Hyvät toverit
Vappu on työväen kansainvälinen juhlapäivä. Tänäkin vappuna osoitetaan mieltä eri puolilla Eurooppaa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja vasemmistolaiset puolueet kutsuvat ihmisiä toimimaan toisenlaisen Euroopan ja maailman puolesta.
EU:ssa harjoitettu talouskuripolitiikka on suistamassa koko maanosan syvään, pysyvään lamaan. Köyhyys, työttömyys, turvattomuus ja eriarvoisuus ovat kasvaneet harjoitetun politiikan seurauksena. Punainen Risti on julistanut Euroopan kriisialueeksi.
Suomalainen Olli Rehn häärii päällepäsmärinä, vaatien lisää leikkauksia julkisiin menoihin tiukan budjettikurin nimissä. Myös julkisen velkaantumisen peikko nostetaan esiin ja vaaditaan taas lisää leikkauksia. Näyttää, että leikkauspolitiikka on luonut itseään ruokkivan kierteen, jolla uudet leikkaukset voidaan oikeuttaa. Seurauksena on ollut talouden taantuminen koko EU-alueella, Suomenkin teollisuustuotanto on kääntynyt laskuun.
Tämä politiikkaa Euroopassa on oikeutettu Harvardin yliopiston professoreiden Reinhartin ja Rogoffin tutkimustuloksilla. Nyt heidän teoriansa on osoitettu kestämättömäksi. Kaksi viikkoa sitten julkistettiin amerikkalaisen opiskelijan tutkimus, joka osoitti professoreiden tutkimuksen vääristellyksi.
Ensinnäkin heidän tutkimusetiikkansa ja tutkimusaineiston käsittelynsä on ollut tarkoitushakuista. Toisekseen heidän käsityksensä julkisesta velasta ei vastaa modernien rahatalousjärjestelmien todellisuutta. Sen johdosta he eivät kykene määrittämään yksiselitteisesti, mitä tarkoittavat julkisella velalla. Jää kyseenalaiseksi, ymmärtävätkö he edes mitä raha on. Leikkauslinjalla ei ole poliittista, tieteellistä eikä moraalista perustelua, kirjoittavat toimittajat Antti Ronkainen ja Joel Kaltila verkkolehti Revalvaatiossa.
Olli Rehn ja muut valtaeliitin edustajat ovat perustelleet talouskuripolitiikkaa juuri näiden Harvardin professoreiden tutkimuksella julkisen velkaantumisen tuhoisasta vaikutuksesta talouskasvuun. Sieltä tulee myös kestävyysvajeella pelottelu.
Revalvaatio -lehdessä esitellään myöskin Mitterandin hallituksen korkean virkamiehen kertomus, kuinka syntyi talouskuripolitiikan toinen perälauta, vaatimus korkeintaan kolmen prosentin budjettialijäämästä.
“Keksimme kolmen prosentin tavoitteen alle tunnissa. Laskelmat tehtiin kirjekuoren kääntöpuolelle ilman minkäänlaista teoreettista puntarointia... Tarvitsimme vain helpon säännön, kolme prosenttia? Kolmonen on hyvä, historian karkaisema numero, ja lisäksi se muistuttaa pyhän kolmiyhteyden opista.”
Tämä kolmen prosentin budjettialijäämän sääntö on ollut lähes jumalan sanaa.
”Olemme kriisissä, koska kaikki eivät ole noudattaneet sääntöjä. Uusilla säännöillä olemme korjanneet virheitä ja heikkouksia, siksi on tärkeää, että sitoudumme uusiin sääntöihin.”
Tältä pääministeri Jyrki Kataisen vaatimukselta on nyt pudonnut pohja pois. Samoin on pudonnut pohja hallitusohjelmaan kirjatulta perälaudalta yhden prosentin alijäämätavoitteesta valtion budjetissa ja velkaantumiskehityksen lopettamisesta. Niillä säännöillä oikeutettiin kehysriihen lisäleikkaukset.
On päivän selvää, ettei näin voida jatkaa. Mikäli tahtoa vakavaan kriisitoimien linjatarkistukseen ei ala löytyä, Euroopasta on pian jäljellä vain muutama pulska koronkiskuri ja kasa savuavia raunioita. Vasemmistolle se on itsemurhapolitiikkaa.
On sanottava olemme erehtyneet, kun politiikan tärkeimmät perusteet ovat osoittautuneet huuhaaksi. Politiikan suuntaa pitää kääntää 180 astetta. Pitää luopua EU:n talouskuripolitiikasta. Laman voittamiseksi on aloitettava elvytys talouskurin sijaan.
Tarvitaan julkisia investointeja asuntojen rakentamiseen, homekoulujen ja sairaaloiden korjaamiseen, raideliikenteen investointeihin, biokaasuun ja muuhun vihreään teknologiaan meidän vapauttamiseksi öljyriippuvuudesta.
Köyhyyden vähentämiseksi perusturva on korotettava 1000 euroon kuukaudessa kaikille, jotka eivät saa työstä tai muuten riittävää toimeentuloa. Verotettavan tulon alaraja on nostettava 1100 euroon kuukaudessa ja säädettävä 1500 euron minimipalkkalaki.
Suomalainen leikkauspolitiikka on ilmennyt erityisesti kuntien valtionapujen leikkauksina. 90-luvun lamasta lähtien niitä on leikattu vuositasolla viisi miljardia euroa. Nykyinen hallitus on leikannut lisää yli miljardilla vuosittain. Leikkaukset on peruttava.
Kuntien valtionapujen korottamiselle ei ole mitään muuta estettä kuin poliittisen tahdon puute. Perusterveydenhoitoonkin pääsy voidaan turvata kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti, jos tahtoa on. Erikoissairaanhoito pitää siirtää kokonaan vaaleilla valittavan maakuntahallinnon hoidettavaksi ja valtion maksettavaksi, kuten monissa maissa jo on.
