasittavat vähemmän ympäristöäkin.

Minusta meidän pitää muutenkin löysätä vähän pipoa, vähentää joutavaa kilpailua ja kilpailuttamista. Kyllähän vanha kansa jo tiesi, ettei hosumalla tule kuin vahinkoa. Vähentämällä kiirettä työpaikoillasaamme tehtyä työmme kunnolla ja sillon työ kiittää tekijäänsä.

Kansalaiset.
Edellä kuvatulla tavalla saamme miellyttävämmän oleskeluyhteiskunnan meille kaikille, eikä vain rikkaille niin kuin nyt on. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi kutsun teidät kaikki yhteisiin talkoisiin.

Joulusaarna

Tässäpä minun joulusaarnani. Parasta siinä lienee monet linkit kiinnostaviin artikkeleihin.

Pelastaako yksityistäminen

Lehtitietojen (Karjalainen 11.12.) mukaan Juuassa harkitaan koko terveys- ja sosiaalitoimen ulkoistamista. Sillä uskotaan saatavan jopa miljoonan euron säästöt nykyiseen verrattuna. Arviot perustuvat ilmeisesti paikkakunnalla jo toimivan Attendon esittämiin laskelmiin. Terveyskeskuksen toimintahan on jo ulkoistettu yritykselle.
Attendolla on Rääkkylässä menossa pilottihanke, jossa ensimmäistä kertaa Suomessa koko terveys- ja sosiaalitoimi on yksityistetty. Kunnassa ollaan lehtitietojen mukaan hyvin tyytyväisiä ratkaisuun. Tohmajärvellä ollaan myös kiinnostuneita Attendon palveluista. Epäilemättä kansainvälisessä omistuksessa oleva suuryritys pystyy markkinaosuuksia tavoitellessaan tekemään sellaisia tarjouksia pikku kunnille, joista on vaikea kieltäytyä.

Mutta miten on pitemmässä juoksussa, pystyykö voittoa tavoitteleva yritys tuottamaan laadukkaita palveluja sen halvemmalla, kuin kunta, sitä sopii ainakin epäillä. Tähän astiset tutkimukset eivät ainakaan tue semmoista oletusta.
Yksityistämiseen liittyy myös muita ongelmia, kuten eettisiä. Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan yksityisen bisneksen voitontavoittelu ei kuulu terveydenhoitoon.
Yksityistä bisnestä ei myöskään kiinnosta sairauksien ennaltaehkäisy siinä laajuudessa, kuin julkista, meidän omaa terveydenhoitojärjestelmää. Yksityistä bisnestä saattaa enemmän kiinnostaa kalliiden hoitojen kehittäminen maksaville asiakkaille ja jättää kansanterveystyö vähän sivuraiteelle.
Entä miten käy sitten, kun kunnallinen osaaminen rapautuu. Syntyykö alalle myyjän markkinat. Eräs vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on mielestäni päätöksenteon avoimuuden kärsiminen yksityistämisessä. Siinä on toivomisen varaa nykyiselläänkin, mutta liikesalaisuuteen vedoten asioita valmisteltaisiin entistä salakähmäisemmin. Miten kävi Coronaria Oy:n kanssa, kun kiistoista sovittiin. Tietänevätkö kaikki päättäjätkään paljonko se seikkailu tuli Juuan kunnalle maksamaan, ainakaan kuntalaiset sitä eivät tiedä.

Vanhusten hoidossa yksityisten laitosten huonot hoitokäytännöt ovat nousseet esiin tänä syksynä esimerkiksi Valkeakoskella Wäinölän hoitokodissa. Henkilökuntaa on aivan liian vähän laadukkaan hoidon turvaamiseksi. Kiireessä jäävät aamupuurot syöttämättä ja lääkkeet antamatta. Pari vuotta sitten Tampereella oli voimakasta polemiikkia Attendon toiminnan suhteen.
Ulkoistetuissa terveyskeskuksissa lääkärit vaihtuvat alinomaa, mistään pysyvämmästä hoitosuhteesta ei voi puhuakaan. Eikä lääkäreiden määräkään aina ole sovitun mukainen. Siitä on Juuassa riittävästi kokemusta edellisen yrityksen, Coronaria Oy:n kanssa.

