Demokratiasta viis

Hallitus ajaa kunta- ja soteuudistusta, kuin käärmettä pyssyyn. Suomen Kuvalehti tarkastelee prosessia  29.3. päivätyssä jutussaan.

"Tämä peli on puhallettava poikki ja koko uudistus on palautettava parlamentaariseen valmisteluun”, Kaarlo Tuori katsoo.
"Hallitus kirjoitti kesäkuussa 2011 Säätytalolla muutamana yönä salaisissa neuvotteluissa nämä linjaukset, joita nyt sitten pusketaan eteenpäin. Tässä uudistuksessa vaunut on valjastettu hevosen eteen ja hallituksen ainoa tavoite näyttää olevan saada aikaan kuntaliitoksia jopa sote-palveluiden kustannuksella”, hän jatkaa...
Professori muistuttaa, että perustuslaki tarjoaisi kaikki eväät demokraattisen maakuntamallin toteuttamiseksi, mutta tätä mallia hallitus ei ole ottanut edes käsittelyynsä...Erityisen huolissaan Tuori sanoo olevansa demokratian toteutumisesta...

Nyt joukko kuntavaikuttajia eri puolilta Suomea on siis jättänyt oikeuskanslerille kantelun, hallituksen menettelystä....
Kantelijoiden joukossa on kuntavaikuttajia hallitus- ja oppositiopuolueista, maaseutukunnista sekä kaupunkien kehyskunnista, ja alueellisesti laajalti eri maakunnista...
Kuntavaikuttajat ovat toistuvasti todenneet, että Kataisen hallitus voi puskea kaaokseen ajautunutta uudistusta juuri niin kauan eteenpäin kuin Kuntaliitto siunaa Kataisen hallituksen toimet. Kuntaliiton oma uskottavuus kuntien edunvalvojana on alkanut kuitenkin viime aikoina nousta keskusteluun." Näin kirjoittaa Suomen Kuvalehti.

"Sosiaali- ja terveyspalvelujen suurimmat ongelmat koskevat peruspalveluja ja niiden riittämätöntä rahoitusta. Esimerkiksi terveydenhuollon osalta asiantuntijat ovat yleisesti korostaneet tarvetta kehittää ennen muuta peruspalveluja. Sote-hanketta ollaan nyt kuitenkin tekemässä sairaalavetoisesti, yksipuolisesti erikoissairaanhoidon tarpeita korostaen...

Sote-palvelujen keskittäminen uhkaa lähipalveluja ja sivuuttaa lähellä ihmistä olevien peruspalvelujen kehittämisen tarpeet. Samalla luodaan jättikokoiset sote-hallintohimmelit. Suurinta osaa kuntien palveluista johdettaisiin kuntayhtymillä tai ns. isäntäkuntamallilla, ja kummassakin tapauksessa sivuutettaisiin asukkaiden vaaleilla valitsemat edustajat...

Eniten palvelujen keskittämisestä hyötyisivät yksityiset hoito- ja hoiva-alojen yritykset. Niille avautuisi lisää markkinoita, kun kuntien palvelut heikentyvät ja kun julkisia palveluja kilpailutettaisiin suuremmissa yksiköissä, vailla suoraa demokraattista ohjausta." Näin arvioi uudistusta Yrjö Hakanen.
 
Nykyinen uusliberalistinen kapitalismi on syvästi kansanvastainen luonteeltaan. Harjoitettu politiikka hyödyttää vain pientä taloudellista ja poliittista eliittiä. Demokratiasta on tullut kiusallinen rajoite sen toteuttamiselle. Kansalaisille ei voida kertoa asioiden oikeaa laitaa, olipa kyse kuntauudistuksesta, kehysriihestä ja sen verohelpotuksista rikkaille tai eurooppalaisesta pankkituesta talouskurisopimuksineen.

Jälkikäteen jotkut ministerit voivat hätäännyksissään yrittää kiemurrella irti huonoista päätöksistä tietämättömyyteensä vedoten. Kumpi lienee pahempaa päätöksentekijöiltä, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys vai tahallisuus.

Vasemmiston lopullinen alasajo alkanut?

Onko vasemmiston lopullinen alasajo alkanut? Näin joutuu kysymään, kun tutustuu alustavasti "riihenpuinnin" tuloksiin.

"Kataisen hallituksen torstaina sopima valtiontalouden kehys on miljardiluokan tulonsiirto työntekijöiltä ja kotitalouksilta yrityksille. Jättipotin saavat useiden suurten pörssiin listaamattomien yritysten rikkaat omistajat. Lupaukset työllisyydestä jäivät tyhjän päälle ja kuntien palvelujen leikkaaminen jatkuu, kun hallitus piti tärkeimpänä luottoluokittajien ja Elinkeinoelämän keskusliiton toiveiden täyttämistä..."