Kun terveydenhoidon rahoituskriisi ratkaistaan, ei tarvita mitään "jättikunta"uudistusta ja demokratia voi paljon paremmin.
Yritykset jakavat Suomessa tänäkin keväänä keskellä lamaa kymmenen miljardin osingot. Oikeudenmukaisuuden takia niistä on leikattava verotuksella yhteiskunnan käyttöön tuntuva siivu. Harmaa talous ja veroparatiisit on laitettava verolle ja pääomatuloista on alettava periä kuntaveroa. Yhteisöveron alentaminen on peruttava.
Onko sitten mahdollista kääntää politiikan suuntaa 180 astetta? Se vaatii vasemmiston puolueilta linjan tarkistusta. Sen vauhdittamiseksi on käynnissä Euroopan laajuinen liikehdintä, joka jatkuu vapun jälkeenkin.
- Kesäkuun alussa kokoontuu Ateenan Huippukokoukseen yli 150 organisaatiota eri puolilta Eurooppaa – muun muassa ammattiliittoja, sosiaalisia liikkeitä, kansalaisjärjestöjä ja poliittisia toimijoita. Ne esittelevät yhteisen ohjelman taistelussa demokraattisen ja sosiaalisen Euroopan puolesta.
- Britanniassa yli 1500 edustajaa on ilmoittautunut Vastarinnan koalition kesäkuussa Lontoossa järjestämään Kansankokoukseen.
Kansalaisjärjestöjä ja ay-liikettä yhdistävän kokouksen osallistujamäärä on lyhyessä ajassa nelinkertaistunut, ja sille ovat antaneet tukensa useat tärkeät saarivaltion ammattiliitot.
- Satatuhatta ihmistä osoitti mieltään maaliskuussa Irlannissa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kamppailu jatkuu Välimeren maissa ja laajenee Itä-Eurooppaan.
Koko mantereen laajuinen liike tulee pakottamaan oikeiston perääntymään ja luopumaan teoreettisesti, poliittisesti ja moraalisesti väärästä politiikasta. Yhteisellä toiminnalla se on mahdollista.
Kun kaikkien maiden työtätekevät liittyvät yhteen!
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Kuninkaallista huumaa
En ollut uskoa korviani tänään, kun kuuntelin radiota. Totta se on. Yle lähettää Hollannin kuninkaan kruunajaiset suorana lähetyksenä. Mistä moinen innostus monarkian mainostamiseen. Onko kyseessä vain vanhojen rouvien toiveiden toteuttamisesta. Ihmeelliseltä se tuntuu kohta satavuotiaassa tasavallassa.
Vai onko maailmassa tapahtunut ja tapahtumassa sellaista, että tasavallan ja demokratian ihanteet ovat menettäneet merkitystään.
Ei ole kulunut kuin pari viikkoa, kun Kyproksen parlamentti hylkäsi "Troikan" EKP:n, EU-komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston vaatiman "rakennesopeutusohjelman". Kyproksen demokraattisilla vaaleilla valitut edustajat eivät halunneet hyväksyä satamien, telekommunikaation, sähköverkkojen ja veden yksityistämistä, eivätkä säästäjien varojen leikkaamista eurooppalaiseen pankkitukeen. Kaikenlaisen demokraattisen valvonnan ulkopuolella oleva EKP pakotti Kyproksen päättäjät alistumaan uhkaamalla sulkea lainahanat maalta kokonaan. Päätös ei herättänyt suuttumusten vyöryä, eikä kansainvälinen yhteisö puuttunut näin törkeään demokratian loukkaukseen.
Viime vuoden aikana jyrättiin EU-maissa läpi talouskurisopimus, joka antaa EU-komissiolle oikeuden puuttua itsenäisten valtioiden budjettipolitiikkaan. Sekin meni läpihuutojuttuna. Suomessa asia haudattiin yhdeksän kuukauden ajaksi eduskunnan suuren valiokunnan paperipinojen alle odottamaan sopivaa hetkeä. Ja katso, budjetin käsittelyn ruuhkassa yösydännä sopimus runnattiin läpi.
Edellisenä vuonna perustettiin Brysseliin Euroopan vakausmekanismi, EVM. Sen tehtävänä on veronmaksajien rahoilla hoidella eurooppalaista pankkitukea keinottelun vuoksi kriisiin joutuneille pankeille. Kyseessä on yksityinen yritys, joka ei ole minkäänlaisessa demokraattisessa vastuussa rahojen käytöstä ja yritystä johtavat samat pankkiirit, jotka ovat aiheuttaneet kriisin. Eikä kukaan ole valtamediassa kauhistunut demokratian loukkaamisesta.
Tietysti itsessään EU:ssa on vakava demokratian puute. Tärkein päättävä elin on komissio, vain sillä on oikeus tehdä lakialoitteita. Tämäkään ei huoleta valtamedian demokratian vartijoita.
Onkin aiheellisesti kysytty: onko kapitalismi tullut vaiheeseen, jossa sen ja demokratian tiet erkanevat lopullisesti.
Vanhojen rouvien miellyttämisen lisäksi meitä ehkä kruunajaisten suitsutuksella totutellaan yhä epädemokraattisempaan menoon.
Vai onko maailmassa tapahtunut ja tapahtumassa sellaista, että tasavallan ja demokratian ihanteet ovat menettäneet merkitystään.
Ei ole kulunut kuin pari viikkoa, kun Kyproksen parlamentti hylkäsi "Troikan" EKP:n, EU-komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston vaatiman "rakennesopeutusohjelman". Kyproksen demokraattisilla vaaleilla valitut edustajat eivät halunneet hyväksyä satamien, telekommunikaation, sähköverkkojen ja veden yksityistämistä, eivätkä säästäjien varojen leikkaamista eurooppalaiseen pankkitukeen. Kaikenlaisen demokraattisen valvonnan ulkopuolella oleva EKP pakotti Kyproksen päättäjät alistumaan uhkaamalla sulkea lainahanat maalta kokonaan. Päätös ei herättänyt suuttumusten vyöryä, eikä kansainvälinen yhteisö puuttunut näin törkeään demokratian loukkaukseen.