Vaikkapa päättäjät eivät olisikaan innostuneita yksityistämään sosiaali- ja terveyspalveluja Juuassakaan, on Attendolla mahtava tukija, maamme hallitus. Katainen kumppaneineen on leikannut tällä vaalikaudella jo 1,2 miljardia euroa vuodessa kunnilta valtionapuja. Juuassa se merkitsee kunnanjohtajan mukaan miljoonan euron menetystä. Katainen lupaa lisää leikkauksia ensi keväänä. Näillä leikkauksilla kuntia ajetaan pakkoliitoksiin ja uusiin Sote-himmeleihin. Samalla edistetään palvelujen yksityistämistä, kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto on vaatinut. Siihen saumaan Attendon tarjoukset nyt tulevat, kuin tilauksesta. Houkutus on silloin suuri.

Missä EU, siellä ongelma

Suomen hallitus perustelee leikkauspolitiikkaa julkisella velkaantumisella. Itseasiassa Suomella ei ole mitään velkaongelmaa omasta takaa. Vaikka julkinen velka kasvaa lähivuosina nopeasti, silti se jää alle 60 prosentin bruttokansantuotteesta, mikä on EU -normi. Mutta ongelmat voivat tulla EU:n kautta. Tosiasiassa EU:ssa siirretään nyt yksityistä, keinottelijoiden, pankkien luomaa velkaa veronmaksajien piikkin. Yhdessäkään EU -maassa ei julkinen velka ole ollut mikään ongelma ennen kriisiä. Ongelma on yksityinen, pankkien luoma keinotteluvelka. Esimerkiksi Espanjassa sitä oli ennen kriisiä 400 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kreikassa taas laaja laivanvarusteluelinkeino ei maksa Kreikkaan veroja juuri lainkaan. Näiden ongelmien "ratkaisemiseksi" vaaditaan leikkaamaan palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja heikentämään työehtoja.  "Pelastuspakettien" seurauksena Kreikassa julkinen velka on tuplaantunut ja kansantalous on syöksykierteessä!

Samaa sukua on EU:n talouskurisopimus, jonka nyt Suomenkin eduskunta on hyväksynyt. Siinä annetaan EU -komissiolle oikeus puuttua Suomen eduskunnan budjettivaltaan. Tarkoitus on, että EU:ssa ajetaan samanlaista uusliberalistista politiikkaa, joka on vienyt Kreikan jo konkurssin partaalle. Talous hyytyy nyt koko EU -alueella, Suomenkin valtiovarainministeriö tarkistaa kasvulukuja alaspäin.

Korostan vielä, että talouden sakkaaminen on seurausta väärästä talouspolitiikasta, jota EKP, EU -komissio ja IMF ajavat Kreikassa ja muissa kriisimaissa. Tarkoituksena onkin kriisin varjolla "kiinalaistaa" työehdot koko Euroopassa ja ajaa alas koko sosiaalivaltio. Samalla muutetaan EU:ta liittovaltioksi, jolloin leikkauspolitiikan ajaminen on entistä helpompaa.

Velkaantuminen, kestävyysvaje ja kilpailukyky ovat ne mantrat, joita hokemalla tätä hanketta viedään eteenpäin. On käynnissä todella massiivinen, koko Euroopan laajuinen hyökkäys, jota on valmisteltu muutamat viime vuodet. Kreikka on ollut koekaniini. Kaiken taustalla on pääoman voittojen turvaaminen uudessa tilanteessa, kun talouskasvu hiipuu kysynnän puutteeseen maailmanlaajuisesti harjoitetun uusliberalistisen politiikan seurauksena.

