Luen elääkseni (3), Lehtosta ja Kilpeä

Jatkan tässä aiemmin kirjoittamani muistelun julkaisemista.

Viime vuoden lopulla piti jostain syystä lukea Joel Lehtosen Putkinotko. Ehkäpä siksi, että annoin sen pojalleni joululahjaksi. Edellisestä lukemisesta ei ole varmaan kymmentäkään vuotta, mutta niin uuden raikkaalta se tuntui jälleen. Kaikki eivät pidä Lehtosen synkästä maailmankuvasta, eivätkä hänen köyhälistökuvauksestaan, kansa on liian tyhmää. Minulle kiehtovinta Putkinotkossa on kesäisen luonnon käsinkosteltava läsnäolo ja erinomainen lapsikuvaus, suorastaan herkullinen. Eikä aivan vieras ole omakohtaisestikaan Juutas Käkriäisen luonne; kova töihin... kun rupeaa.

Lehtonen oli Pentti Haanpään lempikirjailija ja Piippolan mies teki pyöräretkenkin idolinsa maisemiin Savonlinnan seudulle 20-ja 30-lukujen taitteessa. Haanpäätä en ole tullut lukeneeksi parin viimeisen vuoden aikana, niin paljon kuin hänestä pidänkin. Kootut teokset on tullut kahlattua läpi useampaankin kertaan, samoin hänen päiväkirjansa ja rintamakirjeensä. Viimeksi hankin hyllyyni Vesa Karosen toimittaman Haanpään kootun kirjeenvaihdon. Karonen haastaa siinä Erno Paasilinnan luomaa myyttiä Haanpään yksinäisyydestä.

Viime kesän lukemistoon kuului jälleen kerran Volter Kilven Alastalon salissa. Kuta useamman kerran sitä luen, sen kiehtovammalta se tuntuu ja löydän siitä uutta ja uutta. 40 vuotta uskoin opettajaani, enkä uskaltanut tarttua kirjaan, kun "se on niin vaikea". Olen hyvin tyytyväinen, että voitin epäilyni. Eivät suotta monet kriitikot pidä Kilpeä lähes Kiven veroisena.

Olin hieman yllättynyt, kun aivan samoilla sanoilla peloteltiin lapsiani yläasteella 2000-luvulla. Kilpeen kyllä kannattaa lähteä tutustumaan romaanista Pitäjän pienimpiä. Siinä on lyhyempiä itsenäisiä kertomuksia, jotka muodostavat kokonaisuuden pitäjän pienimpien ihmiskohtaloista. Itseäni niistä koskettaa erityisesti kertomus Kaaskerin Lundströmistä.
Mieltäni lämmitti, kun tyttäreni valitsi hyllystäni toissa kesänä syntymäpäivälahjakseen romaanin... Alastalon salissa.

Chavesin muistolle

Hugo Chavez on kuollut. Hän oli ensimmäinen uusliberalismin kauden jälkeinen vasemmistolainen presidentti Latinalaisessa Amerikassa. Hänen kaudellaan alettiin käyttää maan rikkaista öljyvaroista saatavia tuloja kansan suuren enemmistön hyödyksi. Poistettiin lukutaidottomuutta, köyhyyttä. Luotiin mittava terveydenhoito-ohjelma yhteistyössä Kuuban kanssa. Luotiin kansankomiteoita demokratian ulottamiseksi ruohonjuuritasolle. Näiden toimien seurauksena Chavez joutui napit vastakkain maan vauraan eliitin kanssa.

Bolivaarisen vallankumouksen idean mukaisesti hän pyrki yhdistämään koko Etelä-Amerikan taloudellisesti vastapainoksi USA:n ajamalle vapaakauppa-alueelle. Syntyi ALBA-projekti sen jälkeen, kun vasemmistolaiset olivat nousseet valtaan monissa muissakin Latinalaisen Amerikan maissa Chavesin innoittamana. Boliviassa, Uruguaissa, Ecuadorissa, Nicaraguassa, Argentiinassa ja Brasiliassa ainakin on  vasemmisto kyennyt haastamaan menestyksellä hallitsevan eliitin. Hondurasin vasemmistolaisen presidentin valtaeliitti onnistui suistamaan vallasta USA:n tukemalla sotilasvallankaappauksella. Chavezkin joutui USA:n silmätikuksi ja hänet yritettiin myös suistaa vallasta 2000-luvun alussa.