Viime vuoden aikana jyrättiin EU-maissa läpi talouskurisopimus, joka antaa EU-komissiolle oikeuden puuttua itsenäisten valtioiden budjettipolitiikkaan. Sekin meni läpihuutojuttuna. Suomessa asia haudattiin yhdeksän kuukauden ajaksi eduskunnan suuren valiokunnan paperipinojen alle odottamaan sopivaa hetkeä. Ja katso, budjetin käsittelyn ruuhkassa yösydännä sopimus runnattiin läpi.
Edellisenä vuonna perustettiin Brysseliin Euroopan vakausmekanismi, EVM. Sen tehtävänä on veronmaksajien rahoilla hoidella eurooppalaista pankkitukea keinottelun vuoksi kriisiin joutuneille pankeille. Kyseessä on yksityinen yritys, joka ei ole minkäänlaisessa demokraattisessa vastuussa rahojen käytöstä ja yritystä johtavat samat pankkiirit, jotka ovat aiheuttaneet kriisin. Eikä kukaan ole valtamediassa kauhistunut demokratian loukkaamisesta.
Tietysti itsessään EU:ssa on vakava demokratian puute. Tärkein päättävä elin on komissio, vain sillä on oikeus tehdä lakialoitteita. Tämäkään ei huoleta valtamedian demokratian vartijoita.
Onkin aiheellisesti kysytty: onko kapitalismi tullut vaiheeseen, jossa sen ja demokratian tiet erkanevat lopullisesti.
Vanhojen rouvien miellyttämisen lisäksi meitä ehkä kruunajaisten suitsutuksella totutellaan yhä epädemokraattisempaan menoon.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Terveisiä Suomen sosiaalifoorumista 2
Sunnuntainakin seurasin kahta keskustelua. Ensimmäisessä pohdittiin äärioikeiston asettamaa haastetta Äärioikeisto Suomessa-kirjan herättämän keskustelun pohjalta. Alustus- ja keskustelupuheenvuoroissa nousi esiin äärioikeiston menestys varsinkin Kreikassa. Talouskurin toteuttaminen on nostanut äärioikeiston kannatusta muutamissa vuosissa siellä, vaikka liikkeellä ei ole mitään muuta ratkaisuesitystä kuin pienipalkkaisten maahanmuuttajien karkottaminen ja kreikkalaisten palkkaaminen samalla pienellä palkalla töihin.
Toimittaja Antti Ronkainen muistutti, että on arvioitu demokratian ja kapitalismin erkaantuvan nykyään toisistaan kukaties lopullisesti. Kun Kyproksen parlamentti hylkäsi rakennesopeutusohjelman, pakotti kaiken demokraattisen kontrollin ulkopuolella oleva Euroopan keskuspankki maan johdon ruotuun. Nykyisellä politiikalla kriisi leviää koko Eurooppaan ja tullaan näkemään lisää maiden ja kansojen alistamista epädemokraattisin keinoin. Vasemmiston osallistuminen tällaiseen politiikkaan luo kasvupohjaa äärioikeistolaisuudelle. Varsinkin, kun koko ajan annetaan omahyväisesti ymmärtää, että on kysymys kriisimaiden kansojen holtittomuudesta tai venäläisen rahan pesusta.
Ronkaisen mukaan, nyt on paljastunut, että talouskuri perustuu väärennettyyn tutkimusaineistoon, eikä leikkauspolitiikalle ole muita kuin ideologisia perusteita. Jos Suomen hallitusvasemmiston johtajat olisivat rehellisiä, heidän pitäisi viimeistään nyt tunnustaa erehtyneensä ja kääntää politiikan suuntaa täydet 180 astetta. Mutta se näyttää mahdottomalta.
Toisessa keskustelussa, jota seurasin sunnuntaina, kysyttiin mitä kasvun jälkeen. Oikeastaan kukaan keskustelijoista ei kehunut kapitalismin hyvyyttä. Sitä jopa arvosteltiin radikaalistikin kyvyttömyydestä tehdä mitään ilmastonmuutoksen estämiseksi tai köyhyyden poistamiseksi. Radikaalin avauskierroksen jälkeen alkoi nykyiselle suomalaiselle vasemmistolaiselle keskustelulle aika tyypillinen pyöritys. Että paikallisilla aikapankeilla, perustulolla tai osuuskunnilla kumotaan globaali finanssikapitalismi, tuntuu utooppiselta haihattelulta.
Kapitalismihan vapauttaa koko ajan työvoimaa tuotannosta. Tämän suhteellisen liikaväestön innokas puuhastelu erilaisissa projekteissa sopii hyvin sen kehitykseen, tekee tyytymättömyydestä vaaratonta huvia.
Suomalainen vasemmisto kaipaa luokka-analyysiä. Millainen kapitalismi on ja mitkä voimat sen voivat kumota. Pelkkä hyvää tarkoittava unelmointi ei riitä. On ruvettava opiskelemaan Marxin ajattelua, niin taloustiedettä, filosofiaa kuin politiikkakäsitystä. Muuten kierrämme loputonta kehää ymmärtämättä, miten kapitalismista päästään eroon.
"Vapauden ajatus onkin Marxin tuotannon punainen lanka, aina 1840-luvun filosofisista alkuteoksista Pääoman ja lukuisten sen tiimoilta tehtyjen tutkimusten kautta hänen viimeisimpiin kirjeisiinsä. Marx etsi vapautusta luokkayhteiskunnasta, palkkatyöstä, omistukselle perustuvista hierarkioista ja porvarillisesta valtiosta – sanalla sanoen kaikista niistä kahleista, jotka typistävät ihmisen lajiolemuksessa piileviä mahdollisuuksia." , kirjoittaa Marko Korvela Tiedonantajassa.
