Stuppin haastattelu

Vastavirtafestivaalilla poikkesi myös pääministerin näköinen Stuppi. Olen onnistunut saamaan käsiini ennen julkaisemattoman haastattelun tapauksesta.

Tervetuloa! Mitä isäntämaasopimus oikein merkitsee? Meneekö Suomi lähemmäs Natoa?

Kiitoksia kutsusta! On kiva välillä laskeutua kansan pariin, onhan minunkin sisälläni pieni kommunisti (välihuutoja: se on varmaan aika pieni). Puhun nyt puoluejohtajan hattu päässä ja voi tulla aika raflaavaa tekstiä.

Tottakai isäntämaasopimus vie meitä lähemmäs Natoa. Sehän on sen tarkoituskin, meillä on kokoomuksessa päätös, tottakai me sitä ajetaan.

Jyrki lupasi USA:n suurlähetystössä ennen vaaleja: jos kokoomus saa pääministerin, niin Natoon mennään. Valitettavasti kansa on meillä niin itsepäistä. Tarvitaan hivutustaktiikkaa.

Tottakai siitä on haittaa Venäjän suhteille, mutta mehän halutaan kuulua länteen, samaan arvoyhteisöön Irakin pommittajan kanssa.

Kuten olen sanonut, meillä on mutkattomat suhteet Venäjään. Talouspakotteilla me nyt näytetään Venäjälle, että me kuulutaan länteen.

Tottakai siitä on meille haittaa. Eihän meillä nyt vahvasti mee, mut vaikeina aikoina tehdään parhaat innovaatiot! Tottakai me teemme kaikki virheitä. Minä erityisesti.

Mitä pääministeri tykkää median roolista Venäjän suhteissa?

Meillä on vapaa media ja yhteiset länsimaiset arvot.Tottakai nyt voi sanoa Venäjästä vapaasti mitä sylki suuhun tuo.

Näin pohjustetaan Nato-jäsenyyttä. Onneksi monet toimittajat tajuaa, mitä pitää tehdä. Ei meidän tarvitse mitenkään ohjailla. Nyt oikein kilpaillaan, kuka repii rajuimmat otsikot Venäjästä.

Tottakai siitä on haittaa meidän suhteille. Mutta kuten sanoin, me halutaan Natoon maksoi mitä maksoi.

Miten kunta- ja soteuudistus etenee?

Tulemme jatkamaan kuntien tehtävien karsimista. Me teemme työtä sen eteen, että ne tehtävät todellakin karsitaan.

Kuntien palveluissa pyörii parikymmentä miljardia euroa riihikuivaa rahaa vuosittain. Me täällä kokoomuksessa uskotaan, että yritykset hoitaa tehokkaammin nää rahat, no ehkä omaan pussiin...

Tottakai kunta- ja soteuudistuksen läpivienti on ollut vaikeaa. Täällä Helsingissäkin olemme yrittäneet karsia lähipalveluja. No ihmiset eivät oikein ymmärrä.

Sanon kaikessa ystävyydessä: Ei ole oikein sopivaa, että te kommunistit olette asettuneet poikkiteloin politiikassa ja alkaneet puolustaa lähipalveluja yhdessä asukkaiden kanssa. Ei semmoinen peli vetele. Laura kyllä teki hyvää työtä.

Hänen kykyjään tarvitaan nyt koko maan palvelujen laittamisessa uuteen uskoon. Tsemppiä Laura Räty: kaikkihan me virheitä tehdään, ja minä erityisesti!

Meillä on kokoomuksessa hyviä innovaatioita, laitetaan lähipalvelut nettiin. Silloinhan ne ovat todella lähellä. Loput laitetaan pyörille, ne voivat tulla vaikka kotiovelle.

Noh, niinku suosikkifilosofini Aristoteles sanois: Onnistuminen luo onnistumista ja epäonnistuminen epäonnistumista.

Vielä Suomen suhteesta Venäjään

”Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen sanoo, että Paasikivi-Kekkosen linja oli yksi vaihe, ja nyt elämme uutta vaihetta - uskottuamme 20 vuotta, että Venäjästä tulee oikeusvaltio ja demokratia.”

Samanlaista sekasotkua kuin Ruokasen kommentti on koko toimittajien Venäjä-keskustelu Ylen aamuTV:ssä viime keskiviikolta.

Ilmeisesti herrat eivät tunne Paasikiven ja Kekkosen ajatuksia Suomen ja NL:n suhteista. He taitavat kuulua siihen jatkumoon, joka sotien välisenä aikana näki uhkan Suomelle tulevan idästä ja haki turvaa lännestä.