"Kokemus yrityksille jo aiemmin annetuista verohelpotuksista ei anna mitään tukea tällaisille toiveille (työllisyyslupaukset). Yhteisöveron alentamisella hallitus vain kiihdyttää Euroopassa käynnissä olevaa verokilpailua, jolla murennetaan julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta..."

"Pienille kunnille jätetään sosiaali- ja terveyspalveluissa vain maksajan rooli, niiltä viedään kokonaan oikeus järjestää itse näitä peruspalveluja.
Lisäksi hallitus päätti karsia kuntien lakisääteisiä tehtäviä miljardilla eurolla. Tämäkin tarkoittaa palvelujen ja työpaikkojen vähentämistä.
Kuntien asemaa heikentää myös hallituksen sopima lakiesitys kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämisestä. Se leikkaa osan kuntien tuloista yhtiöverotuksella valtiolle. Samalla se siirtää valtaa kuntien vaaleilla valituilta edustajilta yhtiöiden hallituksille ja liikasalaisuuksien verhojen taakse..."

"Hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. Se olisi voinut hylätä leikkauspolitiikan, etenkin kun Suomen julkinen talous on kokonaisuutena ottaen ylijäämäinen.
Jos halutaan todella panostaa työllisyyteen, pitää luoda uusia työpaikkoja esimerkiksi kuntien palveluihin ja valtion yritystoiminnalla ympäristöteknologian alalla. Näin voitaisiin luoda ekologisesti kestävämpää kasvua..."
Näin arvioi hallituksen budjettiriihen tuloksia SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen.

"Joka tapauksessa jo nämä toimet riittävät vasemmiston lopullisen alasajon käynnistymiseen. Tätä mustaa eivät Urpilainen ja Arhinmäki enää saa selitettyä valkoiseksi. Noin 30 % viime eduskuntavaaleissa äänestäneistä etsii pian poliittista kotia. Molempien hallituksessa olevien vasemmistopuolueiden eliitti näyttää sen jo löytäneen, oikeistosta." Näin taas arvioi Veli-Matti Hurskainen Nurmeksesta blogissaan ratkaisujen poliittisia seurauksia.

Kokeilimme Joensuun torilla nimien keräämistä eläkeiän korotusta vastustavaan adressiin. Vastaanotto oli oikein myönteinen, allekirjoituksia tuli kaikenikäisiltä. Jo eläkkeelle päässeetkin halusivat solidaarisuudesta laittaa nimensä adressiin.
- Me tiedämme miten raskaita viimeiset vuodet saattavat olla, sanottiin. Nuoret tuomitsivat suoraan eläkeiän noston. - Jo nyt on vaikea saada töitä ammattiin valmistumisen jälkeen, nuori historian opiskelija perusteli kantaansa.

Jaoimme tekemäämme lentolehtistä hallituksen "saavutuksista" ja keskustelu liikkui laajasti politiikan eri alueilla, Lapuan liikkeen muilutuksista, EU:n kautta harmaan talouden tutkimuksiin.
Arveltiin, että ministeri erosi vähän hätiköiden harmaan talouden tutkimusryhmästä, kun oli jo kertynyt asiantuntemusta aiheesta. Arveltiin sitäkin, että tulevilla kasvonvaihtoleikkauksilla saattaa olla kysyntää poliitikkojen keskuudessa. Torilla kuulee kaikenlaista. Kyllä kansa tietää.

Kuntapalvelut pörssiin?

Mäntsälän kaupungin tekemästä liikelaitosten yhtiöittämisestä on Yle uutisoinut tänään näyttävästi. Kaikki haastatellut asiantuntijat ovat suhtautuneet hankkeeseen hyvin kielteisesti. Hyvä näin.

Vuonna 2001 Pro Koskenkorva-kansalaisliikkeen seminaarissa VATT:n tutkija Teuvo Junka luetteli koko joukon erilaisia yksityistämisen muotoja. Hänen mukaansa näitä ovat ainakin:
- julkisten sosiaali- ja koulutusmenojen leikkaaminen
- julkisten palvelujen muuttaminen maksullisiksi
- julkisten ostopalvelujen tai oheispalvelujen yksityistäminen
- julkisten palvelusetelien käyttöönotto
- julkisten liikelaitosten muuttaminen liikelaitoksiksi
- julkisten liikelaitosten muuttaminen osakeyhtiöiksi (yhtiöittäminen)
- valtionyhtiöiden vieminen pörssiin
- valtionyhtiöiden siirtäminen yksityiseen omistukseen palasina tai kokonaan.