Toimittaja Antti Ronkainen muistutti, että on arvioitu demokratian ja kapitalismin erkaantuvan nykyään toisistaan kukaties lopullisesti. Kun Kyproksen parlamentti hylkäsi rakennesopeutusohjelman, pakotti kaiken demokraattisen kontrollin ulkopuolella oleva Euroopan keskuspankki maan johdon ruotuun. Nykyisellä politiikalla kriisi leviää koko Eurooppaan ja tullaan näkemään lisää maiden ja kansojen alistamista epädemokraattisin keinoin. Vasemmiston osallistuminen tällaiseen politiikkaan luo kasvupohjaa äärioikeistolaisuudelle. Varsinkin, kun koko ajan annetaan omahyväisesti ymmärtää, että on kysymys kriisimaiden kansojen holtittomuudesta tai venäläisen rahan pesusta.
Ronkaisen mukaan, nyt on paljastunut, että talouskuri perustuu väärennettyyn tutkimusaineistoon, eikä leikkauspolitiikalle ole muita kuin ideologisia perusteita. Jos Suomen hallitusvasemmiston johtajat olisivat rehellisiä, heidän pitäisi viimeistään nyt tunnustaa erehtyneensä ja kääntää politiikan suuntaa täydet 180 astetta. Mutta se näyttää mahdottomalta.
Toisessa keskustelussa, jota seurasin sunnuntaina, kysyttiin mitä kasvun jälkeen. Oikeastaan kukaan keskustelijoista ei kehunut kapitalismin hyvyyttä. Sitä jopa arvosteltiin radikaalistikin kyvyttömyydestä tehdä mitään ilmastonmuutoksen estämiseksi tai köyhyyden poistamiseksi. Radikaalin avauskierroksen jälkeen alkoi nykyiselle suomalaiselle vasemmistolaiselle keskustelulle aika tyypillinen pyöritys. Että paikallisilla aikapankeilla, perustulolla tai osuuskunnilla kumotaan globaali finanssikapitalismi, tuntuu utooppiselta haihattelulta.
Kapitalismihan vapauttaa koko ajan työvoimaa tuotannosta. Tämän suhteellisen liikaväestön innokas puuhastelu erilaisissa projekteissa sopii hyvin sen kehitykseen, tekee tyytymättömyydestä vaaratonta huvia.
Suomalainen vasemmisto kaipaa luokka-analyysiä. Millainen kapitalismi on ja mitkä voimat sen voivat kumota. Pelkkä hyvää tarkoittava unelmointi ei riitä. On ruvettava opiskelemaan Marxin ajattelua, niin taloustiedettä, filosofiaa kuin politiikkakäsitystä. Muuten kierrämme loputonta kehää ymmärtämättä, miten kapitalismista päästään eroon.
"Vapauden ajatus onkin Marxin tuotannon punainen lanka, aina 1840-luvun filosofisista alkuteoksista Pääoman ja lukuisten sen tiimoilta tehtyjen tutkimusten kautta hänen viimeisimpiin kirjeisiinsä. Marx etsi vapautusta luokkayhteiskunnasta, palkkatyöstä, omistukselle perustuvista hierarkioista ja porvarillisesta valtiosta – sanalla sanoen kaikista niistä kahleista, jotka typistävät ihmisen lajiolemuksessa piileviä mahdollisuuksia." , kirjoittaa Marko Korvela Tiedonantajassa.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Terveisiä Suomen sosiaalifoorumista
Viikonloppuna kävin Helsingissä osallistumassa Suomen sosiaalifoorumiin. Lauantaina Kommunistinen nuorisoliitto, KomNL järjesti siellä kaksi eteenpäin suuntautunutta keskustelua.
Ensimmäisessä nuorisoliiton kuubalainen vieras Lizette Gonzales Garcia kertoi maansa ponnistelusta ekologisen, kestävän kehityksen mukaisen yhteiskunnan luomiseksi.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi Kuuba aloitti jo 70-luvulla siirtymisen uusiutuvan energian käyttöön. NL:n katoaminen kartalta 90-luvun alussa sulki öljyhanat sillä suunnalla ja uusiutuvista energiamuodoista ja energian säästöstä tuli yhä tärkeämpiä. Tuloksena on yksi maailman pienimmistä ekologisista jalanjäljistä. YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä ja ekologisella jalanjäljellä mitattuna Kuuba on pystynyt ratkaisemaan molemmat haasteet.
Keskustelussa kävi ilmi, että globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on olemassa sekä varat että teknologia. Sadan rikkaimman ihmisen tuloilla voidaan poistaa köyhyys maailmasta neljä kertaa. Puuttuu vain poliittista tahtoa.
Toisessa nuorten järjestämässä keskustelussa kyseltiin kenellä on rahat ja päätösvalta taloudessa. Toimittaja, kansalaisaktiivi ja vas.liiton valtuuston jäsen toimittaja Antti Ronkainen vitsaili, ettei ainakaan meillä. Hän kuvasi kuinka Kyproksen parlamentti, ensimmäisenä EU-maan parlamenttina, kieltäytyi hyväksymästä "troikan" ajamaa talouden "sopeutusohjelmaa". Silloin Euroopan keskuspankki (EKP) pakotti Kyproksen johdon alistumaan uhkaamalla sulkea lainahanat kokonaan. Kyproksen kohdalla tehtiin ensimmäisen kerran EU-alueella myös, että yli 100 000 euron talletuksia leikattiin. Siinä varastettiin säästäjien, eläkerahastojen ja yritysten rahoja pankkien tukeen.
