Vaalitentissä

Tulipa käytyä tiistaina koulun vaalitentissä Juuassa. Jälkeen päin tuntui, että olin melkoinen kökkötraktori. Olin ajatellut vähän etukäteen, että yritän puhua laajemminkin nykyisestä kapitalismin kriisistä ja kuinka siitä pitää pyrkiä eteenpäin.

Mutta olin tapani mukaan valmistautunut huonosti, joten oli se semmoista tapailua. Vain hiukan onnistuin revittämään siihen mallin, kuin meininki oli. Etupenkissä oli muutamia yläasteen poikia, joihin onnistuin saamaan kontaktin keskustelun aikana. Tilaisuuden jälkeen pojat tulivat ottamaan minulta Kom.nuorten lehteä, jota jaoin. Onpa mielenkiintoista nähdä tuliko yhtään ääntä koulun vaalissa.

Tällä kertaa olivat jopa ala -koulun alimmat luokat mukana vaalissa. Heille meillä oli ensin erikseen tentti. Siinä tentissä kyllä huomasin puhuvani nimenomaan opettajille, niin vaikeana ja haastavana koin pienille lapsille puhua politiikkaa. Enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että se on mitenkään viisasta. Lapsuus on leikin aikaa ja politiikka on kaikkea muuta kuin leikkiä.

Ehkä tärkeämpää olisi taata lapsille kuulluksi tuleminen koulussakin. Sillä tavoin pystyisimme kasvattamaan aktiivisia ihmisiä, jotka ottaisivat selvää asioista ja olisivat valmiit toimimaan maailman muuttamiseksi. Ylä -koulussa ja lukiossa pitäisi olla sitten jo toimiva kouludemokratia, jossa kouluneuvostolla olisi todellista päätösvaltaa koulun asioissa.

Tietenkin koulun historia- ja yhteiskuntaopetuksella on myös merkitystä nuorten yhteiskunnallisen ja poliittisen aktiivisuuden kasvulle. Valtaeliitille tilanne on haastava. Tuotannossa tarvitaan tänään aktiivisia ja oma -aloitteisia ihmisiä tahkoamaan voittoa sijoittajille entistä enemmän, kun mikään ei riitä. Toisaalta semmoiset ihmiset saattavat olla hankalia, jotka eivät tyydy olemaan pelkästään politiikan kohteina, vaan haluavat olla myös politiikan tekijöitä. Sen vuoksi yhteiskuntaopetus pyritään rajaamaan mahdollisimman suppeaksi ja politiikka vain vaaleihin osallistumiseksi.

Olen kyllä ollut huomaavinani ihmisten kasvavaa halua tarttua itse lähellä oleviin asioihin niiden korjaamiseksi. Se voi ilmaista tyytymättömyyttä yli kaksikymmentä vuotta Suomessakin harjoitettua uusliberalistista talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa kohtaan. Päävastuunhan siitä kantaa Suomessa kokoomuspuolue.

Ihmisten kasvava tyytymättömyys voidaan kanavoida poliittiseksi muutosliikkeeksi luomalla punavihreä uusliberalismin vastainen liittoutuma Suomeen. Sen eteen SKP ponnistelee vähäisillä voimillaan.