Kun silloin lähdettiin sutta pakoon tuli karhu vastaan, Hitlerin Saksa, jonka liittolaisena jouduttiin niin hankalaan rakoon, että on suoranainen ihme, että siitä selviydyttiin itsenäisenä kansakuntana. Tästä seikkailusta viisastuneena sekä Paasikivi että Kekkonen päätyivät siihen, että on Suomen oman edun kannalta välttämätöntä rakentaa luottamukselliset suhteet Venäjään ja hoitaa ne itse.

Olennaista on, ettei Suomen kautta kohdistu naapuriimme sotilaallista uhkaa, meillä on 1300 kilometriä yhteistä rajaa ja lyhin tie Pietariin kulkee Suomen kautta.

Kekkonen piti perussyynä Suomen joutumisessa viime sotiin keskinäistä epäluottamusta. Suomessa sitä lietsoi äänekäs lehdistö ja IKL:n edustajat esiintymisissään ja kasvava sotilasyhteistyö Hitlerin Saksan kanssa. Johtavat poliitikot sitävastoin olivat julkisuudessa hyvinkin pidättyviä lausunnoissaan tutkija Markku Jokisipilän mukaan.

Nyt meillä on myös äänekkäitä johtavia poliitikkoja, jotka heiluttavat innoissaan Nato-korttia ja ovat halukkaita käyttämään Venäjän heikentynyttä asemaa lyhytnäköisesti hyväkseen. He unohtavat Paasikiven ohjeen: ”katsokaa karttaan”, sillä eihän Suomen maantieteellinen asema ole muuttunut miksikään.

Tokko olemme joutuneet tähän tilanteeseen yllättäen. EU-jäsenyys on tuonut mahdollisuuden suuntautua entistä voimakkaammin länteen. Se on myös rohkaissut Nato-haukkoja entistä suurempaan aktiivisuuteen ja lähentymiseen sotilasliittoon isäntämaasopimuksineen. Se voi luoda harhaisen kuvan, että Suomen asema olisi olennaisesti muuttunut.

Minua todella hirvittää, jos näiden toimittajien ajatusmaailma on yleinen eliitin keskuudessa. Eikö historiasta todellakaan ole opittu mitään, vai mistä tämä ajattelun sekavuus ja innostus seikkailupolitiikkaan johtuu?

Jäitä hattuun!

Ukrainan kriisin paheneminen sisällissodaksi on antanut Nato-intoilijoille Suomessa lisää vettä myllyyn. Kaikki mahdolliset mediat on valjastettu demonisoimaan Venäjää ja erikoisesti Putinia. Tätä käytetään häikäilemättä Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen.

Kaikesta valtavasta Nato-rummutuksesta huolimatta Suomen kansan enemmistö on edelleen jäsenyyttä vastaan ja kannattaa sotilaallista liittotumattomuutta. Sen vuoksi Nato-mielinen eliitti käyttää hivutustaktiikkaa. Uusin hanke on isäntämaasopimuksen solmiminen Naton kanssa.

Eläköitynyt valtiosihteeri Risto Volanen oli useiden hallitusten ulkopoliittisena asiantuntijana. Blogissaan hän liittää Suomelle ja Ruotsille tarjotun sopimuksen Naton sotilasstrategiaan Baltiassa ja tavoitteeseen ohittaa Venäjän Kaliningradiin tukeutuva puolustus. Tämä horjuttaa Pohjolan sotilaallista tasapainoa. Volasen mukaan Venäjä tuskin jää toimettomaksi, nähtäväksi jää mikä on vastaus. Vaarana on jännityksen kiristyminen myös Pohjolassa. Kriisin oloissa Suomen lentokentät ja muu infra saattaa tulla ennakoivan iskun kohteeksi jo ennen täyttä Nato-jäsenyyttä.

Sotien jälkeisen menestyksellisen ulkopolitiikkamme perusajatus on ollut molemminpuolinen luottamus NL:n ja Venäjän kanssa. Sen kulmakivi on ollut naapurimaamme johdon luottamus siihen, ettei maamme kautta kohdistu uhkaa Leningradiin/ Pietariin.