Ronkaisen mukaan nyt on paljastunut, että budjettikurin perustana EU:ssa käytetyt kolmen prosentin alijäämän raja ja 60 prosentin velkaantumiskatto suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat täysin hatusta vedettyjä lukuja. Niillä ei ole mitään tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa pohjaa. Kuitenkin niiden perusteella talouskomissaari Olli Rehn ja meidän Kataisemme ja koko EU-eliitti ovat vaatineet julkisen talouden leikkaamista ja yksityistämistä.
EU:n kriisiä voitaisiin lähteä ratkaisemaan yhdessä yössä siirtymällä EKP:n suoraan rahoitukseen jäsenmaille. Näin valtiot vapautettaisiin markkinoiden vallasta. Valtava pankkien synnyttämä velkakupla pitäisi siivota yksityiskohtaisesti, siihen menee vuosia. Taaskin puuttuu vain poliittista tahtoa.
Itse näen kyllä pieniä kevään merkkejä Suomessa pitkään jatkuneen hyytävän ilmapiirin jälkeen. Kehysriihen ympärillä käyty keskustelu osoittaa, ettei kaikki mene enää äänettömästi läpi. Rikkaille annetut uudet verohelpotukset ovat loukanneet ihmisten oikeudenmukaisuuden tunnetta hyvin laajasti. Kriittistä keskustelua on jatkettava niin netissä kuin turuilla ja toreilla. Vappu antaa siihen oivallisen tilaisuuden työväen kansainvälisenä mielenosoituspäivänä. Uutiset kertovat myös voimistuvasta ay-aktiivien ruohonjuuritason liikkeestä leikkauspolitiikkaa vastaan Britanniassa. Kaikkien kriisimaiden työläiset ja muut vähävaraiset ihmiset tarvitsevat meidän solidaarisuutemme. Meillä on yhteinen vastustaja, EU-eliitin ja finanssipääoman liitto.
Ensimmäisessä nuorisoliiton kuubalainen vieras Lizette Gonzales Garcia kertoi maansa ponnistelusta ekologisen, kestävän kehityksen mukaisen yhteiskunnan luomiseksi.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi Kuuba aloitti jo 70-luvulla siirtymisen uusiutuvan energian käyttöön. NL:n katoaminen kartalta 90-luvun alussa sulki öljyhanat sillä suunnalla ja uusiutuvista energiamuodoista ja energian säästöstä tuli yhä tärkeämpiä. Tuloksena on yksi maailman pienimmistä ekologisista jalanjäljistä. YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä ja ekologisella jalanjäljellä mitattuna Kuuba on pystynyt ratkaisemaan molemmat haasteet.
Keskustelussa kävi ilmi, että globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on olemassa sekä varat että teknologia. Sadan rikkaimman ihmisen tuloilla voidaan poistaa köyhyys maailmasta neljä kertaa. Puuttuu vain poliittista tahtoa.
Toisessa nuorten järjestämässä keskustelussa kyseltiin kenellä on rahat ja päätösvalta taloudessa. Toimittaja, kansalaisaktiivi ja vas.liiton valtuuston jäsen toimittaja Antti Ronkainen vitsaili, ettei ainakaan meillä. Hän kuvasi kuinka Kyproksen parlamentti, ensimmäisenä EU-maan parlamenttina, kieltäytyi hyväksymästä "troikan" ajamaa talouden "sopeutusohjelmaa". Silloin Euroopan keskuspankki (EKP) pakotti Kyproksen johdon alistumaan uhkaamalla sulkea lainahanat kokonaan. Kyproksen kohdalla tehtiin ensimmäisen kerran EU-alueella myös, että yli 100 000 euron talletuksia leikattiin. Siinä varastettiin säästäjien, eläkerahastojen ja yritysten rahoja pankkien tukeen.
Ronkaisen mukaan nyt on paljastunut, että budjettikurin perustana EU:ssa käytetyt kolmen prosentin alijäämän raja ja 60 prosentin velkaantumiskatto suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat täysin hatusta vedettyjä lukuja. Niillä ei ole mitään tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa pohjaa. Kuitenkin niiden perusteella talouskomissaari Olli Rehn ja meidän Kataisemme ja koko EU-eliitti ovat vaatineet julkisen talouden leikkaamista ja yksityistämistä.
EU:n kriisiä voitaisiin lähteä ratkaisemaan yhdessä yössä siirtymällä EKP:n suoraan rahoitukseen jäsenmaille. Näin valtiot vapautettaisiin markkinoiden vallasta. Valtava pankkien synnyttämä velkakupla pitäisi siivota yksityiskohtaisesti, siihen menee vuosia. Taaskin puuttuu vain poliittista tahtoa.
Itse näen kyllä pieniä kevään merkkejä Suomessa pitkään jatkuneen hyytävän ilmapiirin jälkeen. Kehysriihen ympärillä käyty keskustelu osoittaa, ettei kaikki mene enää äänettömästi läpi. Rikkaille annetut uudet verohelpotukset ovat loukanneet ihmisten oikeudenmukaisuuden tunnetta hyvin laajasti. Kriittistä keskustelua on jatkettava niin netissä kuin turuilla ja toreilla. Vappu antaa siihen oivallisen tilaisuuden työväen kansainvälisenä mielenosoituspäivänä. Uutiset kertovat myös voimistuvasta ay-aktiivien ruohonjuuritason liikkeestä leikkauspolitiikkaa vastaan Britanniassa. Kaikkien kriisimaiden työläiset ja muut vähävaraiset ihmiset tarvitsevat meidän solidaarisuutemme. Meillä on yhteinen vastustaja, EU-eliitin ja finanssipääoman liitto.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Alppilan tapauksen taustaa
Tartun nyt aiheeseen, josta en tiedä sen enempää kuin keskimääräinen nettiadressin allekirjoittajakaan. Mutta teen sen yleisön pyynnöstä. Tarkoitan nyt tätä opettajan erottamista Helsingin Alppilassa.