Vastarinnan aika

Nyt on tilausta toisenlaiselle politiikalle. Uusliberalistinen kapitalismi on kyvytön ja haluton turvaamaan hyvinvointivaltion säilymisen. Talouskasvun hyödyt menevät pankkien moolokin kitaan. Samaan aikaan tavallisten ihmisten ahdinko ja turvattomuus kasvaa. Nuoret eivät pääse koulutukseen, eivätkä koulun jälkeen oikeisiin töihin kunnollisella palkalla. Leipäjonot kasvavat heikon perusturvan vuoksi (A-studion linkki). Irtisanomiset ja lomautukset ovat arkipäivää. Suurtyönantajien edustajat hyökkäilevät päivittäin työntekijöiden omalla taistelullaan saavuttamia etuja vastaan. Sanalla sanoen ihmiset ovat vain voiton tavoittelun välikappaleita.

Euroopan vasemmisto kutsuu kaikkia alistettuja ja sorrettuja yhteiseen taisteluun. Tarvitaan kolmea muutosta:
– Ensinnäkin leikkausten lopettaminen.
Leikkaukset eivät ole parannuskeino, vaan myrkkyä. Ne aiheuttavat työttömyyttä, turvattomuutta, ja massaköyhyyttä. Leikkaukset eivät ole ainoastaan inhimillisesti kestämättömiä vaan ne syöksevät talouden taantumaan. Vain asemenojen ja voittojen leikkaaminen on järkevää.

– Toiseksi täytyy katkaista riippuvuus rahoitusmarkkinoista.
Ei rahoiteta enää pankkeja, vaan ohjataan rahat hyödyllisiin menoihin, työllisyyden hoitoon ja julkisiin palveluihin. Euroopan Keskuspankilla on lähes rajaton valta luoda rahaa ja lainata sitä suoraan jäsenvaltioille tärkeisiin investointeihin.

– Kolmanneksi täytyy saada ihmisille lisää valtaoikeuksia.
Työntekijöille oikeus päätöksentekoon yrityksissä, kansalaisille päätöksenteko -oikeus yhteiskunnallisissa asioissa ja edustajillemme valituissa elimissä.

Euroopan vasemmisto valmistelee yhdessä EAY:n, Euroopan ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23.3. Siihen kannattaa lähteä suomalaistenkin mukaan, niin kaun kun vielä on jotain puolustettavaa.

Missä vasemmisto luuraa

 Ainakin kapitalistien edusmiehet saavat nykyään hyvin äänensä kuuluviin. Eilen aamulla EK:n uusi toimitusjohtaja Jyri Häkämies veisasi vuorostaan radion ykkösaamussa tuttua virttä kilpailukyvyn turvaamisesta palkkamaltilla, työurien pidentämisellä ja paikallisella sopimisella. Saksan malli tuntui hänestä hyvältä.
Siellähän murrettiin työehtosopimusten yleissitovuus jo kuusi, seitsemän vuotta sitten. Töitä tehdään jopa jollakin 400 euron kuukausipalkalla. Sillä saksalainen teollisuus on saanut kilpailuetua muihin EU -maihin verrattuna. Seurauksena on ollut köyhyyden kasvaminen rajusti saksalaisessa yhteiskunnassa.
Koko euroajan talouskasvu on ollut vain vaivaisen prosentin luokkaa EU -alueella virheellisen talouspolitiikan vuoksi. Kun kilpailukyvyn nimissä palkkoja on pidetty alhaalla ja julkisen talouden osuutta kansantaloudesta on pyritty koko ajan supistamaan. Se mikä Häkämiehen mallissa näyttää toimivan yhden yrityksen osalta, ei toimikaan enää koko kansantaloudessa.
Kilpailukykypolitiikan johdonmukainen soveltaminen loppuun saakka vie meidät paradoksiin. Joudumme huhkimaan töitä yötä päivää talkoilla ja omin eväin. Kysynnän loppuessa kansantaloudesta, halvallakaan tehdyt tuotteet eivät kuitenkaan mene kaupaksi. Siinä meillä on kapitalistisen systeemin noidankehä, Pentti Haanpään Noitaympyrä.
Kapitalistit ja heidän edusmiehensä ajavat tietenkin omaa lyhytnäköistä etuaan ja saavat kyllä äänensä kuuluviin. Ongelma on minusta nyt tässä, ettei vasemmiston ääni kuulu samalla tavalla. Mistä kenkä puristaa? Eikö valtavirran vasemmistolla ja suomalaisella ay -liikkeellä ole tosiasiassa toisenlaista näkemystä. Onko kapitalistien edustama uusliberalistinen kilpailukykypolitiikka hyväksytty hiljaisesti vasemmistonkin piirissä ainoaksi oikeaksi vaihtoehdottomaksi politiikaksi. Kyllä kapitalisteille kelpaa sopia huonoista ratkaisuista yhdessä, sehän heille juuri kelpaakin.
Suomen hallitus ajaa nyt läpi EU:n talouskurisopimusta eduskunnassa ja EK ajaa nyt sitä työmarkkinoille Saksan malliin. Kreikka on ollut koekaniini työehtojen ja sosiaaliturvan leikkaamisessa ja julkisen talouden romuttamisessa. Kreikan vasemmiston puolueet ja Euroopan vasemmisto ovat varoittaneet meitä usein Eurooppaa uhkaavasta takatalvesta ja pyytäneet solidaarisuutta käymälleen taistelulle.
Onko suomalaisen valtavirran vasemmiston johto hylännyt kansainvälisen solidaarisuuden. Tukemalla EU:n talouskurisopimusta annetaan Soinille vapaat kädet politiikassa. Ei siinä paljoa auta suvaitsevaisuuspuheet ja muu arvoliberalismi silloin, kun työntekijät joutuvat kansainvälisen pääoman hyökkäyksen kohteeksi. Uskonnollisesta vakaumuksesta, etnisestä taustasta, sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta luokka -asema ratkaisee. Pitäisi vähitellen tajuta Suomessakin, että nyt käydään Euroopan laajuista luokkataistelua. On aikoihin eletty, kun papit puhuvat selvempää kieltä kuin hallitusvasemmiston edustajat.