Jos nyt ollaan tätä luottamusta horjuttamassa, ollaan kaltevalla pinnalla Suomen ulkopolitiikassa. Nato-jäsenyys olisi viimeinen naula arkun kanteen, saattaisi olla jopa kirjaimellisesti. Menettäisimme lopullisesti ulkopoliittisen liikkumavaramme Venäjän suhteen. Joutuisimme suurvaltojen pelinappulaksi ja turvattomuutemme vain lisääntyisi.

Mihin Rätyä tarvitaan?

Suomessa rustataan ainutlaatuista sosiaali- ja terveydenhoidon mallia. Oikeaa hallintohimmeleiden äitiä, jossa palveluista päättäminen keskitetään viidelle, keskimäärin miljoonan asukkaan kuntayhtymälle. Näissä himmeleissä päätökset lähipalveluistakin keskittyvät huippupoliitikoille ja johtajille. 

Onko nyt niin, että Kuopiossa tiedetään juukalaisten tarpeet paremmin, kuin täällä paikanpäällä.

Kuntiin lausunnolle lähtenyt paperi noudattelee keväällistä puoluejohtajien sopimusta, eikä ole tuonut siihen nähden parannuksia. Päätösvalta karkaa kuntien käsistä lähipalveluissa, säästöä pitää saada, vaikka rahan ja henkilökunnan puute on niissä suurin ongelma. Valtionapua kunnille leikataan. Uutena heikennyksenä on henkilökunnan viiden vuoden irtisanomissuojan purkaminen kuntaliitoksissa. Sehän huonontaa palveluja ja edistää yksityistämistä.

Hallituksessa ministerivaihdosten yhteydessä hanketta vetävään työryhmään uudeksi jäseneksi tuli ministeri Laura Räty. Hän on noussut julkisuuteen verosuunnittelunsa ansiosta toimiessaan yksityisenä lääkärinä takavuosina. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen roolinsa Helsingin kaupungin johdossa, kun hän ajoi voimalla 20 terveysaseman lakkauttamista 24:stä. Sen torppasi kommunistien aloitteesta syntynyt kansalaisliike.

Minusta Räty on juuri oikea henkilö viemään sote-eliitin vallankaappausta eteenpäin. Hänellä riittää häikäilemättömyyttä ja kokemusta siihen. Julkisten sote-palvelujen heikentäminen avaa markkinoita yksityisille yrityksille, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto on vaatinut. Pyöriihän niissä vuosittain 20 miljardia euroa veronmaksajien rahoja ja se kiinnostaa bisnestä.

Olennaista on luoda sellaiset rakenteet, joissa se onnistuu paremmin kuin nykyisin. Varsinkin, kun monissa kunnissa on maksettu kalliit oppirahat yksityistämisistä ja on etsitty keinoja luopua niistä.

Sen vuoksi vallan keskittäminen pienelle sote-eliitille on välttämätöntä. Mutta mitä ihmettä varten eduskunnan vasemmistopuolueet ovat tämmöisessä mukana?

Puolustamalla lähipalveluja ja kunnallista demokratiaa, voisi vasemmisto palauttaa menetetyn luottamuksensa.

Aivopesua

Viikonloppuna tuli katseltua armaan isänmaan kasvoja poikki Suomen melkeinpä länsirannikolle saakka. Paluumatkalla kuuntelin Petäjävedellä huoltoasemalla erään herrasmiehen todistusta islamistitaistelijoista, kuinka heidät on jo pienestä pitäen aivopesty, emmekä mahda sille mitään. En malttanut, enkä halunnutkaan puuttua keskusteluun ohikulkijana. 

Syvemmälle Keski- Suomeen ajellessani mietiskelin miten jokainen meistä on tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin kasvatti. Sen mukaisesti suhtaudumme muuhun maailmaan ja muihin ihmisiin. Niin tämäkin herrasmies vahvassa uskossaan jo lapsesta saakka ”aivopestynä” tiesi miten islamilaiset ajattelevat ja toimivat. Näitä ajatuksia valtavirtainen media pitää yllä, eikä kyseenalaista ainakaan riittävästi.

Onko taustalla pelko, että yhdestä ennakkoluulosta vapautuminen saattaisi murentaa muitakin uskomuksia? Kuten käsityksemme länsimaisen elämäntavan ylivertaisesta paremmuudesta tai yhteiskuntamme esimerkillisestä demokraattisuudesta.