Itse konkreettisesta tapauksesta en osaa sanoa muuta kuin, että sitä tutkitaan ja se tullee selvitettyä perinpohjin. Näin uskoisin tapahtuvan.
Mutta voimakeinoilla koulujen ongelmat tuskin ratkeavat. Paljosta melskaamisesta huolimatta asian taustoista on puhuttu yllättävän vähän. Kari Uusikylän kommentissa hiukan viitattiin niihin, perheiden vaikeuksiin. Mutta siinäkin kärkiteemaksi nousi vanhempien vastuu nousevan nuorison kasvatuksessa.
Tässä olisi kuitenkin mahdollista tarkastella vähän laajemminkin ongelmakenttää. Kouluhan on osa yhteiskuntaa. Mitä sellaista on tapahtunut yhteiskunnassamme viime vuosikymmeninä, joka voisi selittää lisääntynyttä kouluhäiriköintiä.
Ajatellaanpa vaikka miten kilpailu on lisääntynyt yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Sinun pitää menestyä ja menestyäksesi sinun pitää olla valmis käyttämään kyynärpäitäsi. Nykyään tavallinen ei ole mitään, kaikkien pitää olla huippuja, joskin se lienee käytännössä mahdotonta. Hiukan kärjistäen voi sanoa, että koulussa sinun pitää kirjoittaa yhdeksän tai kymmenen ällää, muuten olet vaarassa suistua luuseriporukkaan. Ja työelämässä pärjäävät vain kauniit ja nöyrät. Vain yksilöt merkitsevät jotain, yhteiskuntaa ei tarvita, solidaarisuudesta puhumattakaan.
Yhteiskuntamme on vallannut sokeus, lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ja ahneus. Parasta esimerkkiä näyttävät meidän johtajamme ja muu eliitti. Kauniista puheista huolimatta meidän yhdessä luomaamme vaurautta jaetaan yhä epäoikeudenmukaisemmin. Nytkin hallitus antaa yrityksille miljardin verohelpotuksen, vaikka ne jakavat tänäkin keväänä kymmenen miljardin osingot. Kunnat menettävät verotuloja ratkaisun seurauksena.
Rikkaat rikastuvat ja köyhät ovat entistä köyhempiä. Meille on syntynyt pysyvä pitkäaikaistyöttömien armeija. Työssäkäyvillä taas työpäivät lähinnä pitenevät, ja liian monet koululaiset joutuvat viettämään illat yksin tai sisarusten kanssa.
Samaan aikaan on leikattu tukea lapsiperheiltä ja muuta sosiaaliturvaa. Yksinhuoltajaäidit suistettiin köyhyyteen poistamalla lapsivähennys verotuksessa jo 90-luvulla. Seurauksena on ollut lapsiköyhyyden tuplaantuminen. Huostaanotto on lähes ainut apu lapsiperheiden ongelmiin. Päihdeongelmaiset hylättiin ensimmäisenä 90-luvun alussa. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi, apua niihin on vaikea saada.
Kuntien valtionavut ovat nyt viisi miljardia euroa pienemmät per vuosi kuin 90-luvun alussa. Kunnat on pakotettu "säästämään". Kouluissa opetusryhmät ovat kasvaneet, kaikenlaista tukihenkilökuntaa on vähennetty. Millaista mahtaa olla opettajan työskentely 40 murkkuikäisen kanssa, jotka vaeltavat koulussa ilman omaa luokkaa ja pulpettia, omaa paikkaa.
Tähän kun lisätään kasvavan nuorisotyöttömyyden aiheuttama näköalattomuus alkaa soppa olla valmis.
Edellä pintapuolisesti kuvattu "kehitys" on tietoisen poliittisen valinnan tulosta. Sitä kutsutaan myös uusliberalistiseksi yhteiskuntamalliksi, jolle " ei ole vaihtoehtoa", kuten eräs sen keskeisistä arkkitehdeistä, rautarouva Margaret Thatcher totesi romuttaessaan brittiläistä yhteiskuntaa. Radion ykkösaamussa kokoomuspoliitikko Pertti Salolainen muisteli häntä ihaillen. Ja kokoomus on ollutkin meillä innokkain uuden uljaan kilpailuyhteiskunnan edistäjä. Tulokset alkavat olla meidän kaikkien nähtävissä. Sitä minä syvästi ihmettelen, mitä aihetta vasemmistolla on olla hallitusyhteistyössä moisen porukan kanssa?.
Itse konkreettisesta tapauksesta en osaa sanoa muuta kuin, että sitä tutkitaan ja se tullee selvitettyä perinpohjin. Näin uskoisin tapahtuvan.
Mutta voimakeinoilla koulujen ongelmat tuskin ratkeavat. Paljosta melskaamisesta huolimatta asian taustoista on puhuttu yllättävän vähän. Kari Uusikylän kommentissa hiukan viitattiin niihin, perheiden vaikeuksiin. Mutta siinäkin kärkiteemaksi nousi vanhempien vastuu nousevan nuorison kasvatuksessa.
Tässä olisi kuitenkin mahdollista tarkastella vähän laajemminkin ongelmakenttää. Kouluhan on osa yhteiskuntaa. Mitä sellaista on tapahtunut yhteiskunnassamme viime vuosikymmeninä, joka voisi selittää lisääntynyttä kouluhäiriköintiä.
Ajatellaanpa vaikka miten kilpailu on lisääntynyt yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Sinun pitää menestyä ja menestyäksesi sinun pitää olla valmis käyttämään kyynärpäitäsi. Nykyään tavallinen ei ole mitään, kaikkien pitää olla huippuja, joskin se lienee käytännössä mahdotonta. Hiukan kärjistäen voi sanoa, että koulussa sinun pitää kirjoittaa yhdeksän tai kymmenen ällää, muuten olet vaarassa suistua luuseriporukkaan. Ja työelämässä pärjäävät vain kauniit ja nöyrät. Vain yksilöt merkitsevät jotain, yhteiskuntaa ei tarvita, solidaarisuudesta puhumattakaan.