Uusliberalismin aikana Latinalaisessa Amerikassa Kansainvälisen valuuttrahaston vaatimat "rakennesopeutusohjelmat" syöksivät maat toisensa jälkeen taloudelliseen syöveriin. Pahiten kärsi Argentiina, jonka kansallisvarallisuus ja keskiluokan säästöt ryöstettiin. Vahingosta viisastuneena vasemmistolaiset presidentit ovat lähteneet harjoittamaan lähinnä keynesiläistä sääntelypolitiikkaa.  Maat ovat irtaantuneet Kansainvälisen valuuttarahaston talouskuriohjelmista ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Maat ovat pystyneet maksamaan velkansa ja voivat harjoittaa itsenäisempää talouspolitiikkaa kansalaistensa hyödyksi.

Kansainvälinen valuuttarahasto ajaa nyt "rakennesopeutusohjelmaa" EU:n kriisimaissa, yksityistämistä ja sosiaaliturvan, palkkojen ja eläkkeiden leikkaamista. Tulokset ovat olleet vähintään yhtä katastrofaaliset, kuin Latinalaisessa Amerikassa. Kreikan talous syöksyy alaspäin, työttömyys on 30 prosenttia, nuoret pakenevat maasta. Sama suunta on Espanjassa ja Portugalissa, nuorten työttömyys on yli 50 prosenttia.

Kreikkalaiset ovat taistelleet leikkauspolitiikkaa vastaan näkyvästi, Portugalissa oli viime viikon vaihteessa 1,5 miljoonaa ihmistä liikkeellä leikkauspolitiikkaa vastaan. Yhtenä EU-politiikan ihmelapsena mainostetussa Irlannissa 100 000 ihmistä osoitti mieltään leikkauspolitiikkaa vastaan helmikuussa. Olisiko myös täällä pohjoisessa syytä havahtua ennenkuin hätä on kädessä. Eurooppalainen toimintapäivä 13.-14.3.http://www.kriittinen.fi/ antaa siihen hyvän mahdollisuuden.

Joudummeko Euroopassa hakemaan esimerkkiä Atlantin takaa, ei suinkaan USA:sta vaan Latinalaisesta Amerikasta. Joudummeko mekin lähtemään Hugo Chavezin viitoittamalle tielle. Eläköön Hugo Chavez.

Eroon riivaajista

Pari päivää sitten Suomessa leimahti lyhyt, kiihkeä keskustelu riivaajista. Mielestäni on perusteltua syytä joissakin tapauksissa ainakin kokeilla lääkkeiden korvaamista ajamalla riivajat pois. Siitäpähän näkisimme, että voimmeko näin parantua taudista.

Ajatellaanpa vaikka euroaluetta vaivannutta talouskriisä. Sitä on kestänyt jo vuosia ja lääkkeeksi on tarjottu tai suorastaan vaadittu vyönkiristystä Erityisen tiukalle vyö on vedetty Välimeren maissa "troikan" toimesta. Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki ja EU:n komissio ovat vaatineet julkisten menojen leikkaamista kriisimaissa kovalla kädellä.

Mutta talous piruvie ei vain rupea korjaantumaan. Päinvastoin, Kreikassa talous supistuu jatkuvasti usealla prosentilla, työttömyys on jo 30 prosenttia ja nuoret pakenevat maasta. Espanjassa tasapainoinen julkinen talous on suistettu myös raiteiltaan "troikan" lääkkeillä, nuorisotyöttömyys on jo 50 prosenttia. Portugalissa kansa kamppailee kovaa matokuuria vastaan.
Suomessakin taloutta lääkitään samoilla kuriopeilla. Meillä se tuntuu erityisesti kuntien taloudessa, kun valtionapuja on leikattu ja leikataan.