Junka esitti vaikuttavan listan tapahtuneesta yksityistämisestä. Kaikkiaan 13 valtion laitosta oli muutettu liikelaitoksiksi, 22 liikelaitosta yhtiöitetty, kahdeksan valtion yhtiötä viety pörssiin ja seitsemän valtion yhtiötä siirretty kokonaan ja seitsemän osakenemmistö yksityiseen omistukseen vuodesta 1984 lähtien.
(Marxismi ja 2000-luku, Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy, 2001)

Näin oli siis tilanne vuonna 2001 valtion omaisuuden kohdalla. Yksityistäminen on sen jälkeen edennyt varsinkin kuntien palvelujen osalta pitkin harppauksin. Mäntsälän tapaus on ääriesimerkki siitä missä mennään. Kuntataloudessa liikkuu vuositasolla lähes 40 miljardia euroa Suomessa. Se kyllä kiinnostaa yksityistä bisnestä. Ellemme herää nyt, niin yhtenä päivänä meidän yhteinen kunnallinen omaisuutemme on pörssiyhtiöiden hallussa ja armottoman kaupankäynnin ja saneerauksen kohteena.

Ylen uutisen mukaan Yleisen oikeustieteen professori ja akatemiaprofessori Kaarlo Tuori Helsingin yliopistosta tunnetaan demokraattisen oikeusvaltion sitkeänä puolustajana.
Tuori muistuttaa, että nykyiseen perustuslakiin säädettiin nimenomainen säännös julkisten tehtävien yksityistämisestä. Perustuslain 124 § sanoo, että julkisia hallintotehtäviä saa yksityistää, kunhan siitä päätetään eduskunnassa. Merkittävää julkista valtaa ei saa antaa viranomaisten käsistä pois laisinkaan.
- Kyse on demokratian itsepuolustuksesta markkinavoimia vastaan. Viimekätinen päätösvalta julkisia tehtäviä yksityistettäessä kuuluu vain ja ainoastaan eduskunnalle.

Nyt on kysymys siitä löytyykö eduskunnasta tahtoa pysäyttää tämä vyörytys. Vuonna 2001 laajapohjainen kansalaisliike vaati yksityistämisen pysäyttämistä. Silloin eduskunnasta ei löytynyt yhtään kansanedustajaa sitä tukemaan. Nyt kysytään mitä vasemmistopuolueet tekevät hallituksessa ja eduskunnassa. Nyt tarvitaan kansalaisten omaa toimintaa pelastamaan julkiset palvelut.

Luen elääkseni (3), Lehtosta ja Kilpeä

Jatkan tässä aiemmin kirjoittamani muistelun julkaisemista.

Viime vuoden lopulla piti jostain syystä lukea Joel Lehtosen Putkinotko. Ehkäpä siksi, että annoin sen pojalleni joululahjaksi. Edellisestä lukemisesta ei ole varmaan kymmentäkään vuotta, mutta niin uuden raikkaalta se tuntui jälleen. Kaikki eivät pidä Lehtosen synkästä maailmankuvasta, eivätkä hänen köyhälistökuvauksestaan, kansa on liian tyhmää. Minulle kiehtovinta Putkinotkossa on kesäisen luonnon käsinkosteltava läsnäolo ja erinomainen lapsikuvaus, suorastaan herkullinen. Eikä aivan vieras ole omakohtaisestikaan Juutas Käkriäisen luonne; kova töihin... kun rupeaa.

Lehtonen oli Pentti Haanpään lempikirjailija ja Piippolan mies teki pyöräretkenkin idolinsa maisemiin Savonlinnan seudulle 20-ja 30-lukujen taitteessa. Haanpäätä en ole tullut lukeneeksi parin viimeisen vuoden aikana, niin paljon kuin hänestä pidänkin. Kootut teokset on tullut kahlattua läpi useampaankin kertaan, samoin hänen päiväkirjansa ja rintamakirjeensä. Viimeksi hankin hyllyyni Vesa Karosen toimittaman Haanpään kootun kirjeenvaihdon. Karonen haastaa siinä Erno Paasilinnan luomaa myyttiä Haanpään yksinäisyydestä.

Viime kesän lukemistoon kuului jälleen kerran Volter Kilven Alastalon salissa. Kuta useamman kerran sitä luen, sen kiehtovammalta se tuntuu ja löydän siitä uutta ja uutta. 40 vuotta uskoin opettajaani, enkä uskaltanut tarttua kirjaan, kun "se on niin vaikea". Olen hyvin tyytyväinen, että voitin epäilyni. Eivät suotta monet kriitikot pidä Kilpeä lähes Kiven veroisena.