Yhteiskuntamme on vallannut sokeus, lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ja ahneus. Parasta esimerkkiä näyttävät meidän johtajamme ja muu eliitti. Kauniista puheista huolimatta meidän yhdessä luomaamme vaurautta jaetaan yhä epäoikeudenmukaisemmin. Nytkin hallitus antaa yrityksille miljardin verohelpotuksen, vaikka ne jakavat tänäkin keväänä kymmenen miljardin osingot. Kunnat menettävät verotuloja ratkaisun seurauksena.
Rikkaat rikastuvat ja köyhät ovat entistä köyhempiä. Meille on syntynyt pysyvä pitkäaikaistyöttömien armeija. Työssäkäyvillä taas työpäivät lähinnä pitenevät, ja liian monet koululaiset joutuvat viettämään illat yksin tai sisarusten kanssa.
Samaan aikaan on leikattu tukea lapsiperheiltä ja muuta sosiaaliturvaa. Yksinhuoltajaäidit suistettiin köyhyyteen poistamalla lapsivähennys verotuksessa jo 90-luvulla. Seurauksena on ollut lapsiköyhyyden tuplaantuminen. Huostaanotto on lähes ainut apu lapsiperheiden ongelmiin. Päihdeongelmaiset hylättiin ensimmäisenä 90-luvun alussa. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi, apua niihin on vaikea saada.
Kuntien valtionavut ovat nyt viisi miljardia euroa pienemmät per vuosi kuin 90-luvun alussa. Kunnat on pakotettu "säästämään". Kouluissa opetusryhmät ovat kasvaneet, kaikenlaista tukihenkilökuntaa on vähennetty. Millaista mahtaa olla opettajan työskentely 40 murkkuikäisen kanssa, jotka vaeltavat koulussa ilman omaa luokkaa ja pulpettia, omaa paikkaa.
Tähän kun lisätään kasvavan nuorisotyöttömyyden aiheuttama näköalattomuus alkaa soppa olla valmis.
Edellä pintapuolisesti kuvattu "kehitys" on tietoisen poliittisen valinnan tulosta. Sitä kutsutaan myös uusliberalistiseksi yhteiskuntamalliksi, jolle " ei ole vaihtoehtoa", kuten eräs sen keskeisistä arkkitehdeistä, rautarouva Margaret Thatcher totesi romuttaessaan brittiläistä yhteiskuntaa. Radion ykkösaamussa kokoomuspoliitikko Pertti Salolainen muisteli häntä ihaillen. Ja kokoomus on ollutkin meillä innokkain uuden uljaan kilpailuyhteiskunnan edistäjä. Tulokset alkavat olla meidän kaikkien nähtävissä. Sitä minä syvästi ihmettelen, mitä aihetta vasemmistolla on olla hallitusyhteistyössä moisen porukan kanssa?.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Nostetaan kissa pöydälle
-->
Nostetaan
kissa pöydälle
Tiedonantajan
lukija- ja
avustajatapaaminen
la
27.4. Joensuun
kansalaistalolla, Torikatu 30
klo 11
Ruokaa tarjolla
"
12 Avaus, Martti Vaskonen
"
12.15 Mitä haluan
Tiedonantajalta lehden lukijana,
Aaro Heikkinen
"
12.30 Keskustelu
"
13.00 Kahvi
"
13.30 Mitä
TA kaipaa lukijoiltaan ja avustajiltaan ja mitä se antaa,
päätoimittaja Marko Korvela
"
14.00 Keskustelu
"
15.00 Ryhmätyöt - mistä
ja miten teen lehtiuutisen
"
15.45 Ryhmätöiden purkua
"
16.30 Kahvia
"
17.00 Seminaarin päättäminen
Ruokailun
vuoksi ennakkoilmoittautuminen suotavaa 25.4. mennessä, ettei ruoka
lopu kesken.
Hannu
Ketoharju p. 044 994 1334 tai hannu.ketoharju@gmail.com.
Järj:
DSL ja SKP:n Joensuun ja Kuopion piirijärjestöt
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
"Riihen puinnista" toimintaan
Kehysriihen ympärillä ryöpsähtynyt keskustelu osoitti piilevää vasemmistolaisuutta Suomessa. Se ei vielä ole kokonaan kadonnut luonnonvara. Jatkuessaan keskustelu voisi tuoda esiin uusia mahdollisuuksia vaikuttaa politiikassa.
Netissä käyty keskustelu on yritetty hillitä uudella hallituspuolueiden johtajien sopimuksella, jota jotkut ovat luonnehtineet 6-0 voitoksi kokoomuksesta. Onkohan arvio ennenaikainen.
"Miljardin jättipotti
Osinkojen verotusta vielä rajumpi ratkaisu oli hallituksen päätös alentaa yhteisövero 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Se on noin 950 miljoonan euron tulonsiirto vuodessa yritysten ja niiden omistajien hyväksi. Lisäksi yritysten verotusta kevennettiin alentamalla windfall-veroa 120 miljoonalla eurolla ja yritysten muita tukia lisättiin muun muassa 100 miljoonan euron tuella rikkidirektiiviin sopeutumiseen.
Nämä yritysten veroalet ja tukiaiset maksetaan leikkaamalla kuntien valtionosuuksia, nostamalla kulutusveroja, jättämällä tekemättä ansiotuloverotuksen indeksitarkistukset, heikentämällä nuorten työttömyysturvaa ja leikkaamalla muun muassa kehitysyhteistyöstä... "Kohua herättänyt verojen kiertäminen holding-yhtiöiden kautta saa julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan jatkua." Näin arvioi Yrjö Hakanen blogissaan kehysriihen tuloksia korjausliikkeen jälkeen.