Pääriivaajana EU:ssa heiluu komissaari Olli Rehn, joka pyrkii tukkimaan suut toisinajattelijoilta, ettei vain markkinat hermostu. Jyrki Katainen touhuaa meillä, kuin riivattu saadakseen leikkauspolitiikan läpi. Oheistoimintana hän on rahoittanut hyvän kaverinsa lapsellisia tulevaisuushöpinöitä.
Pienempiä riivaajia meillä on riittänyt pitkin talvea. Juhana Vartiainen on riivattuna todistellut Kataisen ja kumppaneiden apuna eläkeiän nostamisen välttämättömyyttä.

Italian vaaleissa kansa antoi kovaa kyytiä pääriivaajalleen pankkiiri Montille, jonka tehtävä oli pistää Italian kansa kyykkyyn EU-lääkkeillä. Samaa konstia tarvitaan koko EU-alueella, että päästään rakentamaan terveemmällä tavalla terveempää yhteiskuntaa.
Yhdessä eroon riivaajista.

Kaivosta

Tuli istuttua päivä Kohtuusliikkeen järjestämässä kaivosseminaarissa, jossa kyseltiin "Suomestako siirtomaa". Paljon tuli tietoa. Vaikka päivän mittaan kävi ilmi, että kansainväliset yhtiöt ovat tällä hetkellä valmiimpia ottamaan huomioon paikalliset intressit kuin suomalaiset firmat, niin mihinkään ruususen uneen ei ole syytä.

Suomessa toimitaan nyt yhtäaikaa vanhan ja uuden kaivoslain mukaan. Tällä hetkellä tilanne on vähintään sekava. Virkamiehilläkään ei ole varmaa tietoa miten taannehtivasti vanhaa lakia kussakin yksittäistapauksessa sovelletaan, kun tehdään lupapäätöksiä malmin etsintään ja koeporauksiin.
Kävi ilmi, että valtiovalta markkinoi hyvin agressiivisesti Suomen maaperän malmivaroja ulkomaisille sijoittajille. Tottakai siitä tehdään johtopäätöksiä. Nyt on meneillään 10-15 uutta kaivoshanketta Itä- ja Pohjois-Suomessa. Valtausalueet ovat kauppatavaraa ulkomaisissa pörsseissä ja niillä tehdään suuren luokan bisnestä. Sijoittajille on yhdentekevää mistä raha tulee, kunhan sitä tulee riittävästi ja varmasti.

Maallikolle kaikki lyhenteet STUK, ELY, TEM, YVA, TUKES ovat käsittämätöntä viidakkoa, kuka valvoo ja ketä. Hän katselee ihmeissään kuvia suota peittävästä ruskeasta mönjästä ja epäilee , ettei kaikki ole kohdallaan. Parasta tietoa hän on saanut Suomen Luonto-lehdestä. TA on myös hoitanut hyvin tehtäväänsä.

Poliitikot ovat haluttomia ottamaan vastuuta tapahtuneista ympäristörikoksista, syytellään valvovia viranomaisia. Kuitenkin "säästöjen" nimissä on poliittisilla päätöksillä leikattu viranomaisten mahdollisuuksia suorittaa valvontaa. Talvivaaran osakkeet myytiin eurolla Pekka Perälle, lisäksi valtio laittoi yli 100 miljoonaa euroa tukea yhtiölle, ympäristön valvontaan ei riittänyt vaivaista muutamaa miljoonaa. Nyt konkurssikypsää pilottihanketta,  josta piti tulla uusi "Nokia ja Sampo", yritetään pelastaa 260 miljoonan osakeannilla, Lapista malmit ollaan valmiit rahtaamaan kovalla vauhdilla ulkomaille. Ei vaivauduta miettimään ja tutkimaan niiden jatkojalostusta kotimaassa.

Päivän mittaan selvisi, että viranomaiset ovat kyllä liian hyvää pataa yhtiöitten edustajien kanssa. Se on ollut maan tapa. Mutta poliittisilla päätöksillä tämäkin asia olisi korjattavissa, luodaan riippumaton valvontakoneisto. Sen lisäsi Euroopassa on yliopistoja, jotka ovat pystyviä arvioimaan kaivosten  vaikutuksia talouteen ja ympäristöön kuin työllisyyteen.