Olin hieman yllättynyt, kun aivan samoilla sanoilla peloteltiin lapsiani yläasteella 2000-luvulla. Kilpeen kyllä kannattaa lähteä tutustumaan romaanista Pitäjän pienimpiä. Siinä on lyhyempiä itsenäisiä kertomuksia, jotka muodostavat kokonaisuuden pitäjän pienimpien ihmiskohtaloista. Itseäni niistä koskettaa erityisesti kertomus Kaaskerin Lundströmistä.
Mieltäni lämmitti, kun tyttäreni valitsi hyllystäni toissa kesänä syntymäpäivälahjakseen romaanin... Alastalon salissa.

Chavesin muistolle

Hugo Chavez on kuollut. Hän oli ensimmäinen uusliberalismin kauden jälkeinen vasemmistolainen presidentti Latinalaisessa Amerikassa. Hänen kaudellaan alettiin käyttää maan rikkaista öljyvaroista saatavia tuloja kansan suuren enemmistön hyödyksi. Poistettiin lukutaidottomuutta, köyhyyttä. Luotiin mittava terveydenhoito-ohjelma yhteistyössä Kuuban kanssa. Luotiin kansankomiteoita demokratian ulottamiseksi ruohonjuuritasolle. Näiden toimien seurauksena Chavez joutui napit vastakkain maan vauraan eliitin kanssa.

Bolivaarisen vallankumouksen idean mukaisesti hän pyrki yhdistämään koko Etelä-Amerikan taloudellisesti vastapainoksi USA:n ajamalle vapaakauppa-alueelle. Syntyi ALBA-projekti sen jälkeen, kun vasemmistolaiset olivat nousseet valtaan monissa muissakin Latinalaisen Amerikan maissa Chavesin innoittamana. Boliviassa, Uruguaissa, Ecuadorissa, Nicaraguassa, Argentiinassa ja Brasiliassa ainakin on  vasemmisto kyennyt haastamaan menestyksellä hallitsevan eliitin. Hondurasin vasemmistolaisen presidentin valtaeliitti onnistui suistamaan vallasta USA:n tukemalla sotilasvallankaappauksella. Chavezkin joutui USA:n silmätikuksi ja hänet yritettiin myös suistaa vallasta 2000-luvun alussa.

Uusliberalismin aikana Latinalaisessa Amerikassa Kansainvälisen valuuttrahaston vaatimat "rakennesopeutusohjelmat" syöksivät maat toisensa jälkeen taloudelliseen syöveriin. Pahiten kärsi Argentiina, jonka kansallisvarallisuus ja keskiluokan säästöt ryöstettiin. Vahingosta viisastuneena vasemmistolaiset presidentit ovat lähteneet harjoittamaan lähinnä keynesiläistä sääntelypolitiikkaa.  Maat ovat irtaantuneet Kansainvälisen valuuttarahaston talouskuriohjelmista ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Maat ovat pystyneet maksamaan velkansa ja voivat harjoittaa itsenäisempää talouspolitiikkaa kansalaistensa hyödyksi.

Kansainvälinen valuuttarahasto ajaa nyt "rakennesopeutusohjelmaa" EU:n kriisimaissa, yksityistämistä ja sosiaaliturvan, palkkojen ja eläkkeiden leikkaamista. Tulokset ovat olleet vähintään yhtä katastrofaaliset, kuin Latinalaisessa Amerikassa. Kreikan talous syöksyy alaspäin, työttömyys on 30 prosenttia, nuoret pakenevat maasta. Sama suunta on Espanjassa ja Portugalissa, nuorten työttömyys on yli 50 prosenttia.

Kreikkalaiset ovat taistelleet leikkauspolitiikkaa vastaan näkyvästi, Portugalissa oli viime viikon vaihteessa 1,5 miljoonaa ihmistä liikkeellä leikkauspolitiikkaa vastaan. Yhtenä EU-politiikan ihmelapsena mainostetussa Irlannissa 100 000 ihmistä osoitti mieltään leikkauspolitiikkaa vastaan helmikuussa. Olisiko myös täällä pohjoisessa syytä havahtua ennenkuin hätä on kädessä. Eurooppalainen toimintapäivä 13.-14.3.http://www.kriittinen.fi/ antaa siihen hyvän mahdollisuuden.

Joudummeko Euroopassa hakemaan esimerkkiä Atlantin takaa, ei suinkaan USA:sta vaan Latinalaisesta Amerikasta. Joudummeko mekin lähtemään Hugo Chavezin viitoittamalle tielle. Eläköön Hugo Chavez.