Aloin epäillä, että tarvitaanko meillä tulevaisuudessa entistä enemmän ”aivopesua”, ettemme huomaisi yhteiskuntamme kasvavaa eriarvoistumista. Ettemme näkisi, kuinka demokraattinen päätöksenteko luisuu yhä kauemmas vaikkapa sote-uudistuksessa, kuinka kilpailuyhteiskunta alistaa kaiken toimintansa markkinoiden armoille. Ettemme huomaisi, kuinka yksi prosentti tai jopa yksi promille ottaa suurimman hyödyn yhdessä luodusta talouden vauraudesta.

Voisiko tässä piillä vasemmiston, koko työväenliikkeen, kaikkien edistyksellisten ihmisten mahdollisuus järkyttää eliitin valta-asemia? Voisimmeko tulla tietoiseksi omasta voimastamme ja sanoa: eihän keisarilla ole vaatteita? 

Voisimmeko heittää taistelukutsun kaikille niille, jotka eivät hyödy tästä politiikasta, suurelle enemmistölle? Nostaisimme esiin Occupy- liikkeen tunnuksen ”me olemme 99 prosenttia” ja vaatisimme talouden ja politiikan laittamista palvelemaan ihmistä. Yhdessä voisimme sen tehdä.

Nato ja historian opetuksia

Päivitän jo viime kesänä kirjoittamani bogitekstin. Se kun tuntuu entistä ajankohtaisemmalta. Silloin Juhannuksen rauhassa lopettelin Markku Jokisipilän ja Janne Könösen laajahkon tutkimuksen Kolmannen valtakunnan vieraat lukemisen. Kalle Kuittisen arvio kirjasta on ilmestynyt 21.5.2014 Tiedonantajassa. Sujuvasti ja osin vauhdikkaasti kirjoitettu teos ilmestyi jo toissa syksynä ja käsittelee Suomea Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä. Erityisesti tutkijat käyvät läpi lähdeaineiston valossa kulttuuri- ja sotilassuhteita. Ne ovatkin olleet yllättävän laajat.

Saksahan oli suomalaisille opiskelupaikkana jo vuosisatoja ja sitä kautta syntyivät suhteet saksalaisiin kulttuurivaikuttajiin ja saksalaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Sotilasyhteistyö taas syntyi jääkärivärväyksen kautta ja keväällä -18 saksalaisten osallistuminen Suomen sisällissotaan ratkaisijana vahvisti tämän yhteistyön.

Suomen saksalaismielisiä yhdisti Hitlerin kansallissosialistiseen Saksaan viha Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Tutkijoiden mukaan saksalaismieliset kulttuuripiirit olivat ”käyttökelpoisia aaseja” Hitlerin politiikan edistämisessä. Sitä vastoin jääkäriupseerien eliitti työskenteli tietoisesti, tavoitteena sotilasyhteistyö Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Teoksesta käy myös hyvin selville Mannerheimin tiiviit suhteet kolmannen valtakunnan johtoon Göringin kautta. Yhdessä Suomen johtavien jääkäriupseerien kanssa Mannerheimin toiminta vei tilanteeseen, joka johti talvisotaan ja liitossa Hitlerin kanssa valloitussotaan.

Tekijät pohtivat myös vaihtoehtoista mahdollisuutta kehitykselle 30-luvun lopulla. He tulevat vahvistaneeksi presidentti Kekkosen aikanaan esittämän arvion, että ”sotiin johti keskinäisen luottamuksen puute”. Neuvostoliitossa syystä seurattiin huolestuneena sotilasyhteistyön lisääntymistä 30-luvun aikana Hitlerin valtaan noustua ja siitä varoitettiin monin eri tavoin hyvin selväsanaisesti Suomen poliittista johtoa. Tutkijat kysyvätkin ”eikö sitä ymmärretty, vai eikö siitä välitetty, mikä on vielä pahempaa”.

Väkisin tulee mieleen tämän päivän tilanne. Suomen armeija osallistuu monin tavoin Naton harjoituksiin ja pelaa muun muassa useita sotapelejä Naton kanssa, mutta yhteistyö Venäjän armeijan kanssa on lopetettu. Isäntämaasopimuksella meitä kytketään entistä tiiviimmin Natoon. Olemme vaarassa kytkeytyä osaksi Naton Baltian puolustusta, kuten Risto Volanen vielä syksyllä epäili ja joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Naton talviharjoitukset Lapissa ennakoivat mitä tuleman pitää. Nato alkaa hääriä ylen ahkeraan nurkissamme. Samaan sarjaan kuulunee myös Yhdysvaltojen kanssa yhteiset "tekniset" harjoitukset Virossa. USA yrittää ujuttaa meitä kaikin konstein osaksi Baltian puolustusta. Nämä kaikki huomataan naapurissa ja tuskinpa parantavat suhteitamme.
Ukrainan kriisin synnyttämässä, valtamedian lietsomassa Venäjän vastaisessa hysteriassa ja Nato-kortin aktiivisessa heiluttelussa tämä historian opetus olisi syytä muistaa.