Myös Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson arvostelee kolumnissaan tehtyjä ratkaisuja. Hän peräänkuuluttaa vasemmistolaistumisprosessia.
"Aikana, jolloin talouskurin Eurooppaa myös vaivaa kasvava passiivisuus ja kyynisyys, tarvitaan vasemmistolaisia näkökulmia, projekteja ja yhteenliittoutumia, jotka tarjoavat ihmisille positiivisia vaihtoehtoja ja analyysiä ympäröivästä yhteiskunnasta. Tällainen toiminta voi syntyä ainoastaan liikkeessä, jossa kriittinen analyysi ja moniääninen keskustelu on mahdollista, ja jossa on tilaa erilaisille mielipiteille, toimijoille ja toimintatavoille."
Kolumnin lopuksi hän heittää esiin vanhan tunnuksen. Mitä on tehtävä?
Mielestäni varsinkin hallitusvasemmistoa vaivaa politiikkakäsityksen rajoittuneisuus. Sanotaan, "vain hallituksesta käsin voidaan vaikuttaa". Kuitenkin Suomessakin isoja poliittisia ratkaisuja on vauhditettu mielenosoituksilla ja muilla ulkoparlamentaarisilla keinoilla aina äänioikeustaistelusta alkaen.
Hallituksen veropoliittiset linjaukset perustuvat Hetemäen työryhmän syksyllä 2010 tekemiin esityksiin. Ne oli tilannut silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen ministeriön kokoomuslaisilta virkamiehiltä. Hetemäen paperia arvostelivat silloin niin demarit kuin vas.liittokin. Eduskuntavaalikampanjassa vasemmistopuolueet vaativat oikeudenmukaisuutta verotukseen. Joten aivan täydellisestä tietämättömyydestä ei voi ollakysymys.
Palataan näihin oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin ja aletaan esittää niitä yhdessä netin lisäksi myös turuilla ja toreilla. Jos nimittäin olemme tosissamme. Kevään tullen siihen on mahdollisuus myös kelien puolesta. "Kentältä" varmaan saamme tukea. Vappuna, työväen kansainvälisenä taistelupäivänä olisi oivallinen tilaisuus aloittaa.
Netissä käyty keskustelu on yritetty hillitä uudella hallituspuolueiden johtajien sopimuksella, jota jotkut ovat luonnehtineet 6-0 voitoksi kokoomuksesta. Onkohan arvio ennenaikainen.
"Miljardin jättipotti
Osinkojen verotusta vielä rajumpi ratkaisu oli hallituksen päätös alentaa yhteisövero 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Se on noin 950 miljoonan euron tulonsiirto vuodessa yritysten ja niiden omistajien hyväksi. Lisäksi yritysten verotusta kevennettiin alentamalla windfall-veroa 120 miljoonalla eurolla ja yritysten muita tukia lisättiin muun muassa 100 miljoonan euron tuella rikkidirektiiviin sopeutumiseen.
Nämä yritysten veroalet ja tukiaiset maksetaan leikkaamalla kuntien valtionosuuksia, nostamalla kulutusveroja, jättämällä tekemättä ansiotuloverotuksen indeksitarkistukset, heikentämällä nuorten työttömyysturvaa ja leikkaamalla muun muassa kehitysyhteistyöstä... "Kohua herättänyt verojen kiertäminen holding-yhtiöiden kautta saa julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan jatkua." Näin arvioi Yrjö Hakanen blogissaan kehysriihen tuloksia korjausliikkeen jälkeen.
Myös Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson arvostelee kolumnissaan tehtyjä ratkaisuja. Hän peräänkuuluttaa vasemmistolaistumisprosessia.
"Aikana, jolloin talouskurin Eurooppaa myös vaivaa kasvava passiivisuus ja kyynisyys, tarvitaan vasemmistolaisia näkökulmia, projekteja ja yhteenliittoutumia, jotka tarjoavat ihmisille positiivisia vaihtoehtoja ja analyysiä ympäröivästä yhteiskunnasta. Tällainen toiminta voi syntyä ainoastaan liikkeessä, jossa kriittinen analyysi ja moniääninen keskustelu on mahdollista, ja jossa on tilaa erilaisille mielipiteille, toimijoille ja toimintatavoille."
Kolumnin lopuksi hän heittää esiin vanhan tunnuksen. Mitä on tehtävä?
Mielestäni varsinkin hallitusvasemmistoa vaivaa politiikkakäsityksen rajoittuneisuus. Sanotaan, "vain hallituksesta käsin voidaan vaikuttaa". Kuitenkin Suomessakin isoja poliittisia ratkaisuja on vauhditettu mielenosoituksilla ja muilla ulkoparlamentaarisilla keinoilla aina äänioikeustaistelusta alkaen.
Hallituksen veropoliittiset linjaukset perustuvat Hetemäen työryhmän syksyllä 2010 tekemiin esityksiin. Ne oli tilannut silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen ministeriön kokoomuslaisilta virkamiehiltä. Hetemäen paperia arvostelivat silloin niin demarit kuin vas.liittokin. Eduskuntavaalikampanjassa vasemmistopuolueet vaativat oikeudenmukaisuutta verotukseen. Joten aivan täydellisestä tietämättömyydestä ei voi ollakysymys.
Palataan näihin oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin ja aletaan esittää niitä yhdessä netin lisäksi myös turuilla ja toreilla. Jos nimittäin olemme tosissamme. Kevään tullen siihen on mahdollisuus myös kelien puolesta. "Kentältä" varmaan saamme tukea. Vappuna, työväen kansainvälisenä taistelupäivänä olisi oivallinen tilaisuus aloittaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)