Kokkilan soppa

Tuore Elinkeinoelämän Keskusliiton nokkamies Ilpo Kokkila vaati Ylen uutisissa palkkojen alentamista kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä. Monet näkyvät poliitikot ovat säestäneet häntä ja vaatineet vähintään nollalinjaa palkankorotuksissa. Palkkojen alentamistahan sekin tarkoittaa, kun hinnat nousevat.

Kokkilankin esityksessä yhtenä pointtina oli, että sitten yritykset alkavat investoida. Yritysten investointiaste on tosiaan ollut Suomessa varsin alhainen jo pitempään. Yritysten voitot on jaettu osinkoina omistajille ja ne ovat kadonneet veroparatiiseihin, kuin pie..u Saharaan. Voitot ovat kasvaneetkin hyvin voimakkaasti 90 -luvun alun jälkeen. Sitä on selvittänyt ansiokkaasti Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela.

Suomessa tällä hetkellä talouskasvu perustuu kokonaan kotimaisen kysynnän varaan. Palkkojen alentaminen ei varmaankaan paranna tilannetta. Varsinkin kun samaan aikaan leikataan julkisia menoja, sekin vähentää kotimaista kysyntää. Työntekijöiden elintaso putoaa, ostovoima tippuu, kysynnän puutteessa laitetaan lisää väkeä kilometritehtaalle, palkkoja pitää alentaa lisää jne. Kokkilan soppahan on silloin valmis.

Itse asiassa tätä reseptiä on jo menestyksellä sovellettu Kreikassa ja muissa Välimeren maissa. Kreikan talous on ollut vapaassa pudotuksessa jo pari vuotta palkkojen ja sosiaaliturvan leikkausten vuoksi. Viimeisellä vuosineljänneksellä Kreikan bruttokansantuote supistui huikeat kuusi prosenttia.

Työttömyys kasvaa ja koulutetut nuoret pakenevat maasta.

Monet taloustieteilijät ovat arvostelleet tämmöistä lyhytnäköistä politiikkaa. Viimeksi kaksi Suomessa vieraillutta yhdysvaltalaista talousgurua, professorit James K. Galbraith ja L. Randall Wray haastoivat valtavirran talousopit. Heidän mielestään koko EU:n talouspolitiikka on hakoteillä.