Jokisipilän ja Könösen toissa vuonna ilmestynyt kirja on valitettavasti ajankohtaisempi tänään, kuin ilmestyessään. Toivoisin, että kokoomus- ja muut johtavat poliitikot lukisivat sen ja pysähtyisivät miettimään, mihin Nato-intoilu voi johtaa.

Velkamörköä kaatamaan yhdessä

Aamulenkillä törmäsin vanhaan tuttuun. Siinä lähti puheeksi, niin EK:n eläkeiän korotusvaatimukset kuin valtion huono rahatilanne. Ystäväni muisteli työskentelyään Outokumpu Oy:n palveluksessa 80-luvulla, kun yhtiötä alettiin viedä pörssiin.
- Meille työläisille tarjottiin yhtiön osakkeita, kova oli vääntö Tornionkin tehtaalla otetaanko vai jätetäänkö. Siitähän se alkoi valtion yhtiöiden myynti yksityisille, jonka Lipposen hallitukset toteutti laman varjolla ja "sama kaiku on askelten" Kataisenkin hallituksella. Viimeisimpänä Fortumin jakeluverkon ja Rautaruukin myynti.

Mahdottomaksi on mennyt tämä touhu, tuumattiin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana ollessaan Jaakko Kiander selvitti valtion yhtiöiden yksityistämisen tuottaneen selvää tappiota valtiolle miljarditolkulla menetettyinä osinkoina. Kun samaan aikaan helpotettiin pääomatulojen verotusta tuntuvasti, niin eipä ihme, kestävyysvajetta syntyy. Pitää säästää ja säästää, että riittää rahaa osinkojen maksuun ja veroparatiiseihin piilotettavaksi. Samaa politiikkaa tarjotaan lääkkeeksi, jolla vaiva on aiheutettu. Samat puoskarit Olli Rehnistä ja Nallesta alkaen ovat oraakkelina.

Lenkiltä tultuani katselin tutkija Olli Savelan selvitystä. Kestävyysvaje on 2,5 - 11 miljardia laskijasta riippuen. Vuoteen 2060 ulottuvat laskelmat ovat kuuluisien "ennustajaeukkojen" tasoa, emme tiedä mikä esimerkiksi työllisyyden ja verotulojen kehitys tulee olemaan. Niihin vaikutetaan myös poliittisilla päätöksillä.
Vuodesta 2009 valtiontalouden alijäämä on ollut 7 miljardia euroa, valtion rahoitusvarat ovat nyt 62 miljardia. Julkisyhteisöjen varat ovat 250 miljardia, valtion velkaa on vajaat 100 miljardia ja se on kasvanut hitaammin kuin varat. Tammi-syyskuussa 2013 varat kasvoivat 8,9 miljardia euroa ja velat 0,3 miljardia euroa.
Suomen nettovelka on miinuksella 55 prosenttia ja julkinen alijäämä on 2 prosenttia eli euroalueen pienimpiä.
Tämän jälkeen on helppo olla tutkijan kanssa yhtä mieltä, ettei tilanne vaikuta mitenkään pahalta.

Verotusta rukkaamalla oikeudenmukaisempaan suuntaan velkamörkö ajettaisiin maamme rajojen ulkopuolelle kokonaan. Pelkästään pääoman verotuksen nostaminen EU:n keskitasolle toisi 4 miljardia ja pääomatulojen kuntaverotus 2 miljardia euroa valtion ja kuntien kassaan.
Valtion investoinnit jopa velkarahalla olisivat järkevää talouden pitoa. Hetemäen mukaan yksi prosentti lisää työttömiä merkitsee valtiolle yhden miljardin menon lisäystä. Asia lienee myös toisin päin, työttömyyden aleneminen säästää valtion menoja.
ETUC eli Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (Suomen keskusjärjestöt jäseniä) ehdottaa "uutta, rohkeaa sijoitussuunnitelmaa, joka perustuu kestävään teollisuuspolitiikkaan sekä laadukkaisiin työpaikkoihin."
Tässäkin olisi Suomen ay-liikkeelle ja koko vasemmistolle yhteinen toimintasuunta viheltää yhdessä porvaripeli poikki.