Paikalliset ihmiset saavat valtausilmoituksen useimmiten helsinkiläiseltä huippulakitoimistolta. Siinä ilmoitetaan korvaussummat ja valitusosoitteet. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeni kansainvälinen investointisuojasopimus. Sen nojalla Brittiläisessä Kolumbiassa kaivosyhtiö käräjöi korvauksia paikalliselta yhteisöltä malmin etsinnästä aiheutuneisiin kuluihin, kun yhteisö asettui vastustamaan kaivoshanketta.
Suomessa saattaa tulla ongelmia Lapin maiden riidanalaisen omistuksen vuoksi. Valtio markkinoi niitä nyt innokkaasti kaivosyhtiöille, vaikka oikeusprosessi on kesken.

Useat osanottajat korostivat kansalaistoiminnan merkitystä, poliitikkoihin kun ei voi luottaa. STOP - Talvivaara kutsuukin meitä seuraavaan mielenosoitukseen 8.3. Talvivaaran yhtiökokoukseen Finlandia talon eteen. Viime keväänä oltiin samoissa merkeissä Sotkamossa Katinkullan edessä.
Kurjistamispolitiikan vastaisena eurooppalaisena toimintapäivänä 13.3. voidaan nostaa kaivosasiakin esille. Uskon, että näin tapahtuu ainakin Joensuun torilla.

Neronleimauksia

On se ihme ja kumma, ettei järkipuhe tunnu tepsivän. Katainen vain jatkaa entistä röyhkeämmin höpinäänsä eläkeiän nostamisesta, vaikka olen jo pariin otteeseen todistanut, että se johtaa monen kohdalla vanhuuden köyhyyteen. Samassa Ylen uutislähetyksessä kerrottiin, kuinka vaikeaa on ikääntyvien irtisanottujen työllistyä uudelleen. Sehän tarkoittaa pitempiaikaista pienillä korvauksilla kitumista, jos eläkeikää nostetaan. Se tarkoittaa myös köyhyyttä loppuelämäksi.
Samassa uutislähetyksessä kerrottiin myös, että alle 30 vuotiaita on työttömänä yli 50 000 nuorta tilastojen mukaan. Mikä on sitten todellinen luku on jo toinen juttu. Nykyisten nuorten tulevia eläkkeitä leikattiin vuoden 2003 suuressa eläkeuudidtuksessa. Ne ovat ainakin 25 prosenttia nykyisiä eläkkeitä pienempiä. Nykyisellä meiningillä pätkätöiden nuorta sukupolvea odottaa pitkäaikainen ponnistelu köyhyydessä. On aika ihmeellistä ettei nuorten työttömyys ja tuleva köyhyys tunnu huolettavan Kataista ja hänen aseenkantajiaan ollenkaan. Hallituksella ei ole mitään todellista yritystä luoda oikeita työpaikkoja tähän maahan.

Kataisen ainoa huolen aihe on kansainvälisten luottoluokituslaitosten mielipide Suomen luottokelpoisuudesta. Nämä nykyajan oraakkelit ovat suurten kansainvälisten pankkien omistamia ja tietenkin ajavat omistajiensa etuja. Kapitalistinen markkinatalous on ajautunut tietynlaiseen umpikujaan. Kasaantuneelle pääomalle ei riitä tarpeeksi suurta tuottoa reaalitaloudessa. Sen vuoksi on syntynyt keinottelutalous, jossa suurpankit lainaavat rahaa korkealla korolla valtioille ja veronmaksajat takaavat voitot. Samaan aikaan siirretään pankkien yksityisiä ongelmaluottoja  myöskin veronmaksajien piikkin erilaisilla järjestelyillä koko EU:n mitassa.
Tämä toiminta ei tietenkään haittaa luottoluokituslaitoksia, vaikka seurauksena on ollut talouden taantuman syveneminen ja julkisten palvelujen rapautuminen, kasvava työttömyys ja köyhyys.