Euroopan vasemmisto on tuominnut sen sekä sosiaalisesti, että taloudellisesti kestämättömäksi. Nyt pitää Suomessakin vasemmalla ruveta rohkeasti puolustamaan työntekijöiden kaikkia oikeuksia. Pitää hylätä oikeiston uusliberalistiset talousopit. Pitää osoittaa miten ne johtavat koko hyvinvointiyhteiskunnan romahtamiseen.

Nyt tapellaan koko Euroopan suunnasta ja suomalaisenkin ay -liikkeen ja vasemmiston on lähdettävä siihen mukaan. Kriittinen ay -verkosto herättelee jo ja vaatii loppua leikkauspolitiikalle.

On vastarinnan aika

Kylmää on kyyti hallituksessa vasemmistolle tämän päivän Suomessa. Esimakuna voidaan pitää hallituksen päätöstä jättäytyä pois rahoitusmarkkinaveron valmistelusta EU:ssa. Ymmärrettävästi se on aiheuttanut kentällä tyytymättömyyttä. Punavihreän vasemmiston piirissä aina vasemmistolaisia demareita myöten, veroa on pidetty tärkeänä. Olisihan se pieni askel keinottelutalouden rajoittamiseen.
Attac -liike syntyi aikanaan ajamaan laajaa kansainvälistä veroa, jolla veroparatiisit ja nopeat valuuttaliikkeet saataisiin kuriin. Attac onkin ollut kiitettävän aktiivinen myös Suomessa asian tiimoilta.

Toinen vielä suurempi hanke on par'aikaa eduskunnassa. Kataisen hallituksen esitys EU:n talouskurisopimukseen liittymisestä on tulossa pian päätettäväksi. Hyvin tyynesti hallitus esittää talouspoliittista päätösvaltaa siirrettäväksi Brysseliin. Tarkoitus on varmistaa EU:n laajuisesti saman leikkauspolitiikan harjoittaminen, jolla Välimeren kriisimaat on ajettu konkurssin partaalle.
Tiukka budjettikuri pahentaa kriisiä ja syöksee Euroopan yhä syvempään lamaan, kuten muun muassa talousnobelistit Paul Krugman ja Joseph Stigliz ovat toistuvasti varoittaneet. Katainen onkin lupaillut lisää leikkauksia ensi keväänä.
Tämäkö on vastuullista politiikkaa.

Vasemmiston hirttäytyminen leikkauspolitiikkaan merkitsee itsemurhaa. Samalla se on kuin mätkäistäisiin märällä pyyhkeellä vasten kasvoja kaikkia niitä, jotka ovat yrittäneet toimia toisenlaisen Euroopan puolesta erilaisissa kansalaisliikkeissä.
Kuitenkin tässä tilanteessa tuntuu entistä tärkeämmältä löytää yhteisiä toiminnan tapoja ruohonjuuritasolla.

Pitäisikö Suomessakin ottaa mallia amerikoista. Obaman ensimmäiseen vaalikampanjaan vedettiin mukaan paljon nuoria ja se toi voiton hänelle. Obamaan petyttiin pian, mutta nuoret jatkoivat toimintaansa vaalikampanjan tavoitteiden puolesta. Se oli osaltaan synnyttämässä Occupy -Wall Street liikettä viime syksynä. Ymmärtääkseni toiminta on jatkunut eri muodoissaan ympäri Yhdysvaltoja.

Euroopan vasemmisto suunnittelee yhdessä ay- ja kansalaisliikkeiden kanssa eurooppalaista leikkauspolitiikan vastaista toimintapäivää 23. maaliskuuta. Eikö tämä tarjoaisi mahdollisuuden myös Suomessa asettua yhteiseen rintamaan eurooppalaisten tovereiden kanssa ja kokea solidaarisuuden voimaa.
Ainakin Kriittinen ay -verkosto ja Toriliike ovat varmaan aktiivisia jälleen kerran ja kokoavat omalta osaltaan porukkaa turuille ja toreille. Kunpa Suomessakin saisimme erilaisia kansalaisliikkeitä koolle yhtäaikaa, kuten Espanjan Indigados (suuttuneet) -liike kokosi viime vuonna kautta Espanjan.
Siitä voisi syntyä uutta virtaa ja ehkä saisimme lisää happea vasemmistolaisuudelle Suomessa.