Kataisen leikkauspolitiikan vasen puolustaja Urpilainen on saanut neronleimauksen. EU:n kriisimaiden on rakennettava pohjoismainen hyvinvointivaltio sosiaalisen kriisin estämiseksi. Kuitenkin näissä maissa toteutetaan parhaillaan "troikan" eli Kansainvälisen valuuttarahaston, EU:n komission ja Euroopan keskuspankin talouskurisopimusta, jolla leikataan palkkoja, eläkkeitä ja julkisia palveluja, yksityistetään valtion omaisuutta, leikataan sosiaaliturvaa ja romutetaan työehtoja. Kurisopimuksessa mm. vaaditaan Kreikkaa kieltämään lakot kolmeksi vuodeksi. Kaiken kaikkiaan romutetaan sosiaalivaltiota. Tätä politiikkaa ovat kiivaasti vaatineet Katainen ja Urpilainen Merkelin kaverina.
Uskon, että Urpilainen tietää ja ymmärtää tämän varmasti, mutta hän haluaa hämätä meitä ja jälleen ruokkia kansallista omahyväisyyttä puheillaan. Emme me, mutta nuo publikaanit. Tämä taas ruokkii nationalismia ja pelaa persujen ja äärioikeiston pussiin.

Suututtaa, kun joutuu uudestaan ja uudestaan toistamaan itsestään selviä tosiasioita ja Katainen kumppaneineen viis veisaa niistä. Nähtävästi Suomessakin pitää lähteä kadulle, kuten muualla Euroopasa tapahtuu. Viime viikolla Irlannissa 100 000 ihmistä osoitti mieltään leikkauspolitiikkaa vastaa. Kreikassa lakkoliike jatkuu kaikesta huolimatta, eilen osa työntekijöistä oli lakossa, Portugalissa ollaan myös liikkeellä. Euroopan ay-liike (EAY) on kutsunut koolle kansainvälisenä mielenosoituspäivinä 13.-14.3. porukkaa kadulle kurjistamispolitiikkaa vastaan.
Se taitaa olla ainut keino, että Kataisen ja kumppaneiden korvista vaikut karisee ja kuulo rupeaa korjaantumaan.

Luen elääkseni (2), venäläisiä klassikoita

Venäläisiä klassikoita

Tutkijat ovat verranneet Faulknerin kerrontaa Dostojevskiin, hänestäkin olen pitänyt, ehkä eniten vanhoista venäläisistä kertojista Tsehovin ohella. Toissa vuoden puolella luin uudelleen Idiootin, siitähän Hanna Kirjavainen teki loistavan näytelmäsovituksen joitakin vuosia sitten Rospuutto-ryhmälle ja sai merkittävän palkinnon huomionosoituksena. Luin tällä kertaa teosta nimenomaan Nastasja Filippovnan tarinana. Hän on koko teoksen moottori. Joutuminen nuoruudessaan vanhan holhoojansa  hyväksikäyttämäksi on rikkonut hänen minäkuvansa niin pahoin, ettei hän usko kenenkään pystyvän häntä rakastamaan. Tämä tietenkin vielä liittyen sen aikaiseen naiskäsitykseen ja naisen asemaan. Siitä näytti seuraavan kaikki teoksessa kuvatut ristiriitaisuudet ja tapahtumat. Näin luettuna teos tuntui selvältä kuin pläkki.

Hanna Kirjavainen kertoi lukeneensa viimeksi teoksen taas Lebedevin, epäonnistuneen, alkoholisoituneen virkamiehen kertomuksena. Perinteisestihän Idioottia on luettu nimenomaan absoluuttisen hyvän, ruhtinas Myskinin, kautta. Kaikki tämähän kertoo vain teoksen rikkaudesta ja kirjailijan taidoista. Kerrotaan Dostojevskin tokaisseen; en ole psykologi, olen realisti.
Mihail Bahtin pitää Dostojevskia polyfoonisen, moniäänisen romaanin luojana, jossa itsenäiset sankarit joutuvat puolustamaan näkemyksiään kirjailijan luodessa konfliktitilanteita ja kirjailija osallistuu dialogiin tasavertaisena sankareidensa kanssa. Bahtin pitää Dostojevskia myös antiikissa syntyneen ja keskiajalla kukoistaneen karnevalistisen perinteen käyttäjänä ja uudistajana kirjallisuudessa.

Viimeisen runsaan vuoden aikana olen lukenut myös Tolstoita, Sodan ja rauhan, Kasakat ja viimeksi Anna Kareninan tarinan. Kriitikot ovat varmaan sanoneet kaiken tarpeellisen Sodasta ja rauhasta. Anna Karenina on hyvä kuvaus siitä mihin se voi pahimmillaan johtaa, jos rakastavat ihmiset eivät pysty olemaan riittävän rehellisiä toisilleen. Kasakat antaa tänäkin päivänä hyvää taustaa Kaukaasian konflikteille. Tolstoin kieli on kirkasta ja helppolukuista, se yllätti minut aikanaan, kun epäröiden tartuin suureen kirjailijaan ensimmäisen kerran.

Idiootin jälkeisissä tunnelmissa innostuin lukemaan Solohovin Hiljaisen Donin taas. Sitäkin luin teoksen monien naiskohtaloiden läpi, niin Aksinjan, Natalian, kuin Darjankin. Naiset kantoivat raskaan taakan sisällisodan runnellessa maata ja heitellessä miehiä puolelta toiselle. Ylipäänsä teos antaa mielestäni realistisen kuvan Venäjän tapahtumista maailmansodan, vallankumouksen ja kansalaissodan ajalta ja loistavasti kerrottuna. Varmaankin hyvin ajankohtainen, niin Afganistanissa, Syyriassa, Malissa, kaikkialla siellä missä soditaan. Nykyiset sodathan ovatkin enimmäkseen sisäisiä välien selvittelyjä, joihin ulkopuoliset sekaantuvat omine intresseineen ja joissa uhrit ovat pääasiassa siviilejä.

"Säästöä" vai leikkauspolitiikkaa

Ylen A-sudio puuttui ke 13.3. Jyväskylässä tapahtuneeseen omaishoidon tuen leikkauksiin. Kaupunki on sanonut irti entiset sopimukset ja kaikki käydään läpi ja laitetaan uusiksi. Ja kun valtuusto on varannut rahaa 600 000 euroa vähemmän talousarvioon, kuin edellisenä vuonna, niin leikkauksia tulee.

Sinänsä ansiokkaassa ohjelmassa jätettiin kertomatta, miksi asia on noussut niin voimakkaasti esille Jyväskylässä. Nimittäin leikkauksiahan on tapahtunut ainakin Joensuussa ja Vantaalla. Maan hiljaisimpia kyykytetään.

Ohjelmassa päättäjät kiemurtelivat ja vetosivat tietämättömyyteensä. Mutta oliko siinä koko totuus.

Jyväskylässä SKP nosti asian esiin jo budjettivaltuustossa 3.12.2012.. Riitta Tynjä esitti ainoana valtuutettuna vanhus- ja vammaispalveluiden (omaishoito on vanhus- ja vammaispalveluiden palvelualueen alainen) toimintamenoihin 2,6 miljoonan euron lisäystä. Koska ehdotusta ei kannatettu, se raukesi, mutta maininta tästä löytyy pöytäkirjasta.

Sen jälkeen toiminta jatkui. SKP:n valtuustoryhmän aloitteesta ja 16 muun eri valtuustoryhmiin (paitsi Keskustan, Kokoomuksen ja KD:n) kuuluvan allekirjoittajan tuella asia alistetaan nyt kaupunginvaltuuston käsittelyyn, kuntalain ja valtuuston työjärjestyksen edellyttämät allekirjoitukset menettelytavan vahvistamiseksi ovat koossa. Asia otettanee 4.3. kokoontuvan kaupunginvaltuuston asialistalle.

Näin yksikin asian ymmärtävä valtuutettu voi oikealla, yhteistyötä rakentavalla tavalla, saada tulosta aikaan.

Mielenkiintoinen juonne tässäkin tapauksessa on lyhytnäköinen tuijottaminen budjettitasapainoon uusliberalistisen talousopin mukaisesti. Kaupungille edullisen omaishoidon leikkaaminen kasvattaa monin verroin kalliimman laitoshoidon menoja. Kuinka paljon tällaista "säästämistä" tapahtuukaan tiukan budjettikurin nimissä. Mihin vielä joudummekaan, jos ja kun EU:n budjettikuri ulotetaan suoraan kuntien talouteen. Maaperähän on jo otollinen. Nyt pakottaminen tapahtuu maan hallituksen toimesta valtionapuja leikkaamalla.